Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu hyvältä elää avioliitossa, mutta onko se vanhanaikaista?
20.05.2020 |
En ole uskonnollinen enkä maailmankatsomukseltani konservatiivinen, mutta minusta on tyydyttävää olla naimissa sen ajatuksen varassa, että avioliitto on instituutio, jolla on yhteiskunnallinen merkitys ja joka on vähintään yhtä paljon sopimus kuin tunneliitto.
Olen myös hyvin onnellinen, että olen löytänyt vaimon, joka ajattelee kanssani samalla tavalla, koska se on auttanut meidät vaikeiden aikojen yli. Vaikka välissä on ollut useitakin kylmiä vuosia, niin silti kotona on säilynyt kunnioittava sopu ja lapset ovat saaneet kasvaa ehjässä kodissa.
Parempien aikojen palattua, olen tuntenut kiitollisuutta siitä, että selvitimme huonot jaksot vähän kuin kämppiksinä avioliiton ideaan, sitoutumiseen, nojaten. Näin jälkeenpäin kaduttaisi, jos olisimme heittäneet menemään kaiken vakiintuneen vain siksi, etteivät tunteet koko ajan kantaneet.
Tuntuu kuitenkin, että tällainen ajattelu on nykyaikana vanhanaikaista. En ole esimerkiksi uskaltanut kertoa käsitystäni avioliitosta kenellekään kaverilleni. Lähimpänä olen kai kristittyjä, mutta koska heitä ei kuulu ystäväpiiriini, en ole asiaa kenellekään jakanut.
Ajatteleeko nykyään enää juuri kukaan, että avioliitossa voi elää kavereina lapsia kasvattaen ja arkea pyörittäen, vaikka tunteita ei enää olekaan? Onko avioliiton sitoutumisen ideaan sitoutuminen jo toivottoman vanhanaikaista?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on joka päivä kymmenittäin aloituksia, joissa aloittaja nostaa itsensä jotenkin erikoiseksi lopulta ihan tavallisten elämänvalintojen tähden.
Eihän muotoon ja instituutioon nojaava avioliitto ole tavallinen elämänvalinta. Se on nykyään äärimmäinen poikkeus, koska nykyään avioliitolta odotetaan ennen kaikkea tunnetta. Ihmisiä, jotka tahtovat olla yhdessä, vaikka liitossa olisi vain ystävyyttä, pidetään omituisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on juridinen sopimus. Uskonto ei liity siihen mitenkään, paitsi jos sen siihen haluaa liittää.
Ja ei, ei ole vanhanaikainen. Vaan järkevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä,miten avioliitto tunnetaan ennen Raamattua?
Esimerkiksi Hammurabin laissa on avioliittoa koskevia määräyksiä.
Kumpi on vanhenpi,Hammurabin oppi vai Raamatun oppi?
Sinun elämä, sinä päätät.
Tarvitsetko hyväksynnän tavallesi elää yhteiskunnan normien mukaan?
Ymmärrän mitä ajattelet.
Olen ollut naimisissa 25v, parempia ja vaikeampia aikoja. Naimisiin mentiin rakkaudesta, edelleen rakastamme toisiamme, mutta eihän tämä enää intohimon roihua ole kuin hetkellisesti. Minulle avioliitto on myös sitoumus ja juridiikkaa, eikä tulisi mieleenkään luopua siitä vain siksi, että uutuudenviehätys on hävinnyt.
Arjessahan ollaan nimenomaan yhtiökumppaneita, perhe ja lapset ovat meille prioriteetteina. Ei tulisi mieleenkään unohtaa / vaarantaa tätä yhteistä historiaa vain siksi, että aina välillä jompi kumpi huomaa, että maailmassa on muitakin viehättäviä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa Jumala loi maailman.Ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi.Niiden oli tarkoitus saada lapsia ja täyttää maa.Avioliitto -instituutio oli esikuva kristuksesta ja seurakunnasta.Maailman luomisesta alkaenJumalan neuvo jota toteutettiin.Alkuperä avioliitolle on hengellinen,Raamatusta.
Nykyisin,tuhansien vuosien jälkeen, eri ihmiset voi antaa avioliitolle eri merkityksiä.
Eikö nykyajan paras puoli ole juuri se, että jokainen saa tehdä miten itselle sopii parhaiten, eikä tarvitse välittää siitä, että mitä muut ajattelee? Vai miten se meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko parasta se, että jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee?
Eikös toimivassa yhteiskunnassa ole lait joita noudatetaan .Muuten on sekasorto ja epäjärjestys.
Ei ole edistyksellistä eli se on väärin.