Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joiden puoliso alkoholisoitui vähitellen
13.05.2020 |
Missä vaiheessa aloit miettimään että hänen alkoholin käyttönsä ei ole enää ihan harmitonta? Minkälaiset määrät, kuinka usein? Millaisia muutoksia oli ihan alkuvaiheessa, kun et ollut vielä varma jos vain kuvittelet koko ongelman? Vai huomasitko asian vasta kun se oli aivan selkeä ongelma?
Kommentit (62)
Lopetin useamman vuoden tapailun, mies joo kirkkaita useita kertoja viikossa arkena, kun se on mukava tapa rentoutua. Saattoi lähteä urheilemaan tämän jälkeen kokematta mitään ongelmaa, usein vielä autolla. Viikonloppuna meno oli to-la ulkona, pe ja la järjesti aina jatkot ja juominen loppui vasta kello yhdeksän aikaan aamulla. Päivä haisten vanhalta viinalta, kävi hitaalla kuin mikäkin, muttei koskaan mielestään ollut krapulassa tai juomisesta aiheutunut ongelmaa.
Toinen jota tapailin joi päivittäin, maanantaina lounaalla saattoi olla kalja klo 11 kädessä ja kaupasta osti lavan kaljaa sekä yleensä kolme litraa viiniä. Mitään ei voinut tehdä ilman alkoholia.
Lopetin itse juomisen, tosin joku päivä kesällä haluan kyllä valikoida hyvän viinin ruoan pariksi ja en ole myöskään tapaillut ketään, kun tuntuu että löysin vain noita alkoholisoituneita tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää miten moni nainen viitsii katsella tuollaista jokapäiväistä juomista mitä tässäkin ketjussa on kuvailtu. Miksi te ette lähde? Pilaatte oman ja lastenne elämän katselemalla päivittäin juovaa ukkoa vaikka hän olisi kuinka rakas. Lähtekää ja pelastakaa itsenne ja lapsenne, niin minäkin toivon että äitini olisi tehnyt kun olin lapsi ja isä joi.
Kauheita ihmiskohtaloita tässä ketjussa :(
Siis syyllistävät ihmistä siitä että ihminen on huumeen otteessa. Hävetkää!
Vierailija kirjoitti:
Mun mies vetää useamman olusen joka ilta. Myös arkisin. Viikonloppuisin enemmän, mutta ei ihan änkyräkänniin asti kovinkaan usein.
Tiedän että juo aivan liikaa, mutta minkäpä sitä aikuiselle ihmiselle mahtaa, joka ostaa kaljat omilla rahoillaan. Aikani motkotin asiasta, mutta nykyään ajattelen että omapa on terveytensä. Lähden siinä vaiheessa jos tilanne pahenee ja alkaa aggressiiviseksi tai esim. menettää työnsä tuon takia.
Meillä sama mut en kestänyt kataoa miestä kännissä, aloin siis itsekin juoda. Viiniä joka päivä. Viikonloppuna meni 6 litraa yhdessä miehen kanssa ja arkena 3 litran pönikkä ehkä kahdessa illassa. Paino alkoi kertymään niin lopetin. En tiedä olinko alkoholisti kuitenkaan kun ei yhtään haitnnut lopettaa kun mieskin lopetti. Mut sit ku mies retkahtaa ni siit se sit alkaa. Mua ei haittais yhtään olla ilman. Vituttaa se kalorimäärä. Toki hauskaa on kun on juonut, iha eri meininki ja sitä ehkä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni nainen viitsii katsella tuollaista jokapäiväistä juomista mitä tässäkin ketjussa on kuvailtu. Miksi te ette lähde? Pilaatte oman ja lastenne elämän katselemalla päivittäin juovaa ukkoa vaikka hän olisi kuinka rakas. Lähtekää ja pelastakaa itsenne ja lapsenne, niin minäkin toivon että äitini olisi tehnyt kun olin lapsi ja isä joi.
Kaikki ei voi vaan erota. Kenellä mikäkin syy. Itse tarvitsisin jostain suuren rahamäärän jotta voisin erota. Ei ole mahdollista. Tienaan hyvin eli en saa mitään tukia mutta tarvittava summa niin iso et palkka ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse alkoholisoiduin neljässä vuodessa, kun olin tyytymätön elämääni. Lopulta menin terapiaan ja sain rohkeuden hakea eroa ja sen jälkeen en ole ryypiskellyt.
Tuo kommentti 44 aika hyvin vastaakin tuohon ylempään kommenttiin 43.
