En ymmärrä miksi isien pitäisi olla mukana synnytyksessä, kun sen sotkun näkemisestähän voi saada vaikka traumoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin tueksi se isä sinne synnytykseen tulee, eikä siksi, että kukaan haluaisi hänen katselevan synnytystä... Katseen voi pitää myös tiukasti siinä naisen kasvoissa, enemmän sille miehelle on muutenkin synnytyksessä käyttöä navan yläpuolella kuin alapuolella.

Olen synnyttänyt ja myös käynyt peräpukaman poistossa, yleisöä en kaivannut kumpaankaan mutta henkistä tukea toiseen näistä kyllä, ja se ei ollut lähes kivuton peräpukaman poisto.

Mihin kaikkeen mies saa pakottaa naisen? Kun sinä olet kerran miehiä tähän pakottamassa

Ei puolisoa saa pakottaa yhtään mihinkään, eikä fiksua perheestään välittävää miestä tarvitse pakottaa, vaan lähtee mukaan ihan omasta aloitteestaan. Henkilökohtaisesti en olisi koskaan sellaisen itsekkään kitisijämiehen kanssa lisääntynytkään, joka ei halua vapaaehtoisesti vaimonsa tukena olla tämän elämän kivuliaimman ja raskaimman tapahtuman aikana. Etenkin, kun ottaa huomioon tämän helmen osallisuuden siihen, miksi siinä tilanteessa ylipäätään ollaan.

Onneksi on ollut varaa valita myös kunnollinen ja huomaavainen mies!

Sellainen heikko naislapsi siellä sitten. Naiset ovat synnyttäneet tuhansia vuosia ilman että mies on ollut pitämässä kädestä kiinni. Onneksi kaikki naiset eivät ole samanlaisia itkuiitoja kuin sinä. 

En nyt ihan saanut kiinni, mihin tarkalleen ottaen nämä termit "naislapsi" ja "itkuiita" perustit, mutta mikäli viittasit harjoittamaani valinnan vapauteen puolison ja lisääntymiskumppanin valinnassa, lienee tosiaan sinun onnesi, että niitäkin löytyy jotka eivät näin tee. Toivottavasti polkunne kohtaavat pian.

Ensinhän on suositeltavaa aikuistua ja sitten vasta alkaa tehdä lapsia. 

Ei aikuinen mies traumatisoidu oman_lapsen_syntymästä. 

Lapsen vertaaminen peräpukamaan kertoo ap:n perheestä jotain, mitä en täysin hahmota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos synnytyksessä mukana olemisesta tulee traumoja niin olisi miehen kannattanut jäädä kotiin oman äitin kanssa asustelemaan maailman loppuun saakka. Äiti olisi leiponut pullaa ja mössännyt sen lautasella pojalle, että voi lusikalla syödä. 

Sellaiset miesten vähättelyt ja sheimaukset sieltä. 

Miksi naiset itse ulvovat jopa kuukautisistaan? 

Eihän tuossa miehiä vähätelty tai "sheimattu" vaan keskenkasvuisia tolvanoita, älä sekoita näitä.

Itselläni ei vielä ole lasta ja jos sellainen tulee, en haluaisi olla mukana katsomassa synnytystä. Mutta jos lapseni äiti sitä vaatisi suostuisin kyllä.

En ymmärrä, kuinka koronan varjolla voidaan kieltää isältä lapsensa ensimmäiset hetket, vaikka on paljon tutkimustietoa siitä, että isän olisi hyvä olla synnytyksessä ja lapsen ensimmäisinä päivinä läsnä.

Kaikkien kolmen lapseni synnytyksessä olen ollut mukana, eikä siellä mitään paska- tai eritelammikoita ollut?! :D tosin, vaimo otti sen peräruiskeen heti kun synnärille tultiin, ja lapset synnytti veteen... Vesi kait jotenkin pehmiyttää paikkoja niin, ettei siinä repeä, kun ei sitä vertakaan tullut sinne altaaseen juurikaan, kuin vasta lapsen synnyttyä kun istukka tuli ulos...? Siinä jälkeisvaiheessa se allas tosiaan oli hurjan punainen, mutta siinä vaiheessa oltiin jo siirtymässä pois siitä, ettei sitä nyt tartte jäädä töllistään jos verta pelkää.. Vaimo synnytti kontillaan, altaan reunaa vasten ja minuun nojaten, että eipä siinä itse "tapahtumaa" edes nähnyt vasta kun lapsi oli jo ponnistettu altaaseen!

Itsekin luulin esikoisen kohdalla, että olis jotenkin brutaali kokemus. Päinvastoin! Unohtumaton ja koskettava kokemus!

M38

Mies31 kirjoitti:

Itselläni ei vielä ole lasta ja jos sellainen tulee, en haluaisi olla mukana katsomassa synnytystä. Mutta jos lapseni äiti sitä vaatisi suostuisin kyllä.

Et sinä ole siellä synnytyksessä katselijana vaan vaimosi tukena ihan kirjaimellisesti. Hierot selkää, jos vaimo tahtoo, pyyhit hikeä, autat vessaan, haet juomista, pidät tunnelman positiivisena ja pidät vaimosi puolta, jos tämä kivuiltaan ei ymmärrä mitä on tapahtumassa. Ponnistusvaiheessa voit tukea selästä tai pitää jalkaa. Synnytyksessä isästä on apua siellä yläpään puolella, kätilöt hoitavat alapään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien kolmen lapseni synnytyksessä olen ollut mukana, eikä siellä mitään paska- tai eritelammikoita ollut?! :D tosin, vaimo otti sen peräruiskeen heti kun synnärille tultiin, ja lapset synnytti veteen... Vesi kait jotenkin pehmiyttää paikkoja niin, ettei siinä repeä, kun ei sitä vertakaan tullut sinne altaaseen juurikaan, kuin vasta lapsen synnyttyä kun istukka tuli ulos...? Siinä jälkeisvaiheessa se allas tosiaan oli hurjan punainen, mutta siinä vaiheessa oltiin jo siirtymässä pois siitä, ettei sitä nyt tartte jäädä töllistään jos verta pelkää.. Vaimo synnytti kontillaan, altaan reunaa vasten ja minuun nojaten, että eipä siinä itse "tapahtumaa" edes nähnyt vasta kun lapsi oli jo ponnistettu altaaseen!

Itsekin luulin esikoisen kohdalla, että olis jotenkin brutaali kokemus. Päinvastoin! Unohtumaton ja koskettava kokemus!

M38

No vesisynnytys nyt on ihan eri juttu kuin siinä sairaalasängyllä ponnistus! Allas nimenomaan blokkaa näkymän sinne alapäähän, eikä vesisynnytyksen ponnistusvaiheessa kätilö ala huudella isää kurkkaamaan, kun vauvan pää syntyy (oon kuullut että monelle käynyt näin?) ... En nimittäin itsekään haluaisi nähdä moista. Ja kaks lasta oon synnyttänyt, toisen veteen ja toisen sektiolla (perätilan takia).

N33