Mitä miehet ajattelette yksinäisestä naisesta? Jolla ei juuri ole ystäviä

Introvertit saavat energiaa yksinolosta, ekstrovertit muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en uskalla tutustua miehiin tai kertoa niille vapaa-ajan vietostani, kun pelkään että he leimaavat minut yksinäiseksi luuseriksi. Olen vapaa-ajalla kotona kissan kanssa, laitan ruokaa ja soitan pianoa. :(

Kuulostat monen miehen ihannenaiselta.

Ihan normaaliahan tuo on 30 vuoden jälkeen. Miehellä taas sama tilanne tekee miehestä auttamattomasti hylkiön, joka ei kelpaa kenellekään.

Totta kai voisin. Syitä yksinäisyydelle voi olla niin paljon.

En tiedä minkä ikäinen olet. Mutta ei se meitä miehiä mietitytä. 😁 Eihän meilläkään normaalisti vanhempana ole isoa ystäväpiiriä. Ja ne joilla on parisuhteessa, mutta ystävät katoavat kun ero pukkaa. 😂

Kaks kaveria itsellä eikä todellakaan mitään miesten reissuja/iltoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en uskalla tutustua miehiin tai kertoa niille vapaa-ajan vietostani, kun pelkään että he leimaavat minut yksinäiseksi luuseriksi. Olen vapaa-ajalla kotona kissan kanssa, laitan ruokaa ja soitan pianoa. :(

Kuulostat monen miehen ihannenaiselta.

Voi, kiitos ihanista sanoista! Deittipalstoilta on jäänyt tosi päinvastainen fiilis, kun tuntuu että olen niin päinvastainen persoonallisuudeltani kuin deittaillessa pitäisi vain olla. Pikkutuhma flirttailu, tindertyylinen kommunikointi yms. ei vain onnistu minulta joten kaikki tutustumiskeskustelut kuivuvat eittämättä kasaan tai päätyvät ennen pitkään ihan työhaastatteluiden kuuloisiksi. En oikeasti osaa deittailla tai flirttailla sitten pätkääkään.

Lyhyestä nettideittihistoriastani on jäänyt käteen se mielikuva että miehet etsivät joko 1) irtoseksiä, 2) baareissa ja festareilla juoksevia naisia tai 3) juttelu kuivuu kasaan parissa päivässä. Yksin asuvalle ja tindereitä inhoavalle flirttitaidottomalle dippainssinaiselle ei todellakaan muodostu mitään sulhasjonoa oven taakse.

Kiva kuitenkin kuulla päinvastaista, pitänee pitää vielä toivoa yllä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en uskalla tutustua miehiin tai kertoa niille vapaa-ajan vietostani, kun pelkään että he leimaavat minut yksinäiseksi luuseriksi. Olen vapaa-ajalla kotona kissan kanssa, laitan ruokaa ja soitan pianoa. :(

Sinähän ole aarre monen miehen mielestä. Kuin suoraan kartanoromantiikan aikakaudelta.

Kyllä olisi hienoa esitellä tuleville appivanhemmille kun morsio soittaisi vielä konserton.

Kunnon lännen filmeissä on totuus.

Ampukaa pianisti!! :)

Luuletko oikeasti että miehet pohtivat jotain tuollaisia asioita? Ehkä vain pilailet.

Kun nainen näkee miehen, niin nainen ajattelee miehestä myös sellaisia asioita kuin työ, auto, vaatteet, hiustyyli, mielenkiinnonkohteet, kaveripiiri, suku,...

Kun mies näkee naisen, niin mies ajattelee naista.

Mies tahtoo olla naisen kanssa. Mies EI tahdo olla naisen kavereiden kanssa.

Jos sinulla on tai ei ole kavereita niin se on SINUN asiasi. Se ei miehen mielestä häneen liity.

Etkö tätä muka tiennyt? Etkö muka ole kertaakaan elämäsi aikana tavannut ainuttakaan miestä?

