Olen rikki, halusin lapsen ja nyt kun olen raskaana, tuntuu etten haluakkaan.
Tuntuu pahalta. Tunnen itseni lähes hirviöksi. Minulla on esikoinen 3v, minulla on laaja tukiverkosto ja hyvä mies, tosin ei ole esikoisen isä. Hätiköidysti otin ehkäisyn pois, koska kuvittelin tilanteemme olevan parempi mitä se on. Olen vasta nyt herännyt todellisuuteen, että minulla ei ole koulua käytynä edes loppuun.
Tämä kauhea jatkuva paniikki, kun mietin, miten saan käytyä koulun ja hoidettua kaksi lasta. Mitä jos mieheni ja minun suhde ei olekaan enää entisensä ja eroamme niinkuin esikoisen isän kanssa. Olen nyt viikolla 4-5 ja oikeasti, en enää tiedä mitä teen. Tiedän, että tulen rakastamaan lasta, mutta murehdin jatkuvasti raha-asioita, koulua, työtä...sitten vielä se vauvakin. Pelkään, että olen epäreilu esikoiselle, mikäli teen lapsen uuden miehen kanssa. Olen aivan hukassa, mitä te tekisitte?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta annat esikoiselle sisaruksen! Ainoat lapset ovat aina vähän erikoisia....
Höpsis, eivät ole. Eikä sisaruus tee läheiseksi automaattisesti.
kyllä ovat, tottuneet siihen ettei tarvitse jakaa eikä ajatella muita kuin itseään. Läheisyydestä en puhunut mitään. Paras lahja lapselle on sisarus.
Eli susarus hankitaan, jotta saadaan esikoiselta luulot pois. Ok, onpas ihana ajattelutapa.
Hankitaan jotta perheestä tulee kokonainen, tietysti. Minustakin ihana ajattelutapa :)
Nyt juttelet sen miehesi kanssa!
Aivan kaikesta. Peloista, tulevaisuudesta ja ennen kaikkea mitä mies tosissaan ajattelee isyydestä.
Et ole yksin tekemässä tätä lasta vaan miehen kanssa.
Olin rv 35 kun sain järjettömän paniikki kohtauksen mitä olen mennyt tekemään!!?
Keskustele miehesi kanssa.
Kaikki järjestyy aina. Elämä kantaa vaikka täällä joku höpöttää ettei. Hän ei vissiin ole kokeillut miten elämä kantaa. Olisimme viimeistään 2. sodassa kuolleet kaikki mikäli se elämä ei kantaisi. Silloinkin on elämä järjestynyt.