Äitini aloitti säästämisen erottuaan isästäni ns Hoitokotia varten. Säästöt paloivat liki vuodessa siihen hoitokotiin sitten jouduttuaan..:(

Vierailija kirjoitti:

Missä laitoksessa äitisi nyt on, kun kerrot ettei nykyhoito ei maksa mitään.

Kyllä maksaa, äidilläsi on aivan varmasti eläke, ja tuosta eläkkeestä peritään hänen hoitomaksunsa.

Eläkkeestä tulee jättää tietty pieni summa hoidettavalle, henkilökohtaisiin menoihin, kuten hiustenleikkuu, jotkit ylimääräiset syömiset, kuten suklaa tms.

Missään ei ketään hoideta täysin ilmaiseksi, sillä jokaisella Suomen kansalaisella on ainakin pienin kansaneläke, jos ei ole työeläkettä.

Joten älä trollaile paskaa, ap.  Et tiedä noista yhtään mitään ja levität täällä valheellista tieto ja muut hölmöt uskovat vielä uskovat sen.

Eläke on mitätön summa verrattuna suoraan ostettavaan 4000-5000 €/kk hoitopaikkaan.

Myös minun vaarilleni kävi näin. Hän oli vielä oikein hyväkuntoinen kasikymppinen, mutta halusi muuttaa asumaan kaupungissa hiljattain valmistuneeseen nimeltä mainitsemattomaan kansainvälisen pörssiyhtiön omistamaan palvelutaloon.

Asumisen hinta koostui yhden hengen huoneen vuokrasta sekä valinnaisista palveluista: ruokailut, pyykit, siivous, lääkkeiden antaminen ja se kuuluisa wc-paperirullan vaihtaminen sekä miljoonasta muusta pienestä astiasta. Rahastaminen oli törkeää. Vaarilla kun ei joskus maha toiminut, niin sairaanhoitaja kävi antamassa hänelle mahalääkkeen, muutaman minuutin käynnin hinta 5 euroa. Muutaman tunnin päästä ohi kulkenut hoitaja kurkkasi ovelta ja kysyi, oliko maha toiminut. 5 euroa. Ei ollut. Illalla kysäistiin asiaa uudestaan. Taas 5 euroa. Ja niin edelleen. 

Talo oli kyllä komea. Siellä oli aulassa kahvila ja jossakin alakerroksessa kuntosali ja kirjastohuone asiakkaille. Vaarini ei noita palveluja juurikaan käyttänyt ja tiedän, että vastaavia palveluja on kyllä myös kunnallisen puolen palvelutaloissa. 

Vaarini ehti asua tuolla vain reilun puolisen vuotta, mutta hänen säästönsä hupenivat suureksi osaksi sinne. Kunto huononi nopeasti ja lopulta hän sairastui niin, että oli viimeiset kuukaudet sairaalassa ennen kuin kuoli.

Viimeinen lasku, joka tuolta palvelutalolta tuli, oli loppusiivous 350 euroa. Sillä summalla oli siivottu 25 m2 yksiö, jossa vanha mies oli tossut jalassa hissutellut nojatuolin ja sängyn välillä puolisen vuotta. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että meillä 90 m2 lapsiperheen rivarikodissa käy siivoojaa, jolla koko kaksikerroksisen asunnon siivoamiseen kuluu kaksi tuntia per kerta, hinta 70 euroa ja voin vähentää 40% veroissa. 

Niin että ei, vanhuuden varalle säästämistä kannattaa kyllä todella tarkasti harkita!

Miksi vanhusten hoito on annettu pörssiyhtiöiden hoidettavaksi? Näiden yhtiöiden tarkoitushan on tehdä mahdollisimman paljon voittoa omistajilleen.

Moni on tyytyväisempi kotona kuin laitoksessa, kun kaksi hoitajaa käy useita kertoja vuorokaudessa. Tätä ennen on viisasta laitttaa koti pakettiin siltä osin kuin sitä ei tarvitse, että ei kerää pölyä ja järjestää wc:n ja sängyn välinen matka mahdollisimman helpoksi ja viihtyisäksi.  Hyvä yöpöytä, sopivat astiat,  toilettilaukun sisältö, lämmittimet, vaatteet, kirjat, kaukosäädin, viherkasvi yms kädenulottuville. Sänky kannattaa sijoittaa niin, että näkee ikkunasta ulos. Automaattinen ikkunakaihdinkin olisi varmasti hyvä olla. Jos ei jaksa liikkua, niin omakustanteisesti jopa sähköpyörätuoli?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n pointin, mutta tämä ei ole ihan näin yksinkertaista kaikissa tapauksissa. Äitini asuu yksityisessä palvelukodissa, joka maksaa paljon. Äitini kuitenkin pärjäisi kotihoidon turvin vielä kotona, eli hänellä ei olisi mahdollisuutta kunnalliseen hoitopaikkaan. Jos hän kuitenkin asuisi kotona, elämänlaatu olisi monella tavalla todella paljon huonompaa kuin nyt. Yksityisessä palvelutalossa on kuntosali, uima-allas, kirjasto, hyvää ruokaa, seuraa jne. On äärimmäisen helpottavaa meille omaisille, että hän on siellä. Itsekin haluan asua vanhana tuollaisessa paikassa. Eli säästäisin rahani tuollaiseen, ja sitten kun tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa, on oikeastaan sama missä asuu.

