Mistä johtuu, että joitain ihmisiä vihataan aina, vaikka olisivat kilttejä ihmisiä?

Minua karsastetaan joissakin ympäristöissä ja toisissa pidetään paljon. Niitä, jotka karsastaa, yhdistää aina samanlaiset piirteet. Yhtenä se, että eivät ymmärrä, että joillakin on muutakin elämää kuin se yksi yhdistävä tekijä.

Vierailija kirjoitti:

mieluummin ääripää-ihminen joka herättää vihaa ja rakkautta, ku tylsä ihminen josta kaikki tykkää tai josta ei kukaan tykkää. :D kateus täytyy ansaita. Harmaata hiirulaista ei kukaan vihaa, koska kukaan ei ajattele siitä mitään.

Ei se hiirulaisuus poistu sillä että läyhäät huomiohoroamassa ympäriinsä vaan vaan lisääntyy siitä.

Vierailija kirjoitti:

mieluummin ääripää-ihminen joka herättää vihaa ja rakkautta, ku tylsä ihminen josta kaikki tykkää tai josta ei kukaan tykkää. :D kateus täytyy ansaita. Harmaata hiirulaista ei kukaan vihaa, koska kukaan ei ajattele siitä mitään.

Tämä on narsistisesti häiriintyneen logiikkaa, ja he pyrkivät aiheuttamaan kateutta toisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilttejä, harmittomia ja huomaamattomia. Ei heitä mitenkään erityisesti vihata. Heissä vaan ei ole mitään kiinnostavaa. Yleensä kilteiksi itseään kutsuvat pyrkivät miellyttämään kaikkia ja ikävä tosiasia on, että kun yhteen suuntaan kumarrat, toiseen suuntaan pyllistät. Kokeile vaikka itse.

Ne "kaikkien kaverit" taas eivät yleensä ole kenenkään kavereita, koska he eivät anna itsestään toisille mitään ja pyrkivät pysymään puolueettomina asiassa kuin asiassa ja tilanteessa kuin tilanteessa. Heihin ei oikeasti voi luottaa, koska he kääntävät takkiaan aina sen mukaan, kenen seurassa kulloinkin ovat. 

Miten sitten selität sen, että 8n myös sellaisia, jotka eivät ärsytä ketään ja joista kaikki pitävät? Hekin ovat silti ihan mukavia eivätkä esitä mitään.

Selitit jo itse tuolla lihavoimallani kohdalla. Varsin usein kilteiksi itsensä mieltävät nimenomaan esittävät. He esittävät aina tilanteen mukaan jotain. Jotain, minkä olettavat miellyttävän muita paikalla olevia. Heillä on usein kova tarve saada hyväksyntää muilta ihmisiltä ja sen vuoksi ovat valmiita muuttamaan omaa käytöstään siten, että saavat kaipaamaansa hyväksyntää. Jos ihminen on ihan oikeasti mukava eikä esitä mitään, häntä ei haittaa palaneen puupennin vertaa, vaikka joku ei hänestä tykkäisikään. 

Tuo loppuosa ei kyllä pidä paikkansa. Kaikkia ihmisiä sattuu, jos porukka ympärillä ei pidä sinusta. Varmastikaan suurin osa ihmisistä ei sitä kipua näytä ulospäin, mutta kyllä se silti sattuu. Noin, että se ei haittaisi oikeasti mukavaa ihmistä ollenkaan että muut ympärillä syrjii, voi kirjoittaa varmaankin ainoastaan ihminen, jota itseään ei ole syrjitty.

Nyt puhuttiinkin niistä kilteistä ja mukavista ihmisistä, joista pidetään. Jos he tapaavat jossain jonkun yksittäisen tyypin, joka ei pidäkään, ei se yksi tai parikaan tyyppiä vaikuta yhtään mitään. Tilanne on ihan eri kuin niillä, joista kukaan ei pidä. Jokainen normaalijärkinen ihminen ymmärtää, että kaikkia nyt vaan ei yksinkertaisesti voi miellyttää. Vaikka sata ihmistä tykkäisi susta kuin hullu puurosta, aina löytyy muutama, jotka eivät pidä. Tämä on ihan normaalia eikä normaali ihminen ahdistu niistä muutamasta. 

Mikä pakko kaikkien olisikaan pitää kaikista? Yksi ystävyyden parhaista puolista on sen perustuminen vapaaehtoisuuteen.

