Lue keskustelun säännöt.
Epävakaa persoonallisuushäiriö
12.05.2020 |
Te, joilla todettu tai itse epäilette "oireiden" perusteella, miten se tulee teillä ilmi?
Millaista on elää epävakaan persoonallisuuden kanssa? Millaisia ongelmia? Miten näkyy arjessa ja ihmissuhteissa?
Muutakin saa kertoa :)
Kommentit (16)
Psykiatri totenut. Tässä oireita lyhyesti:
-nopeat mielialan vaihtelut mielettömän onnellisesta ja toiveikkaasta olosta täydelliseen masentuneisuuteen ja itseinhoon ja pettymykseen kaikkea kohtaan.
-holtiton rahankäyttö, jonka seurauksena velkoja ja rahat loppu jo ennen kuin kuu on edes puolessa välissä.
-etsin mielihyvää vääristä asioista, kuten alkoholista. Vedän kännit usein yksin kotona.
-ei sosiaalista elämää. Tuntuu ettei ihmiset pidä minusta.
-ei parisuhdetta, sillä en osaa olla miesten kanssa ja kun rakastun, se menee niin överiksi. Rakastun niin, että voisin tehdä mitä tahansa rakkauden kohteen puolesta. Samalla pelkään koko ajan menettäväni hänet jollekin toiselle ja olen liian epäileväinen ja mustasukkainen.
-innostun jostain asiasta ja olen ihan pakkomielteinen siitä sen aikaa kun se kestää. Esim jostain julkisuuden henkilöstä, musiikista tai vaatetyylistä.
-tuohon edelliseen liittyen, identiteettini on hukassa. En tiedä kuka olen ja millainen haluaisin olla. Tyylini vaihtuu monta kertaa ja saatan matkia jotakin tiettyä henkilöä vaatetyylistä hius- ja meikkityyliin sekä käyttäytymiseen. Omin siis kokonaisen persoonan.
-olen lapsellinen. Vielä näin 26-vuotiaana olen teini-ikäisen tasolla. Käyn kyllä töissä, mutta muuten mieleni on lapsellinen ja epäkypsä.
Raskasta on :( sain aspergertesteistäkin korkeat pisteet. Sitä vaan ei ole todettu. Lisäksi mulla on pakko-oireinen häiriö.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Draamaa, draamaa, draamaa mutta on sitä muillakin nuorilla.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä vai naisella?
Onko sillä eroa sitten vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä vai naisella?
Onko sillä eroa sitten vai?
On
Kaikki mulle heti tai ranteet auki. Elämä tapahtuu äärimmäisellä draamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirpeäkirsikka kirjoitti:
Psykiatri totenut. Tässä oireita lyhyesti:
-nopeat mielialan vaihtelut mielettömän onnellisesta ja toiveikkaasta olosta täydelliseen masentuneisuuteen ja itseinhoon ja pettymykseen kaikkea kohtaan.
-holtiton rahankäyttö, jonka seurauksena velkoja ja rahat loppu jo ennen kuin kuu on edes puolessa välissä.
-etsin mielihyvää vääristä asioista, kuten alkoholista. Vedän kännit usein yksin kotona.
-ei sosiaalista elämää. Tuntuu ettei ihmiset pidä minusta.
-ei parisuhdetta, sillä en osaa olla miesten kanssa ja kun rakastun, se menee niin överiksi. Rakastun niin, että voisin tehdä mitä tahansa rakkauden kohteen puolesta. Samalla pelkään koko ajan menettäväni hänet jollekin toiselle ja olen liian epäileväinen ja mustasukkainen.
-innostun jostain asiasta ja olen ihan pakkomielteinen siitä sen aikaa kun se kestää. Esim jostain julkisuuden henkilöstä, musiikista tai vaatetyylistä.
-tuohon edelliseen liittyen, identiteettini on hukassa. En tiedä kuka olen ja millainen haluaisin olla. Tyylini vaihtuu monta kertaa ja saatan matkia jotakin tiettyä henkilöä vaatetyylistä hius- ja meikkityyliin sekä käyttäytymiseen. Omin siis kokonaisen persoonan.
