Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että joitain ihmisiä vihataan aina, vaikka olisivat kilttejä ihmisiä?
19.05.2020 |
Ymmärrän hyvin, että joku diktaattorimainen ihminen tai muuten vaan esim. selän takana juonitteleva, joutuu vihan kohteeksi. Usein kuitenkin olen havainnoinut, että ihmiset joilla on vähän ystäviä ja joita vihataan tai ällötään tai muuten vaan sivuutetaan, eivät suinkaan ole pahoja vaan aika kilttejä ja harmittomia ihmisiä. Itsekin tähän ryhmään kuulun, mutta olen huomannut myös muissa vastaavissa ihmisissä tällaisen kohteeksi joutumista. Molemmissa sukupuolissa.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ennen kiltti ihminen. Olin auttavainen, halusin miellyttää, vaistosin herkästi toisem tarpeet ja toimin srn mukaan. Se ei ollut mielestäni esittämistä, vaan ympäristöni oli muokannur minusta sellaisen. Monet ihmiset pitivät minusta ja hakeutuivat seuraani. Olin (ja olen edelleen) hyvä kuuntelija. Voin itse huonosti ja kyllä, minulla oli myös kaunaa ja vihaa sen kaiken kiltteyden alla. Aloin tietoisesti opetella pitämään puoleni ja elämään enemmän omistani kuin muiden tarpeista käsin. Opettelen tätä edelleen. Helppoa se ei ole, mutta olen alkanut voida paremmin. Ystäviä minulla on paljon vähemmän, mutta ne joita on, pitävät minusta oikeasti eivätkä siksi että hyötyisivät seurastani jotenkin. Viihdyn myös hyvin yksinäni joten en niin paljon ystäviä kaipaakaan.
Älä ota pahalla, vaan itsetutkiskeluna. Laskehan kuinka monta kertaa käytit viestissäsi minä-muotoa. Tuollainen ilmaisutapa jotenkin iskee silmään. Ethän kieriskele vain itsessäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilttejä, harmittomia ja huomaamattomia. Ei heitä mitenkään erityisesti vihata. Heissä vaan ei ole mitään kiinnostavaa. Yleensä kilteiksi itseään kutsuvat pyrkivät miellyttämään kaikkia ja ikävä tosiasia on, että kun yhteen suuntaan kumarrat, toiseen suuntaan pyllistät. Kokeile vaikka itse.
Ne "kaikkien kaverit" taas eivät yleensä ole kenenkään kavereita, koska he eivät anna itsestään toisille mitään ja pyrkivät pysymään puolueettomina asiassa kuin asiassa ja tilanteessa kuin tilanteessa. Heihin ei oikeasti voi luottaa, koska he kääntävät takkiaan aina sen mukaan, kenen seurassa kulloinkin ovat.
Miten sitten selität sen, että 8n myös sellaisia, jotka eivät ärsytä ketään ja joista kaikki pitävät? Hekin ovat silti ihan mukavia eivätkä esitä mitään.
Selitit jo itse tuolla lihavoimallani kohdalla. Varsin usein kilteiksi itsensä mieltävät nimenomaan esittävät. He esittävät aina tilanteen mukaan jotain. Jotain, minkä olettavat miellyttävän muita paikalla olevia. Heillä on usein kova tarve saada hyväksyntää muilta ihmisiltä ja sen vuoksi ovat valmiita muuttamaan omaa käytöstään siten, että saavat kaipaamaansa hyväksyntää. Jos ihminen on ihan oikeasti mukava eikä esitä mitään, häntä ei haittaa palaneen puupennin vertaa, vaikka joku ei hänestä tykkäisikään.
Tuo loppuosa ei kyllä pidä paikkansa. Kaikkia ihmisiä sattuu, jos porukka ympärillä ei pidä sinusta. Varmastikaan suurin osa ihmisistä ei sitä kipua näytä ulospäin, mutta kyllä se silti sattuu. Noin, että se ei haittaisi oikeasti mukavaa ihmistä ollenkaan että muut ympärillä syrjii, voi kirjoittaa varmaankin ainoastaan ihminen, jota itseään ei ole syrjitty.
