Miksi niin harva mies osaa lopettaa suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mielenkiinto loppuu, niin aletaan vältellä. Ei vastata puhelimeen, ei viesteihin, ei tulla sovittuihin tapaamisiin. Ehkä vastataan yhteen viestiin jossain välissä ja ollaan kuin ei mitään, vaikka nainen antaa mahdollisuuden sanoa homman olevan lopussa. Eikö olisi vain helpompaa sanoa, ettei kiinnosta, homma ei toimi, kiinnostus lopahti...? Etenkin kun suoraan kysytään, niin mikä olisi helpompaa kuin vastata! En vain pysty ymmärtämään.

Vastaus on tuossa omassa tekstissäsi. Naiset tekee kaikesta aina jättimäisen draamaspektaakkelin. Siinä se syy on.

Totta toinen puoli, tuota jatkuvaa draamailua olen nähnyt ystävien suhteissa. En oikein ymmärrä miten jotkut menevät ihan sata lasissa heti kun löytävät jonkun miehen. Pari viikkoa tapailua ja joillakin on jo suurinpiirtein koko elämä muuttumassa täydellisesti. Naiset suunnittelevat yhteistä asumista, ostoksia, lapsia, lasten nimiä, yhteistä sukunimeä ja ihan kaikkea, vaikka eivät tunne oikeastaan ollenkaan vielä koko miekkosta.

Kun mies alkaa aikanaan vähän jarruttelemaan, niin sitten itkuparutaan ystäville asiasta ja draamaillaan miehelle niin, että jo niiden draamailujen kuuleminen naiselta itseltään saa aikaan kauhean myötähäpeän.

Ei tämä ole niin sukupuolisidonnaista kuin tässä ketjussa annetaan ymmärtää. On niitä miehiäkin, jotka jo parin viikon tuntemisella hehkuttavat elämänsä rakkautta ja niitä naisia jotka haluavat tapailla alkuun tai kokonaan ilman sitoutumista.

Sitäpaitsi ei aina ole kyse luulosta vaan toivosta. Jos itsellä tulee nopeasti vahvoja tunteita peliin, niin on ihan luonnollista toivoa niiden olevan molemminpuolisia. Joskus käy niinkin, että alkuhuumassa onkin molemmat mukana, mutta toisen kiinnostus lässähtää parin viikon tai kuukauden tai vaikka vuoden päästä. Kun nämä toiveet romuttuu niin ihminen pettyy. Se sattuu ja se saa sattua, ei siinä ole mitään väärää tai hävettävää.

On se muuten kumma, että näihin kommentteihin ei tulla u l i s e m a a n tuota "älä yleistä" -virttä. Yleistää sopii, kunhan se koskee naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mielenkiinto loppuu, niin aletaan vältellä. Ei vastata puhelimeen, ei viesteihin, ei tulla sovittuihin tapaamisiin. Ehkä vastataan yhteen viestiin jossain välissä ja ollaan kuin ei mitään, vaikka nainen antaa mahdollisuuden sanoa homman olevan lopussa. Eikö olisi vain helpompaa sanoa, ettei kiinnosta, homma ei toimi, kiinnostus lopahti...? Etenkin kun suoraan kysytään, niin mikä olisi helpompaa kuin vastata! En vain pysty ymmärtämään.

Vastaus on tuossa omassa tekstissäsi. Naiset tekee kaikesta aina jättimäisen draamaspektaakkelin. Siinä se syy on.

Totta toinen puoli, tuota jatkuvaa draamailua olen nähnyt ystävien suhteissa. En oikein ymmärrä miten jotkut menevät ihan sata lasissa heti kun löytävät jonkun miehen. Pari viikkoa tapailua ja joillakin on jo suurinpiirtein koko elämä muuttumassa täydellisesti. Naiset suunnittelevat yhteistä asumista, ostoksia, lapsia, lasten nimiä, yhteistä sukunimeä ja ihan kaikkea, vaikka eivät tunne oikeastaan ollenkaan vielä koko miekkosta.

Kun mies alkaa aikanaan vähän jarruttelemaan, niin sitten itkuparutaan ystäville asiasta ja draamaillaan miehelle niin, että jo niiden draamailujen kuuleminen naiselta itseltään saa aikaan kauhean myötähäpeän.

Oletko koskaan ihastunut? Jos kohtaa ihanan miehen, voi olla vaikea pitää pää kylmänä. Vaikka tietenkin kannattaisi.

