Lue keskustelun säännöt.
Teini ja lastensuojelu, ihan pihalla olen. Onko sosiaalityöntekijöitä tai näistä tietäviä paikalla?
22.05.2020 |
Teini on ollut ahdistunut, takana koulukiusaamista ja vastaavaa, joka asiaa pahentanut. On yritetty auttaa, käynyt koulukuraattorilla ja lyhyesti psykologilla. Aina vastaus ollut kotiin et tilanne heistä ok, ja teini itse ollut sitä mieltä että pärjää.
Jonkunlaista peliriippuvuutta ollut myös, kotona sitten laitettu rajoja pelaamiseen, ei saa pelata yöllä, koulun kuitenkin hoitanut hyvin. Ei päihteitä, kaveripiirissä jotkut käyttää alkoa/kannabista.
Nyt koronatilanteen vuoksi ei ole päässyt tapaamaan tyttöystävää, sisarus riskiryhmää ja lääkäreiden ohjeilla menty.
Teinillä ahdistus paheni tämän myötä ja puhuttiinkin, että voisi muuttaa omilleen syksyllä, jos koronarajoitukset jatkuvat. Mutta koska tuota ahdistustaustaa, asia jäi silleen auki, että katsotaan mikä tilanne, koska meillä huoli ettei ehkä vielä pärjäisi omillaan mielenterveyden suhteen. Loppuvuodesta täyttää 18.
Ei kestänyt sitten näitä paria kuukautta vaan oli pyytänyt kouluterkkaria tekemään lasun, syyksi ilmoittanut mm. ettei saa kotona ruokaa ja pelkää tulevansa hakatuksi kotona.
Ollaan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, lapsia ei ole koskaan lyöty, välit olleet hyvät tähän asti, teini aina sanonut että onneksi meille voi jutella jne. Viime talvena yksi hänen uusista kavereistaan ammattikoulussa sai sossun avulla oman asunnon alaikäisenä, kun oli kertonut että kotona väkivaltaa. Tästäkin teini kertoi kotona silloin.
No tuo teinin pyyntö johti tietenkin lastensuojeluilmoitukseen ja kiireelliseen käyntiin meillä kotona, järkytys oli valtava. Lastensuojelusta totesivat ettei vaaraa ole, vaihtoehdoiksi teinille annettiin väliaikainen sijoitus heti (koska sitä itse pyysi ja intti ettei kotiin jää) ja asian selvittely tai se, että jää kotiin ja meille vanhemmille sanottiin tämän ehdoksi, että me hankitaan nuorelle oma asunto.
Jos olisi kieltäydytty tuosta asunnon hankkimisesta, olisi tehty kuulemma kiireellinen sijoitus. Koska ei haluttu nuorta mihinkään lastensuojelulaitokseen, edes lyhyesti, sovittiin että asuntoa aletaan järjestää ja näin on tehty. Nyt nuori on taas oikein normaali kotona, juttelee iloisesti meille ja suunnittelee tulevaa asumistaan. Sosiaalitoimi pitää häneen yhteyttä mutta meille on soitettu tasan kerran vaikka sanoivat kertovansa miten asiat etenee ja että vanhempien kanssa yhdessä asiaa hoidetaan. Me ollaan autettu teiniä nyt pääsemään psykologille, sosiaalitoimesta ei tällaista apua saanut.
Olen ihan ymmälläni, ei todettu lastensuojelun tarvetta mutta silti käytännössä pakotettiin hankkimaan epätasapainoiselle nuorelle asunto ja maksamaan se. Meidän tuloilla teini ei saa tukia alaikäisinä Ei ole aiempaa kokemusta mistään tällaisesta, joten en oikein tiedä miten asiat kuulusi mennä. Mulla ei esim. ole sosiaalityöntekijöiden nimiä edes tiedossa, joku puhelinnumero on, mistä soittivat. Mitään kirjallista ei mistään ole, laittavat postissa 3kk:n kuluessa jonkun selvityksen missä todetaan ettei asiakkuutta tarvita, tai näin sanoivat, mutta silti teinillä sinne kuitenkin jatkuva yhteys.