Nyt puhuttiinkin niistä kilteistä ja mukavista ihmisistä, joista pidetään. Jos he tapaavat jossain jonkun yksittäisen tyypin, joka ei pidäkään, ei se yksi tai parikaan tyyppiä vaikuta yhtään mitään. Tilanne on ihan eri kuin niillä, joista kukaan ei pidä. Jokainen normaalijärkinen ihminen ymmärtää, että kaikkia nyt vaan ei yksinkertaisesti voi miellyttää. Vaikka sata ihmistä tykkäisi susta kuin hullu puurosta, aina löytyy muutama, jotka eivät pidä. Tämä on ihan normaalia eikä normaali ihminen ahdistu niistä muutamasta.
Mikä pakko kaikkien olisikaan pitää kaikista? Yksi ystävyyden parhaista puolista on sen perustuminen vapaaehtoisuuteen.
En edes tiedä, kuinka tämän tiivistäisi... ja koetko tosissasi, ettei KUKAAN pidä sinusta? Vai mitä tarkoitat?Tässä threadissa kirjoittaa nyt ilmeisesti useampi ihminen. Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä siitä, että ei kaikkien tarvitsekaan pitää kaikista. Yleensä riittää, että ihmisellä on muutama hyvä ihmissuhde. Mutta esimerkiksi aloittaja puhuu ihmisistä, joista kukaan ei pidä. Kirjoittaja nro 7 veti mun kommenttiini taas ne, joista pidetään. Eli kysyi multa, miten selittäisin sen, että joistain kuitenkin kaikki pitävät. Ja minä taas kommentoin siihen, että tällaisia ihmisiä, joista suurimmaksi osaksi pidetään, ei haittaa tippaakaan, jos joku ei heistä pidä. Heille kun riittää, että ne, joiden pitämisellä on jotain merkitystä, pitävät. Kunnes kommentoija 15 veti taas mukaan ne, joista kukaan ei pidä.
Jos nyt puhutaan MINUSTA, niin mulle riittää ihan hyyvin, että mulle tärkeät ihmiset (= läheiseni + ystäväni) pitävät minusta. Muilla ihmisillä ei ole väliä. Mulle on yksi hailee, pitävätkö naapurini minusta. Tai työkaverini. Asiat voidaan hoitaa asiallisesti ihan riippumatta siitä, pitääkö toisesta osapuolesta vai ei. Erityisesti työkaveruus on juuri tällaista: töissä hoidetaan työt ja vapaa-aika vietetään niiden kanssa, joista pidetään.
Eiköhän tuo ole ihan riittävästi kaikille. Ongelma onkin se, ettei ole niitä ystäviä ja läheisiä jotka pitää sinusta ja haluaa viettää aikaa yhdessä.
Eli nyt puhutaan taas niistä, joista kukaan ei tykkää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ennen kiltti ihminen. Olin auttavainen, halusin miellyttää, vaistosin herkästi toisem tarpeet ja toimin srn mukaan. Se ei ollut mielestäni esittämistä, vaan ympäristöni oli muokannur minusta sellaisen. Monet ihmiset pitivät minusta ja hakeutuivat seuraani. Olin (ja olen edelleen) hyvä kuuntelija. Voin itse huonosti ja kyllä, minulla oli myös kaunaa ja vihaa sen kaiken kiltteyden alla. Aloin tietoisesti opetella pitämään puoleni ja elämään enemmän omistani kuin muiden tarpeista käsin. Opettelen tätä edelleen. Helppoa se ei ole, mutta olen alkanut voida paremmin. Ystäviä minulla on paljon vähemmän, mutta ne joita on, pitävät minusta oikeasti eivätkä siksi että hyötyisivät seurastani jotenkin. Viihdyn myös hyvin yksinäni joten en niin paljon ystäviä kaipaakaan.
Älä ota pahalla, vaan itsetutkiskeluna. Laskehan kuinka monta kertaa käytit viestissäsi minä-muotoa. Tuollainen ilmaisutapa jotenkin iskee silmään. Ethän kieriskele vain itsessäsi?