Täh? No kyllä olen ihastunut ja olen onnellisesti naimisissakin sekä parin lapsen äiti, mutta ei minusta ole tullut ääliötä ikinä. Eikä mitään takertuvaa pelleä, joka haluaa hipeltää miestä ihan koko ajan, omia hänet, unohtaa kokonaan omat ystävät ja pakottaa miestäkin unohtamaan omansa. En todellakaan lähtenyt miettimään koko elämääni mieheni varaan hetken tapailun jälkeen, en edes puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, jolloin mies luokseni muutti. Olemme yhdessä, mutta olemme erillisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mielenkiinto loppuu, niin aletaan vältellä. Ei vastata puhelimeen, ei viesteihin, ei tulla sovittuihin tapaamisiin. Ehkä vastataan yhteen viestiin jossain välissä ja ollaan kuin ei mitään, vaikka nainen antaa mahdollisuuden sanoa homman olevan lopussa. Eikö olisi vain helpompaa sanoa, ettei kiinnosta, homma ei toimi, kiinnostus lopahti...? Etenkin kun suoraan kysytään, niin mikä olisi helpompaa kuin vastata! En vain pysty ymmärtämään.

Vastaus on tuossa omassa tekstissäsi. Naiset tekee kaikesta aina jättimäisen draamaspektaakkelin. Siinä se syy on.

Totta toinen puoli, tuota jatkuvaa draamailua olen nähnyt ystävien suhteissa. En oikein ymmärrä miten jotkut menevät ihan sata lasissa heti kun löytävät jonkun miehen. Pari viikkoa tapailua ja joillakin on jo suurinpiirtein koko elämä muuttumassa täydellisesti. Naiset suunnittelevat yhteistä asumista, ostoksia, lapsia, lasten nimiä, yhteistä sukunimeä ja ihan kaikkea, vaikka eivät tunne oikeastaan ollenkaan vielä koko miekkosta.

Kun mies alkaa aikanaan vähän jarruttelemaan, niin sitten itkuparutaan ystäville asiasta ja draamaillaan miehelle niin, että jo niiden draamailujen kuuleminen naiselta itseltään saa aikaan kauhean myötähäpeän.

Oletko koskaan ihastunut? Jos kohtaa ihanan miehen, voi olla vaikea pitää pää kylmänä. Vaikka tietenkin kannattaisi.

Täh? No kyllä olen ihastunut ja olen onnellisesti naimisissakin sekä parin lapsen äiti, mutta ei minusta ole tullut ääliötä ikinä. Eikä mitään takertuvaa pelleä, joka haluaa hipeltää miestä ihan koko ajan, omia hänet, unohtaa kokonaan omat ystävät ja pakottaa miestäkin unohtamaan omansa. En todellakaan lähtenyt miettimään koko elämääni mieheni varaan hetken tapailun jälkeen, en edes puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, jolloin mies luokseni muutti. Olemme yhdessä, mutta olemme erillisiä ihmisiä.

Eli et.

...

Vierailija kirjoitti:

Heiltä puuttuu vastuun ottamisen taito. He eivät ole oppineet ilmeisesti edes lapsuudessaan huolehtimaan asioistaan loppuun asti, vaan he ovat voineet vain unohtaa ne ja luimistella sen varjolla karkuun.

On siis hyvä, että suhde loppuu ja jos kerran suhteessa alkaa olemaan tuollaisia merkkejä, niin viisaampi väistää, eli se joka uskaltaa ja osaa ottaa vastuun ja ilmoittaa lurjukselle, että painele niin pitkälle kuin ehdit, mutta tähän suuntaan ei metriäkään enää.

Tuollaisella vastuuttomalta ihmiseltä ei kannata kysellä yhtään mitään, vaan hänelle tulee vain kertoa miten edetään. Selkeät sävelet ovat parhaat ja menevät hölmöimmällekin perille. Hyvä kun ero tuli.

Juuri näin se usein menee.

Tulinpa kertomaan oman kokemukseni. Tapailin miestä yhteensä puolitoista vuotta, joka viikonloppu, ja päivittäin pidettiin yhteyttä, ensimmäisenä aamulla ja vikana illalla. Mies haki koko ajan lisää naisia. Tämän kyllä tiesin. Rutkutti yhteenmuuttamista siinä puolentoista vuoden kohdalla, ja pakko oli sanoo tästä naistenhakemisesta. Sit vasta rauhoittui, ja yhdessä sovittiin suhteesta.

Enää en ikinä käyttäisi noin kauan aikaa turhaan. Jos toisesta oikeasti välittää, niin ei tarvitse hakea koko ajan muita vaan osaa rauhoittua.

