Perheellinenkin voi olla yksinäinen

Puhuminenkaan ei ole helppoa. Toinen voi kokea piruiluna sen, että kaveri nostaa kissan pöydälle. Miau.

Lapsella taas ei välttämättä halua jutella vanhempiensa kanssa. Fossiilien jutut ei nuorta kiinnosta eivätkä vanhemmat ole nuoren mielestä ajan tasalla.

Vierailija kirjoitti:

Sori vaan mut ei kyllä voi. Elä 13 v täysin yksin ja vertaa sitten tilannettasi oikeasti millaista yksinäisyys on.

Tuon eteen voi kyllä tehdä jotain jos haluaa. Tai voi myös jäädä surkuttelemaan ja kierimään itsesäälissä.

Vaimo päättää avata keskustelun, mutta ei osaa olla diplomaattinen 20 vuoden jälkeen.

Mies hermostuu:" Minuko syytäni taas kaikki on? Minussako taas on se vika?"

Vaimo:"Ei tietenkään, mutta minua nyt on alkanut vaivata pari asiaa ja ajattelin, että voitaisiin puhua."

- " Mikä sinua nyt vaivaa, ethän sinä niin paljon vaivaa ole nähnyt, minähän suurimman osan täällä teen."

- "Ei se nyt minusta noinkaan ole, kyllä minäkin olen joutunut tinkimään."

-" Mistä sinä muka olet tinkinyt. Kyllä minä vähintään yhtä paljon teen ja olen joutunut sopeutumaan siinä kuin sinäkin."

- " Mutta olisiko meidän hyvä ajatella vaikka pariterapiakurssia?"

-" Miksi ihmeessä? Haluatko erota? Sitäkö sinä haluat?"

LOL

Vierailija kirjoitti:

Totta, meillä mies maatalousyrittäjä ja aina töissä, käy syömässä kotona ja yöt häiritsee kuorsaamalla.

Täällä sama kohtalo. 

Jep. Sama täällä 25v yhdessä, näistä viimeiset 10 seksitöntä. 

 

Elämä on lyhyt ja kerran täällä vain eletään, joten ei voi kun suositella sitä, ettei tavan vuoksi jäätäisi huonoon suhteeseen.

18. kommentoija tässä taas.

En huonoksikaan liittoamme väitä, olemme puolisoni kanssa kyllä läheisiä, seksiä ja haleja ei puutu, mutta...

Silti, kumpikaan ei oikein syvemmälle toisen maailmaan osaa asettua.

Ette ole siis henkisellä tasolla läheisiä?