Vasta muutettuani tajusin miten paljon maisemat voi vaikuttaa viihtyvyyteen.

Totta, kyllä ikkunasta näkyvät maisemat vaikuttaa.

Jos ikkunanäkymät on ankeat, niin sisälle voinee hankkia viherkasveja, maisematauluja tms.

Mulla ei tullut asumisesta mitään yhdessä 70-luvun betonilähiössä. Aivan helvetin kuuma yksiö kesällä ja ainoasta ikkunasta näki kun vastakkaisen talon asukas tuijottaa parvekkeelta. En vaan saanut tehtyä siitä kotia vaikka yritin.

Muistuipa mieleen opiskeluajoilta, kun yksi kaveri ihasteli solukämppäni ikkunasta, että "onpa sulla kivat maisemat" (=puita). Vastasin, että "Olisi muuten, mutta kun ne puut on edessä!" (=kaupunkimaisema). 

Joo, luulen myös, että se millainen ympäristö minulla on tällä on voitto minulle. Vaikka asun rumassa neukkukuutiotalossa, on ympäristö todella kaunis. Ikkunasta aukeaa kaunis maisema ja luonto on saatavilla, kun vain ulos astuu. Ei siis ahdista mitenkään tämäkään asumisratkaisu.

Itse en haluaisi käydä edes kylässä vanhempieni luona, joka on myös lapsuudenkotini. Sillä kyseessä on 70 luvun betonipunkkeri. Ikkunoista näkyy vain just ne parkkipaikat ja etupäässä kaupungin rakennuttamia ränsistyneitä kerrostaloja. Ihan hirveää. Kun muutin pois kotoa, oli aivan innoissani kun muutin rivitaloon, joka oli metsän laidalla, ja kuusen ja männyn oksista sai miltei ikkunasta otteen. Lintuja, oravia, ihanaa. En ymmärrä, kuinka vanhempani ovat hukanneet elämänsä moisessa ympäristössä. Rahasta ei ole varsinaisesti ollut kyse. Jonkin kaltaisesta pihiydestä ja kädettömyydestä ennemminkin.

On se kiva nähdä luontoa ikkunasta eikä mitään betoniseinää tai sitten pelkästään toisen kämpän sisälle.

Ikkunanäkymät ovat itselleni äärettömän tärkeitä. Nyt näkyy nurmea ja istutuksia, puustoa ja järvi niiden takana. Aamukahvia juodessa saattaa joutsenpari lentää ikkunoiden ohi järvelle. On lintuja, oravia, siilejä, peuroja, jäniksiä. Ja omien koirien leikkimistä voi myös seurata isolla aidatulla pihalla.

Ikinä koskaan milloinkaan minua ei saisi betonimöhkäleeseen, josta on vain ikkuna yhteen suuntaan ja siinäkin näkyy masentava naapuritalon betoniseinä.

Tästä minä olen puhunut mutta täällä joku rupesi riehumaan.

Mä asun kaupungin keskustassa. Yhdeltä puolelta näkymät on joelle ja toiselta kaupungin kattojen ylle. Pidän kaupunkimaisemasta varsinkin pimeinä talvi-iltoina kun kaikki valot tunnelmallisesti valaisevat lumisia katuja ja mustaa taivasta.

Samaa mieltä, että ikkunoista näkyvät maisemat ovat todella tärkeä osa asumisviihtyvyyttä. Nykyisessä asunnossamme näkyy joka puolelta joku vastapäinen talo ja se on varmaan suurin yksittäinen syy siihen, ettei tämä millään tunnu siltä miltä pitäisi, vaikka sisustus- ym. omat ratkaisut ovat kuinka ihania. Ihana koti menee vähän hukkaan kun ikkunasta katsottuna suoraan edessä on betonia.

Parhaiten olen ollut kotonani niissä asunnoissa, joissa näkyy ikkunoista luontoa. Merkitystä ei ole edes sillä onko ollut oma vai vuokra-asunto.

Ja se ympäristö joka on asumuksen ympärillä.

En ymmärrä kuinka moni maksaa rumasta ympäristöstä maltaita.

Joo totta. Olen asunut viihtyisässä ja vehreässä ympäristössä jolloin ovesta pääsi suoraan lenkille joen rantaan ja maisemat oli ihanat. Nyt asun niin että joka ikkunasta näkyy toisen talon seinä tai ikkuna. Myös metsään on usean kilometrin matka, rannasta puhumattakaan.

Hyvä huomio. Yllättävän moni ystävistä asuu sillai että ikkunoissa on aina verhot tai kaihtimet kiinni: asunto yksinkertaisesti sellaisessa paikassa, että ikkunan ohi menee joko vilkas kulkuväylä tai siitä näkyy just joku naapurin seinä tai piha/parveke.

Asunnot aina tosi pimeän ja tunkkaisen oloisia tämän takia, eikä viihtyisyys nyt ihan parhaasta päästä ole. Eihän tuollaisessa ympäristössä kasva oikein viherkasvitkaan :/

Vierailija kirjoitti:

Hyvä huomio. Yllättävän moni ystävistä asuu sillai että ikkunoissa on aina verhot tai kaihtimet kiinni: asunto yksinkertaisesti sellaisessa paikassa, että ikkunan ohi menee joko vilkas kulkuväylä tai siitä näkyy just joku naapurin seinä tai piha/parveke.

