Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita n. 30 v. joilla ei ole koskaan ollut kokoaikasta, vakituista työtä?
12.05.2020 |
Minä olen 29-vuotias enkä ole vielä onnistunut saamaan työtä, joka olisi vakituinen täysillä tunneilla. Olen kaupan alalla. Muutama täysituntinen on ollut, mutta ne on olleet määräaikaisia sopimuksia. Kaksi vakituista nykyinen työ mukaanlukien, mutta osa-aikaisia, joten on haettava myös soviteltua päivärahaa pienen palkan lisäksi.
No joo, onneksi on edes joku työ joten ehkäpä se vielä joskus avaa oven kokoaikatyöhön (etsin toimistotöitä), mutta kyllä tämä turhauttaa. Haluaisimme ostaa miehen kanssa jo oman kodin, mutta minkäs teet kun minun työmäärillä ei lainaa saa. Muutenkin inhottaa se, että en pysty leipää tuomaan pöytään täysin itse ansaitsemillani rahoilla, vaan tarvitsen lisäksi yhteiskunnan apua.
Opiskelu työllistävämpään ammattiin on kyllä suunnitelmissa, tietäispä vaan mikä ammatti se olisi. Pelkästään rahan takia en haluaisi uutta tutkintoa, en halua toista kertaa alalle jolla en viihdy. Jos en toimistohommiin pääse niin tosiaan pakko jotain keksiä, koska kaupan alalla ei nykyään tunnu olevan kuin päälliköillä kokoaikaiset työt, enkä halua esimieheksi enkä uskoisi sellaisena pärjäävänikään.
Muita? Millä alalla olette?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään muuten kokoaikatyötä haluaisi, mutta pakko se on koska en halua nostaa tukia palkan lisäksi, ja myös osallistua taloutemme pyörittämiseen muutakin kuin muutamilla satasilla kuussa. Raha tässä on ainut motivaatio kokoaikatyön hakemiseen, noin muuten osa-aikatyö on kiva kun on enemmän vapaa-aikaa.
Ap
Nuo unohtamatta työkkäriä josta haluais jo lopullisesti eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usvametsä kirjoitti:
Olen tehnyt koko ikäni pätkätöitä. Viimeiset 7,5 vuotta samalla työnantajalla ihan tauotta. Laskin juuri, että olen allekirjoittanut 40 työsopimusta tähän paikkaan. Mielestäni tämä alkaa olla vähän turhan pitkä aika olla määräaikaisena samalla työnantajalla. Olen jo todella väsynyt ja stressaantunut pätkätyöläisen arkeen ja tämä on vaikuttanut jo itsetuntoonikin. Saan kuitenkin positiivista palautetta kehityskeskusteluissa ja pomojen puheista ymmärtää, että he selkeästi haluavat pitää minut töissä. Luulen olevani vähän liian kiltti ja näkymätön ja varmaan liian itsestäänselvä jatkaja pätkätöissä. En osaa vaatia mitään. En haluaisi kuulostaa kateelliselta ja katkeralta, mutta tulee kyllä alemmuudentunteita, kun kaikki muut tulevat suoraan vakituiseksi tai heidät vakinaistetaan muutamassa kuukaudessa. Ei ole oikein sellainen tunne, että olenpa arvokas ja tärkeä työntekijä.
Aivan kuin minun sanojani! Edellisessä työpaikassa olin neljä vuotta putkeen, lähdin kun vakipaikat menivät muille. Sitten melkein kolme vuotta seuraavassa, jäin äitiyslomalle ja aiemmin automaattinen työsuhteiden uusiminen tietysti päättyi. Nyt haluan vakityön, enää en lähde nöyryytettäväksi pätkätöihin.
Hoitoala, tietenkin.
Tuo juuri on ikävää, että sopimusten uusiminen voi päättyä kuin seinään koska tahansa. Tällainen stressaaminen on todella uuvuttavaa. Toivottavasti löydät vakituisen työn pian.
Luokanopettaja yli 30 vuotta. Ei koskaan vakityötä mutta työelämässä joka ikinen päivä.
Nepotismi suurin syy miksi en ole töitä kunnolla saanut noin 6-12 kk määräaikaisia ja osa-aikaisia keikkatöitä ja tuurauksia vain. Entiset kaverit pääsi suhteilla kautta suoraan sukulaisten ja tuttujen firmoihin ja suoraan vakipaikka :D. Olin yhdessä paikassa jossa parikin tyyppiä oli ollut yli 5 vuotta töissä eikä kummallakaan vakipaikkaa. Eivät saanueet muuta kuin lyhyitä sopimuksia edelleen. Sitten tuli yksi esimiehen tuttu töihin nollakokemuksella ja kas kummaa sai heti vakituisen paikan kera kehujen. Nepotismi on yksi iso vääryys työmarkkinoilla ja syypää moneen masennukseen. Huutelijat voi haistaa kukkasen....