Ei rakasta ihmistä ihan "noin vaan" jätetä oman onnensa nojaan, se on tunnetasolla todella rankka operaatio, vaikka sisimmässään tietääkin, ettei näinkään ole hyvä. Päihdeongelman edettyä riittävän pitkälle kun on kyllä sekin selvää, että se ongelmainen kärsii tilanteesta itsekin suuresti, toivoo löytävänsä voimia muutokseen jne. Jätä siinä sitten itselle rakas ihminen, esimerkiksi omien lasten isä, aviomies, nuoruuden rakkaus, oman onnensa nojaan.
Mutta kun oikeasti se "kova rakkaus" voisi olla juuri se alkoholistin pelastava teko. Alkoholismi on sairaus, kyllä (eli että ei se sairastunut halua läheisilleen pahaa, on vaan niin pahasti koukussa ettei voi valita muuta), mutta monesta muusta sairaudesta poiketen tämä on niitä, joissa alkoholistin pitää itsensä tajuta, että kertakaikkiaan mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin luovuttaa ja alistua sen todellisuuden edessä, että asioiden on muututtava ja siihen tarvitaan PALJON apua, tukea ja motivaatiota. Sen riippuvaisen päässä kun se päihde näyttäytyy lopulta pelastajana, ainoana ilona ja lohtuna. Ei siitä lähdetä omatoimisesti luopumaan, varsinkin kun niistä vähäisistä yrityksistäkin voi aluksi seurata masennusta, pahaa oloa ja pettymyksen ja häpeän huipennus: retkahdus. Sen todellisuuteen havahtumisen pitää olla ihan todella konkreettinen, että on mitään toivoa, että ihminen luopuu ainoasta elämäniloa tuovasta asiasta (alkoholi kun on niin ovela myrkky, että se vie sen elämänilon kaikesta muusta..).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksesta kysyn minkälaista elämä oikeasti on ilman alkoholin säväyttämää elämäntapaa?
Siis oikeasti, en tiedä, en todellakaan tiedä!
Tässä se joka kertoi molempien vanhempien + puolisoiden sekä nykyisen alkoholismissa elävä sekä itsekin olen runsaasti juova kai.
Minkälaista elämä voi olla ilman tuota myrkkyä? Järkyttävää sinänsä, olen nyt reilu parikymppinen enkä osaa sanoa miten arki tai elämä toimii ilman tuota. En ole ihmisten kanssa läsnä, vain lähellä ja elän sen mukaan mitä mikäkin päivä tuo mutta alkoholi hallitsee elämää monin tavoin monessa suhteessa.
En tiedä oikeastaan muusta. Mitä se muu oikeastaan on?
Aamulla syödään puurot ja juodaan kahvit, lapset kouluun, päivän työt. Töidrn jälkeen ruuan laittoa, siivousta, lasten auttamista koulutehtävissä.
Lasten ja puolison kanssa jutustelua, lukemista, palstailua, TV:n katsomista, harrastuksia.
Illalla luen nuorimmaiselle iltakirjaa.
Iltatoimet, nukkumaan.
Viikonloppuna edellämainittua, mutta työ ja koulu useimmiten puuttuu, enemmän harrastelua ja kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksesta kysyn minkälaista elämä oikeasti on ilman alkoholin säväyttämää elämäntapaa?
Siis oikeasti, en tiedä, en todellakaan tiedä!
Tässä se joka kertoi molempien vanhempien + puolisoiden sekä nykyisen alkoholismissa elävä sekä itsekin olen runsaasti juova kai.
Minkälaista elämä voi olla ilman tuota myrkkyä? Järkyttävää sinänsä, olen nyt reilu parikymppinen enkä osaa sanoa miten arki tai elämä toimii ilman tuota. En ole ihmisten kanssa läsnä, vain lähellä ja elän sen mukaan mitä mikäkin päivä tuo mutta alkoholi hallitsee elämää monin tavoin monessa suhteessa.
En tiedä oikeastaan muusta. Mitä se muu oikeastaan on?
Aamulla syödään puurot ja juodaan kahvit, lapset kouluun, päivän työt. Töidrn jälkeen ruuan laittoa, siivousta, lasten auttamista koulutehtävissä.
Lasten ja puolison kanssa jutustelua, lukemista, palstailua, TV:n katsomista, harrastuksia.
Illalla luen nuorimmaiselle iltakirjaa.
Iltatoimet, nukkumaan.
Viikonloppuna edellämainittua, mutta työ ja koulu useimmiten puuttuu, enemmän harrastelua ja kotitöitä.
No en kyl ihmettele jos ihminen alkaa juoda
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä tykkäsin vapaa-aikanani lukea, kyläillä kaverien luona, harrastin kaikenlaista, mm. jousiammuntaa.
Työelämässäkin jo olin, joten päivät menivät "suolakaivoksella".
Vaimoni on kaupassa töissä ja aika yleisiä ovat sellaiset, jotka ostavat joka arki-ilta 8-packin olutta ja viikonlopuksi 24 tölkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saunakalja on salakavala kaveri, pian on siinä tilanteessa, että saunoa ei voi ilman kaljaa.
