Miksi eronneet naiset yllyttävät aviossa olevia ystävättäriään eroamaan?

Martina yllytti Nanna laittamaan lusikat jakoon

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen eroaa ystävän yllyttämänä?

Naisihminen.

Koska ovat muita ihmisiä manipuloivia sosiopaatteja, psykopaatteja tai narsisteja. Nämä tyypit ovat valmiita heikentämään elämäänsä kuuluvien ihmisten elämänlaatua ympärillään, jos saavat siitä itse jotain hyötyä. Ystävyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Tämä on kyllä tuttu kuvio. Kai sitä jotenkin eron jälkeen näkee toivottomina ne toistenkin liitot, kun se omakin kaatui johonkin ongelmiin joita ei saatu selvitettyä? Tavallaan kannustetaan siihen minkä ajatellaan olevan ystävällekkin parasta? En usko että kyse on kateudesta, vaan enemmänkin kyynisyydestä. Usko rakkauteen ja siihen että ongelmat voisi korjata on mennyt.

En kyllä ole itse koskaan niin tehnyt. Jokain ystävä saa ihan itse hoitaa avioliittonsa, oli se sitten onneton tai onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei kertakaikkiaan tajua miksi kaveri pysyy siinä suhteessa jossa valittaa jatkuvasti miehestään ja itse päässyt eroon tuollaisesta ja elää parempaa elämää. En yllytä tosin ketään mihinkään mutta en ala valehtelemaan jos mielipidettäni kysytään.

Naiset nyt valittavat aina, valivalivali.

Mikähän niitä vaivaa, kun koskaan ei ole hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei kertakaikkiaan tajua miksi kaveri pysyy siinä suhteessa jossa valittaa jatkuvasti miehestään ja itse päässyt eroon tuollaisesta ja elää parempaa elämää. En yllytä tosin ketään mihinkään mutta en ala valehtelemaan jos mielipidettäni kysytään.

Naiset nyt valittavat aina, valivalivali.

Mikähän niitä vaivaa, kun koskaan ei ole hyvin?

Jos on tuollainen asenne, niin varmaan sitten tulee yllätyksenä, kun se joku nainen ei enää vain valivali, vaan oikeasti lähtee.

Ja miksi tämäkin muka on joku naisten juttu? Ihan samalla tavalla miehetkin erottuaan yllyttää kavereitaan eroamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei kertakaikkiaan tajua miksi kaveri pysyy siinä suhteessa jossa valittaa jatkuvasti miehestään ja itse päässyt eroon tuollaisesta ja elää parempaa elämää. En yllytä tosin ketään mihinkään mutta en ala valehtelemaan jos mielipidettäni kysytään.

Juuri tämä syy! Itsekään en yllytä, mutta kerron kyllä jos kysytään.

Ja usein kysytäänkin. Siksikin kun kysyjä itse ei oikein näe omaa tilannettaan, että onko oikeasti hyvässä suhteessa vai tuntuuko vain itsestä että kumppani kohtelee kuin koiraa. Ulkopuolisena voi sanoa sen, mikä ulkopuoliselle näkyy. Jokainen tekee sitten omat ratkaisunsa itse.

En ole ilmiöön koskaan törmännyt. Kun ystäväni erosi huonosta suhteesta ymmärsin kyllä että hänellä oli todella vapautunut olo ja iloitsi siitä kun pystyi tekemään asioita joita puoliso ei sallinut (oli hyvin kontrolloiva puoliso).

Sen sijaan kun mieheni kaveri erosi (tuli jätetyksi) niin tämä jaksoi kiusata muita suhteissa olevia kavereitaan, "kattokaa nyt kun mulla on niin hyvä olla ilman muijaa, erotkaa tekin". Tämä kaveri oli todella katkera kavereidensa vaimoille, en koskaan oikein ymmärtänyt miksi, taisi olla vain hyvin kateellinen.

Ihmiset haluavat tukea omille valinnoilleen niin, että muutkin tekevät samoja ratkaisuja. Lisäksi on kivaa, jos kaverit ovat samassa elämäntilanteessakin. Aidostikin uskotaan, että oman asian tuputtaminen patenttiratkaisuna toimii kaikille muillekin. Et sitten ole koskaan tavannut ketään lapsia hankkinutta, VHH-ruokavalion noudattajaa tms?

Vierailija kirjoitti:

En ole ilmiöön koskaan törmännyt. Kun ystäväni erosi huonosta suhteesta ymmärsin kyllä että hänellä oli todella vapautunut olo ja iloitsi siitä kun pystyi tekemään asioita joita puoliso ei sallinut (oli hyvin kontrolloiva puoliso).

Sen sijaan kun mieheni kaveri erosi (tuli jätetyksi) niin tämä jaksoi kiusata muita suhteissa olevia kavereitaan, "kattokaa nyt kun mulla on niin hyvä olla ilman muijaa, erotkaa tekin". Tämä kaveri oli todella katkera kavereidensa vaimoille, en koskaan oikein ymmärtänyt miksi, taisi olla vain hyvin kateellinen.

Mun miehen kaveri teki tuota, kun alettiin seurustella. Tämä kaveri siis oli vasta eronnut, mun mies taas pitkän linjan sinkku ennen suhdettamme (kuten minäkin olin).

