Ottaisitko sisaruksesi vauvan jos he eivät voisi sitä pitää?
Minun siskoni on saamassa vauvan, mutta sekä hän että miehensä ovat "erityisaikuisia", eikä heillä ole edellytyksiä huolehtia vauvasta. Sukua kartoitetaan sijaisperheen etsimiseksi ennen kuin katsotaan muualta vaihtoehtoja. Minä olen siskoni ainut sisarus ja miehensä sisarukset ovat liian nuoria. Haluaisin auttaa, mutta olisiko taakka liian suuri?
Kommentit (45)
En ottaisi. Olen 49v. enkä oikeasti jaksaisi enää vauvaa. Tämä maa on pullollaan vanhemmiksi haluavia pariskuntia joille ei ole suotu biologista lasta, hyvillä mielin voisin kuvitella vauvan menevän sellaiseen perheeseen.
Siskosi mies voisi harkita vakavasti vasektomiaa.
Nyt tulee karu kommentti, mutta jos olisi kehitysvammainen lapsikin en ottaisi. Tavalliseen voisi rahkeet jotenkin vielä venyä, mutta erityiseen ei omien lisäksi enää.
Vaikea sanoa, mutta en tässä kohtaa sanoisi ehdottomasti ei. Tosin meitä sisaruksia on aika monta, joten vaihtoehtoja kyllä olisi useampi, todennäköisesti joku ottaisi lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Siskosi mies voisi harkita vakavasti vasektomiaa.
Olen samaa mieltä. Tämä mahdollinen heidän suhteensa lopputulos on huolettanut moniakin, mutta eivät he ole holhouksen alaisia, eikä mitään pakkotoimia ole olemassa, eli tietenkin saavat mennä naimisiin, harrastaa seksiä jne. Kuten muutkin. Hankala tilanne. Pelottaa myös periytyvyys tässä kun miettii vauvan mahdollisuutta tulla meidän perheeseen.
Lapsikin on sitten todennäköisesti erityinen tapaus, siihen kannattaa varautua. Miksi heillä on raskautuminen mahdollista, jos eivät voi lapsia hoitaa? Kierukka, vasektomia...?
ottaisin. Parempi lapselle jos saa varttua yhteydessä sukuunsa.
EN! Kerran siskoni tarjosi erityislastaan minulle - oli pakannut "aloituspakkauksenkin" mukaan, mutta tarjouduin soittamaan Sossuun, jos hän ei itse jaksa. Sitten ei muutamaan vuoteen mitään puhuttukaan....
Toisaalta Suomessa on paljon pariskuntia, jotka haluaisivat suomalaisen lapsen ja mieluiten vauvan.
Noi on kyllä vaikeita tilanteita. Tunteet sanoo toista ja järki toista. Taakka on suuri, teet niin tai näin.
Ottaisin. Rakastaisin heti kuin omaani. Äitini ei aikanaan ottanut, vaan juopoksi valahtaneen siskonsa lapsi meni sijoitukseen ties minne. Eli ei se itsestäänselvää ole, että joku sisarus ottaisi.
Kyllä. Me ollaan miehen siskon kahden lapsen sijaisvanhempia ja en ole katunut päivääkään. En vaihtaisi pois.
Mikä ihme on erityisaikuinen ja miten ihmeessä tulossa on vauva, jos asiaa ei ole etukäteen suunniteltu? Vai ovatko nämä nyt erityisnarkkareita/-alkoholisteja/-neliraajahalvaantuneita?
Vauvoja ei noin vain oteta vanhemmiltaan siksi, että isä tai äiti on erityinen. Meillä on vaikka millä mitalla tukea tuollaisille perheille.
Vaikea tilanne olisi enkä todella osaa sanoa jos ei ikinä omalle kohdalle käy. Meillä on kaksi lasta eikä yhtään enää tähän mahdu mutta voisinko elää itseni kanssa jos en yrittäisi auttaa?
Sisaruksillani ei ole lapsia mutta kavereiden lapset ovat aika samalla viivalla kuin omani mitä tulee huoleen ja rakkauteen heitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin. Rakastaisin heti kuin omaani. Äitini ei aikanaan ottanut, vaan juopoksi valahtaneen siskonsa lapsi meni sijoitukseen ties minne. Eli ei se itsestäänselvää ole, että joku sisarus ottaisi.
Näin minunkin sydän sanoo. On ollut suvussa juuri sellainen että yksi sisaruksista onkin ollut serkku, mutta sisaruksena sitä pidettiin, enkä itsekään tiennyt kuin vasta aikuisena että kyseessä oli ottolapsi. Muutama sukupolvi sitten tapahtui ja oli kai aika yleistä ennen.
Voisimme ottaa ihan hyvin siskoni lapsen tai vaimon siskon lapsen.
Ihan hyvin voisin ottaa veljeni lapsen. Mieluiten kuitenkin niin, että vain minulla olisi huoltajuus. En halua, että joillain olisi päätäntävaltaa lapsen asioihin jos minä kuitenkin hänet hoidan parhaan osaamiseni mukaan. Tavata saa tietysti.
Me otettaisiin. Kummaltakin puolelta lapsen serkku voisi tulla jos tarvis.
Mutta elämäntilanne voi olla sellainen ettei käy. Silloinkin voi pitää yhteyttä ja tulla lapselle tärkeäksi aikuiseksi.