Asunnot aina tosi pimeän ja tunkkaisen oloisia tämän takia, eikä viihtyisyys nyt ihan parhaasta päästä ole. Eihän tuollaisessa ympäristössä kasva oikein viherkasvitkaan :/

Minulla on näin. Talvella on tylsä nähdä tie ja toisten piha ja kesällä porottaa aurinkokin lisäksi. Ja tv näkyy huonosti, jos on verhot auki.

Muuttaessa mietin, mikä on ympäristössä tärkeää, hyvinvoinnilleni välttämätöntä. Totesin että puut ja taivas. Niitä ikkunoistani nyt näkyy.

Näkyy myös taloja ja tie, mutta halutessani voin vain maata ja katsella taivasta ja suuria puita tuulessa.

Muutin vastahakoisesti Natura-alueelta kaupunkiin ja siksi piti pohtia tätä.

En ikinä unohda sitä hirveää luukkua konalassa vihdintien vieressä.

Aamukahvit keittiöstä josta näkyi vihdintie, pelicanin varasto, ja niemen varikko.

4 kk kestettiin ja muutettiin herttoniemenrantaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä huomio. Yllättävän moni ystävistä asuu sillai että ikkunoissa on aina verhot tai kaihtimet kiinni: asunto yksinkertaisesti sellaisessa paikassa, että ikkunan ohi menee joko vilkas kulkuväylä tai siitä näkyy just joku naapurin seinä tai piha/parveke.

Asunnot aina tosi pimeän ja tunkkaisen oloisia tämän takia, eikä viihtyisyys nyt ihan parhaasta päästä ole. Eihän tuollaisessa ympäristössä kasva oikein viherkasvitkaan :/

Mites olisi matta tarrakalvo ikkunaan? Valo tulee läpi muttei näy ohikulkijat. Ja paljon kasveja.

Jos ikkunamaisema ja talon ympäristö on luontoa, pienessäkin asunnossa viihtyy. Asun mieheni kanssa kaksiossa keskikokoisen kaupungin keskustassa, mutta ikuunoista ja parvekkeelta näkyy metsäinen rinne. Maisema vaihtuu vuodenaikojen mukaan kun puut vaihtavat väriä. Lisäksi talomme takana on suuri puistoale ja järvi 200 metrin päässä. En halua muuttaa tästä ikinä.

Mun partsin edessä kasvoi vaahtera joka oli jo aika iso, mutta ei ihan kunnolla vielä näkynyt 3.krs: ikkunasta vaan näkyi ihan pikkuisen latvaa. Odotin siis kuin kuuta nousevaa, että se kasvaa vielä metrin ja sopivasti peittää näkymän vastapäiseen taloon ja partsista tulee hieman viihtyisämpi. Ei siis ole mitenkään oma unelma-asunto, mutta tuo olisi auttanut jo paljon koska syksylläkin vaahtera on hurjan kaunis ruska-aikaan.

Joku sitten keksi viime keväänä, että just se vaahtera pitää kaataa (niitä siis on ihan rivi tuollaisen kävelytien reunassa/parkkipaikan välissä) koska siihen piti tehdä SÄHKÖAUTONLATAUSPAIKKA. Stana. Jotenkin meni sitten kuppi nurin ihan lopullisesti ja viime syksyn ja talven aikana tein muuttosuunnitelman joka piti pistää täytäntöön nyt keväällä että kesäloman aikana ehtii sitten kotiutua rauhassa ja hoitaa kaikki asiat. Vtun kiva että sitten tuli tämä stnan kiinalaisten bioase joka pilasi kaiken ja siirsi tämän hamaan tulevaisuuteen

Jotenkin alan olla niin vttu korviani myöten täynnä tätä, että jatkuvasti pitää mukautua ja sopeutua muiden ihmisten tekemisiin ja päätöksiin eikä itsellä tunnu olevan minkäänlaista sananvaltaa mihinkään.

sori meni ooteeksi

Vierailija kirjoitti:

Hyvä huomio. Yllättävän moni ystävistä asuu sillai että ikkunoissa on aina verhot tai kaihtimet kiinni: asunto yksinkertaisesti sellaisessa paikassa, että ikkunan ohi menee joko vilkas kulkuväylä tai siitä näkyy just joku naapurin seinä tai piha/parveke.

Asunnot aina tosi pimeän ja tunkkaisen oloisia tämän takia, eikä viihtyisyys nyt ihan parhaasta päästä ole. Eihän tuollaisessa ympäristössä kasva oikein viherkasvitkaan :/

Ei viihdy viherkasvit eikä oma mielikään kukoista. Kuinkahan paljon jatkuvasti lisääntyvä masennuskin mahtaa johtua näistä superankeista asumisratkaisuista jotka tuntuu kokoajan vaan lisääntyvän kun rakennetaan niin saakelin ahtaasti vaikka tilaa olisi. Lisäksi se jatkuva meteli ja yleinen levottomuus mikä nykytaloissa on 24/7 ei taatusti tee kenenkään mielenterveydelle hyvää. Siihen päälle sitten vielä autojen aiheuttama tasainen liikennemelu, erilaiset kaasuttelut ja revittelyt, mopojen pörräys..

Sitten kun vielä ikkunasta näkyy ainoastaan jotain rumaa/ankeaa/naapuri niin joo. Home sweet home.