Lue keskustelun säännöt.
Mitä asiaa ihmettelette ystävienne lastenkasvatuksessa? Ja oletteko huomauttaneet asiasta?
Onko hyvien ystävienne tavassa kasvattaa lapsiaan jotakin, jota ihmettelette tai joka ärsyttää tai herättää ihailua? Oletteko maininneet hänelle asiasta?
Itseäni ihmetyttää oman hyvän ystäväni tapa kohdella hyvin eriarvoisesti 11 ja 6 v poikiaan. Kenellekään ei jää selväksi, että nuorin on se lempilapsi ja vanhempi lähinnä aiheuttaa hankaluuksia. Ystäväni suhde vanhempaan poikaansa on tosi etäinen ja erikoinen. En voi ymmärtää mistä tämä johtuu, sillä ystäväni on oikeasti tosi mukava ja fiksu aikuinen. En ole kehdannut ikinä kysyä häneltä asiasta.
Kommentit (91)
Se, että lapset ovat todella nirsoja eikä heidän tarvitse syödä mitään mitä eivät halua. Meillä vieraillessa pitää käydä koko keittiö läpi, olisiko mitään mikä kelpaisi. Ja puhutaan nyt siis mm. tokaluokkalaisesta, joka ei suostu syömään hillojugurttia, koska hillossa näkyy mustikansiemeniä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montaakin asiaa. Mutta ei tulisi mieleenikään huomauttaa niistä. Jokainen kasvattaa lapset tavallaan ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin toisten kasvatustapoihin puuttuminen. Toki jos lapsi on vaarassa, pitää asiaan puuttua. Muuten annetaan kaikkien toimia tyylillään. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa kasvattaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapset ovat todella nirsoja eikä heidän tarvitse syödä mitään mitä eivät halua. Meillä vieraillessa pitää käydä koko keittiö läpi, olisiko mitään mikä kelpaisi. Ja puhutaan nyt siis mm. tokaluokkalaisesta, joka ei suostu syömään hillojugurttia, koska hillossa näkyy mustikansiemeniä...
Ohis: Olen 36v enkä suostu syömään hilloa, jossa on siemeniä. Ymmärrän tuota lasta hyvin. Kaikki eivät pidä kaikenlaisista koostumuksista ja mauista ja se on ihan ok.
Lähinnä ihmetyttää vielä nykyäänkin sellainen "elo pellossa"-asenne, jolla itsenikin on kasvatettu, eli oikeastaan jätetty kasvattamatta. Lapset huutaa, juoksee ja sotkee ja aikuiset istuu rennosti mistään välittämättä. Nyt kun kirjoitin tämän, niin käykin oikeastaan kateeksi moinen asenne :D
Mun kaverin 10 ja 5 v lapsilla ei kummallakaan ole mitään harrastuksia. Heillä ei myöskään ole esim. suksia tai luistimia, en tiedä ovatko ikinä hiihtäneet, ehkä jollain lainavälineillä koulussa? Polkupyöriäkään ei ole kunnollisia, mutta pyörällä kumminkin osaavat sentään kai ajaa. Tosi kiva perhe, mutta eivät yhtään tämmösiä liikunnallisia tai ulkona viihtyviä tyyppejä. Jotenkin oudolta toi vaan tuntuu ja olen sitä kyllä ääneen vähän ihmetellytkin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin 10 ja 5 v lapsilla ei kummallakaan ole mitään harrastuksia. Heillä ei myöskään ole esim. suksia tai luistimia, en tiedä ovatko ikinä hiihtäneet, ehkä jollain lainavälineillä koulussa? Polkupyöriäkään ei ole kunnollisia, mutta pyörällä kumminkin osaavat sentään kai ajaa. Tosi kiva perhe, mutta eivät yhtään tämmösiä liikunnallisia tai ulkona viihtyviä tyyppejä. Jotenkin oudolta toi vaan tuntuu ja olen sitä kyllä ääneen vähän ihmetellytkin joskus.
Onhan se toki kummallista, että ihmiset ovat erilaisia. Minullakaan ei ollut lapsena suksia eikä luistimia. Ei kiinnostanut kumpainenkaan laji. Kouluun äiti kirjoitti lapun, ettei osteta suksia ja luistimia kun niille ei ole käyttöä. Polkupyörä minulla oli, mutta hyvin vähän sitä poljin. Tykkäsin enemmän lukemisesta ja laulamisesta kuin liikunnasta. Silti kasvoin ihan normaaliksi aikuiseksi.