Millä tavalla yllä oleva viesti olisi pitänyt kirjoittaa ilman asiasisällön muuttumista, jos minä-sanaa ei olisi saanut käyttää? Olettaa muiden ajatuksia ja kirjoittaa se näkyviin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ennen kiltti ihminen. Olin auttavainen, halusin miellyttää, vaistosin herkästi toisem tarpeet ja toimin srn mukaan. Se ei ollut mielestäni esittämistä, vaan ympäristöni oli muokannur minusta sellaisen. Monet ihmiset pitivät minusta ja hakeutuivat seuraani. Olin (ja olen edelleen) hyvä kuuntelija. Voin itse huonosti ja kyllä, minulla oli myös kaunaa ja vihaa sen kaiken kiltteyden alla. Aloin tietoisesti opetella pitämään puoleni ja elämään enemmän omistani kuin muiden tarpeista käsin. Opettelen tätä edelleen. Helppoa se ei ole, mutta olen alkanut voida paremmin. Ystäviä minulla on paljon vähemmän, mutta ne joita on, pitävät minusta oikeasti eivätkä siksi että hyötyisivät seurastani jotenkin. Viihdyn myös hyvin yksinäni joten en niin paljon ystäviä kaipaakaan.
Älä ota pahalla, vaan itsetutkiskeluna. Laskehan kuinka monta kertaa käytit viestissäsi minä-muotoa. Tuollainen ilmaisutapa jotenkin iskee silmään. Ethän kieriskele vain itsessäsi?
Millä tavalla yllä oleva viesti olisi pitänyt kirjoittaa ilman asiasisällön muuttumista, jos minä-sanaa ei olisi saanut käyttää? Olettaa muiden ajatuksia ja kirjoittaa se näkyviin?
Lähinnä sitä, miten huomioit muita kanssakäymisessä, jos ajatusmaailmasi on noin minäkeskeinen.
Onko ongelmana se, ettei kukaan tykkää, vai etteivätkö ne tykkää joiden haluaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu nyt muista, mutta eksä muisti aina mainita kuinka hän on niin kiltti ihminen. Käytti samalla kaikkia läheisiään hyväksi, että oma elämänsä olisi ollut mahdollisimman helppoa.
Vierailija kirjoitti:
En puhu nyt muista, mutta eksä muisti aina mainita kuinka hän on niin kiltti ihminen. Käytti samalla kaikkia läheisiään hyväksi, että oma elämänsä olisi ollut mahdollisimman helppoa.
...Niin ja hän vielä ihmetteli miksei kaverit pysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa, kaikenlainen heikkous on ihmisten silmissä vastenmielistä. Voimaa ei löydy sympatiseeraamaan, ymmärtämykseen tai sääliin hyvin monista ihmisistä. Kaikki menee oman kulissin ylläpitämiseen.
Älä viitsi. Yliempaattisena ihmisenä suorastaan hakeudun heikommassa asemassa olevien pariin auttaakseni. Meitä on monia. Mutta 'heikkouden' tulee olla aitoa, ei itse kehiteltyä/aiheutettua...
Kun kasvat vähän vanhemmaksi niin tulet huomaamaan etteivät läheskään kaikki ajattele kuten sinä - tai minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa, kaikenlainen heikkous on ihmisten silmissä vastenmielistä. Voimaa ei löydy sympatiseeraamaan, ymmärtämykseen tai sääliin hyvin monista ihmisistä. Kaikki menee oman kulissin ylläpitämiseen.
Älä viitsi. Yliempaattisena ihmisenä suorastaan hakeudun heikommassa asemassa olevien pariin auttaakseni. Meitä on monia. Mutta 'heikkouden' tulee olla aitoa, ei itse kehiteltyä/aiheutettua...
Kun kasvat vähän vanhemmaksi niin tulet huomaamaan etteivät läheskään kaikki ajattele kuten sinä - tai minä.
Tässähän se pointti onkin, kivuliaan tietoisesti. Jos välittäminen ja epäitsekeskeisyys olisivat normeja, tätäkään keskustelua ei käytäisi.
