Millainen mahtaa murrosiästä tulla, jos tyttö on vielä 12-vuotiaana tosi "lapsellisen kiltti" ja perheessa kova kuri?

Voi olla ettei mitään hirveän rajua murrosikää tulekaan vaan tasapainoinen, rauhallinen kehitys jatkuu. Tai voi tulla kova murrosikä. Tai murrosikä voi tullakin vasta vähän vanhempana. Ihmiset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin. Paljon riippuu siitä, millainen temperamentti on ja onko perheen vuorovaikutusasiat ylipäätään kunnossa.

Meillä on tyttö viedä 14 vuotiaanakin lapsellisen kiltti. Vähän enemmän saisi olla omaa tahtoa, mutta minkäs lapsi luonteelleen mahtaa. Pikkuveli on sitten sitäkin enemmän ärhäkkä ja vastustaa kaikkia mahdollisia sääntöjä ja auktoriteetteja. Eipä sitä voi tietää, millaisia näistä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tyttö viedä 14 vuotiaanakin lapsellisen kiltti. Vähän enemmän saisi olla omaa tahtoa, mutta minkäs lapsi luonteelleen mahtaa. Pikkuveli on sitten sitäkin enemmän ärhäkkä ja vastustaa kaikkia mahdollisia sääntöjä ja auktoriteetteja. Eipä sitä voi tietää, millaisia näistä tulee.

Miten on pärjännyt yläasteella? Tarkoitan, onko kiltteydestä kiusattu, onko löytänyt kaltaisiaan kavereita?

Voi olla, että irtiotto vanhemmista on raju, mutta se tapahtuu mahdollisesti vasta paljon myöhemmällä iällä kuin teininä. Todella ankarat vanhemmat tukahduttavat kapinoinnin uhkailemalla. Usein sitten aikuisiällä välit voivat katketa, kun on vihdoin riittävän turvallista ottaa etäisyyttä vanhempiin.

Tiukan kurin perheissä voi käydä niin, että murrosikä tulee vasta silloin kun muuttaa pois kotoa.

Jos on "kiltti tyttö" mutta perheessä silti armoton kuri niin yksi mahdollinen skenaario on että tyttö kääntyy totaalisesti sisäänpäin. Itse olin fiksu teinityttö enkä olisi tehnyt hölmöyksiä vaikka äiti ei olisi hengittänyt niskaan. Lukion loppuun asti joka päivä koulusta suoraan kotiin, aina puhelin mukana silti että äiti tietää missä mennään, ei bileitä, ei yökyliä, kotiintuloaika 8-9 lukiossakin. Mitään luottamusta ei ollut vaikka siihen olisi ollut syytä, ei mitään yksityisyyttä saati itsenäisyyttä edes myöhemmillä teinivuosilla. Tuloksena vaikeita henkisiä ongelmia vuosiksi ja sosiaalinen kyvyttömyys joka on ollut valtava työ aikuisiällä korjata.

Ihan normaali murrosikä. Missään vaiheessa ei ole ylittänyt liikaa asetettuja rajoja. Ei esim. ole maistanut tupakkaa, ei alkoholia, ei lintsannut koulusta, ei taipunut kaveripiirin painostuksesta eikä harrastanut irrallisia suhteita. On paiskonut ovia, huutanut, arvostellut vanhempiaan ja ollut mielestään oikeassa. Esittää vahvoja moraalisia mielipiteitä. On hyvä, kun nuorella on vahva moraali.  On mokannut kerran hallitusti. Vanhemmat varoittivat ja myönsi itse, etä vanhemmat olivat oikeassa. Vanhempina katsoimme, että riskin voi ottaa, vaikka itse emme ottaisi ja kerroimme, että uskomme tietävämme kokeilemattakin, mitä siitä seuraa.  Lohdutimme, kun riski toteutui.

Noo... Yleen tuollaisen koko ikänsä kiltin ja kurinalaisen laosen henkinen murrosikä ja kapinavaihe alkaa paljon tavallista myöhemmin, todennäköisesti vasta 18-35 vuotiaana kuten useimmilla vadtaavilla tapauksilla ja tämä henkilö alkaa taas aikuistumaan / järkiintymään vasta lähempänä neljääkymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on "kiltti tyttö" mutta perheessä silti armoton kuri niin yksi mahdollinen skenaario on että tyttö kääntyy totaalisesti sisäänpäin. Itse olin fiksu teinityttö enkä olisi tehnyt hölmöyksiä vaikka äiti ei olisi hengittänyt niskaan. Lukion loppuun asti joka päivä koulusta suoraan kotiin, aina puhelin mukana silti että äiti tietää missä mennään, ei bileitä, ei yökyliä, kotiintuloaika 8-9 lukiossakin. Mitään luottamusta ei ollut vaikka siihen olisi ollut syytä, ei mitään yksityisyyttä saati itsenäisyyttä edes myöhemmillä teinivuosilla. Tuloksena vaikeita henkisiä ongelmia vuosiksi ja sosiaalinen kyvyttömyys joka on ollut valtava työ aikuisiällä korjata.

Sama juttu minulla. Vanhempiani kohtaan tunnen voimakasta vihaa. Vaikea töissäkään sietää auktoritäärisiä ihmisiä.

Minä olin kiltti 12-vuotias ja myös kiltti koko murrosiän ajan. Mitään ylilyöntejä koskaan ollut, ei tarvetta kun kasvuympäristö oli turvallinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tyttö viedä 14 vuotiaanakin lapsellisen kiltti. Vähän enemmän saisi olla omaa tahtoa, mutta minkäs lapsi luonteelleen mahtaa. Pikkuveli on sitten sitäkin enemmän ärhäkkä ja vastustaa kaikkia mahdollisia sääntöjä ja auktoriteetteja. Eipä sitä voi tietää, millaisia näistä tulee.