Oon aina ajatellut että sosiaalitoimi auttaa tarvittaessa mutta nyt on kyllä aika sekavat fiilikset, voiko tämä oikeasti näin mennä? Että ei tarvetta asiakkuuteen tai muuhun, mutta voivat silti määrätä mitä meidän tulee tehdä ettei teiniä sijoiteta ja kuitenkaan mitään mt-puolen apua ei tarjottu vaikka tilanteessa kyse oli nimenomaan teinin kovasta ahdistuksesta. Ja ettei meihin olla yhetydessä asioista?
Kommentit (94)
Eikö tässä kohtaa olisi helpointa soittaa lastensuojeluun ja kertoa omat pohdinnat asiasta? Jotenkin tuntuu, että tässä on tarvetta keskustella ja miettiä yhdessä. Eikä haittaa vaikka et tietäisi sosiaalityöntekijän nimeä, kun soitat esim. päivystykseen niin kirjaavat ja ko. henkilö soittaa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja 12 oli taas ap.
Kiitos muuten vastauksista, teinin toiminta tuntuu mustakin kohtuuttomalta ja pahalta, mutta huoli on kuitenkin päällimmäinen tunne ja siksi yritän kysellä, miten tällaiset tilanteet sosiaalitoimessa yleensä hoidetaan ja onko tämä mennyt ihan oikein.
Kun jos tästä nyt alamäki alkaa, pelaamine sun muu vie, ahdistus pahenee ja elämänhallinta menee, niin itseään siinä syyttää ja miettii, olisiko jotain voinut tehdää toisin koko prosessissa.
Anna sossuille se kiittämätön lurjus! Kunnianloukkaus se lasu ilmoitus oli. Poika on melkein aikuinen, enää ei ole paljon tehtävissä. Se mitä olette kasvattaneet ehkä joskus selkäytimestä nousee esiin tai sitten ei. Jotkut epäonnistuu eikä voi auttaa jos ei itse huoli apua. Hyväksikäyttäjän saatte hänestä loppouikäksi tuolla konstilla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tässä kohtaa olisi helpointa soittaa lastensuojeluun ja kertoa omat pohdinnat asiasta? Jotenkin tuntuu, että tässä on tarvetta keskustella ja miettiä yhdessä. Eikä haittaa vaikka et tietäisi sosiaalityöntekijän nimeä, kun soitat esim. päivystykseen niin kirjaavat ja ko. henkilö soittaa sinulle.
Ei todellakaan kannata soittaa sinne. Kietovat kiristämislonkerot vielä enemmän apn ympäri. Mitä vähemmän niiden kanssa tekemisissä sitä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tarina vain ap:n näkökulmasta. Toinen puoli olisi hyvä kuulla myös.
Teinin näkökulma se, että ahdistaa kotona ja korona ja haluaa oman kämpän. Kun ei siihen suoraan suostuttu niin koki tilanteen niin ahdistavaksi että otti yhteyttä koulun terveydenhoitajaan ja pyysi tekemään lasun, koska ei saa ruokaa kotona ja pelkää että hakataan. Kun kysyttiin miksi valehteli, niin kuulemma ahdisti niin paljon ja ei osaa selittää.
Ruokaa on tarjolla niin paljon kun jaksaa syödä, paitsi että mäkkärissä ei ole nyt korona-aikaan käyty ja tosiaan väkivaltaa ei meillä ole. Teinin ahdistus ja halu päästä kotoa on varmasti ihan todellisia ja varmasti on kokenut meillä veljensä takia olevat rajoitukset ahdistavina, esim. ettei saa tavata tyttöystävää. Tuo tyttöystävä siis tyyliin asiakaspalveluammatissa töissä opintojen ohella, eli tartuntariskiä on kun alueella tartuntoja pyöri. Kiva tyttö muuten kyllä. Ennen koronaa saivat tavata niin paljon kuin halusivat. Ymmärrän ahdistuksen tilanteessa ja sen myötä omilleen muuttamisen halun teinillä, silti sosiaalitoimen suoraviivaisuus teinin toiveiden toteuttamisessa tuntuu oudolta ja varsinkin se, ettei noihin mt-ongelmiin tarjota apua tilanteessa.