Vierailija kirjoitti:

Tulinpa kertomaan oman kokemukseni. Tapailin miestä yhteensä puolitoista vuotta, joka viikonloppu, ja päivittäin pidettiin yhteyttä, ensimmäisenä aamulla ja vikana illalla. Mies haki koko ajan lisää naisia. Tämän kyllä tiesin. Rutkutti yhteenmuuttamista siinä puolentoista vuoden kohdalla, ja pakko oli sanoo tästä naistenhakemisesta. Sit vasta rauhoittui, ja yhdessä sovittiin suhteesta.

Enää en ikinä käyttäisi noin kauan aikaa turhaan. Jos toisesta oikeasti välittää, niin ei tarvitse hakea koko ajan muita vaan osaa rauhoittua.

Vieläkö olette yhdessä? Onhan se selvä, että tunteita ei juuri ole pelissä, jos noin kauan etsitään jotakin parempaa. Eikö tuo sinultakin ollut tyytymistä?

Näin miehenä sanoisin omalta osaltani, että kyse on ollut lähinnä juuri tuosta draaman välttelystä. Lisäksi tässä toimii ihan sama taipumus prokrastinaatioon kuin muussakin elämässä. Eli ikävään toimeen tarttumista lykkää mielellään niin kauan kuin mahdollista. Tämä on tietysti tyhmää, sillä silloin asia stressaa koko ajan, vaikka homman varsinainen hoitaminen ei olisi mikään kohtuuton urakka. 

Muistan itsekin sen helpotuksen tunteen, kun viimeisin suhde saatiin lopulta päätökseen pitkän jahkailun jälkeen. Lupaan yrittää parantaa tapojani.

M40 

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä sanoisin omalta osaltani, että kyse on ollut lähinnä juuri tuosta draaman välttelystä. Lisäksi tässä toimii ihan sama taipumus prokrastinaatioon kuin muussakin elämässä. Eli ikävään toimeen tarttumista lykkää mielellään niin kauan kuin mahdollista. Tämä on tietysti tyhmää, sillä silloin asia stressaa koko ajan, vaikka homman varsinainen hoitaminen ei olisi mikään kohtuuton urakka. 

Muistan itsekin sen helpotuksen tunteen, kun viimeisin suhde saatiin lopulta päätökseen pitkän jahkailun jälkeen. Lupaan yrittää parantaa tapojani.

M40 

Hassua, sillä mieshän näin juuri luo sitä draamaa. Jos vain laittaisi poikki, juttu olisi sillä taputeltu ja kumpikin voisi siirtyä seuraavaan. Nyt roikkuminen ja draama kestävät kuukausia tai jopa vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä sanoisin omalta osaltani, että kyse on ollut lähinnä juuri tuosta draaman välttelystä. Lisäksi tässä toimii ihan sama taipumus prokrastinaatioon kuin muussakin elämässä. Eli ikävään toimeen tarttumista lykkää mielellään niin kauan kuin mahdollista. Tämä on tietysti tyhmää, sillä silloin asia stressaa koko ajan, vaikka homman varsinainen hoitaminen ei olisi mikään kohtuuton urakka. 

Muistan itsekin sen helpotuksen tunteen, kun viimeisin suhde saatiin lopulta päätökseen pitkän jahkailun jälkeen. Lupaan yrittää parantaa tapojani.

M40 

Hassua, sillä mieshän näin juuri luo sitä draamaa. Jos vain laittaisi poikki, juttu olisi sillä taputeltu ja kumpikin voisi siirtyä seuraavaan. Nyt roikkuminen ja draama kestävät kuukausia tai jopa vuosia. 

Olen eri, mutta kyllä sanoisin, että ghostaaminen ei aiheuta lähestään sellaista räiskettä kuin ilmoitus erohalukkuudestani. Ehkä olen päätynyt tapailemaan "räväkämpiä" naisia.

-mies-

Herkkänä ja tunteellisena naisena koen, että reilu ilmoitus suhteen päättymisestä on paljon parempi kuin ghostaaminen... Asioihin jää muuten jumiin ja ei meinaa päästä eteenpäin. Itse juuri mietin, että mitä meille tapahtui, kun olin miehen mielestä niin ihana ja hän halusi minut, mutta todellisuudessa en ole kuullut hänestä enää moneen viikkoon. Ja kyllä, minä olin se joka laittoi viimeisen yhteydenoton ja muutenkin yritin saada selkoa siitä missä mennään. Että minä en "hylännyt" miestä.

Katomainen on lapsellinen ja loukkaava tapa. Ei olisi paljoa vaadittu laittaa "sori, ei kiinnosta olla enää ollenkaa yhteyksissä" - viesti.