Tiesin, ettei ystäväni ole mikään vakaumuksellinen feministi ja häntä nyt eivät vaan tasa-arvokysymykset ja tämän tyyppiset yhteiskunnalliset asiat kovin kiinnosta.
Silti yllätyin, että he eivät tosiaan nyt neljän lapsen vanhempinakaan mitenkään kyseenalaista sukupuolirooleja. Heillä on lapsille tyttöjen ja poikien värit, tytöt ohjataan tanssiharrastukseen ja pojat viedään judoon, pojat auttavat isää pihahommissa, eikä tyttöjä edes oteta mukaan esim. jotain koneita korjaamaan vaikka itkussa silmin kinuaisivat, sillä tyttöjen homma on tänään leipoa keittiössä ja auttaa siivosmisessa...
En ikinä ole mitään sanonut, vaikka mieli kyllä olisi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesin, ettei ystäväni ole mikään vakaumuksellinen feministi ja häntä nyt eivät vaan tasa-arvokysymykset ja tämän tyyppiset yhteiskunnalliset asiat kovin kiinnosta.
Silti yllätyin, että he eivät tosiaan nyt neljän lapsen vanhempinakaan mitenkään kyseenalaista sukupuolirooleja. Heillä on lapsille tyttöjen ja poikien värit, tytöt ohjataan tanssiharrastukseen ja pojat viedään judoon, pojat auttavat isää pihahommissa, eikä tyttöjä edes oteta mukaan esim. jotain koneita korjaamaan vaikka itkussa silmin kinuaisivat, sillä tyttöjen homma on tänään leipoa keittiössä ja auttaa siivosmisessa...
En ikinä ole mitään sanonut, vaikka mieli kyllä olisi tehnyt.
Sukupuoliroolit on hyvät olla, lapsille sekä aikuisille.
Olen monesti ihastellut sitä kuinka hienosti ystäväni tukevat ja kannustavat toisiaan lasten hoidossa ja kasvatuksessa ja jakavat vastuun.
Siitä kuinka johdonmukaisia ovat ja miten paljon jaksavat vaativien töiden lisäksi vielä puuhailla kaikenlaista lasten kanssa, kuitenkin niin, että nämä osaavat todella hyvin myös itsenäisen leikin ja touhuilun.
Itse olen ollut aina lapseni kanssa yksin, koska lapseni isä on kuollut, joten on ilo seurata hyvin yhteispelillä perhettään huolehtivaa paria.
Toki olen siitä heille sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Montaakin asiaa. Mutta ei tulisi mieleenikään huomauttaa niistä. Jokainen kasvattaa lapset tavallaan ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin toisten kasvatustapoihin puuttuminen. Toki jos lapsi on vaarassa, pitää asiaan puuttua. Muuten annetaan kaikkien toimia tyylillään. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa kasvattaa lapsia.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa vaan on useita oikeita tapoja, mutta on myös vääriä tapoja.
Esimerkiksi ylempänä mainittu, että lapsi päättänyt pienestä asti mitä syö ja nirsoilee loppuelämänsä.. jee, hän voisi tykätä niistä asioista mistä nirsoilee, mutta ei voi asiaa tietää kun periaatteesta on päättänyt ettei edes maista... Ja yleiset käytöstavat ja muiden huomioiminen tulee opettaa lapselle.
Lapsi ei ole pomo, vaan aikuinen on. Tämä on fakta.
Ap on hirveä ystäviään hiljaisesti halveksiva kyttä. Koitatko ap nostaa omaa häntääsi, vai mistä aloituksessa on kysymys? Mollaamalla muita oma olo paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montaakin asiaa. Mutta ei tulisi mieleenikään huomauttaa niistä. Jokainen kasvattaa lapset tavallaan ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin toisten kasvatustapoihin puuttuminen. Toki jos lapsi on vaarassa, pitää asiaan puuttua. Muuten annetaan kaikkien toimia tyylillään. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa kasvattaa lapsia.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa vaan on useita oikeita tapoja, mutta on myös vääriä tapoja.