Tällä kaverilla oli kova vauhti päällä ja jos miestäni ei kaikki baari-illat ja muut kiinnostaneet, aukoi päätään tyyliin " No niin, nyt sulla kaikki hauska on loppunut...nainen ei päästä ja pallo on jalassa". Tosi huvittavaa.  

Ovat erottuaan varmoja, että ero on ratkaisu myös muiden ihmisten ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Ovat erottuaan varmoja, että ero on ratkaisu myös muiden ihmisten ongelmiin.

Tarkennuksena, että vertaisin siis esim. kasvissyöjiin, no-poo -hiustenpesijöihin, kaikenlaisiin ihme kapseleihin uskojiin... Eli kun jokin asia toimii itsellä, sitä alkaa tyrkyttää muillekin, vaikkei se välttämättä muille toimi.

Outo ajatusmaailma teillä. Ehkä eronneilla naisilla on tieto siitä, että ero nostaa elämänlaatua. Haluavat auttaa kaveriaan.

Tää ilmiö on ihan totta: olen huomannut. Yksi ystäväni tai niin sanottu ystäväni erosi vuosi sitten ja ilmaisi selkeän ärtymyksen, kun minä itse seurustelin eikä hän. Silloin kun hän oli ollut poikaystävänsä kanssa yhdessä noin 3 vuotta niin minä puolestani olin siihen aikaan itse eronnut tai vastikään jätetty. En minä ainakaan eroamaan kannustanut, tarvitsin vain jonkun joka kuunteli. Kyllä hän kuunteli mutta selvästi samalla ylpeili sillä että on parisuhteessa... Näin jätetylle kiperää mutta tiesin että pienen kateuden tunteminen juuri eron jälkeen on normaalia ja kyllä se kateus siitä sitten menikin pois. Plus hänen äijänsä ei ollut yhtään tyyppiäni. Kuitenkin aloin seurustella noin puolen vuoden päästä erostani ja kun minulla oli 4 vuotta parisuhdetta takana ystäväni tuli jätetyksi ja kaipasi tukea minulta. Ajattelin että kuuntelen ja yritän auttaa kuten hän teki silloin, omalla tavallaan. Kuitenkin hän kannusti minuakin eroamaan tai oli että ei meidän ikäisten pitäisi seurustella kenekään kanssa (ikää 23). Sitten hän yritti jopa iskeä poikaystävääni, jonka kanssa asun yhdessä. Olin kertonut poikaystävälleni että minulla on juuri eronnut ystävä käymässä joten kannattaa varautua tunteilemiseen, mutta tuohon iskemiseen kumpikaan meistä ei ollut varautunut. Kun alkoi pikku hiljaa tympiä, olin että voisiko hän lopettaa ja kun kellokin oli paljon pyysin häntä lähtemään kotiin. Itkemiseksi se meni ja draamailuksi. Saatoin kotiin (ei asunut kaukana) ja kuuntelin. Kuitenkin hän elätteli yhä toiveita että eroaisin. Joko siksi että hän iskisi poikaystävääni tai siksi että oikeasti halusi sinkkukaverin. Joo ei... Hän oli jopa sanonut minulle kun olin sinkku että en minä voi seurustella kenenkään miehen kanssa kun olen niin nirso. Minä siis silloin vitsillä nauroin että kerrankin voin kokata vain itselleni eikä tarvitse miettiä toista. Hän ei tajunnut selvästi vitsiäni. Hän oli että kyllä naisen pitää tajuta että mies syö enemmän ja että kyllä molemmille pitää kokata. Muistutin että olen sinkku ja että asia oli vain vitsi. Hän piti itseään niin täydellisenä tyttöystävänä ja kodinhengettärenä, vaikka välillä suuttui poikaystävälleen tai siis nykyiselle eksälleen herkästi siitä, jos mies ei jaksanut töiden jälkeen hakea jotain limsaa kaupasta ja mieskin oli vitsimielessä vastannut että "Kaikkea pitääkin hakea". Kaveri sitten laittoi vihaisena että kumpi tässä tekee enemmän kun kokkaa, siivoa yms. Näin jälkikäteen en ihmettele että erosivat kun toisella ei selvästi ole huumorintajua... tai mitään muutakaan tajua mistään.  Joillakin naisilla on kova tarve saada sitä vertaistukea ja yleensä hakeutuvat kaltaistensa seuraan. Ihan niin kuin lasten äiditkin. Joillakin ystävättärillä taas tapahtuu myös perheenlisäystä koska toisellakin tai sitten kihloja. Tämmöistäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Ne tarvii bailukavereita.

Parisuhde ei estä bailaamista.

Eip voi sanoa muuta kuin että on teillä omituisia kavereita! Jotenkin ihan absurdia kuvitella, että joku kavereistani olisi koskaan, nyt tai nuorempana "usuttanut" minua eroamaan koska on itse eronnut.

Millaisissa sekopiireissä täytt elää että kohtaa tuollaisia ihmishylkiöitä?

Yllyttäköön, en ole manipuloitavissa ja suhteemme tilasta on perillä vain parisuhteeseen kuuluvat osapuolet, ei ulkopuoliset. Onhan tätä joskus aikoinaan yritetty.

Ihmiset on vaan niin pahansuopia, jos toisella on mennyt huonosti, pitäisi toisellekin mennä huonosti.

Ihmiset ovat vaan kateellisia siitä, jos muilla menee paremmin.