Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Omituinen kielellinen häiriö - osaisiko täällä kukaan neuvoa, mistä kyse?
21.05.2020 |
Olen kohta 40-vuotias. Minulla on koko ikäni ollut puheen tuottamisessa todella outo piirre, johon ei tunnu liittyvän kovin paljon muita vaikeuksia. Eli saatan puhuessani sanoa täysin eri sanan, kuin mitä tarkoitan. Joko sanon tarkoittamaani sanaa lähellä olevan sanan (esim. muslimi tarkoittaessani islamia, susi tarkoittaessani koiraa, keuhkot tarkoittaessani vaikka maksaa jne.) TAI sanon edessäni/näköpiirissäni olevan esineen/asian nimen tarkoittamani asian sijasta (esimerkiksi kun tarkoitan sanoa "Mies lähti kauppaan" sanon "Kello lähti kauppaan", koska katson seinällä olevaa kelloa puhuessani.) Usein puhuessani näen aika vahvan visuaalisen kuvan siitä, mistä olen puhumassa. Esimerkiksi tarkoittaessani kissaa "näen" mielessäni erittäin selkeän kuvan nimenomaan kissasta, mutta saatan silti sanoa "karhu". Ongelmaani liittyy myös sanahakuisuutta: minun on vaikea välillä muistaa, mitä sanaa tarkoitan. Väsyneenä minulla tuppaa jäämään lauseet kesken, ja silloin olen erittäin iloinen keskustelukumppanista, joka jaksaa päättää lauseeni. Aina en tiedosta sanoneeni jotain muuta, kuin mitä tarkoitin, ja asia käy ilmi vasta toisen reaktiosta: hän hämmentyy tai korjaa sanomaani.
Tämä ongelma pahenee tilanteissa, joissa jännitän, en pidä keskustelukumppanistani, olen vihastunut, innostunut tm. Eli tilanteissa, joissa en oikein kykene rauhoittumaan ja miettimään, että mitä nyt halusinkaan sanoa. Kamalinta on, jos keskustelukumppani ei anna minun puhua rauhassa, korjata virheitäni itse tai edes esitä täsmentäviä kysymyksiä tyyliin "en nyt ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit karhulla?" Yleensä jos keskustelukumppani ei ymmärrä, että virheeni ovat tahattomia ja liittyvät puheentuottamiseen, eikä ymmärrykseeni, ongelma pahenee ja pahenee ja pahenee... Lopulta ahdistun niin, että lakkaan puhumasta kokonaan. Tämä on siis aika iso sosiaalinen ongelma myös: jos olen seurassa, joka ei oikein ymmärrä vaivani luonnetta, minulle saatetaan nauraa päin naamaa tai alkaa opettaa perusasioitakin, koska luullaan että olen tyhmä. Ahdistukseni saattaa kasvaa niin suureksi, että lopulta en kykene edes esittelemään itseäni, koska en kirjaimellisesti muista omaa nimeäni. Toisaalta sitten tutussa, mukavassa seurassa ongelmaa ei ilmene juuri lainkaan. Perheeni kesken pystymme nauramaan virheilleni, ja puheleminen on silloin kaikkein helpointa.
Olen yrittänyt googlailla, että mistä voisi olla kyse, mutta joko Google ohjaa minut sivuille, joissa kerrotaan aivoverenkierron häiriöistä tai lasten puheongelmista. Olen eläissäni tavannut ainoastaan yhden henkilön, jolla oli samaa ongelmaa. Hän käytti tilastaan sanaa "sanasokeus", mutta kun sen laittaa hakusanaksi, Google löytää lukihäiriötä koskevia sivuja. Ongelmani ei ole uusi (olen kuulemma nuoresta saakka "puhunut oudosti" tai "käyttänyt outoa kieltä"), joten aivoverenkierron häiriötä siihen tuskin liittyy. Lukihäiriötä minulla ei tietääkseni ole: minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää esimerkiksi lukemaani tai toisten puhetta, päin vastoin.
