Lue keskustelun säännöt.
Jos ei ole "pakko" lapsi ei tee mitään muuta kuin pelaa
21.05.2020 |
Eli jos ei ole kavereita saatavilla tai en erikseen patista johonkin aktiviteettiin, niin lapsi ei tee mitään muuta kuin pelaa. Jos pelaaminen kielletään, katsoo videoita. Jos koneelta käsketään pois, katsoo puhelinta. Jos puhelimelta käsketään pois, kitisee. Siis mitään aloitekykyä ei löydy. Olisko liian rankkaa vaan pistää pelilakkoon muutamaksi viikoksi? Kantaisin koneen vaikka varastoon. Alkaa ärsyttää jankuttaa samoista asioista aina. Ja peliaikaa hänei itse tajua tai myönnä, jos on pelannut 4h niin luulee/väittää itse että on mennyt 20 minuuttia. Pelikello on ollut pienenä käytössä mutta nyt on ikää jo 12.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ihmeellistä aina tuo pelaamisen ylistäminen kun poikien kyllä pitäisi kiinnostua ihan tekemisestä ja puuhastelusta sekä urheilusta kun ihan kädentaitojakin sitten puolisokin sitten odottaisi myöhemnin.
Aikamoista sukupuoliroolitusta taas.
Jos on kiinnostunut käsillä tekemisestä, varmasti kyllä opettelee niitä taitoja. Ihan sukupuolesta riippumatta. Jos se ei kiinnosta, ilmankin pärjää aika pitkälle, ja useimpia asioita voi ostaa palveluna.
Mutta jos haluaa puolison ja perheenkin, kannattaa osata pikkuisen kokkausta, siivousta ja kädentaitoja. Harva haluaa miestä, joka möllöttää koneen ääressä ja kuvittelee selviävänsä kotitöistä ”ostamalla”.
Eiköhän useimmat viimeistään kotoa muuttuessaan vähän opettele kokkauksen perustaitoja, kodin siistimistä ja perustoimia kuten lampunvaihdot ja sulakkeet ja taulujen kiinnittämiset jne. Loppujen lopuksi tuon kummempaa ei kerrostalossa asuessa edes tarvitse.
Ja samahan siihen naiseenkin pätee. Pitää jotkut perusasiat osata, eikä odottaa, että mies tekee.
Naiset lähtökohtaisesti ovat kiinnostuneita lifestyle-asioista laajemmalla skaalalla. Kodin sisustuksesta, omasta ulkonäöstä, kulttuuri- ja urheiluharrastuksista.
Varmastikin on myös sellaisia naisia, jotka pelaavat niin että kodin siisteys, syöminen henkilökohtainen hygienia unohtuu, mutta heitä ei taida riittää jokaiselle samankaltaiselle miehelle. Enkä tiedä, pitävätkö edes pelaajamiehet heitä toivekumppaneina.
Noh, monella nuorella naisella taas esim oman ulkonäön tuunaaminen on vähän samanlainen "pakkomielle" kuin nuorilla miehillä pelaaminen. Jos nyt sukupuolittuneesti on pakko ajatella. Enemmän hyötyjä pitkällä tähtäimellä väittäisin, että pelaamisen kautta saavutetuissa taidoissa on, kuin jatkuvassa itsensä tälläämisessä.
Ja siitä huolimatta useimmat nuoret miehet valitsevat mieluummin sen pakkomielteisesti ulkonäköään tuunaavan naisen kuin naisen, joka pelaa pakkomielteisesti.
Voi johtua siitä, että harva nainen meikkaa yöt niin ettei jaksa aamulla edes koulun penkille.
Voi kuule, näitäkin tapauksia on, joiden pitää varata 2-3 tuntia vain meikkaamiseen ja hiusten laittoon aamulla, ennenkuin kehtaa kouluun lähteä. Koulussakin huolehditaan lähinnä, että ulkonäkö on kunnossa. Itsetunto voi olla romuna. Ei varsinaisesti parisuhdemateriaalia.