Itse olen myös aina ollut sellainen "kiltti" ja muutenkin toisia hyvin kohteleva. Samalla olenkin sitten ollut se jota on paljon kiusattu ja muut varmasti huomasivat, että minusta saa hyvän kohteen. Toisaalta tilanne oli silloin muutenkin huono ja kaikki aina sanovat, että pitää puolustautua, mutta jos olet ihan omillasi ja yksin niin omassa tapauksessani se vaan lisäsi kaikkea pahaa. Tuttuja ovat myös nuo yhdessä viestissä mainitut jutut. Minäkin olen ollut vaikka mitä muiden silmissä. Liian hiljainen eli ylpeä ja outo. Joskus jonkun mielessä jopa pelottava ( olin yksinäinen koulussa).
Se hiljaisuus ja ujous myös ärsyttää monia ja olen saanut kuulla sitä, että olisin muuten ihan hyvä, mutta aivan liian hiljainen. Eräässä työpaikassa monet tykkäsivät vitsailla kaikkesta minuun liittyvästä ja tavallaan tahallaan saada minua hermostumaan jostakin. En mennyt siihen mukaan, mutta muistan kyllä aina ne kahvipöytäkeskustelut. Ei niistä tietenkääm mitään luottoa saa tulevaisuuden suhteen ja itsellä jotenkin aina taustalla se ajatus, että miten pärjään ja mitä joku minusta taas ajattelee. Se on vaan jäänyt mieleen ja ei se lähde. Oikeastaan se on aika harvinaista tavata ihmisiä, jotka oikeasti kohtelevat muita hyvin ja eivät lähde mihinkään pahaan mukaan. En tietenkään itsekään ole mikään paras, mutta en silti voisi loukata muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle aina sanotaan, vaikka tapaisin ihan uuden ihmisen, niin "sun kanssa on niin helppo olla oma itseni"
Mutta silti mulla on vain pari ystävää, mutta hyvä niin, parempi se on olla muutama hyvä ystävä kuin tusina huonoja.
Sairastuin masennukseen ja löysin miehen niin tosi monet kaverit hylkäsi. "Hauskinta" että ne kaikki kaverit oli töissä sellasessa mielenterveyskuntoutuskahvilassa..
Mua on koko elämä kiusattu, sen näkee ulkonäöstä joten se varmaan houkuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun tähän jonkin verran. Ehkä kilteistä ja herkistä ihmisistä huomaa sen että ovat ns helppoja kohteita kiusaamiselle ja heitä jostain syystä ärsyttää että toisella on täysin päinvastainen perusluonne kuin heillä, ehkä jonkinlaista kateutta toisen hyvyydestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ennen kiltti ihminen. Olin auttavainen, halusin miellyttää, vaistosin herkästi toisem tarpeet ja toimin srn mukaan. Se ei ollut mielestäni esittämistä, vaan ympäristöni oli muokannur minusta sellaisen. Monet ihmiset pitivät minusta ja hakeutuivat seuraani. Olin (ja olen edelleen) hyvä kuuntelija. Voin itse huonosti ja kyllä, minulla oli myös kaunaa ja vihaa sen kaiken kiltteyden alla. Aloin tietoisesti opetella pitämään puoleni ja elämään enemmän omistani kuin muiden tarpeista käsin. Opettelen tätä edelleen. Helppoa se ei ole, mutta olen alkanut voida paremmin. Ystäviä minulla on paljon vähemmän, mutta ne joita on, pitävät minusta oikeasti eivätkä siksi että hyötyisivät seurastani jotenkin. Viihdyn myös hyvin yksinäni joten en niin paljon ystäviä kaipaakaan.
Älä ota pahalla, vaan itsetutkiskeluna. Laskehan kuinka monta kertaa käytit viestissäsi minä-muotoa. Tuollainen ilmaisutapa jotenkin iskee silmään. Ethän kieriskele vain itsessäsi?
Millä tavalla yllä oleva viesti olisi pitänyt kirjoittaa ilman asiasisällön muuttumista, jos minä-sanaa ei olisi saanut käyttää? Olettaa muiden ajatuksia ja kirjoittaa se näkyviin?
Lähinnä sitä, miten huomioit muita kanssakäymisessä, jos ajatusmaailmasi on noin minäkeskeinen.