En edes tiedä, kuinka tämän tiivistäisi... ja koetko tosissasi, ettei KUKAAN pidä sinusta? Vai mitä tarkoitat?

Siitä ei ihan oikeasti kannata välittää pätkääkään jos joku ei tykkää.

Jos kuitenkin löytyy yksi tai kaksi, jotka tykkäävät.

Mä olen tyyppi, josta joko tykätään tai ei tykätä. Olen huomannut sen monesti, että joissakin ihmisissä herätän voimakasta mieltymystä ja sitten on myös niitä, joiden mielestä olen todella ärsyttävä.

Sen kanssa täytyy vaan elää 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

i'd rather be hated for who i am than loved for who i am not

Oho, tiivistit kommenttini hienosti jo edeltä.

-30

Mä olen sellainen ihminen. Tosin olen alkanut näkemään paljon omia virheitäni tässä aikuistuessani enkä voi muita syyttää omista virheistäni. Silti väitän että mut saatetaan tulkita monesti aivan väärin, luullaan mun tarkoittavan pahaa, vaikka en todellakaan ole niin tarkoittanut. Joskus myös tuntuu että ihmiset inhoaa minua vaan jostain tuntemattomasta syystä, jota eivät itsekään ehkä osaa osoittaa. 

Pollyannasyndrooma on rasittava, aidosti kilteistä pidetään.

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä ao. ihmisiä vihataan? Heitetäänkö ne ulos bileistä, hak at aanko ne iltamyöhällä kotimatkalla, saako ne vihapostia vai millä tavalla viha ilmenee?

Minut on itseasiassa heitetty ulos kotibilejatkoilta :-( Meitä oli siis reilu toistakymmentä ihmistä jotka lähdettiin baarista jatkoille kesäyönä ja tunnin verran ehdittiin olla, kun mulle kerrottiin että olisi parempi poistua koska jos en poistu, niin silloin Xxxxx lähtee kotiin kavereineen ja se ei käy, koska silloin jatkot loppuu ihan ennen aikojaan.

Tuolla siis oli oikeasti paljon toisilleen vaan puolituttua porukkaa eikä mitään ongelmaa, mutta niin vain minä olin se joka siellä oli liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilttejä, harmittomia ja huomaamattomia. Ei heitä mitenkään erityisesti vihata. Heissä vaan ei ole mitään kiinnostavaa. Yleensä kilteiksi itseään kutsuvat pyrkivät miellyttämään kaikkia ja ikävä tosiasia on, että kun yhteen suuntaan kumarrat, toiseen suuntaan pyllistät. Kokeile vaikka itse.

Ne "kaikkien kaverit" taas eivät yleensä ole kenenkään kavereita, koska he eivät anna itsestään toisille mitään ja pyrkivät pysymään puolueettomina asiassa kuin asiassa ja tilanteessa kuin tilanteessa. Heihin ei oikeasti voi luottaa, koska he kääntävät takkiaan aina sen mukaan, kenen seurassa kulloinkin ovat. 

Miten sitten selität sen, että 8n myös sellaisia, jotka eivät ärsytä ketään ja joista kaikki pitävät? Hekin ovat silti ihan mukavia eivätkä esitä mitään.

Selitit jo itse tuolla lihavoimallani kohdalla. Varsin usein kilteiksi itsensä mieltävät nimenomaan esittävät. He esittävät aina tilanteen mukaan jotain. Jotain, minkä olettavat miellyttävän muita paikalla olevia. Heillä on usein kova tarve saada hyväksyntää muilta ihmisiltä ja sen vuoksi ovat valmiita muuttamaan omaa käytöstään siten, että saavat kaipaamaansa hyväksyntää. Jos ihminen on ihan oikeasti mukava eikä esitä mitään, häntä ei haittaa palaneen puupennin vertaa, vaikka joku ei hänestä tykkäisikään. 

Tuo loppuosa ei kyllä pidä paikkansa. Kaikkia ihmisiä sattuu, jos porukka ympärillä ei pidä sinusta. Varmastikaan suurin osa ihmisistä ei sitä kipua näytä ulospäin, mutta kyllä se silti sattuu. Noin, että se ei haittaisi oikeasti mukavaa ihmistä ollenkaan että muut ympärillä syrjii, voi kirjoittaa varmaankin ainoastaan ihminen, jota itseään ei ole syrjitty.

