Ikää 40 ja elämä jumissa. Syrjäytyminen alkanut lupaavasti
Jäin masennuksen takia saikulle kaksi vuotta sitten. Lähihoitajan töitä en pysty enää tekemään henkisten ja fyysisten syiden takia. Itsetunto on nollassa enkä usko että minua tarvitaan enää mihinkään. Olen hakenut eri oppilaitoksiin, mutta olen jäänyt rannalle. En pärjää palikkatesteissä, joita järjestetään nykyään joka paikassa. Ylioppilaaksi kirjoitin parikymppisenä C:n papereilla.
Yliopistoon pääsin kymmenen vuotta sitten, mutta masennus, huono itsetunto ja elämän vaikeudet nousivat esteeksi. Yliopistoon en enää pääse takaisin kun aikaa on kulunut liiaksi. Pääsin samaan aikaan myös terveydenhoitajaksi ja sosionomiksi lukemaan, mutta silloin ei ollutkaan palikkatestejä. Valitsin typeränä humanistisen alan yliopistosta ja sivuutin nuo työllistävät ammatit.
Nykyään vain olen. En tiedä mitä tekisin. En pääse enää minnekään. Itsetunto on niin alhaalla kuin olla voi. Onko tämän ikäisellä enää edes mitään työllistymisen mahdollisuuksia mihinkään? Pidän itseäni todella tyhmänä, fiksut nuoret menevät kirkkaasti ohitseni.
Kommentit (22)
Voit työllistyä kotiäidiksi, jos luovut kohtuuttomista vaatimuksistasi miesvalinnassasi.
Kiitos kommenteista ja ideoista.
Ap
Mikset mene avoimen kautta? Esim. amk:n polkuopinnot. Oletko varma, ettet saa yliopiston opinto-oikeutta takaisin? Jollet ole eronnut, voisi onnistua.
Onhan tuo meriitti että olet tehnyt lh:n työtä.
Amispuolella on parin vuoden tutkintoja. Sinne? Tai jonnekin osa-aikaiseksi edes, siivoamaan, myyjäksi.
Jostain se on lähdettävä ja fiksulla on aina parempi sauma vakuuttaa työnantaja oppimiskyvystään.
Et sä ole vielä vanha. Työelämässä ehdit olla vielä 27 vuotta. :)
Sama juttu mutta ikää 47v. Yliopistoonkin pääsin mutta vain kandina pihalle. Humanisti. Mitään kilpailuvaltteja ei ole työelämässä. Nyt työttömänä ja aiva hukassa ja masentunut.
Mulla on ikää 46 vuotta ja laskin juuri, että jos realisoin kaiken omaisuuteni, pärjään säästöillä eläkeikään asti. Jiihaa! Olen syrjäytynyt ja niin onnellinen asiasta.
Nauti elämästä jätä työelämä ei se ole kaikki kaikessa . Esim ei sinun eläke tule olemaa kansaneläkettä suurempi vaikka tekisit huonopalkkaista työtä silloin tällöin . Elät vaan kerran .
Hommaa hyvä parisuhde ja mukavia ihmisiä ympärillesi. Sosiaaliset suhteet on tärkeintä elämässä.
Aikuiskoulutukseen pääset varmasti. Sinulla on vielä monta vuotta työelämää jäljellä, joten ei kannata luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo meriitti että olet tehnyt lh:n työtä.
Amispuolella on parin vuoden tutkintoja. Sinne? Tai jonnekin osa-aikaiseksi edes, siivoamaan, myyjäksi.
Jostain se on lähdettävä ja fiksulla on aina parempi sauma vakuuttaa työnantaja oppimiskyvystään.
Tuskin pääsen yliopistoon takaisin, olen aloittanut vuoden 2005 jälkeen, jolloin ei enää ole mahdollisuus jäädä roikkumaan opiskelijaksi. Ja ongelma tosiaan on se, että en ole fiksu. Olwn hakenut työkkärin eri koulutuksiin, ei huolita. En ole kuulemma syrjäytynyt ja kouluja on käyty liikaa..