En sitten tiedä ajatteleeko suhteen vain katoamalla päättävät, että se on ihan ok tapa eikä siinä ole mitään ongelmaa ja he jatkavat tyytyväisenä elämäänsä.

Kyllä normaali aikuinen ihminen ymmärtää, että eroo nkin tarvitaan kaksi osapuolta ja suhde ei voi toimia jos toinen ei halua. Kummallista, että mieluummin loukkaa sitä aiemmin rakasta ihmistä katoamalla, kuin että kiittäisi yhteisestä ajasta ja toivottaisi hyvää jatkoa. Siinä saisi itselleenkin helpotuksen kun asiat ei jää roikkumaan ja paha olo vellomaan mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä normaali aikuinen ihminen ymmärtää, että eroo nkin tarvitaan kaksi osapuolta ja suhde ei voi toimia jos toinen ei halua. Kummallista, että mieluummin loukkaa sitä aiemmin rakasta ihmistä katoamalla, kuin että kiittäisi yhteisestä ajasta ja toivottaisi hyvää jatkoa. Siinä saisi itselleenkin helpotuksen kun asiat ei jää roikkumaan ja paha olo vellomaan mieleen.

Suojeleeko siinä tavallaan itseään myös siltä eron aiheuttamalta kivulta? Kun ei varsinaisesti lopeta suhdetta, ei ole eroa, eikä näin ollen myöskään sitä tuskaa. Toisin sanoen, ghostaaja toimii näin puhtaasti itsekkäistä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulinpa kertomaan oman kokemukseni. Tapailin miestä yhteensä puolitoista vuotta, joka viikonloppu, ja päivittäin pidettiin yhteyttä, ensimmäisenä aamulla ja vikana illalla. Mies haki koko ajan lisää naisia. Tämän kyllä tiesin. Rutkutti yhteenmuuttamista siinä puolentoista vuoden kohdalla, ja pakko oli sanoo tästä naistenhakemisesta. Sit vasta rauhoittui, ja yhdessä sovittiin suhteesta.

Enää en ikinä käyttäisi noin kauan aikaa turhaan. Jos toisesta oikeasti välittää, niin ei tarvitse hakea koko ajan muita vaan osaa rauhoittua.

Vieläkö olette yhdessä? Onhan se selvä, että tunteita ei juuri ole pelissä, jos noin kauan etsitään jotakin parempaa. Eikö tuo sinultakin ollut tyytymistä?

Ei olla enää yhdessä. Kyllä hän rakkautta vanno, ja vielä erotessakin, jopa itkikin. Itse olin tyhmä ja naiivi, odotin ja toivoin että hän olisi valinnut minut, siksi odotin. Loppujen lopuksi ei yhdessä asuessakaan osannut olla onnellinen minun kanssani.

Siis eikö miehet tunnista tunteitaan vai ei halua kohdata niitä, vai missä vika? Kamalaa roikottamista ja toisen osapuolen aliarvioimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on todella ärsyttävää. Aikuisella miehellä luulisi olevan sen verran munaa että pystyisi sanomaan suoraan mutta eipä vaan kaikilla ole.

Juu, on huomattu. Omista suhteistani on noin 1/10 päättynyt miehen puolelta suoraan sanomiseen. Muuten sitten hävitään kuin tuhka tuuleen joko kerralla tai vähitellen. Ap.

Jos noin 1/10 suhteistasi on päättynyt miehen puolelta suoraan sanomiseen, niin se kertoo ainakin yhdestä seikasta: olet antanut ihan liian monelle miehelle ja siitä harva mies tykkää :((

Ja saanko arvata, että miesten lukumäärän tuntee pinpin löysyydestä? 😂

Ja naisten lukumäärän arvaa laukeamattomuudesta 😂

Työkiireet, stressi, koronan pelko joten ei voi tavata... Hups, olikin löytänyt Tinderistä uuden. Paljasti sitten, kun ihmettelin etteikö tosiaan ehdi tapaamaan. Jos mies alkaa hannaamaan eikä löydy aikaa tavata, ei kannata odotella. He´s just not that into you.

Suhteen lopettaminen on mielestäni moraalisesti lähes aina väärin. On mielestäni suoraselkäistä yrittää selvitä vaikeiden aikojen yli ja pyrkiä parempaan. Tietysti eri asia, jos on pettämistä tai väkivaltaa.

Minusta olisi eettistä koittaa saada huonokin suhde toimimaan yli vaikeiden aikojen ja pidän jättämistä yleisesti ottaen vääränä tekona. Pitäisi olla sitoutumista puolin ja toisin. Eri asia, jos on väkivaltaa tai pettämistä.