Jos ei sossu ole sinuun yhteydessä, mistä edes tiedät että sossu haluaa sinun hankkivan lapselle asunnon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen lause 'kun ulkoiset seikat asettuvat haluamallemme tasolle, pääsemme lähemmäs ahdistuksen syytä'.
Teinin tapauksessa, kun pääsee omaan kämppään, ahdistuksen syy sitten näyttäytyisi?
Toki tiedän, että näin suoraviivaisesti asiat eivät mene.
Puhelin käteen ja soittoa sossuun. Turha täällä on kitistä. Selvitä asia nyt. Ymmärsit ehkä väärin tai eivät olleet sossuja ollenkaan ne jotka teillä kävi ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan fiksua teiniltä. Kun saa sijoituspaikan täksi loppuajaksi saa oikeuden jälkihuoltoon mikä tarkoittaa sitä, että valtio maksaa 25 ikävuoteen asti opiskelut, elämisen jne. Tulee vastikkeetonta rahaa. Ei tarvitse ottaa opintolainaa eikä mitään.
Jälkihuolto loppuu 21 ikävuoteen ellei huostaanotto ole kestänyt yli 5 vuotta, lisäksi jos omat vanhemmat ovat taloudellisessa tilanteessa jossa voivat ja suostuvat maksamaan asunnon, ei jälkihuolto maksa mitään. Lisäksi jälkihuolto on oikeasti vaan sitä että joku sossu soittelee kerran kuukaudessa ja kysyy miten menee. Näin ainakin minun tilanteessa. Mut huostaanotettiin 17 vuotiaana itsetuhoisuuden takia ja ihan ilman apua jäin koska omat vanhemmat olivat aktiivisesti tukena niin henkisesti kuin taloudellisesti.
Ilmeisesti tämä vaihtelee, koska juuri seuraan tälläistä tapausta. Huostaanotto temppuilevalle lapselle 17 vuotiaana, suoraan omaan uuteen yksilön. Joku nuortentukiasunto. Hän on yli 21 ja edelleen saa toimeentulotuen ja harrastuksen yms.
En usko tätä. Ei ole mahdollista, ettet ole ollut yhteydessä sossuun. Miksi et? Miten olet siis saanut sossulta tiedon huosta-aikeista ellei ole ollut yhteydenpitoa? Tämä ei kuulosta yhtään uskottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päässyt varmaan suht helpolla kyllä, kun on tuota ahdistustaustaa ollut, on tullut yritettyä tehdä elämästä hänelle mukavaa. Ja on ollut peruskiva teini, joka vie roskat pyydettäessä ja auttaa vaikka renkaidenvaihdossa ja koulu sujuu. Ja jotenkin itse toivonut että lapset saisi viettää sellaista huoletonta lapsuutta. Rajat on ollut silleen tiukat, ettei yökyläilyä tyttöystävän luona ole sallittu alaikäisenä, muuten kyllä viettäneet paljon aikaa yhdessä. Tämä ehkä(?) osasyy kotoa pois haluamiseen nopeasti myös.
Tuotakin siinä hetkessä mietittiin et olis annettu tehdä sijoitus, mutta kun ahdistusta teinillä ollut ja tiedän ammatin kautta miten paljon päihdeongelmaisia nuoria noissa sijoituksissa on (en ole sossu, olen kasvatusalalla) niin näin ison riskin että löytää lyhyessä ajassa sieltä sellaista seuraa joka tarjoaa päihteitä avuksi ahdistukseen ja sen haluan välttää viimeiseen asti.
Meillä mahdollisuus kaikille lapsille tarjota apua asunnon kanssa, ja siis vuokrakämppä on kyseessä, autetaan vuokrassa ja muissa kuluissa kunnes täyttää 18. Eli ei sinällään saa enempää kuin sisaruksetkaan.
