Ahdistaako teitä leikkipuistoissa?
Olen yrittänyt lasten takia käydä puistoissa, mutta jos puistossa on paljon/älyttömästi lapsia vanhempineen, tuntuu että haluan häipyä paikalta saman tien.
En osaa sanoa mikä tarkalleen tekee ahdistuksen tunteen, mutta mieluiten ulkoilen lasten kanssa keskenään tai tuttujen kanssa.
Erakkoluonne??
Kommentit (28)
Joku lapsi oli tulossa sinne ja huusi jo kaukaa "äiti siellä on muita!" Hehe, itekään en ole leikkipuisto/hiekkalaatikko-kanssakäymisen ylin ystävä ja nauratti että taitaa olla samanlainen mude tulossa paikalle, vaikka äiti mutisi lapselleen jotain tyyliin "no eihän se haittaa". Eivät viitsineet kovin pitkään siinä pihalla kuitenkaa olla. En mä yrittänyt niihin mitään kontaktia ottaa, lapsetkin siis aika eri ikäisiä joten eivät luontevasti alkaneet tehdä tuttavuutta keskenään tms.
Yleensä ko. lapsi ulkoilikin isänsä kanssa. Isän kanssa vaihdoin joskus jopa pari sanaa ja moikattiin kun nähtiin, mutta yleensäkään ei sen talon pihalla ollut vanhemmilla tapana alkaa höpistä keskenään mitään sen kummempia.
kiva olla omalla porukalla, mut ku tyttöni yltiösosiaalinen niin...ei voi ihan etäälläkään muista pysytellä :)
Puisto oli täynnä lapsia, jotka ei siellä yleensä käy, mut olivat tulossa puistoruokailuun. Muksukin kysy, et missä mun kaverit on. Onneksi pari tuttua löyty.
Miten muuten voi käydä tuttujen kanssa jos on juuri muuttanu? Meidän muksut ei vielä leiki keskenään ja isompi kaipaa seuraa.
mua ahdisti silloin kun tytttöni (ensimmäinen lapseni) oli pienempi, mutta nyt kun hän on jo 4-vuotias, on kiva kun puistosta löytyy seuraa :)
omien lasten kanssa. Nyt olen asunut jo niin kauan tässä, että tuttujakin joskus näkee. Yksinkin on kiva olla.
Mutta entä lasten sosiaalistuminen ja kavereihin tutustuminen? Ei ole sellainen aina ihan helppoa. siksi just tänä kesänä yritän löytää niitä kavereita ja ikävää, kun puistossa ei ole ketään, kun lapsella on tarve kavereihin.
En ole itsekään helposti suuna päänä ja erakkoluonnetta on, mutta sääliksi käy yksi lapsi, joka on sosiaalinen, mutta äitinsä ei ja pitää siis sisällä lasta tosi tosi paljon
Mä puistoilen sekä työkseni (pph) että vapaalla pelkästään omieni kanssa. Meidän asuinalueella on useampi puisto ja käydään niissä kaikissa fiiliksen mukaan. Tunnen varmaan jokaisen alueen äidin ja pph:n jotka puistoissa käyvät, musta on todella mukavaa vaihtaa kuulumisia muiden kanssa eikä täällä ole ollenkaan mitään naama norsunveellä meininkiä:)
mutta ei se että sielä on muita vanhempia vaan se ettei sielä ole kuin minä. Ja sitten nämä 5-6 vuotiaat kerjäävät minun, ainoan aikuisen huomiota kun eivät sitä omilta vanhemmiltaan saa vaan "isot" lapset pistetään keskenään tai jopa yksin ulos. Ja minä kun olen vielä semmonen kanaemo että otan kaikki siipieni suojaan niin en osaa torjuakaan näitä huomionkerjääjiä. Yritän kyllä ajatella positiivesti että lapseni tutustuu lähialueen lapsiin helpommin näin kun nuo lapset haluavat aikuisen valvomaan leikkejään joten tulevat meidän kanssa leikkimään.
Tokan kanssa ei juuri puistoiltu ennenkuin kolmas syntyi. Sitten ollaankin käyty koko ajan puistoissa. Ahdistaa, jos puistossa EI ole ketään. Haluan nähdä ihmisiä, koska muuten tapaan vain miestäni ja lapsiani. Hulluksihan siinä tulee.
on minullakin. En tykkää yhtään mennä tuollaisiin paikkoihin, tulee jotenkin semmoinen tunne että on arvioitavana lapsineen, tapoineen, ruokineen jne.
Ei vaan ole mun juttu, pitäydyn pääosin lasten kanssa keskenään tai sitten tuttujen.
mua ei nyt sentään ahdista, mutta tulee vähän semmonen olo, jos ite menee lapsen kanssa ja sit siellä on jo äippäryhmä, että ne katselee nenän varttaan pitkin. Siis jotkut. Ei kaikki.
