Häiritsevät lasten puhelut työpaikalla

Ihme kinaamista jostain viestittelymuodosta. Oleellista kai on se, että työaika on työasioiden hoitamiseen. Jos käytät kaksi minuuttia johonkin henkilökohtaiseen asiaan, ok. Jos olet koko ajan pätkimässä töiden hoitoa omilla henkkoht asioilla -- miksi? Mistä sinulle maksetaan?

Näillä joillain mammoilla päriseen puhelin koko ajan. Mies, poika, tytär, äiti, anoppi, kaikki soittelevat... työaikana. Taukojen ajaksi puhelin jätetään pöytälaatikkoon. :))

Vierailija kirjoitti:

Tunnevammaiseksi haukkuja! Mikä oikeus sinulla on nimitellä ihmisiä noin? Etkö koe empatiaa yhtään työkavereitasi kohtaan?

Eri vastaaja olen mutta voin hyvin myöntää että en. En tunne mitään kollegoita kohtaan. On vähän tärkeämpiäkin asioita elämässäni ja töissä olen tekemässä rahaa.

Jep lässyn lässyn läpinäpuheluita, hirveetä kuunneella työpaikalla!

Vierailija kirjoitti:

Miksi työntekijä ei laita puhelinta äänettömälle palaverien ajaksi?

Ja voihan lapsi jättää viestin äidin vastaajaan.  Kun palaverissa / kokouksessa tulee tauko, voi työntekijä pikaisesti soittaa takaisin lapselle.

Pitääkö työnantajan maksaa palkkaa siitä ajasta, kun työntekijä hoitaa puhelimessa KOTIASIOITA?

Olen myös kertakaikkiaan niin kyllästynyt tuohon samaan paskaan.

Kaikki aina keskeytyy kun äidit alkavat puhua kilvan puhelimessa mussujensa kanssa.

Miksi eivät lpalkkaa apsille päiväksi kotiin hoitajaa, niin ennen tehtiin, oli lastenhoitaja tai kotiapulainen lasten kanssa ne tunnit, kun vanhemmat oli töissä.

Ja sitten ne perheellisten poissaolot lasten takia, aina pitää sumplia työvuoroja ja töitä. Ja lomia ovat aina vaatimassa tiettynä aikana kesästä, ja pitävät itsestään selvänä että muut joustaa.

Ei kiitos. En jousta enää.

Sinulla ei selvästi ole lapsia, etkä tiedä niistä mitään etkä myöskään siitä paljonko ne lastenhoitajat maksaa.

Todellakin täysin sietämätöntä. Meilläkin useampi mamma puhuu lastensa kanssa puheluita vaikka kesken palaverin, kun oikeasti pitäisi saada asioita tehtyä. Mitä retardeja ne lapset on, kun pitää joka ikisestä pikku asiasta soittaa. 

Minua ei niinkään ärsytä, mutta ihmettelen sitä, miten ennen koululaiset pärjäsivät hyvin vanhempien töissä ollessa. Yksikin työkaveri joka aamu ennen koronaa soitti lapselleen, että nyt pitäisi alkaa pukemaan ulkovaatteita ja lähteä. Eihän se lapsi opi koskaan ottamaan vastuuta itse, jos mahdollisuutta siihen ei anneta.

Jatkuu. Omassa lapsuudessa 90-luvulla ei tullut kuuloonkaan, että olisi soitettu vanhemmille vähemmästä asiasta kuin siitä että talo on tulessa. Ja siihen itsekin opetan. 

Oma lukunsa nämä, jotka ilmoittavat blogissa/facebookissa/instassa/keskustelyryhmissä: Loma alkaa nyt, joten jään neljäksi viikoksi nettitauolle. Mitä häh? Mä en käy ikinä työaikana netissä, korkeintaan ruokiksella, mutta työaikana en todellakaan. Insinööritoimistossa olen töissä eikä mun töitä kytätä, mutta mulla on töitä tehtävänä, koko ajan. En mä sais mitään aikaan, jos olisin niin paljon työaikana netissä kuin jotkut. Itse luen nämä tietysti työajan jälkeen. Vauva.fi:tä en ikinä lue työaikana, en edes vilkaise. Osa väittä olevansa nopeita, ei, kyse on siitä, että heillä ei ole tarpeeksi töitä. Minäkin olen kuulemma nopeampi kuin kukaan edeltäjistäni, mutta mulla on siitä edestä sitten töitäkin enemmän. No olenhan minä, kun käytän aikani työhön.