Eli jos kysyt neuvoa netissä älä käytä minä muotoa, koska sinut ymmärretään väärin. Aa tää on se syy kun ihmiset kysyy "kaverin" puolesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ennen kiltti ihminen. Olin auttavainen, halusin miellyttää, vaistosin herkästi toisem tarpeet ja toimin srn mukaan. Se ei ollut mielestäni esittämistä, vaan ympäristöni oli muokannur minusta sellaisen. Monet ihmiset pitivät minusta ja hakeutuivat seuraani. Olin (ja olen edelleen) hyvä kuuntelija. Voin itse huonosti ja kyllä, minulla oli myös kaunaa ja vihaa sen kaiken kiltteyden alla. Aloin tietoisesti opetella pitämään puoleni ja elämään enemmän omistani kuin muiden tarpeista käsin. Opettelen tätä edelleen. Helppoa se ei ole, mutta olen alkanut voida paremmin. Ystäviä minulla on paljon vähemmän, mutta ne joita on, pitävät minusta oikeasti eivätkä siksi että hyötyisivät seurastani jotenkin. Viihdyn myös hyvin yksinäni joten en niin paljon ystäviä kaipaakaan.
Älä ota pahalla, vaan itsetutkiskeluna. Laskehan kuinka monta kertaa käytit viestissäsi minä-muotoa. Tuollainen ilmaisutapa jotenkin iskee silmään. Ethän kieriskele vain itsessäsi?
Millä tavalla yllä oleva viesti olisi pitänyt kirjoittaa ilman asiasisällön muuttumista, jos minä-sanaa ei olisi saanut käyttää? Olettaa muiden ajatuksia ja kirjoittaa se näkyviin?
Lähinnä sitä, miten huomioit muita kanssakäymisessä, jos ajatusmaailmasi on noin minäkeskeinen.
Eli jos kysyt neuvoa netissä älä käytä minä muotoa, koska sinut ymmärretään väärin. Aa tää on se syy kun ihmiset kysyy "kaverin" puolesta!
Ihan normaalisti kirjoitettu. "Minä haluaisin, että teet näin", "Minusta sinä olet liian..." Minä haluaisin, että tavataan päivänä x". Tuo on minäkeskeisempää puhetta kuin, että kertoo omasta elämästään tai luonteestaan.
Itse varmasti näytän jotenkin juuri sellaiselta kiltiltä ja harmittomalta, joten monet huomaavat minun olevan helppo kohde. Tuli tästä mieleen, että kaikki feissarit yms ovat aina kimpussani ja ehkä luulevat minun olevan se joka suostuu kaikkeen. Toisaalta monet myös pitävät minua ylimielisenä vaan sen takia, että olen ujompi ja hiljaisempi. Myös tietty epävarmuus varmasti ärsyttää muita. Jos olen vähän arka ja varovainen ja en tavallaan koskaan korosta itseäni ja tai halua mitään huomiota niin ehkä sitten olen vähän surkean oloinen joistakin ja he sitten haluavat pilkata vielä lisää. En silti kiellä ettenkö olisi aika epävarma ihminen.
Asiaa helpota ulkonäköni. Minä näytän vähän sellaiselta hämmentyneeltä ja peloissani olevalta ihan luontaisesti. Suuret hämmästyneet silmät ja vähän tapittava katse ja sitten jos oikeasti olen vielä jännittynyt niin tämä vaan pahenee. Minulta en monet kysyneet, että oletko peloissasi, jännitätkö yms ihan sellaisissa tilanteissa missä olen ollut rauhallinen. Mietin vaan, että tämäkin on varmasti syynä ja minusta tavallaan liikaa näkee sen millä mielellä olen ja toisaalta välillä monet tulkitsevat väärin. Toisaalta itse en koskaan kyseli toiselta mitään tuollaisia, kun monesti ne tilanteet ovat olleet aika hassujakin. Pahinta on silti minusta se, että itsekin olen saanut kokea paljon pahaa muilta ja en koskaan ole tavallaan ansainnut sitä ja en ole luokannut muita. Se on todella epäreilukin ja aiheuttanut paljon kaikkea ikävää elämääni ja tehnyt minusta "huomomman" ihmisen juuri epävarmuuden ja jännityksen yms takia. Toisaalta sitten ymmärtää muita paremmin ja en koskaan vähätteli toisten kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tietää. Mutta esim. mulla on ärsyttävä naama. Näytän koppavalta. Minkäs teet. En itsekään tykkää naamastani.