Tykkäätkö olla yksin vai miksi sulla ei ole kavereita? Älä nyt pidä tätä kysymystä ilkeänä tms., vaan kysyin sen takia kun itsekin olen yksinäinen omasta halustani. Olen erakkoluonne. 

Nykykokemuksella seksin vonkaajat on seksin vonkaajia ja ne voi sivuuttaa heti kun puheet seksiin menee.

Kun tosimielellä liikkeellä esim Tinderissä niin eikö ole selviö parisuhteessa se seksikin sitten ajanoloon kun ensin on tutustuttu.

Varmasti pätee myös toisinpäin eli kun nainen aloittaa puheet seksistä millä mielin liikkeellä vakavasti vai puolivallattomasti kuten pressakin aikoinaan.

Älykkyyden merkki.

Juorukerhoilijat eivät ole tasoistaan seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätkö olla yksin vai miksi sulla ei ole kavereita? Älä nyt pidä tätä kysymystä ilkeänä tms., vaan kysyin sen takia kun itsekin olen yksinäinen omasta halustani. Olen erakkoluonne. 

Haluaisin kyllä kavereita, mutta niitä vain ei ole tullut. Monenlaisia tekijöitä taustalla. Joidenkin kanssa kemiat kohtaa, mutta en esimerkiksi voi sietää juoruakkaympyröitä, se ei ole mun juttu. Olen nähnyt niitä ja kuunnellut sivusta miten puhuvat paskaa selän takana "kavereistaan". Nainen on usein naiselle susi. 

Usein, jos olen ystävystynyt, niin kahden kesken ja syvällisemmin. Mitään kaveriporukkaa ei ole, eikä täten illanistujaisia tms. 

Ap.

Vierailija kirjoitti:

No.

Mikäpä että ei.

Olisi toki kiva, että puolisolla olisi muutakin elämää, Jotenkin tuntuu, että vaaditaan aika paljon, jos kaikki sosiaalinen elämä on miehen varassa.

Öh, mun mielestä juttu on kyllä useimmiten päinvastoin. Siis, yltiösosiaaliset naiset vaativat mieheltään tosi paljon, haaskaavat miehen aikaa aivan älyttömästi kaikenmaailman sosiaalisiin turhuuksiin. Ne yltiösosiaaliset naiset eivät ajattele että heillä voi olla erikseen kaverit, erikseen sukulaiset ja erikseen mies. Ei, vaan nuo naiset tahtovat väkisin raahata mukanaan miehensä joka ikiseen himskatin juhlaan, illanistujaiseen, sukutapaamiseen, kissanristiäiseen yms missä miehen pitää viettää aikaa naisen lukemattomien tuttavien kanssa. Aivan sairasta.

Mitä sosiaalisempi nainen sitä pahemmin hän on sairaalloisen riippuvainen miehestään. Tuollainen nainen ei osaa käsittää että mies on ihminen jolla on oma elämä ja omat tarpeet. Tuollaiselle naiselle mies on vain sosiaalinen väline joka naisen täytyy integroida osaksi hänen sosiaalista verkostoaan.

Yksinäinen nainen ymmärtää että välillä vietetään aikaa miehen kanssa ja välillä ei vietetä, välillä vietetään aikaa erillään. Toki miehestä saattaa tuntua pahalta jos hän tietää että nainen tarvitsisi enemmän, tietää että nainen voi pahoin ja mies ei pysty antamaan naiselle niin paljon että kaikki hänen pahoinvointinsa poistuisi. Mutta normaali ihminen osaa hyväksyä tuon, osaa elää tuon asian kanssa.

Ainoastaan yltiösosiaalinen ihminen on niin sairaalloisen ylimielinen ja harhainen että hän kuvittelee olevansa niin mahtava että hän yksin pystyy poistamaan kumppaninsa kaiken pahoinvoinnin sekä tekemään kumppanistaan täysin onnellisen. Ja kun siitä kumppanista ei tulekaan täydellisen onnellista niin se ylimielinen yltiösosiaalinen ihminen kärsii riittämättömyyden tunteesta, loukkaantuu ja syyttää kumppaniaan siitä että kumppani ei yritä.

