Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko nyt se persläpi?
28.07.2025 |
Katkaisen piakkoin välit yhteen pitkäaikaisimmista ystävistäni.
Hän sai lapsen 3 vuotta sitten ja koitin olla tukena ja "riemuita" hänen kanssaan, mutta en itse pidä lapsista yhtään. Tietenkin tuin ja olin läsnä, mutta nyt kaikki viimeiset tapaamiset lapsin on ollut kaiken keskipiste. En nyt väitä, että pitäisi ryyppäämään mennä tai mitään muuta kuin että saisi keskenään, aikuisten kesken viettää aikaa ja vaihtaa kuulumisia ja olla stressittä. Mutta se pentu otetaan AINA mukaan, ja siis ystävän mies on kunnon tyyppi ja huolehtii lapsesta, hyvin voisi jäädä yksin kotiin lapsen kanssa, mutta ystävällä joku hinku tuoda aina mukaan. Joskus on ok ja kyllä sitä kestää, mutta että aina. En jaksa enää..
Myönnän, että joskus haluaisin juoda viinilasin tai olla kuuntelematta loputonta jokeltelua, kun kuitenkin aikuisten kesken vietetään aikaa. Muillakin lapsia, joskus harvoin ottavat pakon edessä mukaan, mutta kukaan kuin hän ei JOKAIKINEN KERTA. En vain jaksa. Tuntuu, että lapsi on nyt kaiken muun ylle menevä täysi elämän keskikohta ja se on okei, en vain jaksa itse enään. Olenko persläpi jos nyt viilennän välejämme ja lopulta vain katkaisen ne. En ole itse vanhempi, enkä koskaan lasta hankkimassa, enkä jaksa jatkuvasti. Ryhmässämme on myös muita lapsettomia, kukaan muu ei vain ainakaan ulkopuolisesti näytä olevan tästä ärsyyntynyt, ja siksi kysyn nyt täällä.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä juttu ei jaksa lukea.
laiskuuden huippu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset jymähtävät herkästi johonkin kuplaansa pitkäksi ajaksi. Ystävälläsi on nyt vanhemmuskupla ja se voi kestää vielä pitkään. Se ei tarkoita, että hän jää kuplaansa lopuksi ikää. Elämäntilanteet muuttuvat kaikilla ja se vanha, hyvä ystävä voi tulla herkästi mieleen kun elämään tuleekin uusia suuntia. Älä siis katkaise välejä, polta siltoja takanasi, vaan ajattele, miten pidät hänestä nyt pitkän "breikin". Etäännytä itsesi, älä odota häneltä mitään ja laittele joskus jokin viesti jouluna tai synttäreinä.
Oman ystäväni kanssa puhuimme samasta aiheesta suoraan ja sovimme breikistä. Se tuntui helpommalta kuin poistua draamalla. Myönnän kuitenkin, että taakka putosi harteiltani. Se, että koko ajan toivoin ystävältäni aikaa ja lähtemistä johonkin oli turhauttavaa. Nyt kun tiedän hänen keskittyvän lapsiin olen iloinen hänen puolestaan, mutta en ole koko kesänä kaivannut hänen seuraansa ja tuskin tulevana talvenakaan.
Et ole mielestäni tässä väärässä, mutta oletko puhunut ystäväsi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä juttu ei jaksa lukea.
Tämä provo taas. En tartu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo. Minä olen se sun kaverisi, toki kahden kymmenen vuoden takaa.
minullakin oli kunnon mies ja lapsella siis kunnon isä, mutta ei siitä silti tulout mitään, että lapsen olisi vain jättänyt isän hoidettavaksi. Sille oli tottakai oikein selvä, että myös isät hoitavat lasta tasaveroiseeti - ei vaan ikinä just nyt. Se oli mahdollistw, mutta aina niin saa.anan vaikeaa, ja vaati erityisperusteluja ja säätämistä, että oli helpompi ottaa lapsi mukaan. Niinpä ainoa tapani päästä sen öitiyskuplan ulkopuolelle, oli pakata lapsi mukaan ja mennä sen kanssa. Älä siis välttämättä usko, että toinenon jossain kuplassa, hån voi hyvinkin haluta sieltä pois ja tämä on se ainoa hänelle toimiva tapa. Enkä tajua, miksi sinä et voisi ottaa lasillista valkoviiniä, vaikka siellä onkin jonkun muun lapsi mukana - ellei se sun niin sanottu lasi ole aina kaatokänni.