Nyt puhuttiinkin niistä kilteistä ja mukavista ihmisistä, joista pidetään. Jos he tapaavat jossain jonkun yksittäisen tyypin, joka ei pidäkään, ei se yksi tai parikaan tyyppiä vaikuta yhtään mitään. Tilanne on ihan eri kuin niillä, joista kukaan ei pidä. Jokainen normaalijärkinen ihminen ymmärtää, että kaikkia nyt vaan ei yksinkertaisesti voi miellyttää. Vaikka sata ihmistä tykkäisi susta kuin hullu puurosta, aina löytyy muutama, jotka eivät pidä. Tämä on ihan normaalia eikä normaali ihminen ahdistu niistä muutamasta. 

Mikä pakko kaikkien olisikaan pitää kaikista? Yksi ystävyyden parhaista puolista on sen perustuminen vapaaehtoisuuteen.

En edes tiedä, kuinka tämän tiivistäisi... ja koetko tosissasi, ettei KUKAAN pidä sinusta? Vai mitä tarkoitat?

Tässä threadissa kirjoittaa nyt ilmeisesti useampi ihminen. Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä siitä, että ei kaikkien tarvitsekaan pitää kaikista. Yleensä riittää, että ihmisellä on muutama hyvä ihmissuhde. Mutta esimerkiksi aloittaja puhuu ihmisistä, joista kukaan ei pidä. Kirjoittaja nro 7 veti mun kommenttiini taas ne, joista pidetään. Eli kysyi multa, miten selittäisin sen, että joistain kuitenkin kaikki pitävät. Ja minä taas kommentoin siihen, että tällaisia ihmisiä, joista suurimmaksi osaksi pidetään, ei haittaa tippaakaan, jos joku ei heistä pidä. Heille kun riittää, että ne, joiden pitämisellä on jotain merkitystä, pitävät. Kunnes kommentoija 15 veti taas mukaan ne, joista kukaan ei pidä. 

Jos nyt puhutaan MINUSTA, niin mulle riittää ihan hyyvin, että mulle tärkeät ihmiset (= läheiseni + ystäväni) pitävät minusta. Muilla ihmisillä ei ole väliä. Mulle on yksi hailee, pitävätkö naapurini minusta. Tai työkaverini. Asiat voidaan hoitaa asiallisesti ihan riippumatta siitä, pitääkö toisesta osapuolesta vai ei. Erityisesti työkaveruus on juuri tällaista: töissä hoidetaan työt ja vapaa-aika vietetään niiden kanssa, joista pidetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilttejä, harmittomia ja huomaamattomia. Ei heitä mitenkään erityisesti vihata. Heissä vaan ei ole mitään kiinnostavaa. Yleensä kilteiksi itseään kutsuvat pyrkivät miellyttämään kaikkia ja ikävä tosiasia on, että kun yhteen suuntaan kumarrat, toiseen suuntaan pyllistät. Kokeile vaikka itse.

Ne "kaikkien kaverit" taas eivät yleensä ole kenenkään kavereita, koska he eivät anna itsestään toisille mitään ja pyrkivät pysymään puolueettomina asiassa kuin asiassa ja tilanteessa kuin tilanteessa. Heihin ei oikeasti voi luottaa, koska he kääntävät takkiaan aina sen mukaan, kenen seurassa kulloinkin ovat. 

Miten sitten selität sen, että 8n myös sellaisia, jotka eivät ärsytä ketään ja joista kaikki pitävät? Hekin ovat silti ihan mukavia eivätkä esitä mitään.

Selitit jo itse tuolla lihavoimallani kohdalla. Varsin usein kilteiksi itsensä mieltävät nimenomaan esittävät. He esittävät aina tilanteen mukaan jotain. Jotain, minkä olettavat miellyttävän muita paikalla olevia. Heillä on usein kova tarve saada hyväksyntää muilta ihmisiltä ja sen vuoksi ovat valmiita muuttamaan omaa käytöstään siten, että saavat kaipaamaansa hyväksyntää. Jos ihminen on ihan oikeasti mukava eikä esitä mitään, häntä ei haittaa palaneen puupennin vertaa, vaikka joku ei hänestä tykkäisikään. 

Tuo loppuosa ei kyllä pidä paikkansa. Kaikkia ihmisiä sattuu, jos porukka ympärillä ei pidä sinusta. Varmastikaan suurin osa ihmisistä ei sitä kipua näytä ulospäin, mutta kyllä se silti sattuu. Noin, että se ei haittaisi oikeasti mukavaa ihmistä ollenkaan että muut ympärillä syrjii, voi kirjoittaa varmaankin ainoastaan ihminen, jota itseään ei ole syrjitty.