Ja jos ei olis suostuttu tähän, niin sijoitus olisi kuuelmma ollut ainoa vaihtoehto. En siis itse ymmärrä miten voidaan katsoa ettei ole lastensuojeluntarvetta ja sitten silti antaa tuollaiset vaihtoehdot. Ja entä jos ei olisi mahdollista auttaa teiniä vuokrassa, sittenkö sijoitus vaikkei lastensuojeluun syytä löydy perheestä?
Tilanne ei sinällään muutu, yritän vaan itse ymmärtää tätä koko kuviota, kun se sosiaalitoimen puolelta tuntuu niin epäloogiselta. Ja huoli teinin pärjäämisestä omillaan on olemassa edelleen. Alkaako sitten pelata yöt, kun ei olla kieltämässä, kärsiikö koulu, paheneeko ahdistus? Näihin sosiaalitoimi ei ottanut kantaa, muuten kuin että nyt _teini haluaa pois kotoa_, tehdäänkö näin (sijoitus ja selvitys) vai noin (hankitte teinille asunnon).
Kuulostatte niin kontrolloivilta, että on ihan hyvä mennä omaan asuntoon oppimaan itsenäistä elämää.
Kontrolloiviltakin kyllä, mutta myös omituisen sallivilta toisissa asioissa, sitäkin enemmän kun kerran kontrollikin on kova. Jos on kovin ohjelmallista lastenkasvatus, siinä voi jäädä läheisyys vähiin. Älkää tasoittako tietä lapselle liikaa. Useimmat ihmiset haluavat tuntea itsensä tärkeäksi toisille. Antaa lasten olla lapsia -kasvattaja kasvattaa ikuista lasta. Me muut kasvatamme lapsista aikuisia. Jotkut toki liiankin aikaisin... Suo siellä, vetelä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vaan mutta ihan hirveää käytöstä teiniltä. Se on kuitenkin sen verran vanha, että TIETÄÄ että tuollaisilla valheilla on yleensä kovat seuraukset.
Meillä olisi sitten saanut lähteä sijoitukseen. Ei mulla olisi varaa maksella asuntoja ja sitä paitsi, tollasen jälkeen saisi olla hyvin nöyrä että ylipäätään auttaisin yhtään missään.
Mulla ihan sama. Olisin sanonut lapselle, että koska sua kerran noin kohdellaan kotona, niin ihan varmasti sun on parempi mennä sossujen mukaan. Olisi lähtenyt hätämajoitukseen saman tien kotoa, itse olisin vienyt.
Seuraavan kerran olisimme nähneet kun lapsi olisi ollut valmis hyvin nöyrästi pyytämään anteeksi.
Meillä kohdellaan ihmisiä kunnioittavasti, ja tuollainen käytös olisi vaan jotain niin vastenmielistä, että en todellakaan sitä vaan ohittaisi. Muutenkin mietityttää, että kuinka pitkään tuo teinikossi saa vanhempiaan vedättää ahdistuksensa varjolla? Jotkuthan tekee sitä koko elämän. Aina tarttee jotain, yleensä rahaa, tai käy sitä ja tätä. Ja vanhemmat mahdollistaa moisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan varmasti korona-tilanne on laukaissut ahdistuksen pahenemisen. Se on meillekin ihan selvää. Ei kai tämä tilanne ole kenellekään helppoa, saati teinille.
Ja tosiaan, jos olisi jäänyt kotiin asumaan täysi-ikäisenä, olisi saanut sitten yöpyä tyttöystävän luona ja tämä meillä. Aikuisen ikäisenä aikuisen vapaudet ja vastuut.
Ollaan varmasti joissakin asioissa tiukkoja, verrattuna kavereiden vanhempiin. Toisaalta, harrastukset on maksettu ja niissä kannustettu, saanut olla kavereiden kanssa vapaasti iltaisin, koulumenestys on ollut keskinkertainen/hyvä ja meille aivan riittävä, mitään sellaista painostusta ei ole meillä ollut, että menettäisi etuja huonoista koulunumeroista. Itse saanut valita opiskelualansa ja on tuettu siinä.
