Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita n. 30 v. joilla ei ole koskaan ollut kokoaikasta, vakituista työtä?
12.05.2020 |
Minä olen 29-vuotias enkä ole vielä onnistunut saamaan työtä, joka olisi vakituinen täysillä tunneilla. Olen kaupan alalla. Muutama täysituntinen on ollut, mutta ne on olleet määräaikaisia sopimuksia. Kaksi vakituista nykyinen työ mukaanlukien, mutta osa-aikaisia, joten on haettava myös soviteltua päivärahaa pienen palkan lisäksi.
No joo, onneksi on edes joku työ joten ehkäpä se vielä joskus avaa oven kokoaikatyöhön (etsin toimistotöitä), mutta kyllä tämä turhauttaa. Haluaisimme ostaa miehen kanssa jo oman kodin, mutta minkäs teet kun minun työmäärillä ei lainaa saa. Muutenkin inhottaa se, että en pysty leipää tuomaan pöytään täysin itse ansaitsemillani rahoilla, vaan tarvitsen lisäksi yhteiskunnan apua.
Opiskelu työllistävämpään ammattiin on kyllä suunnitelmissa, tietäispä vaan mikä ammatti se olisi. Pelkästään rahan takia en haluaisi uutta tutkintoa, en halua toista kertaa alalle jolla en viihdy. Jos en toimistohommiin pääse niin tosiaan pakko jotain keksiä, koska kaupan alalla ei nykyään tunnu olevan kuin päälliköillä kokoaikaiset työt, enkä halua esimieheksi enkä uskoisi sellaisena pärjäävänikään.
Muita? Millä alalla olette?
Kommentit (82)
34 vuotias, ei ole ollut töitä pitkäaikaissairauden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitajana sai odottaa vakipaikkaa 29-vuotiaaksi. Tunnit oli kyllä täydet ja sopimukset ilman katkoja. Ja asuntolainaakin irtosi, vaikka sopimus oli määräaikainen.
Kohta 28v, ei yhtään vakituista sopparia paitsi yksi nollatuntisopimus.. Nyt kuitenkin 2,5v ollut samalla työnantajalla ja koko ajan täydet tai melkein täydet tunnit. Puolen vuoden-10kk soppareita kuitenkin vain.. Nyt jään äitiyslomalle, joten menee mahikset saada tuolta edes joskus vakkaripaikkaa kun takaisin tuskin pääsee..
30v, töitä on ollut mutta en edes halua täysiä tunteja.. sitten joutuu olemaan koko ajan töissä. En edes jaksaisi nyt varsinkaan kun on jo lapsiakin. Vakituinen työ siis on mutta 30h / viikko.
Mä sain ekan kokoaikatyön 29-vuotiaana, vakipaikan pari vuotta myöhemmin. Kyllä se sitten siitä lähti, kun kunnolla pääsi putkeen. Alkoi olla jo vähän hätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä, olen 28-vuotias.
Määräaikasuuksia kaikki yhtä nollatuntisopimusta ja puhelinmyyntiä lukuun ottamatta, osa-aikaista paljon. Viime vuodet vapaaehtoisesti terveysongelmien takia.
Ei ole ollut. 40 v kohta ikää ja pisin työsuhde on ollut 9 kk. Työkokemusta yhteensä alle 5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
33-v., alun perin melko turha humanistinen tutkinto alla. 21-vuotiaana yliopistoon hakiessa maailma oli aika erilainen paikka, ja akateemista koulutusta kuin koulutusta pidettiin varmana pääsylippuna toimeentuloon. Olin myös liian nuori valitsemaan tarpeeksi käytännöllistä alaa, verkostoitumismahdollisuuksia olisi myös ollut hyvää hyödyntää tehokkaammin mutta harrastin mielummin järjestötoimintaa akatemian ulkopuolella.
Nyt opiskelen liiketaloutta ja teen loputtomia pätkä- ja freelancer-töitä. Nyt viime viikot juossut haastatteluissa kun edellinen työsuhde on päättymässä. Asiantuntijatehtäviin tuskin enää pääsen, sihteerin ja assistentin töihin olen näemmä jämähtämässä vaikka kuinka yritän itseäni kouluttaa ja osaamistani kehittää.