Nyt puhuttiinkin niistä kilteistä ja mukavista ihmisistä, joista pidetään. Jos he tapaavat jossain jonkun yksittäisen tyypin, joka ei pidäkään, ei se yksi tai parikaan tyyppiä vaikuta yhtään mitään. Tilanne on ihan eri kuin niillä, joista kukaan ei pidä. Jokainen normaalijärkinen ihminen ymmärtää, että kaikkia nyt vaan ei yksinkertaisesti voi miellyttää. Vaikka sata ihmistä tykkäisi susta kuin hullu puurosta, aina löytyy muutama, jotka eivät pidä. Tämä on ihan normaalia eikä normaali ihminen ahdistu niistä muutamasta. 

Mikä pakko kaikkien olisikaan pitää kaikista? Yksi ystävyyden parhaista puolista on sen perustuminen vapaaehtoisuuteen.

En edes tiedä, kuinka tämän tiivistäisi... ja koetko tosissasi, ettei KUKAAN pidä sinusta? Vai mitä tarkoitat?

Tässä threadissa kirjoittaa nyt ilmeisesti useampi ihminen. Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä siitä, että ei kaikkien tarvitsekaan pitää kaikista. Yleensä riittää, että ihmisellä on muutama hyvä ihmissuhde. Mutta esimerkiksi aloittaja puhuu ihmisistä, joista kukaan ei pidä. Kirjoittaja nro 7 veti mun kommenttiini taas ne, joista pidetään. Eli kysyi multa, miten selittäisin sen, että joistain kuitenkin kaikki pitävät. Ja minä taas kommentoin siihen, että tällaisia ihmisiä, joista suurimmaksi osaksi pidetään, ei haittaa tippaakaan, jos joku ei heistä pidä. Heille kun riittää, että ne, joiden pitämisellä on jotain merkitystä, pitävät. Kunnes kommentoija 15 veti taas mukaan ne, joista kukaan ei pidä. 

Jos nyt puhutaan MINUSTA, niin mulle riittää ihan hyyvin, että mulle tärkeät ihmiset (= läheiseni + ystäväni) pitävät minusta. Muilla ihmisillä ei ole väliä. Mulle on yksi hailee, pitävätkö naapurini minusta. Tai työkaverini. Asiat voidaan hoitaa asiallisesti ihan riippumatta siitä, pitääkö toisesta osapuolesta vai ei. Erityisesti työkaveruus on juuri tällaista: töissä hoidetaan työt ja vapaa-aika vietetään niiden kanssa, joista pidetään. 

Ongelmana on se, että liian usein asioita ei hoideta asiallisesti, jos ei pidä toisesta osapuolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä ao. ihmisiä vihataan? Heitetäänkö ne ulos bileistä, hak at aanko ne iltamyöhällä kotimatkalla, saako ne vihapostia vai millä tavalla viha ilmenee?

Minut on itseasiassa heitetty ulos kotibilejatkoilta :-( Meitä oli siis reilu toistakymmentä ihmistä jotka lähdettiin baarista jatkoille kesäyönä ja tunnin verran ehdittiin olla, kun mulle kerrottiin että olisi parempi poistua koska jos en poistu, niin silloin Xxxxx lähtee kotiin kavereineen ja se ei käy, koska silloin jatkot loppuu ihan ennen aikojaan.

Tuolla siis oli oikeasti paljon toisilleen vaan puolituttua porukkaa eikä mitään ongelmaa, mutta niin vain minä olin se joka siellä oli liikaa.

Eli vain yksi ihminen halusi sinun poistuvan. 

Työpaikalla ainakin ne räväkkäsirpat löytävät sekunnissa kiltit ihmiset kiusattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilttejä, harmittomia ja huomaamattomia. Ei heitä mitenkään erityisesti vihata. Heissä vaan ei ole mitään kiinnostavaa. Yleensä kilteiksi itseään kutsuvat pyrkivät miellyttämään kaikkia ja ikävä tosiasia on, että kun yhteen suuntaan kumarrat, toiseen suuntaan pyllistät. Kokeile vaikka itse.