Oli kyllä ainakin jotenkin pahoillaan jälkikäteen noista valheista ja ei oikein osannut selittää miksi niin oli sanonut. Varsinaisesti ei ole kuitenkaan pyytänyt anteeksi, hänen näkökulmastaan asiat kuitenkin meni lopulta hyvin ja sai mitä halusi, eli saa oman kämpän ja voi tavata tyttöystävää ja kukaan ei ole määräilemässä nukkumisia, pelaamisia sun muita. Yleisesti siis ollut kiva teini mutta jäänyt kiinni menemisten valehtelemisesta joitakin kertoja, silloin ajateltiin sen kuuluvan nuoruuden rajojen kokeiluun ja puhumalla asiaa selviteltiin. Tällaista valehtelua en olisi osannut kuvitella edes pahimmissa painajaisissa ja toki mietin virheitä kasvatuksessa, kun teini noin pystyi valehtelemaan. Toisaalta, ilmeisesti ahdistus oli niin suuri, että siksi sanoi ihan mitä sattuu.
Jos ei olisi tuota ahdistustaustaa, olisi paljon helpompi luottaa pärjäämiseen ja olisi erilailla suhtauduttu omilleen muuttamiseen. On varmasti eri asia luottaa mielenterveydeltään vakaan nuoren pärjäämiseen.
Itsekin silti ajattelen jo, että tilanteessa varmaan nyt parasta että muuttaa omilleen ja toivon että elämä lähtee sujumaan kun joutuu vastuuseen itsestään, sehän se vasta palkinto olisi jos sosiaalitoimi maksaisi kaiken vielä täysi-ikäisenä. En tiennyt tuollaista olevankaan muille kuin oikeasti köyhistä perheistä oleville lapsille. Alkaa siis saamaan opintotukea ja asumistukea kun täyttää 18 ja on selitetty, että sillä pitää pärjätä sitten, siihen asti me maksetaan. Ylimääräisellä rahalla ei nyt kyllä hemmotella.
Haettiin yksityiseltä psykologilta apua aikanaan, kävi hetken, ei halunnut jatkaa ja koulukuraattori oli sitä mieltä ettei tarvitse psykologia ja psykologi sanoi että ei mieltä jatkaa jos nuori ei itse halua käydä. Uskoin ammattilaisia.
Kiitos tsemppaavista viesteistä, samoin noista joissa ymmärretään teiniä. Saapahan näkökulmaa molemmista laidoista. Kiitos etenkin nro 21 vastaaja, ahdistuneen teinin kapinoinnista meillekin sosiaalityöntekijä puhui siinä yhdessä puhelussa jonka ovat soittaneet.
ap
Mä en kyllä kertakaikkiaan ymmärrä teidän toimintaanne.
MIKSI ei saa yöpyä tyttöystävän kanssa? Siis kerta kaikkiaan miksi? Meinaatko että sillä estetään seksin harrastaminen? Miksi sitä edes pitäisi estää? Jotenkin aivan järkijättöistä teidän touhu.
Ja lapselle tehdään kyllä selväksi, että jos on hätä, niin apua silloin haetaan JA OTETAAN VASTAAN. Mitä ihmettä te sen lapsen ympärillä hyöritte, jos kerran annatte vaan ahdistuksen olla? Todellakin lapsi velvoitetaan käymään siellä psykiatrilla ( toki siis suostuttelu asiallisesti ja positiivisella meiningillä). Jos lapselta olisi jalka poikki, ja se sanoisi, etten halua mennä lääkäriin, niin ettekö veisi? Miksi mt-ongelmat olisi yhtään sen erilaisempi juttu?
Teinä en kyllä myöskään suostuisi kämppää maksamaan. JOs kerran sossu on sen "määrännyt", niin sossu sen myös maksaa.
