Tuntuuko teistä, että joudutte antamaan anteeksi puolisollenne yhä uudestaan ja uudestaan?

Anteeksianto on prosessi. Samoin on ero. Joku kysyi minulta, olenko tosissani, kun sanoin että puolisolle pitää antaa kaikki anteeksi. Sanoin olevani. Ajattelen sen niin, että se sinua kohtaan väärin tekevä ihminen saa sinusta aina palasen, kun katkeroidut, kannat kaunaa ja vihaat. Se ns. syö naista/miestä. Kun annat anteeksi, hänellä ei enää ole otetta sinuun, hän ei enää voi satuttaa sinua.

Toinen asia on kokonaan sitten se, kuinka kauan tällaisen ihmisen kanssa pystyy elämään (pari)suhteessa. Uskon, että jos tilanne jatkuu kauan, terveen, puolin ja toisin toista tukevan parisuhteen edellytykset ovat kyllä aika heikot.

Ethän anna kohdella itseäsi huonosti? Mun mies ei ole anteeksi pyytelevää tyyppiä, ja pitkään annoin kohdella itseäni tylysti ja epäreilusti ja annoin miehelle kaiken anteeksi. Sitten alkoi viha ja katkeruus kerääntyä, ja tajusin että mun pitää pitää puoleni. Nyt sanon miehelle suoraan jos hän kohtelee minua tavalla joka ei mulle sovi, ja sen myötä kohtelu on parantunut ja anteeksikin mies on joskus osannut pyytää. Tuntuu että miehen on helpompi kunnioittaa minua nyt kun kunnioitan itseäni enemmän. Kokeile sinäkin!

Vierailija kirjoitti:

Ethän anna kohdella itseäsi huonosti? Mun mies ei ole anteeksi pyytelevää tyyppiä, ja pitkään annoin kohdella itseäni tylysti ja epäreilusti ja annoin miehelle kaiken anteeksi. Sitten alkoi viha ja katkeruus kerääntyä, ja tajusin että mun pitää pitää puoleni. Nyt sanon miehelle suoraan jos hän kohtelee minua tavalla joka ei mulle sovi, ja sen myötä kohtelu on parantunut ja anteeksikin mies on joskus osannut pyytää. Tuntuu että miehen on helpompi kunnioittaa minua nyt kun kunnioitan itseäni enemmän. Kokeile sinäkin!

Tätä on jatkunut niin kauan että tuskinpa minusta vihaa ja katkeruutta saa kaivettua esiin. Toki puolisoni kohtelee minua väärin, mutta minkäs sille voin. Väsyn kuitenkin jotenkin tähän kun jatkuu vuosia ja vuosia.

ap

Sen sanon myöskin että rakastan mykkäkoulua. Mikään ei ole ihanampaa kuin mykkäkoulu. Vaihtoehtona sille, että suurinpiirtein jokainen puolisoni lause on haukkumista ja epäoikeudenmukaista kohtelua.

ap

Ei sen jälkeen kun erosin.

Sitähän se suhteessa oleminen on.  Ikinä ei edes pahoitella, mutta niitä hiljaisia anteeksiantoja olemattomiin anteeksipyyntöihin saa olla jatkuvasti antamassa.

Miksi pitää kitua surkeassa suhteessa? Mikään ei pakota.

Eroaminen auttaa aina näihin ongelmiin. Mutta se kannattaa tehdä kylmästi harkiten eikä tunnekuohun vallassa.

Kyllä, näin oli edellisessä avioliitossani. Mutta en kai oikeasti antanut anteeksi, kun joka loukkauksesta suljin itsenäni emotionaalisesti yhä enemmän ja enemmän. Eli anteeksianto oli nimellistä.

Nykyisessä avioliitossani ei ole paljoakaan anteeksiannettavaa.

Mulla on samanlainen puoliso ja ollut raskas liitto. Ei koskaan pyydä anteeksi, eikä kadu jälkeenpäin mitään sanomistaan tai tekemistään. Haluaisin myös erota, mutta en jaksa nousta puolisoani vastaan, hän ei halua erota. Liikaa selvitettäviä ja hoidettavia asioita, joita ero toisi mukanaan. Ei riitä voimat sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän se suhteessa oleminen on.  Ikinä ei edes pahoitella, mutta niitä hiljaisia anteeksiantoja olemattomiin anteeksipyyntöihin saa olla jatkuvasti antamassa.

Ihanko totta?

Onko sinullakin niin että et voi käydä kaupassa, vessassa, ulkona= avata ulko-ovi ja käydä sen oven ulkopuolella, ilman että puolisosi arvostelee sinua?