Ne "kaikkien kaverit" taas eivät yleensä ole kenenkään kavereita, koska he eivät anna itsestään toisille mitään ja pyrkivät pysymään puolueettomina asiassa kuin asiassa ja tilanteessa kuin tilanteessa. Heihin ei oikeasti voi luottaa, koska he kääntävät takkiaan aina sen mukaan, kenen seurassa kulloinkin ovat. 

Miten sitten selität sen, että 8n myös sellaisia, jotka eivät ärsytä ketään ja joista kaikki pitävät? Hekin ovat silti ihan mukavia eivätkä esitä mitään.

Selitit jo itse tuolla lihavoimallani kohdalla. Varsin usein kilteiksi itsensä mieltävät nimenomaan esittävät. He esittävät aina tilanteen mukaan jotain. Jotain, minkä olettavat miellyttävän muita paikalla olevia. Heillä on usein kova tarve saada hyväksyntää muilta ihmisiltä ja sen vuoksi ovat valmiita muuttamaan omaa käytöstään siten, että saavat kaipaamaansa hyväksyntää. Jos ihminen on ihan oikeasti mukava eikä esitä mitään, häntä ei haittaa palaneen puupennin vertaa, vaikka joku ei hänestä tykkäisikään. 

Tuo loppuosa ei kyllä pidä paikkansa. Kaikkia ihmisiä sattuu, jos porukka ympärillä ei pidä sinusta. Varmastikaan suurin osa ihmisistä ei sitä kipua näytä ulospäin, mutta kyllä se silti sattuu. Noin, että se ei haittaisi oikeasti mukavaa ihmistä ollenkaan että muut ympärillä syrjii, voi kirjoittaa varmaankin ainoastaan ihminen, jota itseään ei ole syrjitty.

Nyt puhuttiinkin niistä kilteistä ja mukavista ihmisistä, joista pidetään. Jos he tapaavat jossain jonkun yksittäisen tyypin, joka ei pidäkään, ei se yksi tai parikaan tyyppiä vaikuta yhtään mitään. Tilanne on ihan eri kuin niillä, joista kukaan ei pidä. Jokainen normaalijärkinen ihminen ymmärtää, että kaikkia nyt vaan ei yksinkertaisesti voi miellyttää. Vaikka sata ihmistä tykkäisi susta kuin hullu puurosta, aina löytyy muutama, jotka eivät pidä. Tämä on ihan normaalia eikä normaali ihminen ahdistu niistä muutamasta. 

Mikä pakko kaikkien olisikaan pitää kaikista? Yksi ystävyyden parhaista puolista on sen perustuminen vapaaehtoisuuteen.

En edes tiedä, kuinka tämän tiivistäisi... ja koetko tosissasi, ettei KUKAAN pidä sinusta? Vai mitä tarkoitat?

Tässä threadissa kirjoittaa nyt ilmeisesti useampi ihminen. Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä siitä, että ei kaikkien tarvitsekaan pitää kaikista. Yleensä riittää, että ihmisellä on muutama hyvä ihmissuhde. Mutta esimerkiksi aloittaja puhuu ihmisistä, joista kukaan ei pidä. Kirjoittaja nro 7 veti mun kommenttiini taas ne, joista pidetään. Eli kysyi multa, miten selittäisin sen, että joistain kuitenkin kaikki pitävät. Ja minä taas kommentoin siihen, että tällaisia ihmisiä, joista suurimmaksi osaksi pidetään, ei haittaa tippaakaan, jos joku ei heistä pidä. Heille kun riittää, että ne, joiden pitämisellä on jotain merkitystä, pitävät. Kunnes kommentoija 15 veti taas mukaan ne, joista kukaan ei pidä. 

Jos nyt puhutaan MINUSTA, niin mulle riittää ihan hyyvin, että mulle tärkeät ihmiset (= läheiseni + ystäväni) pitävät minusta. Muilla ihmisillä ei ole väliä. Mulle on yksi hailee, pitävätkö naapurini minusta. Tai työkaverini. Asiat voidaan hoitaa asiallisesti ihan riippumatta siitä, pitääkö toisesta osapuolesta vai ei. Erityisesti työkaveruus on juuri tällaista: töissä hoidetaan työt ja vapaa-aika vietetään niiden kanssa, joista pidetään. 

Ongelmana on se, että liian usein asioita ei hoideta asiallisesti, jos ei pidä toisesta osapuolesta.