Onko äitisikin samaa mieltä, että elämänlaatu olisi kotona huonompi? Omaisille helppoa juu, mutta pitää mennä sen mukaan, miten henkilö itse haluaa, vaikka se vaatisi omaisilta enemmän. Jos äitisi tahtoi itse pois kotoa, asia ok. Meillä halusi olla kotona mahdollisimman pitkään, ja tein kaikkeni että niin myös kävi. Ei-seuralliselle ihmiselle (esim.minä) tuollainen yhteisö-hoivakoti olisi painajainen.

"Jos julkisella puolella ei ole just silloin paikkaa, mitä potilas tarvitsee, kaupunki voi ostaa palvelun yksityistyiseltä palveluntuottajalta, vaikkapa Attendolta.

Potilas menee sinne palvelusetelillä, eli potilaalta veloitetaan sama summa hoidosta, kuin jos hän olisi julkisen puolen hoitokodissa."

Eipä mene ihan näin.

Kunnallisen vanhainkotipaikan saaminen on lottovoittoon verrattava asia. Kun niitä ei ole, niin on luotu käsite "tuettu palveluasuminen". Se mahdollistaa ikääntyneen ihmisen laillisen ryöstämisen. Tällaisen palveluasumisen kuukausimaksu on 4000 - 5000 euroa. Harvan eläke riittää siihen ja niinpä vanhuksen on ensin käytettävä kaikki säästönsä ja sitten muu helposti rahaksi muutettava omaisuutensa. Omaa asuntoa ei toistaikseksi tietääkseni ole ollut pakko realisoida. Kunta voi antaa palvelusetelin tai olla antamatta sitä. Palvelusetelin suuruutta ei tietääkseni ole mitenkään määritelty, vaan se on täysin kunta- ja asiakaskohtainen asia. Eikä tässä asumismuodossa näin ollen taata vanhukselle minkäänlaista vähimmäismäärää omaan käyttöön jäävälle rahalle.

Kunnallisissa palveluissa vanhuksen käyttöön pitää tietääkseni jää 15% eläkkeestä tai joku minimisumma, eikä vanhuksen tarvitse realisoida omaisuuttaan.

Uuden vanhuuspalvelulain oli ymmärtääkseni tarkoitus poistaa nuo tuetun palveluasumisen epäkohdat ja luoda kaikille yhteiset pelisäännöt. Jostain syystä lain valmistelu on hiljaa haudattu eikä sitä näytä ajavan mikään puolue.

Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko hyväksyä tuettua palveluasumista vaan jokaisella on oikeus vaatia kunnallista hoitopaikkaa. Tästä syntyy sitten yksittäistapauksissakin ristiriita, jonka ratkaisua ainakaan minä en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Totta kai kunnat omistavat ja pyörittävät vanhusten hoitokoteja. Yritykset ja järjestöt pyörittävät noin 40 prosenttia palveluasumisen paikoista Suomessa. Kunnat tietysti voivat ostaa näiltä palveluja. Sama systeemi kuin päiväkodeissa.  

En ole kyllä alan asiantuntija, mutta käsittääkseni ainakin täällä suurin osa hoitokodeista on ihan esperiä ja attendoa. Sukulaiseni on lääkäri, kaupungilla töissä, ja hän käy näissä hoitokodeissa lisäksi töissä. Mutta ei kaupunki niitä hoitokoteja omista, ostaa vain palvelut. Siitä on ollut kauhea meteli (syystä, luulisin), että isot ketjut myyvät palvelunsa sellaiseen hintaan, että pienet paikalliset yrittäjät putoavat pois, myöhemmin hinnat nousevat. Päiväkodit täällä valtaosin ovat kaupungin omistamia, jokunen yksityinen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kaikki, heti helposti realisoitava omaisuus viedään. Tuttua on.

Ei viedä. Joskus aikoinaan noin oli mutta nykyään omaisuus ei vaikuta hoitomaksuihin, vain tulot.

Aina jaksan ihmetellä että miksi faktan kertominen aiheuttaa alapeukkuja?

Miten sinä tota nuolta nimetät peukuksi?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n pointin, mutta tämä ei ole ihan näin yksinkertaista kaikissa tapauksissa. Äitini asuu yksityisessä palvelukodissa, joka maksaa paljon. Äitini kuitenkin pärjäisi kotihoidon turvin vielä kotona, eli hänellä ei olisi mahdollisuutta kunnalliseen hoitopaikkaan. Jos hän kuitenkin asuisi kotona, elämänlaatu olisi monella tavalla todella paljon huonompaa kuin nyt. Yksityisessä palvelutalossa on kuntosali, uima-allas, kirjasto, hyvää ruokaa, seuraa jne. On äärimmäisen helpottavaa meille omaisille, että hän on siellä. Itsekin haluan asua vanhana tuollaisessa paikassa. Eli säästäisin rahani tuollaiseen, ja sitten kun tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa, on oikeastaan sama missä asuu.