Esimerkiksi ylempänä mainittu, että lapsi päättänyt pienestä asti mitä syö ja nirsoilee loppuelämänsä.. jee, hän voisi tykätä niistä asioista mistä nirsoilee, mutta ei voi asiaa tietää kun periaatteesta on päättänyt ettei edes maista... Ja yleiset käytöstavat ja muiden huomioiminen tulee opettaa lapselle.
Lapsi ei ole pomo, vaan aikuinen on. Tämä on fakta.
Lapsen vanhempi on lapsen pomo. Muiden ei pidä tunkea nokkaansa perheen sisäisiin asioihin. Tämä on fakta.
En huomauttele, mutta toki jos puhutaan jostain ongelmasta lapsiin liittyen, niin saatan kertoa miten itse toimin ja mikä omille lapsille on toiminut. Sellaista normaalia keskustelua.
Joskus tulee ihmeteltyä jotain, esim. jos lasta ei selkeästi kielletä tai kerrota mikä on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiseni lastenkasvatus herättää ihmetystä meissä muissa. Esikoispoika sai ensimmäisen kerran elämässään maistaa limpparia yli 10-vuotiaana, karkkia ei saanut syödä vielä sen jälkeenkään. Pullaa ja kaikkea säännösteltiin suurennuslasin kanssa juhlapöydissä. Hoikka poika kyseessä.
Kuopustytöllä ei ollut minkäänlaisia rajoituksia kys. asioiden suhteen. Poikaan kohdistuva syyni taas ei hellinnyt edes siskon synnyttyä. Todella omituista, kun 4-vuotias tyttö veti neljättä pullaa naamariinsa samalla kun pojalle tiuskittiin että yksi on jo liikaa.
Vain poikaan kohdistuva tiukka kuri näkyi toki muissakin asioissa. Tytön säännöttömyyttä perusteltiin sillä, että on niin hauskaa kun tyttö on voimakastahtoinen ja saa aina tahtonsa läpi. Tyttö on oikeasti hiljainen ja rauhallinen tapaus.
Toinen asia mikä ihmetyttää on ystäväni 1-vuotiaan lapsen täysin gluteeniton ruokavalio ilman mitään lääketieteellistä syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montaakin asiaa. Mutta ei tulisi mieleenikään huomauttaa niistä. Jokainen kasvattaa lapset tavallaan ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin toisten kasvatustapoihin puuttuminen. Toki jos lapsi on vaarassa, pitää asiaan puuttua. Muuten annetaan kaikkien toimia tyylillään. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa kasvattaa lapsia.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa vaan on useita oikeita tapoja, mutta on myös vääriä tapoja.
Esimerkiksi ylempänä mainittu, että lapsi päättänyt pienestä asti mitä syö ja nirsoilee loppuelämänsä.. jee, hän voisi tykätä niistä asioista mistä nirsoilee, mutta ei voi asiaa tietää kun periaatteesta on päättänyt ettei edes maista... Ja yleiset käytöstavat ja muiden huomioiminen tulee opettaa lapselle.
Lapsi ei ole pomo, vaan aikuinen on. Tämä on fakta.
Yhden väärä on toisen oikea. Ei siis voi yleistää. Nirsosta lapsestakin voi kasvaa ihan monipuolisesti kaikkea syövä aikuinen. Nimimerkillä kokemusta löytyy.
Kaverini on ihan järkky tuuliviiri. Kodin säännöt elää lähinnä sen mukaan, onko äidillä nälkäkiukku vai ei. Jos on, niin kaikki on kielletty, lasten pienikin hisahdus saa aikaan huutoa. Sitten kun on saatu murua rinnan alle, saavat lapset riehua ja tapella mielin määrin ja äiti vain naureskelee. Olen joskus vähän huumorilla ottanut puheeksi tämän verensokerin vaikutuksen kaverin mielialoihin, en kyllä ole lastenkasvatusta maininnut siinä yhteydessä, vaikka hehän siitä eniten kärsivät. Lapset on oikeasti todella rasittavia, koska rajat eivät ole kotona selkeitä, joten he joutuvat testaamaan niitä koko ajan.