Solvaako sinunkin puolisosi sinua kavereilleen? Etsiikö hän tilanteita että voi nolata sinut kenen tahansa edessä?

ap

1. Hanki asunto

2. Muuta

3. Pane ero vireille

4. Älä haaskaa energiaa puhumiseen tyypille, joka ei puhu eikä kuuntele

5. Vaadi erohakemuksessa omaisuuden ositusta. Ennen eroa selvitä ukon pankkitilit ja sijoitukset, jottei hän voi niitä pimittää.

6. Onnellisempaa loppuelämää ❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän se suhteessa oleminen on.  Ikinä ei edes pahoitella, mutta niitä hiljaisia anteeksiantoja olemattomiin anteeksipyyntöihin saa olla jatkuvasti antamassa.

Ihanko totta?

Onko sinullakin niin että et voi käydä kaupassa, vessassa, ulkona= avata ulko-ovi ja käydä sen oven ulkopuolella, ilman että puolisosi arvostelee sinua?

Solvaako sinunkin puolisosi sinua kavereilleen? Etsiikö hän tilanteita että voi nolata sinut kenen tahansa edessä?

ap

Sinä haluat olla uhri. Siksi jauhat ja valitat täällä etkä eroa koskaan.

Minä olin sellainen, että pyysin aina lopulta anteeksi, suhteen takia. Mies ei myöntynyt, vaikka hän ne tilanteet aina aiheutti. Kyllähän tähänkin tuli sitten lopulta stoppi, ja en pyytänyt enää anteeksi. Suhde loppui siihen, koska miehen mielestä minä olin syyllinen ja enkä pyytänyt häneltä anteeksi.

Eroa. Lähde. Lopeta ruikutus.

Hän kerjää empatiaa, tämä kynnysmatto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän se suhteessa oleminen on.  Ikinä ei edes pahoitella, mutta niitä hiljaisia anteeksiantoja olemattomiin anteeksipyyntöihin saa olla jatkuvasti antamassa.

Ihanko totta?

Onko sinullakin niin että et voi käydä kaupassa, vessassa, ulkona= avata ulko-ovi ja käydä sen oven ulkopuolella, ilman että puolisosi arvostelee sinua?

Solvaako sinunkin puolisosi sinua kavereilleen? Etsiikö hän tilanteita että voi nolata sinut kenen tahansa edessä?

ap

Hyi, miten ilkeän kuuloinen puoliso! Eikö tuollaisessa ilmapiirissä tukehdu?

Ei tarvitse. Säilyttäkää edes hitusen sitä itsetunnon arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, näin oli edellisessä avioliitossani. Mutta en kai oikeasti antanut anteeksi, kun joka loukkauksesta suljin itsenäni emotionaalisesti yhä enemmän ja enemmän. Eli anteeksianto oli nimellistä.

Nykyisessä avioliitossani ei ole paljoakaan anteeksiannettavaa.

Sama. Annoin anteeksi, mutta ei se tarkoittanut, että oikeasti annoin anteeksi. Joka kerta pahensi katkeroitumistani entistä enemmän. Kävin aina läpi mielessäni edellisiä tilanteita, joissa jouduin nöyrtymään, vaikka en tehnyt mitään väärin. Lopulta olin niin täynnä kaikkea patoutunutta vihaa sisälläni, että en enää kestänyt. Jos mies olisi tullut edes jotenkin vastaan, se olisi riittänyt minulle, mutta ei tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän se suhteessa oleminen on.  Ikinä ei edes pahoitella, mutta niitä hiljaisia anteeksiantoja olemattomiin anteeksipyyntöihin saa olla jatkuvasti antamassa.

Ihanko totta?

Onko sinullakin niin että et voi käydä kaupassa, vessassa, ulkona= avata ulko-ovi ja käydä sen oven ulkopuolella, ilman että puolisosi arvostelee sinua?

Solvaako sinunkin puolisosi sinua kavereilleen? Etsiikö hän tilanteita että voi nolata sinut kenen tahansa edessä?

ap

Kyllä minulla on ollut pari tuollaista eikä se jäänyt tuohon. Minä erosin ja uutta en enää ota koska miehet ei näköjään muuhun pysty eikä mitään muuta ole tarjolla kuin toinen toistaan pahempia. Ala ihmeessä sinkuksi. Parisuhteessa on huonoja päiviä kaikki ja aina on paha olla. Sinkkuna on ollut ihanaa ja kaikki päivät hyviä. Suosittelen.