Meillä on sama kokemus. Omaiseni meni yksityiseen hoitokotiin, kun hän oli kaupungin mielestä siinä kunnossa, että kolme hoitajan lyhyttä kotikäyntiä päivässä riitti. Joo, pysyihän vanhus sillä hengissä, mutta ei se mitään ihmisarvoista elämää ole kököttää yksin kotona siinä vaiheessa, kun ei osaa enää itse edes laittaa TV:tä päälle. Vaikka joku lapsista pyrki käymään joka päivä, niin silti yli 20 tuntia päivässä oli yksinäistä kököttämistä kotona.

Elämänlaatu parani huikeasti, kun vanhus muutti hyvään yksityiseen hoitokotiin. Maksoihan se aluksi yli 5000 euroa kuukaudessa, mutta joka sentti oli sen arvoista. Noin vuoden päästä kunto oli heikentynyt niin paljon, että kaupunki myönsi hoitosetelin, jolloin vanhuksen oma maksuosuus pieneni selvästi.

Näin jälkikäteen oli tosi hyvä päätös mennä tarpeeksi hyväkuntoisena hoitokotiin.

Näin vanhus oppi tuntemaan paikan ja mieltämään sen kodikseen. Jos hän siirtyisi sinne nyt, kun hän ei enää kunnolla tunnista omia lapsiaan, tuntisi hän varmasti olonsa turvattomaksi vieraassa paikassa.

29 jatkaa: Yksi olennainen hyvä puoli tuossa hoitokodissa kotona asumisern verrattuna on hyvän hoidon lisäksi se, että siellä on jatkuvasti seuraa ja myös mielekästä ohjelmaa niille, jotka jaksavat siihen osallistua. Toki nyt korona-aikaan tämä ei toimi niin hyvin kuin normaalisti.

Kotona voi olla huonokuntoisenakin ihan mielekästä asua niin pitkään, kun siellä on puoliso. Mutta sitten kun yksin, ei pysty enää lähtemään minnekään eikä osaa käyttää mitään viihdelaitteitakaan eikä jaksa paljon lukea, niin ei se yksin kotona kököttäminen enää hyvää elämää ole

Vanhasen punamulta-hallitus huomasi aikoinaan, että ikäihmisen paras asuinpaikka on oma koti ja silloin laitosasumista ajettiin alas ja ruvettiin suosimaan kotihoitoa. Ehkä vähän pitemmälle olisi kannattanut vanhusten määrän lisääntymistä harkita.

Suomessa on kriteerit, joilla vanhus pääsee laitoshoitoon tai itse asiassa jonoon, ja ne ovat aika tiukat. Silloin maksu on hänelle sama, onpa laitos kunnan tai yksityinen. Omaisuudesta ei tarvitse maksaa enemmän, jos se ei ole kovin suuri.

Jos vanhus pärjäisi kotihoidon tukemana, mutta haluaa mennä asumaan palvelukotiin, hän maksaa itse, ja toivottavasti moni antaisi vanhuksensa nauttia omista rahoistaan.

Ainakaan pienillä kunnilla ei olisi mitään mahdollisuutta itse hoitaa vanhuksiaan ilman yksityisiä laitoksia. Jo kodin rakentamiseen tarvitaan sellaisia määriä rahaa ja asiantuntemusta, ja aina on riski, että jotain menee pieleen, niin on ihan naurettava ajatus, että verorahat riittäisi kaikkien vanhusten hoitoon kunnallisesti. 

Kommentoija 22 vaari ei ollut hoivakodissa.

Hän asui palvelutalossa.

On se kumma etteivät ihmiset tiedä, hoivakodin ja palveluasumisen eroa.

Valtakunnassa on rahaa miljardien tarpeettomiin infrahankkeisiin, miljardeja menee kehitysapuun, mmAahan.muutoon useita miljardeja vuosittain, mutta emme vain saa (koska emme välitä) omien isovanhempiemme hoitoa kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi äitisi ei heti alunperin hakenut hoitopaikkaa julkiselta puolelta.

Eikä se noin yksinkertaista ole kuin typerä ap kertoo.

Jos julkisella puolella ei ole just silloin paikkaa, mitä potilas tarvitsee, kaupunki voi ostaa palvelun yksityistyiseltä palveluntuottajalta, vaikkapa Attendolta.

Potilas menee sinne palvelusetelillä, eli potilaalta veloitetaan sama summa hoidosta, kuin jos hän olisi julkisen puolen hoitokodissa.

Vedä se turpa rullalle ap, ja tee aloituksia vain asioista joista jotain tiedät, idiootti.

Minä tiedän, kun hoidan noita maksuja ja hoitopaikkoja sukulaiseni puolesta.

Siivoo suus räksyttäjä!