Noh, jos teini on sossuille ilmoittanut, että hän ei kotiin jää, niin mitä vaihtoehtoja sossuille jää? Pahimmassa tapauksessa teini olisi lähtenyt kotoa hatkaan ja sekö olisi ollut hyvä sitten? Sijoitus olisi oikeasti ollut ihan paikallaan, luultavasti teini olisi jo muutamassa viikossa todennut, että kotona olisi sittenkin parempi ja niin olisi sitten kotiin tullutkin. Mutta teille ei sijoitus sopinut, joten sitten on etsitty kompromissia eli muuton aikaistamista, jotta saadaan tilanne rauhoitettua. Mikä ei nyt mitenkään käsittämätöntä ole, jos muuttoa muutenkin suunniteltu syksylle. Mitä se pari kuukautta mitään merkkaa tässä kohtaa? Sinun moka oli se, ettet kunnolla avannut suutasi ja sanonut, että muutto ei käy. Nyt voit korjata mokan ja soitat heti maanantaina sossuille ja pyydät, että tilannetta arvioitaisiin vähän enemmän.
T. Sossu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtakaa ne sossut, psykologit ja kuraattorit. Varaatte ajan suoraan yksityiselle psykiatrille joka arvioi tarvitaanko lääkitystä ja määrä ne, jos tarvitaan. Ihne vatulointia teillä. Jos jalka on poikki, menettekö silloinkin kurasttorille tai psykologille? Mars lääkäriin nyt mahdollisimnan pian, suoraan psykiatrille. Yksityiselle, jolloin saatte puhelimitse kiinni myös silloin, jos lääkitystä pitää muuttaa tai säätää. Helpointa, tehokkainta ja halvinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan varmasti korona-tilanne on laukaissut ahdistuksen pahenemisen. Se on meillekin ihan selvää. Ei kai tämä tilanne ole kenellekään helppoa, saati teinille.
Ja tosiaan, jos olisi jäänyt kotiin asumaan täysi-ikäisenä, olisi saanut sitten yöpyä tyttöystävän luona ja tämä meillä. Aikuisen ikäisenä aikuisen vapaudet ja vastuut.
Ollaan varmasti joissakin asioissa tiukkoja, verrattuna kavereiden vanhempiin. Toisaalta, harrastukset on maksettu ja niissä kannustettu, saanut olla kavereiden kanssa vapaasti iltaisin, koulumenestys on ollut keskinkertainen/hyvä ja meille aivan riittävä, mitään sellaista painostusta ei ole meillä ollut, että menettäisi etuja huonoista koulunumeroista. Itse saanut valita opiskelualansa ja on tuettu siinä.
Oli kyllä ainakin jotenkin pahoillaan jälkikäteen noista valheista ja ei oikein osannut selittää miksi niin oli sanonut. Varsinaisesti ei ole kuitenkaan pyytänyt anteeksi, hänen näkökulmastaan asiat kuitenkin meni lopulta hyvin ja sai mitä halusi, eli saa oman kämpän ja voi tavata tyttöystävää ja kukaan ei ole määräilemässä nukkumisia, pelaamisia sun muita. Yleisesti siis ollut kiva teini mutta jäänyt kiinni menemisten valehtelemisesta joitakin kertoja, silloin ajateltiin sen kuuluvan nuoruuden rajojen kokeiluun ja puhumalla asiaa selviteltiin. Tällaista valehtelua en olisi osannut kuvitella edes pahimmissa painajaisissa ja toki mietin virheitä kasvatuksessa, kun teini noin pystyi valehtelemaan. Toisaalta, ilmeisesti ahdistus oli niin suuri, että siksi sanoi ihan mitä sattuu.
Jos ei olisi tuota ahdistustaustaa, olisi paljon helpompi luottaa pärjäämiseen ja olisi erilailla suhtauduttu omilleen muuttamiseen. On varmasti eri asia luottaa mielenterveydeltään vakaan nuoren pärjäämiseen.
Itsekin silti ajattelen jo, että tilanteessa varmaan nyt parasta että muuttaa omilleen ja toivon että elämä lähtee sujumaan kun joutuu vastuuseen itsestään, sehän se vasta palkinto olisi jos sosiaalitoimi maksaisi kaiken vielä täysi-ikäisenä. En tiennyt tuollaista olevankaan muille kuin oikeasti köyhistä perheistä oleville lapsille. Alkaa siis saamaan opintotukea ja asumistukea kun täyttää 18 ja on selitetty, että sillä pitää pärjätä sitten, siihen asti me maksetaan. Ylimääräisellä rahalla ei nyt kyllä hemmotella.