Silloin pitää vain huolehtia siitä, että itse käyttäytyy asiallisesti. Olen minäkin törmännyt työelämässä kaikenlaisiin mulkeroihin, mutta olen silti hoitanut työni hyvin. Vapaa-ajallahan mulkeroiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä ao. ihmisiä vihataan? Heitetäänkö ne ulos bileistä, hak at aanko ne iltamyöhällä kotimatkalla, saako ne vihapostia vai millä tavalla viha ilmenee?

Minut on itseasiassa heitetty ulos kotibilejatkoilta :-( Meitä oli siis reilu toistakymmentä ihmistä jotka lähdettiin baarista jatkoille kesäyönä ja tunnin verran ehdittiin olla, kun mulle kerrottiin että olisi parempi poistua koska jos en poistu, niin silloin Xxxxx lähtee kotiin kavereineen ja se ei käy, koska silloin jatkot loppuu ihan ennen aikojaan.

Tuolla siis oli oikeasti paljon toisilleen vaan puolituttua porukkaa eikä mitään ongelmaa, mutta niin vain minä olin se joka siellä oli liikaa.

Eli vain yksi ihminen halusi sinun poistuvan. 

Ja kaikki muut halusi mieluummin sen ihmisen jäävän.

Hiljaisuus. Kun ei lähde mukaan juoruilurinkeihin, pidetään ylimielisenä, kun tuo ei juttele meidän kanssa. Kiusaajilla on aina paljon kavereita myötäilemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä ao. ihmisiä vihataan? Heitetäänkö ne ulos bileistä, hak at aanko ne iltamyöhällä kotimatkalla, saako ne vihapostia vai millä tavalla viha ilmenee?

Minut on itseasiassa heitetty ulos kotibilejatkoilta :-( Meitä oli siis reilu toistakymmentä ihmistä jotka lähdettiin baarista jatkoille kesäyönä ja tunnin verran ehdittiin olla, kun mulle kerrottiin että olisi parempi poistua koska jos en poistu, niin silloin Xxxxx lähtee kotiin kavereineen ja se ei käy, koska silloin jatkot loppuu ihan ennen aikojaan.

Tuolla siis oli oikeasti paljon toisilleen vaan puolituttua porukkaa eikä mitään ongelmaa, mutta niin vain minä olin se joka siellä oli liikaa.

Eli vain yksi ihminen halusi sinun poistuvan. 

Ja kaikki muut halusi mieluummin sen ihmisen jäävän.

Kyllä ja siihen heillä oli syy: koska muuten jatkot olisivat loppuneet ennen aikojaan. Ne muut eivät halunneet jatkojen loppuvan ennen aikojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilttejä, harmittomia ja huomaamattomia. Ei heitä mitenkään erityisesti vihata. Heissä vaan ei ole mitään kiinnostavaa. Yleensä kilteiksi itseään kutsuvat pyrkivät miellyttämään kaikkia ja ikävä tosiasia on, että kun yhteen suuntaan kumarrat, toiseen suuntaan pyllistät. Kokeile vaikka itse.

Ne "kaikkien kaverit" taas eivät yleensä ole kenenkään kavereita, koska he eivät anna itsestään toisille mitään ja pyrkivät pysymään puolueettomina asiassa kuin asiassa ja tilanteessa kuin tilanteessa. Heihin ei oikeasti voi luottaa, koska he kääntävät takkiaan aina sen mukaan, kenen seurassa kulloinkin ovat. 

Miten sitten selität sen, että 8n myös sellaisia, jotka eivät ärsytä ketään ja joista kaikki pitävät? Hekin ovat silti ihan mukavia eivätkä esitä mitään.

Selitit jo itse tuolla lihavoimallani kohdalla. Varsin usein kilteiksi itsensä mieltävät nimenomaan esittävät. He esittävät aina tilanteen mukaan jotain. Jotain, minkä olettavat miellyttävän muita paikalla olevia. Heillä on usein kova tarve saada hyväksyntää muilta ihmisiltä ja sen vuoksi ovat valmiita muuttamaan omaa käytöstään siten, että saavat kaipaamaansa hyväksyntää. Jos ihminen on ihan oikeasti mukava eikä esitä mitään, häntä ei haittaa palaneen puupennin vertaa, vaikka joku ei hänestä tykkäisikään. 

