Lue keskustelun säännöt.
Voimakas ajopelko
21.05.2020 |
Kärsin aivan järjettömästä autolla ajamisen pelosta. Kortti on ollut noin kuuden vuoden ajan, mutta autoa en ole omistanut ja ajaminen on jäänyt hyvin vähäiseksi koska pelko on ollut läsnä jo autokoulusta saakka. Pelko on niin voimakas, että olen pari kertaa aikoinaan mennyt täysin paniikkiin ajaessani, joutunut pysäyttämään auton ja siirtymään pois kuskin paikalta. Tiedän kyllä, että pelko ei lähde jos ei aja. Mutta kun pelko on niin voimakasta, että ajatuskin ajamisesta saa kehon stressitilaan. Nyt olen kuitenkin tilanteessa, jossa joudun työni vuoksi tulevaisuudessa hankkimaan auton ja ajamaan. Haluaisin kuulla kokemuksia muilta samassa tilanteessa olleilta. Mies ei ymmärrä tätä ollenkaan eikä kukaan muukaan lähipiirin ihminen jolle ajaminen on maailman luonnollisin asia.
Kommentit (24)
Et ole yksin, minuakin pelottaa. Osaan ajaa periaatteessa joo, mutta kaikki yllättävät tilanteet liikenteessä saa pelkäämään, en hahmota peruuttamista ja parkkeeraamista mielestäni tarpeeksi hyvin. Inhottaa se vastuu, oman ajamisen tarkkailu, muiden ajamisen tarkkailu... Siksi en aja enää itse ellei ole aivan pakko, stressitasot vaan on kohdallani hirveät. :(
Mut tsemppiä sulle, monille ajaminen kyllä muuttuu luontevaksi kun sitä vaan tekee tarpeeksi. Samalla haluan kuitenkin sanoa että jos ajaminen on aivan hirveää voi niitä töitäkin katsella sillä silmällä ettei tarvitsisi ajaa, ei se väärin ole. Ajamattomuuteen liitetään häpeää, ei ymmärretä sitä pelkoa ja jännitystä. Kyllä mä ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin, minuakin pelottaa. Osaan ajaa periaatteessa joo, mutta kaikki yllättävät tilanteet liikenteessä saa pelkäämään, en hahmota peruuttamista ja parkkeeraamista mielestäni tarpeeksi hyvin. Inhottaa se vastuu, oman ajamisen tarkkailu, muiden ajamisen tarkkailu... Siksi en aja enää itse ellei ole aivan pakko, stressitasot vaan on kohdallani hirveät. :(
Mut tsemppiä sulle, monille ajaminen kyllä muuttuu luontevaksi kun sitä vaan tekee tarpeeksi. Samalla haluan kuitenkin sanoa että jos ajaminen on aivan hirveää voi niitä töitäkin katsella sillä silmällä ettei tarvitsisi ajaa, ei se väärin ole. Ajamattomuuteen liitetään häpeää, ei ymmärretä sitä pelkoa ja jännitystä. Kyllä mä ymmärrän.
Minulla sama pelko. Myös se hermostuttaa, että liikenteessä on niitä "käyttäjiä", jotka tööttäävät ja kaahaavat aggressiivisesti ohi, jos haistavatkin epävarmuutta edellä ajavasta. Tiedän ,että heistä ei pidä välittää, mutta ne vaaratilanteet joita levottomuudellaan aiheuttavat, raivostuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko automaattivaihteinen auto? Kaikilla (kuten minulla jolla on hahmotusvaikeuksia) vaihteiden kanssa säätäminen ei tule koskaan luontevaksi ja häiritsee muuta keskittymistä ja se lisää epävarmuutta ja pelkoa.
Automaattivaihteinen? Kaiken maailman lässyköitä sitä on. Paras hetki on, kun kierroslukumittari on 6000 ja vaihtaa vaihdetta.
Tässä on taas hyvä esimerkki suomalaisesta "häpeäkasvattamisesta" minkä tuloksena ei enää saada edes urheilussa mitaleja. Sinä itse olet jäämässä dinosaurukseksi vaihdkeppeinesi. USAssa et pärjäisi ollenkaan kun nykyautot toimivat vaan nappia painamalla. Kaiken maailman uhoilijoita sita maanteillä näkee, oikein sankareita.
Itse en ole myöskään mennyt edes autokouluun, kun se kaikki pelottaa. Pelkään muutenkin, että tekisin jonkun suuren virheen. Minulla vielä oikeastaan se pelko, että on usein epätodellinen olo ja kaikki menee kuin "sumussa" ja senkin takia pelottaa se, että ajatuksissani tekisin jonkun virheen ja aiheuttaisin onnettomuuden. Näitä hetkiä kun tulee elämässä ja en voisi toimia esim missään ammatissa missä pitää olla aina valpas ja vastuussa muista. Ei minulla ole mitään sairautta, mutta johonkin dissosiaation liittyvää tämä.