Surullinen yksinäinen nainen on miljoona kertaa terveempi ja parempi kumppani kuin sairas narsistikanalaumanainen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, joka on yksinoleva (ei siis yksinäinen), eikä juuri ystäviä, ihan omasta tahdosta. Jännä, että minua ei lainkaan kiinnosta se, mitä miehet ajattelevat minusta.

Oletkin ihmis/miesvihaaja joka pitää vihaansa vahvuutenaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No.

Mikäpä että ei.

Olisi toki kiva, että puolisolla olisi muutakin elämää, Jotenkin tuntuu, että vaaditaan aika paljon, jos kaikki sosiaalinen elämä on miehen varassa.

Öh, mun mielestä juttu on kyllä useimmiten päinvastoin. Siis, yltiösosiaaliset naiset vaativat mieheltään tosi paljon, haaskaavat miehen aikaa aivan älyttömästi kaikenmaailman sosiaalisiin turhuuksiin. Ne yltiösosiaaliset naiset eivät ajattele että heillä voi olla erikseen kaverit, erikseen sukulaiset ja erikseen mies. Ei, vaan nuo naiset tahtovat väkisin raahata mukanaan miehensä joka ikiseen himskatin juhlaan, illanistujaiseen, sukutapaamiseen, kissanristiäiseen yms missä miehen pitää viettää aikaa naisen lukemattomien tuttavien kanssa. Aivan sairasta.

Mitä sosiaalisempi nainen sitä pahemmin hän on sairaalloisen riippuvainen miehestään. Tuollainen nainen ei osaa käsittää että mies on ihminen jolla on oma elämä ja omat tarpeet. Tuollaiselle naiselle mies on vain sosiaalinen väline joka naisen täytyy integroida osaksi hänen sosiaalista verkostoaan.

Yksinäinen nainen ymmärtää että välillä vietetään aikaa miehen kanssa ja välillä ei vietetä, välillä vietetään aikaa erillään. Toki miehestä saattaa tuntua pahalta jos hän tietää että nainen tarvitsisi enemmän, tietää että nainen voi pahoin ja mies ei pysty antamaan naiselle niin paljon että kaikki hänen pahoinvointinsa poistuisi. Mutta normaali ihminen osaa hyväksyä tuon, osaa elää tuon asian kanssa.

Ainoastaan yltiösosiaalinen ihminen on niin sairaalloisen ylimielinen ja harhainen että hän kuvittelee olevansa niin mahtava että hän yksin pystyy poistamaan kumppaninsa kaiken pahoinvoinnin sekä tekemään kumppanistaan täysin onnellisen. Ja kun siitä kumppanista ei tulekaan täydellisen onnellista niin se ylimielinen yltiösosiaalinen ihminen kärsii riittämättömyyden tunteesta, loukkaantuu ja syyttää kumppaniaan siitä että kumppani ei yritä.

Surullinen yksinäinen nainen on miljoona kertaa terveempi ja parempi kumppani kuin sairas narsistikanalaumanainen.

Nyt tuli sitten sellaista analyysiä, että ihan hengästytti. On siis kahdenlaisia naisia: yksinäisiä ja narsistikanalaumanaisia? Itse kärsin yksinäisyydestä sinkkuna ja juttusi luettuani ilmeni, että olenkin narsistikanalaumanainen. 😅

Ap, se tinder ei ole naisille eikä miehille mikään järkevä paikka etsiä kumppania. Homma on niin ulkonäkö keskeistä, nkä tiedä millaisia yksisarvisia siellä kaikki hakee!