Tämä ongelma on itsellänikin. Kun joku esitellään minulle, en ehdi sanoa kissaakaan, kun ensivaikutelma on luotu ja selän takana supatellaan miten olen koppava ja ikävä ihminen.
Ja ei ole vainoharhaa, vaikka siltä varmasti kuulostaakin. Ikää on jo sen verran, että olen oppinut hyväksymään asian, vaikka en siitä pidäkään.
Eikä ole merkitystä olenko
-hiljaa (olen siis ylimielinen)
-ystävällinen (olen olevinani ystävällinen)
-oma itseni (aina se on muka muita parempi)
-teeskentelen erilaista (siinä se taas esittää) *tämän tajusin lopettaa jo nuorenaMoni sanoo ettei ole mahdollista, ja kuvittelen. En ehkä itsekään uskoisi, jos naama olisi erilainen ja olisi aina otettu vastaan ihmisenä siinä kuin muutkin. Elämä on kuulkaas paljon pinnallisempaa kuin tajuatte.
Mulla on ihan sama tilanne ja tuon kertomasi lisäksi tuo " se jokin" minussa saa ihmisissä ihan välittömästi aikaan ihan suunnatonta ärtymystä ja ärsytystä. "Se jokin" on siis sellainen piirre ulkonäössäni/olemuksessani, joka ihan ensisilmäyksellä saa ihmisen kokemaan oikeudekseen puhua mulle epäystävällisesti ja tavallaan näyttää mulle paikkani. Siis ihan kuin heti ensisilmäyksellä muille tulisi tarve jotenkin puolustautua hyökkäämällä tai jotain.
En nimittäin ole ikinä huomannut, että missään vastaavassa tilanteessa muille ihmisille töksäytettäisiin noin rumasti asioita. Eikä kyse ole myöskään siitä, että olisin tehnyt/sanonut jotain väärää kun tuo tilanne tulee aina niin heti, että hyvä kun nimensä ehtinyt kertoa..
Mulla myös sama ja johtunee siitä, että olen yli 180 cm nainen. Mua pidetään ylpeänä ja ylimielisenä, ennen kuin olen sanonut mitään. Mua on tultu esim baarissa tönimään ja huudettu, että kuka oikein luulen olevani. Siis ihan ventovieras ihminen. Olen tosi herkkä ja kiltti luonteeltani, mutta jotkut päättää jo etukäteen luonteestani muuta. Useampaan kertaan mua on kehuttu paremmin tutustumisen jälkeen, etten ollutkaan sellainen pelottava miltä vaikutan. Heh, no onpa kiva kuulla, että ennakkoluulonne oli väärä. Koska mua pidetään automaattisesti vahvana niin mulle voi tulla myös v*ttuilemaan, jotta nöytyisin. Aivan käsittämätöntä.
Miten tämä muiden ihmisten viha tulee esiin?
Mulla on ihan sama tilanne ja tuon kertomasi lisäksi tuo " se jokin" minussa saa ihmisissä ihan välittömästi aikaan ihan suunnatonta ärtymystä ja ärsytystä. "Se jokin" on siis sellainen piirre ulkonäössäni/olemuksessani, joka ihan ensisilmäyksellä saa ihmisen kokemaan oikeudekseen puhua mulle epäystävällisesti ja tavallaan näyttää mulle paikkani. Siis ihan kuin heti ensisilmäyksellä muille tulisi tarve jotenkin puolustautua hyökkäämällä tai jotain.
En nimittäin ole ikinä huomannut, että missään vastaavassa tilanteessa muille ihmisille töksäytettäisiin noin rumasti asioita. Eikä kyse ole myöskään siitä, että olisin tehnyt/sanonut jotain väärää kun tuo tilanne tulee aina niin heti, että hyvä kun nimensä ehtinyt kertoa..