Ikää 40 ja elämä jumissa. Syrjäytyminen alkanut lupaavasti

Jäin masennuksen takia saikulle kaksi vuotta sitten. Lähihoitajan töitä en pysty enää tekemään henkisten ja fyysisten syiden takia. Itsetunto on nollassa enkä usko että minua tarvitaan enää mihinkään. Olen hakenut eri oppilaitoksiin, mutta olen jäänyt rannalle. En pärjää palikkatesteissä, joita järjestetään nykyään joka paikassa. Ylioppilaaksi kirjoitin parikymppisenä C:n papereilla.

Yliopistoon pääsin kymmenen vuotta sitten, mutta masennus, huono itsetunto ja elämän vaikeudet nousivat esteeksi. Yliopistoon en enää pääse takaisin kun aikaa on kulunut liiaksi. Pääsin samaan aikaan myös terveydenhoitajaksi ja sosionomiksi lukemaan, mutta silloin ei ollutkaan palikkatestejä. Valitsin typeränä humanistisen alan yliopistosta ja sivuutin nuo työllistävät ammatit.

Nykyään vain olen. En tiedä mitä tekisin. En pääse enää minnekään. Itsetunto on niin alhaalla kuin olla voi. Onko tämän ikäisellä enää edes mitään työllistymisen mahdollisuuksia mihinkään? Pidän itseäni todella tyhmänä, fiksut nuoret menevät kirkkaasti ohitseni.