Haettiin yksityiseltä psykologilta apua aikanaan, kävi hetken, ei halunnut jatkaa ja koulukuraattori oli sitä mieltä ettei tarvitse psykologia ja psykologi sanoi että ei mieltä jatkaa jos nuori ei itse halua käydä. Uskoin ammattilaisia.
Kiitos tsemppaavista viesteistä, samoin noista joissa ymmärretään teiniä. Saapahan näkökulmaa molemmista laidoista. Kiitos etenkin nro 21 vastaaja, ahdistuneen teinin kapinoinnista meillekin sosiaalityöntekijä puhui siinä yhdessä puhelussa jonka ovat soittaneet.
ap
Mä en kyllä kertakaikkiaan ymmärrä teidän toimintaanne.
MIKSI ei saa yöpyä tyttöystävän kanssa? Siis kerta kaikkiaan miksi? Meinaatko että sillä estetään seksin harrastaminen? Miksi sitä edes pitäisi estää? Jotenkin aivan järkijättöistä teidän touhu.
Ja lapselle tehdään kyllä selväksi, että jos on hätä, niin apua silloin haetaan JA OTETAAN VASTAAN. Mitä ihmettä te sen lapsen ympärillä hyöritte, jos kerran annatte vaan ahdistuksen olla? Todellakin lapsi velvoitetaan käymään siellä psykiatrilla ( toki siis suostuttelu asiallisesti ja positiivisella meiningillä). Jos lapselta olisi jalka poikki, ja se sanoisi, etten halua mennä lääkäriin, niin ettekö veisi? Miksi mt-ongelmat olisi yhtään sen erilaisempi juttu?
Teinä en kyllä myöskään suostuisi kämppää maksamaan. JOs kerran sossu on sen "määrännyt", niin sossu sen myös maksaa.
AP taisi mainita, että covid-19 on syy tapaamisten rajoittamiselle, näin toimii lapsestaan välittävä vanhempi.
Lastensuojelun päätöksiä koskien sellainen tieto aplle, että heidän toimintansa kohdallanne ei hämmästytä yhtään. Etkö tiennyt, että lastensuojelu on bisnestä ja teinistänne on lastensuojelulle ja yhteiskunnalle enemmän paljon enemmän kuluja kuin rahallista/ muuta hyötyä mitä esim. muutaman vuoden ikäisestä sijoitetusta? Jos poikanne olisi esim. 3 vuotias, niin koneisto olisi täysillä jo jylläämässä ja lapsenne huostassa, oli ilmoitus valhetta tai ei. Kunpa ihmiset ottaisivat selvää todellisuudesta Suomessa. Äkkiä pois virkamiesuskoisuus, ymmärtäkää, että teistä hyötyvät paitsi lastensuojelu, myös psykiatrit, terveydenhuolto, jne tahot-vilpitöntä auttamista ei tässä maassa ole. Kysykääpä ns. kokemusasiantuntijoilta ja lakimiehiltä, mitä vihervasemmiston ja sdpn hallinnoima lastensuojelu hallinto-oikeutta myöten toimillaan hakee.
Poikanne on täysi-ikäinen- päästäkää irti, sillä minkä taakseen jättää, sen edestään löytää ja poikanne on aika oppia tämä. Typerää häneltä sanoisin, erittäin typerää( huolimatta siitä, että hän ei selvästikään ymmärrä, mihin on teidät ja itsensä sotkenut).
Aikamoisen kieroilevan, vanhempainrakkautta hyväksikäyttävän paskiaisen olette kasvattaneet.
Kuulostaa ristiriitaiselta, että pelkäät laitosta sen perusteella, että siellä päätyisi käyttämään päihteitä, ja teinillä nyt on jo päihteitä käyttäviä kavereita... Ihan normaaleja nuoria siellä laitoksessa on (nimimerkillä kokemusta on, olin sellaisessa itsekin, eikä kukaan koskaan tarjonnut huumeita tms.). Tai no, ehkä vähän laitoksesta riippuen, mutta kuvailemasi perusteella sinun teinisi ei tulisi päätymään "pahimpien" nuorten laitokseen. Laitoksessa olisi myös ammattilaisia ja keskusteluapua teinille lähellä 24/7.
