Haluaisin kuolla
Elämäni on umpikujassa. Tuntuu että koko maailma ja ihmiset on kääntyneet minua vastaan. En koe itseäni ihmiseksi. Minulla ei ole mitään elämässä. En jaksa kirjoittaa tarkemmin. Jos tulisi Korona niin ei ainakaan tarvisi itseänsä tappaa, kun varmaan veisi hengen tällä terveydellä.
Kommentit (12)
Voimia sinulle ❤️ asiat voivat näyttää täysin mustilta ja epätoivoisilta, mutta kaikki muuttuu vielä paremmaksi vaikka et nyt siihen usko. Apua on saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samat fiilikset, mutta sinulle sanoisin - hakeudu terapiaan! Saat avattua noita henkisiä solmuja.
Sinne ei pääse kovin nopeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samat fiilikset, mutta sinulle sanoisin - hakeudu terapiaan! Saat avattua noita henkisiä solmuja.
Sinne ei pääse kovin nopeaa.
Sitten kannattaakin tarttua toimeen juuri heti! <3
Minun mieheni ei halunnut kuolla, mutta niin vain syöpä vei. Olisit voinut luovuttaa elämäsi hänelle. Olen todella harmissani ja vihainen, ettei se ole mahdollista.
Pyykkinaru, solmuohje netistä, riittävä korkeus. Kylä lähtee ;-)
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni ei halunnut kuolla, mutta niin vain syöpä vei. Olisit voinut luovuttaa elämäsi hänelle. Olen todella harmissani ja vihainen, ettei se ole mahdollista.
Vähänpä sinäkään tiedät mielen sairauksista. Mene itseesi jos kehtaat sanoa toiselle noin. Nythän sinulla on aikaa, kun ei tartte minkään ukon perään kattella.
Samoja ajatuksia minullakin. En vaan pärjää elämässä ja tuskin koskaan pääsen kunnolla töihin ja opiskelutkin tuntuvat sellaisilta, etten meinaa enää pystyä menenään minnekään kouluun. Ihmisiä jännitän ja menneisyyden kokemukset vaikuttavat kaikkeen. Mietin juuri, että voisimpa tehdä jotain etätyötä tai olisi senverran rahaa, että elämä olisi turvattua, mutta kun ei se ole ja pitäisi oikeasti pystyä vielä moneen asiaan. Nyt olen muutenkin syrjäytynyt aika nuori ihminen. Joskus sitä miettii, että mitä tästä oikein tulee.
Rakas aloittaja, minulla on ihan samoja tuntemuksia kuin sinulla. Masennuksen takia kuntoni on mennyt huonoon suuntaan, kun makaan mieluummin sisätiloissa kuin lähden ulos. En viihdy ihmisten seurassa ja tunnen usein huonommuutta kun vertaan itseäni heihin. Siksi olen päättänyt ettei minun tarvitse yrittää hankkiutua eroon tästä ongelmasta vaan jatkan sillä tyylilläni, että olen mahdollisimman vähän ihmisten seurassa. Tämä tosin johtaa siihen että kuntoni huononee huononemistaan ja minulla on koko ajan vain pahempi olla. En vaan näe elämässä mitään järkeä, koska kaikki me kuollaan kuitenkin. On ihan sama siis miten elämäni elän. Kukaan meistä ei ole kuolematon. Ei olisi mitään väliä vaikka kuolema koittaisi jo tänään.
Älä luovuta, sisko. Soita jollekin läheisellesi nyt ja huomaat kuinka tärkeää on jutella jollekin edes joskus.
Itae yritän aina parantua mutta koen että ilmapiiri on täällä pääkaupunkiseudulla niin järkyttävän epälooginen, kylmä, tyly ja negatiivinen.
Itse olen luonteltani iloinen ja positiivinen, minunlaisia ei oikein haluta mihinkään.
Kumpa minäkin kuolisin pois. En jaksa tätä seuraavat 50v.
Mulla on ihan samat fiilikset, mutta sinulle sanoisin - hakeudu terapiaan! Saat avattua noita henkisiä solmuja.