Lue keskustelun säännöt.
Voimakas ajopelko
21.05.2020 |
Kärsin aivan järjettömästä autolla ajamisen pelosta. Kortti on ollut noin kuuden vuoden ajan, mutta autoa en ole omistanut ja ajaminen on jäänyt hyvin vähäiseksi koska pelko on ollut läsnä jo autokoulusta saakka. Pelko on niin voimakas, että olen pari kertaa aikoinaan mennyt täysin paniikkiin ajaessani, joutunut pysäyttämään auton ja siirtymään pois kuskin paikalta. Tiedän kyllä, että pelko ei lähde jos ei aja. Mutta kun pelko on niin voimakasta, että ajatuskin ajamisesta saa kehon stressitilaan. Nyt olen kuitenkin tilanteessa, jossa joudun työni vuoksi tulevaisuudessa hankkimaan auton ja ajamaan. Haluaisin kuulla kokemuksia muilta samassa tilanteessa olleilta. Mies ei ymmärrä tätä ollenkaan eikä kukaan muukaan lähipiirin ihminen jolle ajaminen on maailman luonnollisin asia.
Kommentit (24)
Jätä se ajaminen vaan meille miehille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Itsellä ollut muutaman vuoden kortti ja harvakseltaan tullu ajettua vain pieniä matkoja. Mua lähinnä pelottaa, että jotain tapahtuu, vaikka yleensä sujuu ihan hyvin ajaminen. Itse oon ajatellut, että sitten jos pitää alkaa enemmän ajamaan niin ennen sitä otan vähän lisätunteja itsevarmuuden saamiseksi, ootko miettiny? :) Voi tunteja varatessa sanoa, että ajaminen pelottaa nii opettajaki osaa ottaa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Itsellä ollut muutaman vuoden kortti ja harvakseltaan tullu ajettua vain pieniä matkoja. Mua lähinnä pelottaa, että jotain tapahtuu, vaikka yleensä sujuu ihan hyvin ajaminen. Itse oon ajatellut, että sitten jos pitää alkaa enemmän ajamaan niin ennen sitä otan vähän lisätunteja itsevarmuuden saamiseksi, ootko miettiny? :) Voi tunteja varatessa sanoa, että ajaminen pelottaa nii opettajaki osaa ottaa huomioon.
Hyvä vinkki tämä lisätuntien ottaminen! Aikoinaan autokoulussa minusta ei osattu oikein suhtautua pelkoon ja uskon sen osaltaan vaikuttaneen siihen miksi olen tässä tilanteessa. Ap
Lopeta se ajaminen ihan suosiolla. Aiheutat vain turhaan vaaratilanteita liikenteessä.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se ajaminen ihan suosiolla. Aiheutat vain turhaan vaaratilanteita liikenteessä.
Voisin aivan hyvin olla ajamatta kuten tähänkin asti, mutta jos työssä haluaa jatkossa käydä se ajaminen vaan on välttämätöntä. Luuletko, että tällaisista ilkeistä kommenteista on mitään hyötyä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mahdollista harjoitella vaikka mökillä ajamista, tai jossain muualla rauhassa?
Joskus pelot voi olla niin tiukassa että niistä ei ilman ammattiapua pääse yli.
Kyllä ne pelot lähtee sen jälkeen, kun ekan kerran ajat auton kolme kertaa katon kautta pyörien pellolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Itsellä ollut muutaman vuoden kortti ja harvakseltaan tullu ajettua vain pieniä matkoja. Mua lähinnä pelottaa, että jotain tapahtuu, vaikka yleensä sujuu ihan hyvin ajaminen. Itse oon ajatellut, että sitten jos pitää alkaa enemmän ajamaan niin ennen sitä otan vähän lisätunteja itsevarmuuden saamiseksi, ootko miettiny? :) Voi tunteja varatessa sanoa, että ajaminen pelottaa nii opettajaki osaa ottaa huomioon.
Hyvä vinkki tämä lisätuntien ottaminen! Aikoinaan autokoulussa minusta ei osattu oikein suhtautua pelkoon ja uskon sen osaltaan vaikuttaneen siihen miksi olen tässä tilanteessa. Ap
Aivan... Sano varatessa, että tarvitset rauhallisen ja kärsivällisen opettajan joka ymmärtää ajopelkoa. Lähipiirissäni jotkut on myös vaihtaneet automaattivaihteiseen autoon niin pystyy paremmin keskittymään liikenteen seuraamiseen :)
Mä en enää aja käytännössä ollenkaan. Jos ajan niin pitää olla mukana sellainen joka neuvoo. Kaupunkiajoa en pystyisi yksin ajamaan missään nimessä, menisin paniikkiin ja liikennesäännöt unohtuisi sen siliän tien. En tiedä uskaltaisinko ajaa kaverinkaan kanssa. Joskus kun sain kortin niin uskalsin ajaa yksinkin, olin kyllä silloinkin hermostunut ja epävarma, mutta aika pian se ajaminen jäi kokonaan. En ole ajanut ainakaan pariin vuoteen muualla kuin muutamia parinkymmenen kilometrin matkoja hiljaisella maalaistiellä. Tulen ihan fyysisesti pahoinvoivaksi jos joudun rattiin ja pelottaa ihan älyttömästi. Vähänkin jos tulee jotain erikoista, vaikka joku hitaasti ajavan traktorin ohitustilanne tms niin kädet tärisee.