Omistusasunnosta haaveilen itsekin. Puolisolla on vakityö ja hän maksaa 2/3 asumiskuluista, en tuhlaile mutta melkoista kituutusta ollut näinkin. Sympatiani kaikille yksinasujille joilla sama tilanne, ei ole helppoa taloudellisesti eikä henkisesti.
30-vuotias, tehnyt nuorempana töitä parin kuukauden harjoittelusopimuksella, jota sitten jatkettiin lisää pari kuukautta. Parina viime vuonna tehnyt opetussijaisuuksia ( olen käynyt pedagogiset) ja keikahommia sisällöntuottajana, mutta en mitään suurempaa. Sijaisuuksista sentään maksetaan hyvin, mutta ei niitä varten soppareita tehdä. Valmistun vuoden päästä, toivon saavani vakituisen työpaikan opettajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole edes halunnut kokoaikaista vakituista työtä. Olen aina elättänyt itseni pelkästään keikkailemalla ja nautin tästä. Päätän itse koska olen töissä. En halua joutua siihen kokoaikatyön aiheuttamaan oravanpyörään. En myöskään ole löytänyt työpaikkaa jossa voisin kuvitella olevani täysiaikaisesti.
Vain määräaikaisia työsuhteita täälläkin, alle vuoden pisimmät. 50v. maisteri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Ihan varmasti pääset vaihtamaan alaa, kun todella haluat ja olet valmis näkemään vaivaa sen eteen :)
Hyvin on vielä muistissa itselläkin tuo elämänvaihe. Valmistuin maisteriksi 29-vuotiaana, ja sen jälkeen tein useamman vuoden osa-aikaisia pätkiä. Muutama vuosi sitten onnistuin työllistymään taloushallintoon, opiskelin uuden tutkinnon alalta ja sain vakkaripaikan asiantuntijatehtävissä. Kovaa työtä ja sitkeyttä vaati kyllä, välillä oli aika epätoivoinen fiilis, mutta nyt olen todella tyytyväinen valintoihini. Ensimmäisistä opinnoistakin on ollut paljon hyötyä, vaikka loppujen lopuksi ihan muulle alalle päädyin.
Olen 45-vuotias aineenopettaja eikä minulla ole vieläkään vakituista työsuhdetta. Töitä on kyllä ollut koko ajan. Silti meillä on asuntolainat yms. Työelämä on nykyään tällaista monella alalla. En enää edes oleta saavani vakituista työtä ennen eläkeikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette ole ottaneet työnsyrjästä kiinni? Miksi haahuilette?
Vierailija kirjoitti:
30v, töitä on ollut mutta en edes halua täysiä tunteja.. sitten joutuu olemaan koko ajan töissä. En edes jaksaisi nyt varsinkaan kun on jo lapsiakin. Vakituinen työ siis on mutta 30h / viikko.
Hei! Miten pärjäät taloudellisesti? Onko sinulla mies jakamassa taloudellista taakkaa?
T. äitiyslomalta kaupan alalle palaava, joka harkitsee n. 30-tuntista sopimusta ja pelkää, ettei tuo tarpeeksi rahaa yhden lapsen elämään
Kaikki eivät nykyään haaveile vakityöstä.
28v, työssäoloa takana yhteensä 8kk monesta eri työpaikasta. Osaksi omaa syytä, osaksi monen vttupään. Vaikka olen nuori niin reikäisestä ceeveestäni johtuen en ole kovaa huutoa työmarkkinoilla. Edes mansikkafarmille en kelpaa vaikka kasvoin maatilalla maatilan töitä tehden kuten juurikin niitä pirun peltotöitä! Aaaaaaaargh!!!
Minäkin sain ensimmäisen vakityön vasta 29 v. Ja olen toimistotyössä. Joten ei peli ole vielä menetetty, kolmekymppinenkin ehtii vielä.
40v lääkäri, vakivirka ei vielä koskaan. Määräaikaisia viransijaisuuksia ketjutetaan.
Alue: Aihe vapaa
35-vuotias maisteri. Kokoaikaisia ja osa-aikaisia töitä ollut, mutta ei yhtään yli vuoden kestävää työsuhdetta. Kaikki määräaikaisia.