Suosittelen lämpimästi että liityt enemmin OkCupid (kännykkä app ja nettisivu) tai suomi24 treffit (nettisivu). Niissä palveluissa on suurempi mahdollisuus löytää parisuhde, eikä pelkästään palkinto kumppania.

En ajatellut mitään. Jos ei ole kavereita niin ei ole. Nainen oli lapista kotosin ja muuttanu helsinkiin. Oli kolme vuotta täysin yksin. Tapasin seurasaaressa hänet, kun oli kameralla kuvaamassa. Kysyin linssistä ja siitä se lähti. Ensin itse vähän jotenkin ihastuin häneen, mutta kun juteltiin ja hän kertoi yksinäisyydestään jne ja ei niin toi parisuhde kiinnostanut ainakaan nyt. Meistä tuli hyvät ystävät ja ihan aidosti pelkät ystävät. Meillä ei ole halausta enempää mitään. Vietetään aikaa yhdessä ja kokkaillaan ja katsotaan netflix tai hbo jotain jomman kumman luona. Nyt kun ollaan vietetty aikaa 2v pyöreästi, niin jotenkin ystävyys on tärkeämpää kuin mikää muu. En ajattele hänestä mitään sellaista, että jos nyt sit ees kerran pääsis. Toivon todella, että olisi elämässäni loppuelämän, koska on niin hieno nainen ja lämmin. Rehellisesti sanottuna, että mies ja nainen voisi olla ystäviä niin, että toiselle tulee tunteita. Näköjään voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Itse en uskalla tutustua miehiin tai kertoa niille vapaa-ajan vietostani, kun pelkään että he leimaavat minut yksinäiseksi luuseriksi. Olen vapaa-ajalla kotona kissan kanssa, laitan ruokaa ja soitan pianoa. :(

Miehiä ei taida yleensä tuo kaverittomuus häiritä. Naisia yleensä häiritsee jos miehellä ei ole kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, joka on yksinoleva (ei siis yksinäinen), eikä juuri ystäviä, ihan omasta tahdosta. Jännä, että minua ei lainkaan kiinnosta se, mitä miehet ajattelevat minusta.

Kait se on mitali lähetettävä. Mihin lähetetään?

Tuo oli sitten vitsi btw.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en uskalla tutustua miehiin tai kertoa niille vapaa-ajan vietostani, kun pelkään että he leimaavat minut yksinäiseksi luuseriksi. Olen vapaa-ajalla kotona kissan kanssa, laitan ruokaa ja soitan pianoa. :(

Kuulostat monen miehen ihannenaiselta.

Voi, kiitos ihanista sanoista! Deittipalstoilta on jäänyt tosi päinvastainen fiilis, kun tuntuu että olen niin päinvastainen persoonallisuudeltani kuin deittaillessa pitäisi vain olla. Pikkutuhma flirttailu, tindertyylinen kommunikointi yms. ei vain onnistu minulta joten kaikki tutustumiskeskustelut kuivuvat eittämättä kasaan tai päätyvät ennen pitkään ihan työhaastatteluiden kuuloisiksi. En oikeasti osaa deittailla tai flirttailla sitten pätkääkään.

Lyhyestä nettideittihistoriastani on jäänyt käteen se mielikuva että miehet etsivät joko 1) irtoseksiä, 2) baareissa ja festareilla juoksevia naisia tai 3) juttelu kuivuu kasaan parissa päivässä. Yksin asuvalle ja tindereitä inhoavalle flirttitaidottomalle dippainssinaiselle ei todellakaan muodostu mitään sulhasjonoa oven taakse.

Kiva kuitenkin kuulla päinvastaista, pitänee pitää vielä toivoa yllä :)

Toivoa kannattaa todellakin pitää yllä, koska unohdat sen, että nettideiteissä on monia ihan samanlaisia miehiä jotka ei ole mitään itsevarmoja flirttailijoita. Itsekin tykkään miehenä tutustua ehkä vähän jopa liiankin asiallisesti ja taidan jäädä kaverivyöhykkeelle sen takia.