Ei ole edes aikomusta harjoitella ajamista, ei tää pelko mene pois. Ajaminen ei vaan ole kertakaikkiaan mua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajopelkoon ei auta muu kuin ajaminen. Joka päivä rattiin ja menoksi. Harjoitus tekee mestarin.
Kävin vuoden töissä autolla ja en tottunut sinä aikana autoiluun. Päivän jännittävimmät hetket olivat ratin takana. Siirryin käyttämään polkupyörää. Vuosi epämukavuusalueellani oli tarpeeksi.
Pyöräilystä nautin ja kunto pysyy parempana. Olen järkyttynyt, kun jotkut "autoihmiset" ovat fyysisesti heikossa kunnossa, kankeita ja löysiä! Heitä järkyttää yhtä paljon se, kun en vain tahdo liikkua autolla!
En itsekään jaksaisi mennä harrastamaan vartavasten liikuntaa, varsinkaan mitään meluisaa ryhmäliikuntaa sisätiloissa, joten hyötyliikunta sopii minulle parhaiten ja sillä on iso merkitys vointiini. Ihmeellistä, että jotkut joutuvat laskemaan, että päivään sisältyy liikuntaa, kun minä saan sitä tarpeeksi! Valitsen toki työni sen mukaan, että autoilu ei ole välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on syy miksi en koskaan edes hankkinut ajokorttia. Pelkään olla kyydissäkin. Ei tarvi selitellä miksi en aja, sanon vain että ei oo korttia.
Auttaisiko automaattivaihteinen auto? Kaikilla (kuten minulla jolla on hahmotusvaikeuksia) vaihteiden kanssa säätäminen ei tule koskaan luontevaksi ja häiritsee muuta keskittymistä ja se lisää epävarmuutta ja pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko automaattivaihteinen auto? Kaikilla (kuten minulla jolla on hahmotusvaikeuksia) vaihteiden kanssa säätäminen ei tule koskaan luontevaksi ja häiritsee muuta keskittymistä ja se lisää epävarmuutta ja pelkoa.
Minulla ainakin on ihan se ja sama onko automaattivaihteinen vai ei. Auto jota olen ajanut ne harvat kerrat tässä vuosien aikana on automaattivaihteinen. Auton hallitseminen, vaihteet yms ei ole koskaan ollut vaikeaa, oma epävarmuus on se joka tekee siitä ajosta niin vaikeaa ainakin minulla.
T. 10
Mä kans pelkään olla jopa kyydissä. En tiedä miten tästä pelosta pääsisi. Välttelen auton kyydissäkin olemista.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko automaattivaihteinen auto? Kaikilla (kuten minulla jolla on hahmotusvaikeuksia) vaihteiden kanssa säätäminen ei tule koskaan luontevaksi ja häiritsee muuta keskittymistä ja se lisää epävarmuutta ja pelkoa.
Automaattivaihteinen? Kaiken maailman lässyköitä sitä on. Paras hetki on, kun kierroslukumittari on 6000 ja vaihtaa vaihdetta.
Automaattivaihteet voivat auttaa vähän, mutta eivät poista tosiseikkoja, että autoillessa jää kuolleita kulmia, muiden autoilijoiden metkuja on välillä mahdotonta arvata, tuulta ei tunne iholla (ainakaan talvella), ei haista hyviä ja mielenkiintoisia tuoksuja vaan pahaa polttoaineen katkua ja äänetkin peittyvät auton hurinaan. Autoilu tuntuu luonnottomalla, kun siinä on sen heppoisen metallikuoren sisällä vähän niinkuin olisi paljon massaa ympärillä, kuin kuollutta läskiä ei omaa lihasta, joka voi törmätä johonkin. Kuitenkin on aivan liian vähän massaa omassa autossa, jos vertaa esim paketti- tai linja-autoon ja kun nopeudet ovat yliluonnollisia kolaritilanteissa. Ei ole mun juttu. Ahdistavaa. Liikun mieluummin lihasmoottorilla.
Ajopelko lähtee pois ajamalla. Ota tosiaan aluksi pari ajotuntia ja sen jälkeen vaan pikkuhiljaa alat ajamaan sitä autoa. Kilometrien lisääntyessä pelot karisee ja se muuttuu koko ajan luontevammaksi. Kokemusta on.
vetele auto lunastuskuntoon kerran niin ei tartte sitten enää pelätä.