Ap
Kannattaa perehtyä te-toimiston valikoimaan ja ensin varata aika ilmaiselle uraohjauspsykologille, johon jokaisella suomalaisella on oikeus. Psykologi osaa ohjata oikeiden ratkaisujen äärelle.
Päiväkotiin töihin?
Pystytkö olemaan iloisen oloinen sellaisessa ympäristössä. Moni lähihoitaja työskentelee päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo meriitti että olet tehnyt lh:n työtä.
Amispuolella on parin vuoden tutkintoja. Sinne? Tai jonnekin osa-aikaiseksi edes, siivoamaan, myyjäksi.
Jostain se on lähdettävä ja fiksulla on aina parempi sauma vakuuttaa työnantaja oppimiskyvystään.
Tuskin pääsen yliopistoon takaisin, olen aloittanut vuoden 2005 jälkeen, jolloin ei enää ole mahdollisuus jäädä roikkumaan opiskelijaksi. Ja ongelma tosiaan on se, että en ole fiksu. Olwn hakenut työkkärin eri koulutuksiin, ei huolita. En ole kuulemma syrjäytynyt ja kouluja on käyty liikaa..
Ap
Nämä opinnothan on vain vanhennettu jotenkin. Kannattaa kysyä kuitenkin, sinulla on aika hyvät syyt. C:n paperit ovat yliopistossa ihan normisettiä.
Unohda työelämän oravanpyörä ja ryhdy tekemään vapaaehtoistyötä!
Oletko varma, ettei taustalla ole jotain muutakin sairautta kuin masennus? Miten älykkyytesi on yhtäkkiä laskenut muutamassa vuodessa? Minulla ei ainakaan ole huomattavasti laskenut 15 vuoden takaisesta.
Lasten hoitoon itsekin kannustaisin hakeutumaan. Päihdekuntoutujien asioista huolehtiminen voisi olla myös yksi aika siisti sisätyö. Entä siivous, kaupan kassana oleminen tai varastotyöt? Jos olet supliikki, myös puhelinmyynti sopisi. En lähtisi kouluttautumaan uudelleen vain johonkin, vaan ensin töihin ja hankkimaan elantoa. Sen jälkeen voi miettiä, mihin kannattaa kouluttautua, koska kaikista koulutuksista ei ole mitään hyötyä työllisyyden kannalta.
Jos omia lapsia ei ole, suosittelen myös niiden hankkimista. Se antaa elämään jo sisältöä ja hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa jonkin verran palveluja.
Tavallisin yo-todistuksen keskiarvo on C.
Voisin tietysti kysyä yliopistolta. Olisi edes jotain tekemistä. Amisammatit on valitettavasti monesti todella kuormittavia fyysisesti. Minulla on tuki- ja liikuntaelimistössö kulumaa ja vammaa monenlaista 15 vuoden hoitajauran jälkeen. Paikasta riippumatta tietyt mekaniset liikkeet toistuu ja toistuu monta kertaa päivässä.
Ap
Minusta yliopistossa on joku takaportti, että kun tietää, että voi suorittaa opinnot loppuun, anoo erillistä opinto-oikeutta yliopistolta ja esittää realistisen suunnitelman miten aikoo valmistua. Taisi olla vielä siellä joku pykälä, että älä hae opinto-oikeutta ennen kuin tiedät, että olet valmis niitä jatkamaan. Itse olen vuoden päästä samassa tilanteessa ja kappas ikääkin on silloin 40 vuotta. Opinnot tosiaan vanhenevat kymmenessä vuodessa, mutta itse kun niitä ohjeita olen lueskellut, siellä vain lukee, että jos ovat vanhentuneet, ota yhteyttä opintosuuntasi / tieteenalasi koulutusasiantuntijaan. Sitä toki voi voivotella ja surkutella kohtaloon tai edes yrittää tehdä jotain sen eteen.
Jos et pärjää palikkatesteissä niin ethän sä sitten voi tehdä töitä ihmisten kanssa oikeen vai?