Sitten tulee iltakaljat muuten vaan.
Viikonloppuna sitten enemmän.
Joillakin ei tule tästä sen syvenpää syöksykierrettä, mutta henkilöstä tulee passiivinen pikkupöhnässä röhnöttäjä ja harrastehommissa mitään ei voi tehdä ilman olutta.
Harrastuskavereissa on tullut nähtyä noita
kaljaveikkoja ja pikkupöhnässä sössöttäjìä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksesta kysyn minkälaista elämä oikeasti on ilman alkoholin säväyttämää elämäntapaa?
Siis oikeasti, en tiedä, en todellakaan tiedä!
Tässä se joka kertoi molempien vanhempien + puolisoiden sekä nykyisen alkoholismissa elävä sekä itsekin olen runsaasti juova kai.
Minkälaista elämä voi olla ilman tuota myrkkyä? Järkyttävää sinänsä, olen nyt reilu parikymppinen enkä osaa sanoa miten arki tai elämä toimii ilman tuota. En ole ihmisten kanssa läsnä, vain lähellä ja elän sen mukaan mitä mikäkin päivä tuo mutta alkoholi hallitsee elämää monin tavoin monessa suhteessa.
En tiedä oikeastaan muusta. Mitä se muu oikeastaan on?
Aamulla syödään puurot ja juodaan kahvit, lapset kouluun, päivän työt. Töidrn jälkeen ruuan laittoa, siivousta, lasten auttamista koulutehtävissä.
Lasten ja puolison kanssa jutustelua, lukemista, palstailua, TV:n katsomista, harrastuksia.
Illalla luen nuorimmaiselle iltakirjaa.
Iltatoimet, nukkumaan.
Viikonloppuna edellämainittua, mutta työ ja koulu useimmiten puuttuu, enemmän harrastelua ja kotitöitä.No en kyl ihmettele jos ihminen alkaa juoda
No, kuinka niin?
Tavallista, hyvää, mielekästä perheellisen arkea. Tuohan sisälsi harrastuksia yms. mukavaa. Lasten mentyä nukkumaan oli eilen vielä seksiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksesta kysyn minkälaista elämä oikeasti on ilman alkoholin säväyttämää elämäntapaa?
Siis oikeasti, en tiedä, en todellakaan tiedä!
Tässä se joka kertoi molempien vanhempien + puolisoiden sekä nykyisen alkoholismissa elävä sekä itsekin olen runsaasti juova kai.
Minkälaista elämä voi olla ilman tuota myrkkyä? Järkyttävää sinänsä, olen nyt reilu parikymppinen enkä osaa sanoa miten arki tai elämä toimii ilman tuota. En ole ihmisten kanssa läsnä, vain lähellä ja elän sen mukaan mitä mikäkin päivä tuo mutta alkoholi hallitsee elämää monin tavoin monessa suhteessa.
En tiedä oikeastaan muusta. Mitä se muu oikeastaan on?
===============
Se on sellaista että jos sovitaan vaikka joku meno, elokuvat, teatteri, hiihtolenkki, niin sitten sinne mennään ja tullaan takaisin kotiin kulkematta baarin kautta.
Se on sellaista että kumppanin luonne on joka päivä samanlainen, ei ole mitään känkkäränkkä-krapulapäiviä. Riitoja tulee oikeista asioista, ja sitten niistä keskustellaan, riidelläänkin, tehdään jokin kompromissi ja sovinto, mutta ei mennä johonkin luolaan ryyppäämään vtutusta pois.
Se on sellaista että lapset ei pelkää. Aikuiset lapsemme, joilla on kavereita alkoholiperheistä, ovat nyt kiittäneet minua, äitiään, että meillä ei koskaan ryypätty, koskaan ei tarvinnut pelätä humalaisia aikuisia.
Se on sellaista, että kun lähdetään pitemmälle automatkalle, voi luottaa että molemmat ovat ajokunnossa, voi vaihtaa kuskia, jos alkaa väsyttää.
Se on sellaista, että rahat riittää siihen, mihin ne on budjetoitu, yhtäkkiä tili ei ole viinakaupan tai baari-iltojen takia vajunut.
Itse sain tällaisen elämän aikuisena. Lapsuuteni oli viinahuuruinen.
Vierailija kirjoitti:
Kauheita ihmiskohtaloita tässä ketjussa :(
Siis syyllistävät ihmistä siitä että ihminen on huumeen otteessa. Hävetkää!
===========
MInä en syyllistänyt, mutta heitin pellolle.