Itse sain vakituisen työn ensimmäistä kertaa yli 30-vuotiaana. Alanvaihto auttoi asiassa. On tämä nykymaailma naurettava, vanhempieni nuoruudessa pääsi vakituisiin töihin 16-vuotiaana jokainen joka halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usvametsä kirjoitti:
Olen tehnyt koko ikäni pätkätöitä. Viimeiset 7,5 vuotta samalla työnantajalla ihan tauotta. Laskin juuri, että olen allekirjoittanut 40 työsopimusta tähän paikkaan. Mielestäni tämä alkaa olla vähän turhan pitkä aika olla määräaikaisena samalla työnantajalla. Olen jo todella väsynyt ja stressaantunut pätkätyöläisen arkeen ja tämä on vaikuttanut jo itsetuntoonikin. Saan kuitenkin positiivista palautetta kehityskeskusteluissa ja pomojen puheista ymmärtää, että he selkeästi haluavat pitää minut töissä. Luulen olevani vähän liian kiltti ja näkymätön ja varmaan liian itsestäänselvä jatkaja pätkätöissä. En osaa vaatia mitään. En haluaisi kuulostaa kateelliselta ja katkeralta, mutta tulee kyllä alemmuudentunteita, kun kaikki muut tulevat suoraan vakituiseksi tai heidät vakinaistetaan muutamassa kuukaudessa. Ei ole oikein sellainen tunne, että olenpa arvokas ja tärkeä työntekijä.
Yli perseennuoleskelijat ja nepotistit saa aima heti vakituiset paikat suhteilla varsinkin. Älä huoli olet hyvä tekijä ja vika on työmarkkinoissa
Vierailija kirjoitti:
Nepotismi suurin syy miksi en ole töitä kunnolla saanut noin 6-12 kk määräaikaisia ja osa-aikaisia keikkatöitä ja tuurauksia vain. Entiset kaverit pääsi suhteilla kautta suoraan sukulaisten ja tuttujen firmoihin ja suoraan vakipaikka :D. Olin yhdessä paikassa jossa parikin tyyppiä oli ollut yli 5 vuotta töissä eikä kummallakaan vakipaikkaa. Eivät saanueet muuta kuin lyhyitä sopimuksia edelleen. Sitten tuli yksi esimiehen tuttu töihin nollakokemuksella ja kas kummaa sai heti vakituisen paikan kera kehujen. Nepotismi on yksi iso vääryys työmarkkinoilla ja syypää moneen masennukseen. Huutelijat voi haistaa kukkasen....
Kuulostaa Kuopiolta. Kokemusta on ja itselläni sama tarina aikoinaan. Vain sukulaissuhteilla pääsivät luokkakaverini töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista luettavaa.
Mullakin vakipaikka alle 20h/viikko. Kertyy kuitenkin täydet lomat. Omistusasuntoideat olen haudannut jo aikaa sitten.
Sain 50-vuotiaana ensimmäisen kokoaikaisen vakityön.
Niin, olen kuitenkin ollut työelämässä 17-vuotuaasta saakka. Alkuun nuorena oli aiba jotain äitiysloman sijaisuuksia. Sen jälkeen osa-aikaisuuksia. Vaihdoin pois kaupan alalta ja jo onnas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella huolissani parikymppisistä. Menetetäänkö taas yksi sukupolvi kymmenen vuoden työttömyyteen/pätkätöihin? Mielenterveysongelmat, elämän paikallaan junnaaminen nuorena ja näistä seuraava lapsettomuus tekee todella hallaa tälle maalle jälleen kerran. Puhumattakaan nyt niistä nuorista itsekään, mitä elämää tällainen on jos ei pääse parhaassa iässä elämään kiinni kunnolla?
Ensimmäinen vakityö 30-vuotiaana. KTM 26-vuotiaana ja tuo väli työttömyyttä, määraikaista ja keikkaluonteisesti puhtaita pienipalkkaisia duunarihommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein määräaikaisuuksia 9 vuotta ja sitten sain vakinaisen tehtävän. Päivääkään en ollut työttömänä määräaikaisenakaan. Nyt sitten vakipaikka ollut 12 vuotta, tehtävät kyllä välillävaihtuneet.
Vierailija kirjoitti:
29 vuotias luokanope, neljä vuotta samassa koulussa määräaikaisena. Nyt jäi yksi opettaja eläkkeelle, mutta eipä tullut vakituinen virka auki kun vedottiin koronaan ja kaikkeen muuhun. Jos kaikki menee hyvin niin jään äitiyslomalle marraskuussa, saa nähdä vieläkö sen jälkeen löytyy paikka samassa koulussa..