Eniten ahdistaa ne loputtomat autiot puistot, yksinäisyys. Juttelen mielelläni pari ystävällistä sanaa jollekin naamatutulle puistossa ja näen, kun lapsikin nauttii lapsiseurasta. Joskus ahdistaa se, kun joku tulee, muttei vahingossakaan katso päin tai edes nyökkää lyhyesti. Se on minusta epäkohteliasta ja tylyä, tulee epämukava ja vaivautunut olo.
Minuakin alkaa ahdistaa jos kaikki paikallaolijat tuntevat puistossa toisensa ja lapset, ja minä jään porukasta totaalisen ulos, vaikka yritän ottaa kontaktia.
Tai juuri se tilanne, että ei voida edes tervehtiä vaan katsotaan poispäin. Todella huonoa käytöstä. Ymmärrän jos joku haluaa olla ihan omissa oloissaan, eikä vaan jaksa seuraa sillä hetkellä, mutta aina voi tervehtiä.
Ei kiristä eikä purista. Välillä käydään läpi kaikki lähialueen leikkipuistot, että jos löytyisi joku toinenkin perhe puistoilemasta. Mutta on aika harvinaista että samaan aikaan olisi ketään muita. Mikä on todella mälsää.
Mulla on ihan sama vaiva. Ei tunnu todellakaan mukavalta. Voimia sulle myöskin.
muille. Mulla on jo kaverit. Käyn puistossa vain jos lapsi haluaa. Kaveri mukaan, siis lapselle. Tuntomerkit: aurinkolasit päässä ja kirja kädessä. Älkää pliis lähestykö. En kestä enää noita "meillä on siis neljät kynsisakset, yhdet joka huoneessa" -tyyppejä. p-Hki
Minulla ei ole vielä kokemusta leikkipuistoista, kun on alle 1 v lapsi. Olen alkanut miettiä, että pitäisikö minunkin alkaa vaivautua käymään enemmän semmoisissa sitten kun lapsi oppii kävelemään jne. Ei vaan tunnu jotenkin omalta jutulta, kun haluaisin puhua muustakin kuin lapsijutuista. Yleensä tapaan tuttavia muiden aktiviteettien lomassa. Minäkin tykkäisin käydä, jos olisi jotain tuttuja, niin olisi edes joku oma kuppikunta siellä, mihin kuuluisi. Kaikki tutut asuvat eri puolilla. Ei kai mikään laki kiellä käymästä oman alueen ulkopuolisissakin puistoissa, jos liikkuu muutenkin siellä päin...?
Ei todellakaan tarvi jumittaa vain lähipuistossa.
Minulla ei ole vielä kokemusta leikkipuistoista, kun on alle 1 v lapsi. Olen alkanut miettiä, että pitäisikö minunkin alkaa vaivautua käymään enemmän semmoisissa sitten kun lapsi oppii kävelemään jne. Ei vaan tunnu jotenkin omalta jutulta, kun haluaisin puhua muustakin kuin lapsijutuista. Yleensä tapaan tuttavia muiden aktiviteettien lomassa. Minäkin tykkäisin käydä, jos olisi jotain tuttuja, niin olisi edes joku oma kuppikunta siellä, mihin kuuluisi. Kaikki tutut asuvat eri puolilla. Ei kai mikään laki kiellä käymästä oman alueen ulkopuolisissakin puistoissa, jos liikkuu muutenkin siellä päin...?
Minua lähinnä " ahdistaa" joidenkin äitien lässytykset lapsistaan. Ja sitten pitäisi kysellä toisen mukulasta jotain älykästä. En jaksa. Hieman erakkoluonne olen kuitenkin.
mutta pysyttelen kyllä lapseni/oman porukkani seurassa. En vaan ole sellainen niin kuin jotkut äidit että hymyssä suin tullaan kyselemään nimet, rokavaliot ja kuivaksi oppimiset. Ja ollaan vähän kuin " hengen heimolaisia" ... eipä siinä mitään pahaa ole, mutta en kuulu siihen porukkaan..
Ihme juttu ; ekan kanssa ahdisti. Nyt kahden pienen kanssa ei enää. Koko ajan "hommaa" , pienen maitopullon kanssa pelaaminen, isomman vessareisut jne. Vinkki !! - jos leikkipuisto ahdistaa , ota pieniä tavoitteita esim.20min eka kerta jne./- ikaankuin ohikulkiessa-Älä odota ihmeitä ; et pety. Monet äidit hyvin väsyksissä, imettävät, valvovat öisin..Mitä tältä ryhmältä voi ihmeitä odottaa sosiaalisesti?
Leikkipuistossa on niin laidasta laitaan äitejä ja eri aikoina eri porukat.Ei voi aina osua ns.hyvä jemgi jotain omia hengenheimolaisia paikalle. Onhan siellä keinut, liukumäet ja hiekkalaatikko.Voi iloita oman lapsen puolesta, lapsilla yleensä aina hauskaa lp:ssa.
Reipasta kesää !! t.Vanha äiti