Toki jos sulla ei ole halua olla tämän ihmisenkaveri enää kun se ei tapahdu sun ehdoilla, niin ei siinä sitten mitään. Mitä pikemmin lopetat suhteen, sen parempi molemmille osapuolille.
On ymmärrettävää jos jäädytät välit. Ei tuollaista monikaan jaksa. Jotkut naiset sekoavat äitiyteen, valtaosa onneksi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo. Minä olen se sun kaverisi, toki kahden kymmenen vuoden takaa.
minullakin oli kunnon mies ja lapsella siis kunnon isä, mutta ei siitä silti tulout mitään, että lapsen olisi vain jättänyt isän hoidettavaksi. Sille oli tottakai oikein selvä, että myös isät hoitavat lasta tasaveroiseeti - ei vaan ikinä just nyt. Se oli mahdollistw, mutta aina niin saa.anan vaikeaa, ja vaati erityisperusteluja ja säätämistä, että oli helpompi ottaa lapsi mukaan. Niinpä ainoa tapani päästä sen öitiyskuplan ulkopuolelle, oli pakata lapsi mukaan ja mennä sen kanssa. Älä siis välttämättä usko, että toinenon jossain kuplassa, hån voi hyvinkin haluta sieltä pois ja tämä on se ainoa hänelle toimiva tapa. Enkä tajua, miksi sinä et voisi ottaa lasillista valkoviiniä, vaikka siellä onkin jonkun muun lapsi mukana - ellei se sun niin sanottu lasi ole aina kaatokänni.
Toki jos sulla ei ole halua olla
Luulisi, että äitiyskuplasta pääsisi nimenomaan kun ei olisi lapsi roikkumassa jatkuvasti mukana. saisi olla muutakin elämää kun vain äiteys. ja kuulostaa että miehesi oli vain vätys ja tiesi että luovut helpolla kun pistää vähän tikkua ristiin, niin ei tarvitse huoltaa pentuaan. laiska. ja sinä selkärangaton. ja ap nimenomaan sanoi, ettei tarkotus ollut ryypätä niin mistähän senkin vedit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos nyt vaan kerrot akatuksesi suoraan ystävälle?
Lapsi ON vanhempiensa keskipiste. Lapsen saamisen myötä arvomaailma muuttuu ja elämä kiertyy usein perheen ympärille ja avaa uusia näköaloja, mitä lapsettoman on vaikea ymmärtää.
Sinulla on vapaus valita mitä ihmissuhteelle teet. Ole kuitenkin avoin ja rehellinen ystävääsi kohtaan.
Mulla on yksi lapsi jolla on myös toinen vanhempi. Käydään kumpikin tapaamassa ystäviä ilman lasta, joskus myös lapsi mukana. Jopa hoidossa on lapsi ollut niin että ollaan kumpikin yhtäaikaa käyty, esim keikalla ystäväporukan kanssa. Ei tämä varmaan kaikilla onnistu, mutta tiedän että on niitäkin, jotka ei vaan halua olla erossa lapsestaan. Mulla oli tällainen ystävä. Välit viileni lopulta, ei se ollut kovin mielekästä kun itse järjesti aikaa pidemmän kaavan näkemiselle ja yksi tuo mukanaan lapsen, joka vaatii ihan kaiken huomion. Siinä sitten sai katsella vierestä lapsenhoitoa. Tuolloin päätin, että jos omia lapsia tulee, niin miehen kanssa jo ennen syntymää selvät sävelet, että vastuu on kummankin ja muutkin ihmissuhteet merkkaa. Onneksi näin kävikin.