Aivan, mistä siis tieto/veikkaus että nuoret miehet valitsisivat tuollaisen naisen? Enpä itse ole havainnut.
Eli ei haittaa vaikka tytöllä kainalot kasvaisivat tuuheaa karvaa, kunhan peliohjain pysyy kädessä? Hieno juttu.
Tällainen äärimmäisyyksiin vetäminen onkin hedelmällistä. Kyllä valtaosa nuorista miehistä ja naisista omaa ihan normaalin hygienian, on jossain määrin kiinnostuneita liikkumisesta, ulkonäöstä ja kavereista, sekä vastakkaisesta sukupuolesta (tai samasta) romanttisessa mielessä. Vaikka sitten pitäisikin pelaamisesta, tai meikkaamisesta paljon.
Jos nuori hoitaa koulunsa, on jonkinlainen kaveriporukka, harrastaa jotain liikunnallistakin (joko oma-aloitteisesti tai ohjatun harrastuksen kautta) ja vaikuttaa elämään tyytyväiseltä, en kauheasti näe syitä rajoittaa pelaamista, tai sen puoleen meikkaamistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ihmeellistä aina tuo pelaamisen ylistäminen kun poikien kyllä pitäisi kiinnostua ihan tekemisestä ja puuhastelusta sekä urheilusta kun ihan kädentaitojakin sitten puolisokin sitten odottaisi myöhemnin.
Aikamoista sukupuoliroolitusta taas.
Jos on kiinnostunut käsillä tekemisestä, varmasti kyllä opettelee niitä taitoja. Ihan sukupuolesta riippumatta. Jos se ei kiinnosta, ilmankin pärjää aika pitkälle, ja useimpia asioita voi ostaa palveluna.
Mutta jos haluaa puolison ja perheenkin, kannattaa osata pikkuisen kokkausta, siivousta ja kädentaitoja. Harva haluaa miestä, joka möllöttää koneen ääressä ja kuvittelee selviävänsä kotitöistä ”ostamalla”.
Eiköhän useimmat viimeistään kotoa muuttuessaan vähän opettele kokkauksen perustaitoja, kodin siistimistä ja perustoimia kuten lampunvaihdot ja sulakkeet ja taulujen kiinnittämiset jne. Loppujen lopuksi tuon kummempaa ei kerrostalossa asuessa edes tarvitse.
Ja samahan siihen naiseenkin pätee. Pitää jotkut perusasiat osata, eikä odottaa, että mies tekee.
Naiset lähtökohtaisesti ovat kiinnostuneita lifestyle-asioista laajemmalla skaalalla. Kodin sisustuksesta, omasta ulkonäöstä, kulttuuri- ja urheiluharrastuksista.
Varmastikin on myös sellaisia naisia, jotka pelaavat niin että kodin siisteys, syöminen henkilökohtainen hygienia unohtuu, mutta heitä ei taida riittää jokaiselle samankaltaiselle miehelle. Enkä tiedä, pitävätkö edes pelaajamiehet heitä toivekumppaneina.
Noh, monella nuorella naisella taas esim oman ulkonäön tuunaaminen on vähän samanlainen "pakkomielle" kuin nuorilla miehillä pelaaminen. Jos nyt sukupuolittuneesti on pakko ajatella. Enemmän hyötyjä pitkällä tähtäimellä väittäisin, että pelaamisen kautta saavutetuissa taidoissa on, kuin jatkuvassa itsensä tälläämisessä.
Ja siitä huolimatta useimmat nuoret miehet valitsevat mieluummin sen pakkomielteisesti ulkonäköään tuunaavan naisen kuin naisen, joka pelaa pakkomielteisesti.
Voi johtua siitä, että harva nainen meikkaa yöt niin ettei jaksa aamulla edes koulun penkille.