-olen lapsellinen. Vielä näin 26-vuotiaana olen teini-ikäisen tasolla. Käyn kyllä töissä, mutta muuten mieleni on lapsellinen ja epäkypsä.
Raskasta on :( sain aspergertesteistäkin korkeat pisteet. Sitä vaan ei ole todettu. Lisäksi mulla on pakko-oireinen häiriö.
N26
Allekirjoitan tän sanasta sanaan. Tuli melkein itku, että joku muu jakaa samat tuntemukset. -N31
Näin ystävänä totean että epäluotettava. Kuinkahan monta oharia mulle on tehty..
Nykyään en edes odota tapaamisten onnistuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä vai naisella?
Onko sillä eroa sitten vai?
On
Haluatko selventää? Minulle, kun ei ole eroista tietoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vanha epävakaa. On todettava, ettei elämästä jäänyt muuta pysyvää kuin lapset. Eivätkä hekään pidä kummemmin yhteyttä.
Olen erakoitunut, kun en jaksa säätää ihmisten kanssa niin, että heille kelpaisi.
Vierailija kirjoitti:
Kirpeäkirsikka kirjoitti:
Psykiatri totenut. Tässä oireita lyhyesti:
-nopeat mielialan vaihtelut mielettömän onnellisesta ja toiveikkaasta olosta täydelliseen masentuneisuuteen ja itseinhoon ja pettymykseen kaikkea kohtaan.
-holtiton rahankäyttö, jonka seurauksena velkoja ja rahat loppu jo ennen kuin kuu on edes puolessa välissä.
-etsin mielihyvää vääristä asioista, kuten alkoholista. Vedän kännit usein yksin kotona.
-ei sosiaalista elämää. Tuntuu ettei ihmiset pidä minusta.
-ei parisuhdetta, sillä en osaa olla miesten kanssa ja kun rakastun, se menee niin överiksi. Rakastun niin, että voisin tehdä mitä tahansa rakkauden kohteen puolesta. Samalla pelkään koko ajan menettäväni hänet jollekin toiselle ja olen liian epäileväinen ja mustasukkainen.
-innostun jostain asiasta ja olen ihan pakkomielteinen siitä sen aikaa kun se kestää. Esim jostain julkisuuden henkilöstä, musiikista tai vaatetyylistä.
-tuohon edelliseen liittyen, identiteettini on hukassa. En tiedä kuka olen ja millainen haluaisin olla. Tyylini vaihtuu monta kertaa ja saatan matkia jotakin tiettyä henkilöä vaatetyylistä hius- ja meikkityyliin sekä käyttäytymiseen. Omin siis kokonaisen persoonan.
-olen lapsellinen. Vielä näin 26-vuotiaana olen teini-ikäisen tasolla. Käyn kyllä töissä, mutta muuten mieleni on lapsellinen ja epäkypsä.
Raskasta on :( sain aspergertesteistäkin korkeat pisteet. Sitä vaan ei ole todettu. Lisäksi mulla on pakko-oireinen häiriö.
N26
Allekirjoitan tän sanasta sanaan. Tuli melkein itku, että joku muu jakaa samat tuntemukset. -N31
Sama juttu mulla täsmäsi täysin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nuoruudessani tämä häiriö todettu. Kovan taistelun, työn ja jääräpäisyyden ansiosta elämä on päällisin puolin tällä hetkellä varsin mallikkaasti. Tavallaan nuo oireet ovat edelleen sisälläni, mutta onnistun jotenkin pitämään ne kurissa. Vain harva tietää menneisyydestäni ja ongelmista, joiden kanssa olen paininut ja osittain painin edelleen. Elämä on silti hyvin nykyään. Kyllä sitä voi siis pärjätä tämän diagnoosin kanssa hyvinkin, mutta paljon työtä se vaatii.
Ei psykiatri voi yhdellä käynnillä tällaista diagnoosia antaa... niitäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää kokemuksia joko itsellä tai jollain tutulla?
Vierailija kirjoitti:
Ei psykiatri voi yhdellä käynnillä tällaista diagnoosia antaa... niitäkin on.
On joo. Ilman SCID-testiä, koska pakko päästä jo kotiin ja tämä on selvä tapaus, nyt ei jaksa tuhlata energiaa tämän enempää.
Miehellä vai naisella?