Meillä oli sama esikois pojan kanssa. Rauhallinen murrosikä ja sinisilmäisen kiltti kaikille. Rajumpi vaihe alkoi vasta yli parikymppisenä, mistä oltiinkin sitten koko suvun ja viranomaisten kanssa huolissaan että kuinkahan pojan käy kun kapinoi ja teineilee ihan väärässä iässä. Vasta sen jäljeen kun oli pari yötä joutunut viettämään putkassa alkoi rauhoittamaan. Mutta kyllä siinä sai olla lapsen vanhempina luukurkussa ja sydän pysähdykissää 24/7 pelkästä huolesta ja pelosta.

Meillä oli tosi kova kuri vaikka olin kiltti ja fiksu lapsi. En saanut ollenkaan kapinoida murrosiässä, kun äiti ja isä räyhäsi ja riiteli senkin edestä, yritin vain olla näkymätön kun en jaksanut enää mitään riitoja. No, minusta tuli hyvin epävarma, sisäänpäin kääntynyt, liian kiltti ja kaikkia miellyttävä. Nuorena aikuisena olin monta vuotta sisältäni hyvin vihainen ja masentunut, vaikka ulospäin esitin muuta. En myöskään päässyt kunnolla itsenäistymään vanhemmistani pitkään aikaan vaikka asuin muualla, kannoin heistä koko ajan huolta ihan liioitellusti. Se itsenäistymisprosessi pitäisi saada tehdä murrosiässä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tyttö viedä 14 vuotiaanakin lapsellisen kiltti. Vähän enemmän saisi olla omaa tahtoa, mutta minkäs lapsi luonteelleen mahtaa. Pikkuveli on sitten sitäkin enemmän ärhäkkä ja vastustaa kaikkia mahdollisia sääntöjä ja auktoriteetteja. Eipä sitä voi tietää, millaisia näistä tulee.

Meillä sama. Ei tyttö ole kiltti kurin vuoksi, saa kyllä tulla ja mennä miten tahtoisi, mutta on introvertti ja kiltti luonne. Murrosikä tuli vasta lukiossa, mutta kiukuttelusta huolimatta pysyi ”kilttinä” ottaessaan etäisyyttä. Tosin ei ole koskaan kielletty ja rajoitettu oikein mitään, kun siihen ei ole ollut tarvetta, niin ei ole joutunut rikkomaan asetettuja rajoja. Päinvastoin on pitänyt kannustaa menemään.

Mahdotonta tietää etukäteen. Minä olin lapsellisen kiltti oikeastaan koko peruskoulun, lukiossa sitten kun sai fiksumpia ihmisiä ympärille uskalsin tulla kuorestani sellaisena kuin nyt olen

Kotini ei ollut tiukka, mutta meillä oli säännöt ja rakkautta. En ole ikinä huutanut tai raivonnut kenellekään yli 5-vuotiaana, sitä aikaisempaa en muista :) En ole kapinoinut enkä kiukutellut. Ihan normaali yli 40-vuotias perheenäiti olen, omilla lapsilla myös todella rauhallinen murrosikä menossa. Ei sen murrosiän tarvitse tarkoittaa mitään hirveää narkkailua ja ties mitä.

Minulla on tuollainen kaveri. On nyt aikuisenakin aika ujo ja pelokas, jännittää monia normaaleja tilanteita joissa täytyy olla kanssakäymisessä toisten kanssa ja kauhistelee asioita jotka monelle ovat ihan normaaleja. Ei ole kovin itsenäinen, oma-aloitteinen tai itsevarma. Ei ole ikinä harrastanut seksiä, haaveilee kyllä parisuhteesta mutta se haaveilu kuulostaa lähinnä teinityttömäiseltä "prinssi Uljaan" odottelulta. Muuten kyllä ihan mukava ihminen, mutta toivon että vähän rohkaistuisi ja lakkaisi kauhistelemasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tiukan kurin perheissä voi käydä niin, että murrosikä tulee vasta silloin kun muuttaa pois kotoa.

Tarkennan, että tiukalla kurilla en tarkoittanut uhkailua, kurittamista tms. vaan että esim. on tiukat säännöt kotiintuloajoista, vaatteista (käytännölliset kelin mukaiset, ei mitään muotijuttuja), ei saa meikata jne ja se, että uskotaan vanhempia eikä sanota vastaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen kaveri. On nyt aikuisenakin aika ujo ja pelokas, jännittää monia normaaleja tilanteita joissa täytyy olla kanssakäymisessä toisten kanssa ja kauhistelee asioita jotka monelle ovat ihan normaaleja. Ei ole kovin itsenäinen, oma-aloitteinen tai itsevarma. Ei ole ikinä harrastanut seksiä, haaveilee kyllä parisuhteesta mutta se haaveilu kuulostaa lähinnä teinityttömäiseltä "prinssi Uljaan" odottelulta. Muuten kyllä ihan mukava ihminen, mutta toivon että vähän rohkaistuisi ja lakkaisi kauhistelemasta. 

Ja lisään että ollaan 29-vuotiaita eli ei mitään ihan juuri aikuistuneita enää.

Tuollaiset tytöt eivät koskaan sano "ei" edes seksille tai kaljalle.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset tytöt eivät koskaan sano "ei" edes seksille tai kaljalle.

Kunpa löytäisi sitten yhtä kiltin poikaystävän.