Ei rakasta ihmistä ihan "noin vaan" jätetä oman onnensa nojaan, se on tunnetasolla todella rankka operaatio, vaikka sisimmässään tietääkin, ettei näinkään ole hyvä. Päihdeongelman edettyä riittävän pitkälle kun on kyllä sekin selvää, että se ongelmainen kärsii tilanteesta itsekin suuresti, toivoo löytävänsä voimia muutokseen jne. Jätä siinä sitten itselle rakas ihminen, esimerkiksi omien lasten isä, aviomies, nuoruuden rakkaus, oman onnensa nojaan.
==============
Niinpä, mutta lasten elämä menee pilalle. Pitää miettiä, kumpi on tärkeämpi, juoppo mies vai lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksesta kysyn minkälaista elämä oikeasti on ilman alkoholin säväyttämää elämäntapaa?
Siis oikeasti, en tiedä, en todellakaan tiedä!
Tässä se joka kertoi molempien vanhempien + puolisoiden sekä nykyisen alkoholismissa elävä sekä itsekin olen runsaasti juova kai.
Minkälaista elämä voi olla ilman tuota myrkkyä? Järkyttävää sinänsä, olen nyt reilu parikymppinen enkä osaa sanoa miten arki tai elämä toimii ilman tuota. En ole ihmisten kanssa läsnä, vain lähellä ja elän sen mukaan mitä mikäkin päivä tuo mutta alkoholi hallitsee elämää monin tavoin monessa suhteessa.
En tiedä oikeastaan muusta. Mitä se muu oikeastaan on?
Aamulla syödään puurot ja juodaan kahvit, lapset kouluun, päivän työt. Töidrn jälkeen ruuan laittoa, siivousta, lasten auttamista koulutehtävissä.
Lasten ja puolison kanssa jutustelua, lukemista, palstailua, TV:n katsomista, harrastuksia.
Illalla luen nuorimmaiselle iltakirjaa.
Iltatoimet, nukkumaan.
Viikonloppuna edellämainittua, mutta työ ja koulu useimmiten puuttuu, enemmän harrastelua ja kotitöitä.No en kyl ihmettele jos ihminen alkaa juoda
No, kuinka niin?
Tavallista, hyvää, mielekästä perheellisen arkea. Tuohan sisälsi harrastuksia yms. mukavaa. Lasten mentyä nukkumaan oli eilen vielä seksiäkin.
Tylsää!
Aiemman miesystäväni kohdalla en ensin ymmärtänyt, että kyse voisi olla alkoholiongelmasta. Kun ikä alkaa kakkosella ja juominen tapahtuu viikonloppuisin tai juhlapyhinä, se menee helposti nuoruuden juhlimisen piikkiin. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää huomiota siihen, että viikonlopun juomiset alkoivat perjantai-iltana, ilta ja yö juotiin, sitten pikku unet ja lauantaina herättyä sama meno jatkui vaikka heti aamupäivästä. Sunnuntai menikin sitten loiventavia ottaessa ja usein sekin lipsui kännin puolelle.
Humalassa mies joutui usein tappeluihin, eikä putkasta herääminen ollut tavatonta.
Mies ei juonut joka viikonloppu tai arkisin, mutta esimerkiksi kuukauden juomattomuus oli kyllä harvinaista. Juodessa myös kunnon känni oli vakio ja juomana oli ihan kunnon viinat. Normaalia oli sekin, että osa illasta häipyi muistista.
Jos olimme sopineet tapaavamme, mutta tulikin mahdollisuus lähteä ryyppäämään, niin viina vei voiton. Tai jos olimme sopineet tapaavamme vaikka lauantaina ja hän lähti perjantaina juomaan, niin lauantain tapaamisemme jäi väliin joko siitä syyystä, että mies oli liian krapulassa liikkuakseen mihinkään tai siksi, että ryyppääminen jatkui vielä lauantaina. Jälkimmäinen vaihtoehto oli usein se syy. Mies myös vähätteli juomistaan, saattoi esimerkiksi väittää ettei ole lainkaan kännissä, vaikka oli aivan sekaisin. Itselleni alkoholi ei ole tärkeää ja sitä juon lähinnä lasillisen tai pari silloin tällöin, joten minulle tälläinen suhde oli äärimmäisen uuvuttava.
Alue: Aihe vapaa
Minä alkoholisoiduin vähitellen. Ensin olin viinitissuttelija ja viikonloppujuoja, sitten viini alkoi olla mukana koko ajan. Lopulta heräsin lauantaiaamuna juomaan viiniä, vaikka edellinen krapula oli kesken. Sunnuntaisinkin join. Lopulta lihoin ja ryyppäsin kotona yksin tai yhden ystävän kanssa. Lopulta meni terveys, sain haimatulehduksen ja lopetin juomisen kokonaan. Tulehdus oli mun pelastus. Harmittaa kaikki huoli, jonka olen läheisille tuottanut ja oman terveyden pilaaminen. Ihanaa kun ei enää tarvitse juoda.