Toisekseen, jos olisitte kieltäytyneet hankkimasta asuntoa, ja teini olisi ollut menossa laitokseen, olisi hän saattanut nopeasti olla sitä mieltä, että kotona onkin parempi. Laitoksessa kotiintuloaika voi olla kahdeksalta, siivoukseen ja ruuanlaittoon on pakko osallistua yms.
Ai että teiniä ahistaa:) kaikkiahan niitä ahistaa koko ajan.. haloo nyt ne rajat ja jämäkkä vanhemmuus. Vielä kiittää teini siitä myöhemmin. Ootte kyllä nyt antanu homman luistaa käsistä.
Yökyläily on ollut kielletty siksi, että on nähty tuttavapiirissä muutama tapaus, joissa tytön yökyläilyt poikakaverin luona on johtaneet nopeaan avoliittoon alaikäisenä ja sitten ei ole osattu hoitaa asioita kunnolla, opiskelut kärsineet, myös pojalla, raha-asiat sekoitettu (pikavippiä, luottotietoja mennyt ym.) eli ei ole osattu hoitaa aikuisen vastuita vielä kuitenkaan. Seksiä voi harrastaa päivälläkin, se asia ei meille kuulu.
Teini ollut pääosin luotettava, jos olisi tullut kotiin kännissä tai katoillut, olisi erilailla tietysti joutunut vahtimaan ja rajoittamaan.
Apua on kannustettu hakemaan, sinne yksityisellekin järjestetty, mutta on silleen tyypillinen suomalainen mies, ettei tykkää puhua tunteistaan, varsinkaan vieraalle, joten siellä skarppaa ja purkaa sitten ahdistusta tuohon pelaamiseen.
Ja olin niin shokissa kun sossut tulivat käymään, etten kyllä paljoa osannut kyseenalaistaa vaan toimin niinkuin käskivät. Paitsi sen verran tajusin, että en sijoitusta halunnut, näitä vastauksia lukiessa tietysti mietin, olisiko se ollut kuitenkin parempi, mutta kuten sanottu, sieltä kautta ei kuulemma olisi mt-puolen apua saanut heti, ja sitä minusta tuo teini oli eniten vailla. Tilanne tuli aivan yllättäen ja vasta nyt, kun aikaa on jo kulunut, alan edes pystyä ajattelemaan asiaa järkevästi. Ja tottakai mietin koko ajan mitä on kasvatuksessa mennyt niin totaalisesti pieleen, että pystyy pokkana suoltamaan tuollaisia valheita, haluan ajatella että oli enemmän ahdistuksen tuoma tyhmä yritys järjestellä asiat oman mielen mukaisiksi kuin mitään pahuutta tai ilkeyttä.
ap
Ei ole ollut tiettyä kotiintuloaikaa, tullut sen mukaan millaisia menoja on ollut. Toki arki-iltoina kympin maissa, että jaksaa kouluun seuraavana aamuna.
Harrastukset on maksettu, en ymmärrä mmiten tämä on ollut kontroloimista tai alistamista tai miten liittyy siihen. Toki meidän talossa meidän säännöt, alaikäiset ei juo meillä viinaa tai polta tupakkaa ja asiallisesti pitää yrittää käyttäytyä, eli ei kiroilla koko aikaa tai pelata kaikkia öitä.
Nuori ei siis väitttänyt että häntä on lyöty, vaan että pelkää että lyödään. Ei ole sellaisella edes uhkailtu koskaan, eikä tulisi mielenkään koskaan missään tilanteessa lyödä ketään, saati lasta. Itse kieltämättä mietin, oliko näitä sanonut, koska kaveri oli alaikäisenä saanut asunnon nopeasti tällä syyllä, hänen kohdallaan kai oli ihan oikeasti sellaista taustaakin, ainakin teinin puheiden mukaan.
ap