Melkein identtinen tilanne! 29v luokanope, viisi vuotta olin samassa koulussa, kesät palkatta tietenkin. Eläkkeelle jäi yksi työkaveri ja virka tuli kyllä auki, mutta siihen otettiin meidän määräaikaisten ohi henkilö jolla on 20 vuotta työkokemusta alalta. Eipä sillä väliä, että meitä oli useita, jotka oltiin vuosia tehty samassa koulussa. Tuon päätöksen jälkeen keräsin karttakeppini ja lähdin toiseen kouluun töihin. Virasta haaveilen kyllä, mutta eipä taida olla tulossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40v lääkäri, vakivirka ei vielä koskaan. Määräaikaisia viransijaisuuksia ketjutetaan.
Kiitos kommentista! Lääkäreistä on ympäri Suomea niin huutava pula (tai ehkä maksajista) että jos ei tuolla osaamisella saa vakitöitä niin turha on muidenkaan syyttää itseään pätkätöistä.
Olen yli 40 enkä ole oikeastaan ikinä ollut töissä. Jotain muutaman kuukauden sijaisuuksia, osa-aikaisuuksia tai projektihommia olen tehnyt välillä, mutta nuo ovat periaatteessa kaikki olleet eri aloilta eikä niistä ole ikinä mitään jatkoa seurannut. Nyt en enää edes yritä työllistyä. Työkkäriltä jos joskus tulee ilmoitus johon on pakko hakea niin tietenkin sinne hakemuksen lähetän, mutta vain, koska muuten katkeavat tuet. Ikinä en ole noista velvoittavista hauista kuullut mitään takaisin saati, että olisin päässyt haastatteluun asti.
CV on tyhjää täynnä eikä niitä kymmenien vuosien aukkoja millään selitellä. Parempi, että ne, jotka haluavat työllistyä hakevat töitä ja minä ja kaltaiseni jäämme suosiolla sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
29 vuotias luokanope, neljä vuotta samassa koulussa määräaikaisena. Nyt jäi yksi opettaja eläkkeelle, mutta eipä tullut vakituinen virka auki kun vedottiin koronaan ja kaikkeen muuhun. Jos kaikki menee hyvin niin jään äitiyslomalle marraskuussa, saa nähdä vieläkö sen jälkeen löytyy paikka samassa koulussa..
Melkein identtinen tilanne! 29v luokanope, viisi vuotta olin samassa koulussa, kesät palkatta tietenkin. Eläkkeelle jäi yksi työkaveri ja virka tuli kyllä auki, mutta siihen otettiin meidän määräaikaisten ohi henkilö jolla on 20 vuotta työkokemusta alalta. Eipä sillä väliä, että meitä
oli useita, jotka oltiin vuosia tehty samassa koulussa. Tuon päätöksen jälkeen keräsin karttakeppini ja lähdin toiseen kouluun töihin. Virasta haaveilen kyllä, mutta eipä taida olla tulossa
Lähdin 50- vuotiaana alalta, kun mitta tuli täyteen määräaikaisista sijaisuuksista. Niin kauan kestin, liikaakin.
Täällä eka virallisesti vakinainen paikka on nyt taskussa, täytin kesällä 30v ja ens vuoden alusta olen vakituinen. Olen kyllä ollut samassa paikassa jo 4 vuotta, josta valtaosan täysaikasena - alussa harjottelijana, kesäsijaistajana, nollasopparilla ja lopuksi pidempi määräaikasuus täysillä tunneilla.
Viimeseen asti kyllä jännitti saako vieläkään vakituista paikkaa. Työpaikallani oli pari vuotta aiemmin yt:t, mikä vaikutti paljon, jatkuvasti jännittänyt mitä käänteitä tulee. Työpaikka kuitenkin muutoin niin mieluinen ja ilmapiiri hyvä, niin on vain yrittänyt sietää epävarmuutta jatkosta.
Kokeile ap aula-assistentiksi hakea. Työ yleensä kokoaikaista. Palkka ei päätä huimaa eikä välttämättä auta lainan kanssa.
Mutta työn saa helposti, jopa ilman aspakokemusta. Ja itse sen ohessa oppisopimuksella opiskelin merkonomiksi. Ei siksi että se olisi minulle ollut tarpeellista mutta sain itseni näyttämään paperilla paremmalta.
Sem jälkeen hain "parempiin" töihin toimistoassariksi ja nyt olen myynninassistentti tittelillä tekemässä niitä toimitotöitä.
Aulaan vaihdoin ravintola-alalta 28-vuotiaana ja nyt olen 33. Ei siihen lopulta kauaa mennyt.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäinen tohtori. Joskus nuorempana taisi olla pari vakituista & osa-aikaista.
En suosittele nuorille sitä, että tarkoituksella tekee vain määräaikaisia. Jos suinkin pääsette vakipaikkaan, se antaa paremmat lähtökohdat edessä oleville 30-40 työelämävuodelle. Suolestahan tämä kaikki on.