Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttava vetovoima -apua kaivataan!
17.05.2020 |
Tiedätte varmaan sen järjettömän vetovoiman joka kipinöi kahden ihmisen välillä ensi kohtaamisesta. Toisen läsnäolon aistii näkemättäkin, katse vapauttaa perhosten armeijan vatsaan ja kosketus ohimennen tekee jaloista hyytelöä. Olen nyt tavannut oman tällaisen vastinkappaleeni, jollaista en uskonut olevan olemassakaan. Ja tuo mies vie järjen päästä!
Ongelmaksi on muodostunut se että tuo vetovoima on niin vahva että se pelottaa. Kumpaakin. Yritän tehdä aloitteen, panikoin. Mies aikoo tulla ilmiselvästi sanomaan jotain tärkeää mutta jänistää viime hetkellä. Kumpikin on normaalisti sanavalmis ja täysin aloitekykyinen ihminen mutta toisen seurassa jännittää vietävästi. Jos tästä ei tule mitään, kadun lopun ikäni ja tiedän sen. Neuvoja kaivataan!
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaksi vapaata ihmistä todella tuntisi noin, olisi suhde syntynyt jo aikoja sitten.
Pelkkää porvoolaista paskaa koko ap:n satuilu.
Eikä ole, olen itse kokenut tuon ja sitä ei voi ymmärtää kuin ne, jotka ovat kokeneet saman.
Ja se on pelottavaa.
Aika ankeaa jos tunneskaala on niin suppea että vahvemmista tunteista täytyy kommentoijien heti alkaa provoa huutelemaan.
Kannattaa käydä kakkalla. Siinä istuessa asiat selkiintyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provoista provoin!
Olet kateellinen! Sinä olet kyvytön tuntemaan minkäänlaista vetovoimaa yhdenkään ihmisolennon kanssa, siksi olet kateellinen!
Olen ollut AP:n tilanteessa. N. puoli vuotta rohkeutta kerättyäni sain lopulta sanottua ääneen tuntemukseni, kun olimme kahdestaan. Seurauksena oli miehen epäuskoinen nauru, ja toteamus, että hän on aina tykännyt minusta vain kaverina. Eipä rohkaise enää avautumaan! Tosin eipä ole uusia vetovoimailijoita näkyvissä kun en ole vieläkään päässyt yli tästä miehestä, ja tuosta kohtalokkaasta illasta on jo neljä vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee jotain, avaa suusi. Itsellä vastaava kokemus 15v sitten. Minä olin varattu ja vastapuoli sinkku. Mitään ei koskaan tapahtunut mutta luoja sitä vetovoimaa! Silloinen oma suhde ajautui karille muista syistä myöhemmin ja nyt tämä toinen on onnellisesti naimisissa ja saanut lapsia. Mutta edelleen kun kuulen hänestä tai näen kuvan, tulee perhosia vatsaan. Ikinä en varmaan häntä unohda vaikka enää ei mikään olisi edes mahdollista. Kaduttaako - ehkä?
Ilmeisesti palsta on tänään täynnä masentuneita kun lynkataan heti kaikki :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut joskus myös tuollaisen vetovoiman, mutta se oli jotenkin aivan liikaa, pelästyin ja menin lopulta aivan lukkoon ja koko homma kaatui siihen. Jotenkin uskon että nämä kohtaamiset on tarkoitettu epäonnistumaan. Mutta mistä tuollainen äärimmäisen voimakas ja harvinainen vetovoima johtuu ja miksi sitä on niin vaikea käsitellä?
Joku hoidokki-osasto on hankkinu netin. Yllättävä vajakkien ryntäys palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja, et ole yksin. Ennen tätä kevättä kuvittelin, että sanonta "vei jalat alta" oli vertauskuvallinen tai viittasi seksiin. Kunnes nyt olen joutunut henkilökohtaisesti kokemaan tämän. Hänet nähdessään meinaavat jalat pettää alta. Kun hän huomaa minut, sisältäni pulppuaa ääretön ilo ja Onni. Samaan aikaan tunteiden voimakkuus saa haukkomaan happea ja pelkäämään sekä sitä ettei mitään koskaan tapahdu mutta myös sitä, mitä siitä seuraisikaan, jos/kun asiat etenevät.
Pakahdun!
Täällä on näköjään paljon ihmisiä, jotka ovat jääneet tunne-elämältään paljosta paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen ja tuo vetovoima on siis molemminpuolista, kyseessä ei ole mikään yksipuolinen ihastus. Nämä kaksi vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetit. Mutta tiedän myös sen, että jos tuo epäonnistuu, arvet ovat ikuiset. Mutta on se silti riskin arvoista.
Nämä vetovoima-aloitukset ovat kyllä niin rasittavia. Vetovoiman kuvaileminen on lähinnä koomista. Mitä suurempia sanoja, sitä koomillisempi vaikutelma.
Minä tiedän millaista se on. Työpaikan mies vie totaalisesti jalat alta. Jos kätemme kohtaavat ohimennen tai hän pyyhkäisee roskan naamaltani niin olen sulaa vahaa. Hän ei vain näe minua vaan katsoo suoraan ja aivan liian pitkään että voisin olla huomaamatta. Tiedän että hän pitää minusta mutta en ole varma ovatko tunteemme yhtä kuumia, en ole uskaltanut puhua tästä asiasta hänen kanssaan.
Anna mennä ap. Se voi sattua näpeille, mutta tulet muuten aina miettimään että entä jos...
Mulla oli aikanaan työkaveri, joka aiheutti mulle lähes rytmihäiriöitä läsnäolollaan. Myös ajatus tähän ihmiseen koskemisesta sai sydämen hakkaamaan. Henkilön lähestymiset sai aikaan euforian, ja kun pientä peliä oli ilmassa, olin kokoajan tulisilla hiilillä. Työnteosta ei meinannut tulla mitään, jos hän oli paikalla ja sehän ei ollut hyväksi lainkaan.
Kun sitten vihdoin päästiin kiertelystä kontaktiin, se olikin aikamoinen räpellys alusta asti koko tapaaminen, eikä siitä koskaan syttynyt mitään suurta, ei itseasiassa yhtään mitään.
Tästä on jo vuosia aikaa, mutta edelleen vähän kaiholla muistelen sitä tunnetta, jonka hän aiheutti. Ei lähtenyt jalat alta, vaan koko maa pyöri :)
Kadut lopun elämääsi, jos et asiasta ota selvää. Hankalempaa toki on, jos ette ole vapaita molemmat.
Harhaista luulotautia koko aloitus.