Jokainen kasvattaa tavallaan enkä halua puuttua. Vähän ihmettelen silti yhtä tuttavaperhettä, joka antaa 5-vuotiaan terrorisoida nukkumaanmenoaikaa mielin määrin eivätkä (ulkopuolisen silmin katsottuna) yhtään yritä opettaa lapselle säännöllistä rytmiä tai itsekseen nukahtamisen tapoja. Nukuttamiseen tarvitaan siis joko toinen tai molemmat vanhemmista koko ajan, rumba alkaa noin klo 21 aikoihin ja hyvä jos uni tulee klo 24 mennessä, jolloin vanhemmilla on omaa aikaa n. klo 24-02, riippuen siitä kuinka aikaisin meinaavat seuraavana päivänä nousta töihin.
Ehkä olin itse sitten kylmä ja tunteeton vanhempi, mutta kyllä mun lapset oppivat, että iltasadun jälkeen jäädään yksin sänkyyn nukahtamaan eikä siinä enää jutustella tuntikaupalla äidin tai isän kanssa ja rampata juomassa/vessassa/neljättätoista unilelua etsimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montaakin asiaa. Mutta ei tulisi mieleenikään huomauttaa niistä. Jokainen kasvattaa lapset tavallaan ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin toisten kasvatustapoihin puuttuminen. Toki jos lapsi on vaarassa, pitää asiaan puuttua. Muuten annetaan kaikkien toimia tyylillään. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa kasvattaa lapsia.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa vaan on useita oikeita tapoja, mutta on myös vääriä tapoja.
Esimerkiksi ylempänä mainittu, että lapsi päättänyt pienestä asti mitä syö ja nirsoilee loppuelämänsä.. jee, hän voisi tykätä niistä asioista mistä nirsoilee, mutta ei voi asiaa tietää kun periaatteesta on päättänyt ettei edes maista... Ja yleiset käytöstavat ja muiden huomioiminen tulee opettaa lapselle.
Lapsi ei ole pomo, vaan aikuinen on. Tämä on fakta.
Ihan mielenkiinnosta, miksi alapeukkuja? Teidän mielestänne 4v voi sanoa ettei syö kasviksia ikinä koska näyttävät hassulle? Teidän mielestänne lapsi on pomo talossa, eikä aikuinen? Lapselle ei pidä teidän mielestänne opettaa käytöstapoja ja muiden huomioimista?
Sillä laittamanne alapeukut tarkoittavat juuri edellä mainittuja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kasvattaa tavallaan enkä halua puuttua. Vähän ihmettelen silti yhtä tuttavaperhettä, joka antaa 5-vuotiaan terrorisoida nukkumaanmenoaikaa mielin määrin eivätkä (ulkopuolisen silmin katsottuna) yhtään yritä opettaa lapselle säännöllistä rytmiä tai itsekseen nukahtamisen tapoja. Nukuttamiseen tarvitaan siis joko toinen tai molemmat vanhemmista koko ajan, rumba alkaa noin klo 21 aikoihin ja hyvä jos uni tulee klo 24 mennessä, jolloin vanhemmilla on omaa aikaa n. klo 24-02, riippuen siitä kuinka aikaisin meinaavat seuraavana päivänä nousta töihin.
Ehkä olin itse sitten kylmä ja tunteeton vanhempi, mutta kyllä mun lapset oppivat, että iltasadun jälkeen jäädään yksin sänkyyn nukahtamaan eikä siinä enää jutustella tuntikaupalla äidin tai isän kanssa ja rampata juomassa/vessassa/neljättätoista unilelua etsimässä.
Tuttavaperheesi klassinen esimerkki perheestä, jossa lapset vievät vanhempiaan kuin pässiä narussa. Hyvin tyypillistä nykyperheissä. Ei uskalleta asettaa rajoja, kun pelätään, että lapset menevät niistä rikki.
Mulla on oikein hyvä ystävä, jolla myös on samanikäinen alakouluikäinen poika kuin mulla. Tunnen itseni välillä kauheaksi tiukkapipoksi, kun kaverillani säännöt ovat paljon höllemmät kuin meillä. Heillä 9 vuotias esimerkiksi pelaa k-16 pelejä, mikä ei tulis meillä mieleenkään. Ja jos poika kiroilee, niin äitiänsä vaan naurattaa. Mä en anna lasteni kiroilla, mun mielestä se kuulostaa törkeeltä. Monta muutakin pikkujuttua, mutta talossa talon tavalla. En aio asiasta huomauttaa.