Nuo viilenneet välit meni niin, että en yhtään yrittänyt aikaa tälle supermammalle enää järkätä, jos ehdin pikaisesti kahville niin joskus käväisin, jos ei ollut fiilis katsella lapsenhoitoa niin jätin välistä. Itsestään harveni näkemiset noin ja nyt on kulunut kai vuosi jo viime kerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapsi ON vanhempiensa keskipiste. Lapsen saamisen myötä arvomaailma muuttuu ja elämä kiertyy usein perheen ympärille ja avaa uusia näköaloja, mitä lapsettoman on vaikea ymmärtää."
No varmaan joillekin, mutta aika monet haluaa jonkinlaisen tasapainon eikä heti anna arvomaailman noin jyrkästi keikahtaa. Minusta on huonoa vanhemmuutta, jos lapsi ei ole tärkeä, mutta yhtälailla huonoa on, jos lapsi on vanhemmalleen ihan kaikki kaikessa. Etenkään vanhemmiten, kun lapsikin tarvitsee omaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos nyt vaan kerrot akatuksesi suoraan ystävälle?
Lapsi ON vanhempiensa keskipiste. Lapsen saamisen myötä arvomaailma muuttuu ja elämä kiertyy usein perheen ympärille ja avaa uusia näköaloja, mitä lapsettoman on vaikea ymmärtää.
Sinulla on vapaus valita mitä ihmissuhteelle teet. Ole kuitenkin avoin ja rehellinen ystävääsi kohtaan.
Sehän nimenomaan ei avaa uusia näköaloja jos käy niin ettei mitään muuta voi enää ajatella kuin sitä jälkeläistään. Päinvastoin, maailma kapenee ja sulkeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos nyt vaan kerrot akatuksesi suoraan ystävälle?
Lapsi ON vanhempiensa keskipiste. Lapsen saamisen myötä arvomaailma muuttuu ja elämä kiertyy usein perheen ympärille ja avaa uusia näköaloja, mitä lapsettoman on vaikea ymmärtää.
Sinulla on vapaus valita mitä ihmissuhteelle teet. Ole kuitenkin avoin ja rehellinen ystävääsi kohtaan.
Sehän nimenomaan ei avaa uusia näköaloja jos käy niin ettei mitään muuta voi enää ajatella kuin sitä jälkeläistään. Päinvastoin, maailma kapenee ja sulkeutuu.
Niin, lapsetonhan tätä ei voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos nyt vaan kerrot akatuksesi suoraan ystävälle?
Lapsi ON vanhempiensa keskipiste. Lapsen saamisen myötä arvomaailma muuttuu ja elämä kiertyy usein perheen ympärille ja avaa uusia näköaloja, mitä lapsettoman on vaikea ymmärtää.
Sinulla on vapaus valita mitä ihmissuhteelle teet. Ole kuitenkin avoin ja rehellinen ystävääsi kohtaan.
Sehän nimenomaan ei avaa uusia näköaloja jos käy niin ettei mitään muuta voi enää ajatella kuin sitä jälkeläistään. Päinvastoin, maailma kapenee ja sulkeutuu.
Niin, lapsetonhan tätä ei voi ymmärtää.
Lapseton sen nimenomaan ymmärtää, kun katsoo vierestä sitä näköpiirin sumentumista ja sosiaalista eristäytymistä.
Tein niin sanotun hiljaisen vetäytymisen, en vaan pidä enää yhteyttä niin paljon. Neljättä vuotta jaksoin sitä, että yhtään lausetta ei voitu loppuun puhua ennen kuin lapsi taas vaati huomiota. Ajattelen, että saan ystäväni takaisin sitten kun lapset on vähän vanhempia. Ystävän mies on vätys jolla muka aina on jotain, eikä ystäväni vaadi tätä vahtimaan.
Alue: Aihe vapaa
Liian pitkä juttu ei jaksa lukea.