Perhetaustastani sen verran, että isäni on änkyttänyt lapsena. Muistan hänestä aikuisiältäänkin sellaisen piirteen, että ahdistavissa tilanteissa (esmerkiksi riidellessään äitini kanssa) hän alkoi ensin toistaa jotain sanaa tai lausetta (usein "tuota niin, tuota niin, tuota niin...") uudestaan ja uudestaan ennen kuin meni kokonaan mykäksi. Rauhallisissa tilanteissa hänen puheensa on ihan tavallista ja sanavarastonsa itse asiassa aika laaja, mutta väsyneenä hän ei oikein jaksa puhua ollenkaan. Eli jotain perinnöllistä tässä on.
Viesti on pitkä, pahoitteluni siitä. Mutta jos täältä löytyisi joku, joka joko tietäisi mistä on kyse, mahdollisesti eläisi saman ongelman kanssa itse, tai osaisi ainakin vinkata minut oikeaan suuntaan avun suhteen, arvostaisin sitä kovasti.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, se on jonkin tyypin afasia. Niitä on monenlaisia. Ei sun tarvi olla huolissaan, koska se on ollut koko ikäsi. Enpä usko ,että muuksi muuttuu. Enemmän tulee varmasti esille ,jos olet sressaantunut, hyvin väsynyt , hermostunut tai jännittynyt. Ei siihen mitään lääkkeitä tarvise syödä. Erittäin monilla ihmisilla on erikoisia ominaispiirteitä ja niiden kanssa eletään.
Voit käydä neurologilla ,joka on nimenomaan perehtynyt näihin afasiajuttuihin ( kysy nimiä ensin keskussairaalasi neuropolilta) , jos haluat lisätietoa asiasta, mutta eihän sille voi, eikä tarvitsekkaan mitään tehdä. Käy yksityisella jos asia kiinnostaa.
Luulen kyllä ,että netistäkin löytyy selventäviä artikkeleita. Minä soittaisin jollekin neuropsykologiselle henkilölle tai neurologille.
Voi tosiaan olla esimerkiksi migreeniaura, ei välttämättä edes tule kipua, vaan pelkkä änkytys. Mene ihmeessä neurologille, tuskin on mitään vakavaa mutta hyvä varmasti saada varmistus asialle. Tsemppiä!
Afasialiitosta ja aivoliitosta saa paljon tietoa. Googlaa ,afasian eri modot.
Vierailija kirjoitti:
Hei! Iso kiitos teille, jotka jaoitte omia kokemuksia samoista vaikeuksista. Ja tosiaan seuraavaksi neurologille käy tieni. Jos tällä kertaa minut otettaisiin vähän vakavammin huolteni kanssa, kun tyttärellä tosiaan ADHD-dagnoosi on. Ilmeisesti on aika yleistä, että monet saa oikean diagnoosin ja avun vasta aikuisiällä, monesti vasta oman lapsen diagnoosin vanavedessä. Kiitos vielä! <3 -ap
Mieti tarkkaan, mitä lääkäriltä toivot. Puheviat ovat yleensä psykologisia. Miksi niitä pitäisi keinotekoisesti poistaa; voiko edes, mikä on hinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvin samantyyppinen tilanne kuin ap:lla, ollut siis koko ikäni. Siksi en nyt varsinaisesti ole asiasta huolissani, mutta kyllä silloin tällöin tulee mietittyä mistä ihmeestä tämä johtuu.
Olen muiden asioiden takia myös joskus miettinyt omalla kohdallani tuota ADD:ta, eli jonkinasteista tarkkaavaisuuden häiriötä. Se selittäisi ehkä tilannetta tuoltakin osin.
Mun miehellä on ihan sama oire. Meidän nuorimmaisella on diagnosoitu ADHD ja olen jotakuinkin varma että niin on miehelläkin. Tuo oire liittyy selkeästi tarkkaavaisuuden säätelyyn. Muista että ADHD on perinnöllinen. Eli on enemmän kuin todennäköistä että sinullakin sellainen on jos lapsellakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Termiä afasia käytetään aikuisten aivovamman seurauksena tulleista kielellisistä ongelmista.