Mulla on työ jossa ei ole mahdollista edes katsoa puhelintaan, saati vastata siihen kesken työasioiden. Tauolla voi. Ja hyvin pärjätään ja ei ole mitään ongelmaa vain siksi etten ole koko ajan tavoitettavissa. Jos tulee hätätapaus niin lapset soittaa 112 tai juoksee naapuriin. Muissa asioissa voi varmasti odottaa taukoa tai iltaa.

Mua ei kyllä itseä häiritse jos muut puhuu kesken kaiken lasten kanssa... siitä vaan. Ehken ole koskaan ollut työpaikassa jossa se on todella jatkuvaa ja häiritsevää.

Vierailija kirjoitti:

Oma lukunsa nämä, jotka ilmoittavat blogissa/facebookissa/instassa/keskustelyryhmissä: Loma alkaa nyt, joten jään neljäksi viikoksi nettitauolle. Mitä häh? Mä en käy ikinä työaikana netissä, korkeintaan ruokiksella, mutta työaikana en todellakaan. Insinööritoimistossa olen töissä eikä mun töitä kytätä, mutta mulla on töitä tehtävänä, koko ajan. En mä sais mitään aikaan, jos olisin niin paljon työaikana netissä kuin jotkut. Itse luen nämä tietysti työajan jälkeen. Vauva.fi:tä en ikinä lue työaikana, en edes vilkaise. Osa väittä olevansa nopeita, ei, kyse on siitä, että heillä ei ole tarpeeksi töitä. Minäkin olen kuulemma nopeampi kuin kukaan edeltäjistäni, mutta mulla on siitä edestä sitten töitäkin enemmän. No olenhan minä, kun käytän aikani työhön.

Mä en ymmärrä sun tekstiä. Miten toi liittyy siihen että jotkut haluaa pitää somesta lomaa pari viikkoa..?

Vierailija kirjoitti:

Minua ei niinkään ärsytä, mutta ihmettelen sitä, miten ennen koululaiset pärjäsivät hyvin vanhempien töissä ollessa. Yksikin työkaveri joka aamu ennen koronaa soitti lapselleen, että nyt pitäisi alkaa pukemaan ulkovaatteita ja lähteä. Eihän se lapsi opi koskaan ottamaan vastuuta itse, jos mahdollisuutta siihen ei anneta.

Tämä! Kyllä minun lapsuudessani 90-luvulla lapset osasivat mennä kouluun ja koulusta kotiin ihan ilman soittelua tai viestittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei niinkään ärsytä, mutta ihmettelen sitä, miten ennen koululaiset pärjäsivät hyvin vanhempien töissä ollessa. Yksikin työkaveri joka aamu ennen koronaa soitti lapselleen, että nyt pitäisi alkaa pukemaan ulkovaatteita ja lähteä. Eihän se lapsi opi koskaan ottamaan vastuuta itse, jos mahdollisuutta siihen ei anneta.

Tämä! Kyllä minun lapsuudessani 90-luvulla lapset osasivat mennä kouluun ja koulusta kotiin ihan ilman soittelua tai viestittelyä.

Niinpä. Tämä onkin ihmeellistä, kun nyt nämä 90-luvun lapset sitten paapovat omansa. Jäikö heitä harmittamaan se kun vanhemmille ei saanut soitella joka risauksesta ja nyt mielissään vastaavat puhelimeen 24/7 ja myös työnantajan ajalla. 

Samaa olen saanut ihmetellä itsekin.

Olin jokunen kuukausi takaperin töissä eräässä palvelukodissa ja kesken iäkkäämmän vanhuksen hoitotyön piti hoitajan vastata puhelimeen, ja lapsihan sieltä kotoa soitti. Varmasti ollut tälle asukkaalle mukavaa, kun hoitaja jää puolitiehen puhelun takia.