Voi kuule, näitäkin tapauksia on, joiden pitää varata 2-3 tuntia vain meikkaamiseen ja hiusten laittoon aamulla, ennenkuin kehtaa kouluun lähteä. Koulussakin huolehditaan lähinnä, että ulkonäkö on kunnossa. Itsetunto voi olla romuna. Ei varsinaisesti parisuhdemateriaalia.
Jos ääritapaus meikkaa aamulla 2-3 tuntia, niin paljonko ääritapaus pelaa?
Kun rakas ei se rajoitu tuohon. Käydään kaupoilla ostelemassa vaatteita ja tarvikkeita, laitetaan uusi parempi meikki, jos on joku iltameno. Postaillaan someen, etsitään koko ajan uusia vinkkejä, ohjeita, ideoita ulkonäköön... Lisäksi se on puheissa ja ajatuksissa jatkuvasti. Kyllä se ulkonäöllä kikkailu on pahimmillaan ihan yhtä addiktoitunutta kuin peliaddiktiokin.
Se on juuri näin. Lisäisin vielä, että monesti ulkoisen olemuksen pakkomielinen laittaminen kielii jostain ongelmista esimerkiksi itsetunnon kanssa. Se on siis eri asia kuin normaali oman tyylin etsiminen nuorena, ja itsensä kaunistaminen ihmisten ilmoille mentäessä. Joillekin se ulkonäkö alkaa oikeasti merkitä kaikkea kaikessa, eikä mikään riitä.
Itselläni on aivan sama ongelma. Erona vain, että pelaaja on 49-vuotias mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MMS85 kirjoitti:
Pelaaminen on nykypäivän ammatti, vihaajat vihaa aina vaikka ei olis mitään syytä, koska ei voine hyväksyä olleensa väärässä, säälittäviä olette...
Hahahahahhaaa maailman naurettavin lause
"vihaajat vihaa"
Sitä käytetään, kun ei ole mitään muuta korttia itseään puolustaa
Tainnut eräs tähti tätä enemmänkin viljelläLaulaja/näytelijä on nykypäivän ammatti ja silti suurosa siitä haaveilevista ajattelee järjellä ja menee normiduuneihin
Niinno, peliteollisuus (siis pelien kehittäminen) on yksi Suomen tuottavimpia aloja, jos ihan euromäärissä vientiä mitataan. Joten jos yhtään lahjakkuutta ohjelmointiin tai graafiselle puolelle löytyy, tai haluaa yhdistää myöhemmin vaikkapa pelaamista ja kaupallista tutkintoa, töitä kyllä on. Ihan pelaamalla lopulta harva päätyy itseään elättämään, mutta pelien, pelimekaniikan ja pelien psykologian tuntemus ovat kyllä varsin arvokkaita taitoja ja syntyvät oikeastaan vain sieltä pelaamisen kautta yhdistettynä sopiviin opintoihin.
Pelaamisestahan tässä puhuttiin, eikä ohjelmoinnista tms. Onhan ne e sportti tähdet ihan eri asia, kun pelifirman työntekijät.
Joku tuolla ja ehdotteli, että yrittäisi suunnata sitä kiinnostusta sinne pelin taaksekin, eikä pelkkään pelaamiseen, mikä on hyvä idea.
On aika paljon pelaajia, ketkä ostaa sen koneen valmiina pakettina ja sit pyydetään kaveri hätiin, kun ei ymmärretty ostaessa, että tarvii enemmän muistia tai paremman näytönohjaimen, että pyörittää tiettyä peliä tai jotain.Niin, mutta edelleen, lähes kaikki pelien tekijät ovat myös intohimoisia pelaajia, sen lisäksi että sitten ohjelmoivat, piirtävät tms.
Ja aloittajan ongelma oli, ettei poikaa kiinnostaa kuin pelaaminen
Pelaaminen on valtaosalle hyvinkin sosiaalista.