Ap:n vaiva on mitä ilmeisimmin lievä dysfasia, tarkemmin leksikaalis-syntaktinen dysfasia eli sanojen löytämisen vaikeus. Se on synnynnäinen, neurologinen häiriö.
Käyttäjä11520 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Iso kiitos teille, jotka jaoitte omia kokemuksia samoista vaikeuksista. Ja tosiaan seuraavaksi neurologille käy tieni. Jos tällä kertaa minut otettaisiin vähän vakavammin huolteni kanssa, kun tyttärellä tosiaan ADHD-dagnoosi on. Ilmeisesti on aika yleistä, että monet saa oikean diagnoosin ja avun vasta aikuisiällä, monesti vasta oman lapsen diagnoosin vanavedessä. Kiitos vielä! <3 -ap
Mieti tarkkaan, mitä lääkäriltä toivot. Puheviat ovat yleensä psykologisia. Miksi niitä pitäisi keinotekoisesti poistaa; voiko edes, mikä on hinta?[/quote
Miksi heittelet mutuja aiheesta, josta et mitään tiedä? Kielelliset vaikeudet ovat yleensä neurologisia, eivät todellakaan psykologisia ongelmia. Toki stressi ja ahdistus voi pahentaa oireita. Kuntoutus voi auttaa jonkin verran näihin asioihin erityisesti lapsilla ja nuorilla.
Mitä ihmettä tarkoittaa vaivojen "keinotekoinen poistaminen"? Sinusta ei sitten varmaan sovi hoitaa ihottumaa tai syöpääkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on tuota samaa, ehkä hieman hankalampana. Nyt olemme jo eläkkeellä, mutta ei 'ongelma' häntä estänyt etenemästä työssään eikä muutenkaan. ;) MInusta tuo on joskus jopa hellyyttävää... Lisäksi hänellä on lievää puheongelmaa tiettyjen peräkkäisten konsonanttien kanssa (melko epätyypillisesti eli esim. kanna -> kamma tai -lg sanan keskellä kääntyy gl:ksi tai kl:ksi. Hänellä on ollut aina tätä ongelmaa ja pienenä kävi puheterapiassa s- ja r-vikojen takia. Ei iso asia, meidän mielestämme. Jos tämä itseäsi haittaa, toki neurologi on se ensimmäinen osoite.
Minä taas saatan innostuessani jostain puhua paljon ja tällöin tulee mukaan esim. samalta kuulostavia sanoja tai useinkin käytän vahingossa jotain samantyyppistä sanaa (esim. inflaatio -> indikaatio). Lähinnä tuo naurattaa itseäni, kun kuulostan siltä, että yritän brassailla sivistyssanoilla. ;)
Mulla on ADD ja samaa tapahtuu täälläkin. Oikea ja vasen menevät sekaisin, samoin jalat ja kädet, kissat ja koirat... Luulen, että mieleni poimii lokerosta liian nopeasti jonkun saman ryhmän sanan noissa tilanteissa. Koskaan en ole kissaa sanonut hevoseksi, koska nehän kuuluvat eri lokeroihin.
Etenkin väsyneenä tätä tapahtuu, ja lukiessa myös.
Alue: Aihe vapaa
Hei! Iso kiitos teille, jotka jaoitte omia kokemuksia samoista vaikeuksista. Ja tosiaan seuraavaksi neurologille käy tieni. Jos tällä kertaa minut otettaisiin vähän vakavammin huolteni kanssa, kun tyttärellä tosiaan ADHD-dagnoosi on. Ilmeisesti on aika yleistä, että monet saa oikean diagnoosin ja avun vasta aikuisiällä, monesti vasta oman lapsen diagnoosin vanavedessä. Kiitos vielä! <3 -ap