Ei tulisi mieleenkään pitää puhelinta muualla kuin taukotiloissa ja sielläkin äänettömällä, saatika että kesken hoitotyön vastaisin puhelimeen. Epähygieniasta kaikenlisäksi.

Meillä oli kerran vuokratyöntekijä, jonka lapsi joko soitteli tai viestitteli koko ajan. Mä jouduin vielä opettamaan tuota naista ja jatkuva puhelimen näpräys keskeytti koko ajan. Eikä mitään välittänyt vaikka sanoin, että antaa sen puhelimen olla nyt vaan. Ei kun lapsella voi olla jotain tärkeää asiaa. Mitä teet, kun pomokaan ei viitsinyt sanoa mitään vaan heitti vaan pallon minulle takaisin. Omat hommat seisoi, kun tuon kouluttamiseen meni niin paljon aikaa.

Pyydä miestäsi soittamaan 10 kertaa työpäivän aikana ;) Lässytät puhelimeen kärsivällisesti mitä ostetaan kaupasta, kuka tyhjentää astianpesukoneen, lupaat pikkukivaa hierontaa ja sen sellaista illalla. Ja tämä siis ainakin 10 kertaa. Ei ne minuutin puhelut ketään haittaa. Parisuhdettakin pitää hoitaa!

Meillä pomo on yksi pahimmista puhelimeen vastaajista kesken palaverin, niin valitapa siinä sitten työtehokkuudesta ja -kulttuurista. Minusta on epäkunnioittavaa. Ei kunnioiteta työkavereiden ja alaisten työaikaa ja loppuviimeksi ei kunnioiteta työnantajaa.

Nämä "voit nyt lähteä kouluun" - jokapäivärimputtelijat ovat rasittavaa kuunneltavaa. Ekaluokkalaisen kohdalla ymmärrystä riittää, mutta eipä nuo tunnu osaavan lähteä itsenäisesti kouluun ikinä, jos sitä vastuuta ei anneta. Omalla työpaikalla näitä riittää, en ikinä sano mitään, mutta kieltämättä vuodesta toiseen päivittäinen soittelu (mielestäni jo isoille lapsille) käy välillä hermoille, UGH olen puhunut.

Huoh tuota tämän päivän meininkiä. Itse olen 80-luvulla ollut lapsi ja siihen aikaan äidille jos soitti töihin, niin se meni keskuksen kautta. Keskus-Ulla tiesi kaikkien työntekijöiden lapset, ja kerran antoi mulle luvan johonkin, kun äitiä ei ollut siinä hetkessä vastaamaan puheluun. Miettikää, tavallaan aivan vieras ihminen, ja antaa luvan, että saat mennä Minnan kanssa johonkin jne.. mutta silloin olikin enemmän tolkkua elämässä yleensä ja lasua ei tunnettua edes sanana.

Ymmärrän,jos on pieni koululainen ja halutaan varmistua esim., että lapsi on päässyt turvallisesti kotiin.

Mutta moni tuollainen rutiinipuhelukin hoituisi tekstarilla. Toki yritän ymmärtää molemminpuolista riippuvuussuhdetta, mutta onhan se nyt ihan mihin lapsen totuttaa tai opettaa. Nykyvanhemmat kyllä paapovat lapsiaan minusta aika paljon. Onhan siinä varmaan hyvätkin puolensa, mutta liika on liikaa.

Kouluun mennään myös hiukkasen sitä itsenäisyyttä opettelemaan. Ja koulun jälkeen iltapäiväarki, no, siihen ainakin itse aikanaan on opeteltu omat rutiinit.

Tulen koulusta,otan välipalaa, teen läksyt, lähden aina samojen kavereiden kanssa ulos.

Ps. Ystäväni aikuinen poika saattoi soittaa 15 kertaakin tunnin aikana, että "koska tuut kotiin? Mulla on nälkä?" Ja kyseessä ajokortillinen, työssäkäyvä yli kaksikymppinen mies. Se oli ystäväni mielestä ihan normaalia, ja sitten pitikin kiirehtiä ruoan ostoon ja laittoon. Hän puhui pojastaan Herrana. Kun Herra haluaa 😀 Että sellainen voi olla lopputulos, jos liikaa paapoo.