Tuo loppuosa ei kyllä pidä paikkansa. Kaikkia ihmisiä sattuu, jos porukka ympärillä ei pidä sinusta. Varmastikaan suurin osa ihmisistä ei sitä kipua näytä ulospäin, mutta kyllä se silti sattuu. Noin, että se ei haittaisi oikeasti mukavaa ihmistä ollenkaan että muut ympärillä syrjii, voi kirjoittaa varmaankin ainoastaan ihminen, jota itseään ei ole syrjitty.

Nyt puhuttiinkin niistä kilteistä ja mukavista ihmisistä, joista pidetään. Jos he tapaavat jossain jonkun yksittäisen tyypin, joka ei pidäkään, ei se yksi tai parikaan tyyppiä vaikuta yhtään mitään. Tilanne on ihan eri kuin niillä, joista kukaan ei pidä. Jokainen normaalijärkinen ihminen ymmärtää, että kaikkia nyt vaan ei yksinkertaisesti voi miellyttää. Vaikka sata ihmistä tykkäisi susta kuin hullu puurosta, aina löytyy muutama, jotka eivät pidä. Tämä on ihan normaalia eikä normaali ihminen ahdistu niistä muutamasta. 

Mikä pakko kaikkien olisikaan pitää kaikista? Yksi ystävyyden parhaista puolista on sen perustuminen vapaaehtoisuuteen.

En edes tiedä, kuinka tämän tiivistäisi... ja koetko tosissasi, ettei KUKAAN pidä sinusta? Vai mitä tarkoitat?

Tässä threadissa kirjoittaa nyt ilmeisesti useampi ihminen. Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä siitä, että ei kaikkien tarvitsekaan pitää kaikista. Yleensä riittää, että ihmisellä on muutama hyvä ihmissuhde. Mutta esimerkiksi aloittaja puhuu ihmisistä, joista kukaan ei pidä. Kirjoittaja nro 7 veti mun kommenttiini taas ne, joista pidetään. Eli kysyi multa, miten selittäisin sen, että joistain kuitenkin kaikki pitävät. Ja minä taas kommentoin siihen, että tällaisia ihmisiä, joista suurimmaksi osaksi pidetään, ei haittaa tippaakaan, jos joku ei heistä pidä. Heille kun riittää, että ne, joiden pitämisellä on jotain merkitystä, pitävät. Kunnes kommentoija 15 veti taas mukaan ne, joista kukaan ei pidä. 

Jos nyt puhutaan MINUSTA, niin mulle riittää ihan hyyvin, että mulle tärkeät ihmiset (= läheiseni + ystäväni) pitävät minusta. Muilla ihmisillä ei ole väliä. Mulle on yksi hailee, pitävätkö naapurini minusta. Tai työkaverini. Asiat voidaan hoitaa asiallisesti ihan riippumatta siitä, pitääkö toisesta osapuolesta vai ei. Erityisesti työkaveruus on juuri tällaista: töissä hoidetaan työt ja vapaa-aika vietetään niiden kanssa, joista pidetään. 

Eiköhän tuo ole ihan riittävästi kaikille. Ongelma onkin se, ettei ole niitä ystäviä ja läheisiä jotka pitää sinusta ja haluaa viettää aikaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuus. Kun ei lähde mukaan juoruilurinkeihin, pidetään ylimielisenä, kun tuo ei juttele meidän kanssa. Kiusaajilla on aina paljon kavereita myötäilemässä.

Tämä huomattu. Eipä siitä tarvitse välittääkään, jos omanarvontunto on muutoin kunnossa. Siinähän lässyttävät.

Minä olin ennen kiltti ihminen. Olin auttavainen, halusin miellyttää, vaistosin herkästi toisem tarpeet ja toimin srn mukaan. Se ei ollut mielestäni esittämistä, vaan ympäristöni oli muokannur minusta sellaisen. Monet ihmiset pitivät minusta ja hakeutuivat seuraani. Olin (ja olen edelleen) hyvä kuuntelija. Voin itse huonosti ja kyllä, minulla oli myös kaunaa ja vihaa sen kaiken kiltteyden alla. Aloin tietoisesti opetella pitämään puoleni ja elämään enemmän omistani kuin muiden tarpeista käsin. Opettelen tätä edelleen. Helppoa se ei ole, mutta olen alkanut voida paremmin. Ystäviä minulla on paljon vähemmän, mutta ne joita on, pitävät minusta oikeasti eivätkä siksi että hyötyisivät seurastani jotenkin. Viihdyn myös hyvin yksinäni joten en niin paljon ystäviä kaipaakaan.