Jatkaisitteko suhdetta jos teille selviäisi....

Vierailija kirjoitti:

jättäisin, miehet on muutenkin niin paskoja

Tämmöisen kuvan olen palstalta saanut. Tosielämässä näen joka päivä hyviä miehiä, jotka rakastavat perhettään.

Mieheni ex on tummatukkainen, pyylevä, ei todellakaan kaunis. Minä olen vaalea, kurvikas, kaunis.

Voi ei, pitäisiköhän erota kun en taida olla mieheni tyyppiä? :D 

Jaa-a, kai mies pitää sinustakin, kerran on sinun kanssa yhdessä?

Minulle on vasta myöhemmin selvinnyt, että mieheni myös pitää muodokkaammista (varsinkin isoista rinnoista) ja itselläni on b-kupit. Mieheni kuitenkin aina kehuu minua ja rintojani, joten miksi ei voisi pitää molemmista?

Ei siis uhkaa ainakaan minua, hyvin pystyn jatkamaan, vaikka toinen haaveilisikin isommista muodoista silloin tällöin.

Minusta tuo on ratkaisevaa, että mies yrittää muuttaa ulkonäköäsi ihanteensa suuntaan. Sellaista en missään nimessä hyväksyisi.

Voi miesten joukossa olla poikkeuksiakin enkä ole mies, mutta itse olen sitä mieltä ja muutama esimerkki pieleen menneistä avioliitoistakin tuttavapiiristä, että miehen naisihanne kyllä vaikuttaa suhteen romuttumiseen. Jos siroista pitävä menee naimisiin raskasrakenteisen kanssa tai muodokkaista pitävä siron kanssa, niin syyt mennä naimisiin eivät ehkä sittenkään ole olleet tarpeeksi painavat. 

Minulla itselläni ja myös miehelläni on ollut ihan samantyyppisiä poika- ja tyttöystäviä kuin olemme toisillemme. Olen myös nähnyt vahingossa sivuhistoriasta, millaisia naisia mies katselee netistä ja he ovat samanlaisia rakenteeltaan kuin minä. Hiusten värillä ei ilmeisesti ole niin suurta väliä kuin ruumiinrakenteella.

Pidän miehen naismakua aika tärkeänä, siis selvittämällä miltä miehen aiemmat ovat näyttäneet. Myös moni mun frendi aikoinaan otti tuosta selvää. Mutta varmaan kaikki eivät ole yhtä tarkkoja tyttöystävän ulkonäöstä eikä sitä siis saa selville ennen kuin sitoutuu.

Tykkään tummista miehistä, silti elämäni suurin rakkaus on suomalainen vaalea mies.

Seurasin pitkään tuttavaperhettä, jonka mies oli melkoinen häntäheikki. Kaksi tummaa ja hoikkaa vaimoa kesti häntä aikansa. Sikäli kun tiedän, mies kuolasi vain isoja blondeja, joista yhden satuin näkemään. Sellainen parodisen kurvikas jaynemansfieldklooni että henki salpautui.  Naismaun ristiriidan selittää se, että fantasioiden nainen on vain elämän kohokohtia varten. Salainen hotelliviikonloppu silloin tällöin. Arki haalistaisi satujen naisen lumon. Syyttäkäämme geenejä ja hormoneita.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ex on tummatukkainen, pyylevä, ei todellakaan kaunis. Minä olen vaalea, kurvikas, kaunis.

Voi ei, pitäisiköhän erota kun en taida olla mieheni tyyppiä? :D 

Kiitos kateuspeukuista te tummat pyylevät naiset :) 

Mä olin aikanaan hyvin epävarma, kun sain tietää että mies katsoi pornoa jossa on aasialaisia naisia. Oikestaan pelkästään, eikä muunlaisia naisia. Ite en ole aasilainen, enkä mikään pikkuruinen, lyhyt, siro..

No se epävarmuus on poistunut lähinnä ajan kanssa ja nyt lähinnä nolottaa miksi edes ajattelin asiaa.. poke ei oo tosielämää ja oon itekki katsonut ties mitä, mistä en haluais että mieheni tietää.. ja pornomieltymys ja naismaku ei oo sama asia, turhia pelkäsin.

Miksi ihmeessä lopettaisin suhteen tuollaiseen? Kuulostaa ihan naurettavalta syyltä. Onko taustalla oikeasti jotain muuta, mitä et itsellesi uskalla myöntää?

On ihan luonnollista, että ihastuu ja rakastuu henkilöön, joka ei ollenkaan vastaa sun tyyppiä. Ei se tarkoita, että olisi tyytynyt johonkuhun. Se vain tarkoittaa, että se henkilö on niin upea että näkee hänen ominaisuutensa vielä parempina. Miehesi on valinnut sinut. Hän luultavasti rakastaa sinua. Ja voi olla, että vastaat luonteeltasi ja muilta piirteiltä hänen ihannettaan, vaikket olekaan sitä ulkoisesti.

Itse en ole koskaan ihastunut siihen, mikä on "mun tyyppiä". Ihanteet on ihanteita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on ratkaisevaa, että mies yrittää muuttaa ulkonäköäsi ihanteensa suuntaan. Sellaista en missään nimessä hyväksyisi.

Voi miesten joukossa olla poikkeuksiakin enkä ole mies, mutta itse olen sitä mieltä ja muutama esimerkki pieleen menneistä avioliitoistakin tuttavapiiristä, että miehen naisihanne kyllä vaikuttaa suhteen romuttumiseen. Jos siroista pitävä menee naimisiin raskasrakenteisen kanssa tai muodokkaista pitävä siron kanssa, niin syyt mennä naimisiin eivät ehkä sittenkään ole olleet tarpeeksi painavat. 

Minulla itselläni ja myös miehelläni on ollut ihan samantyyppisiä poika- ja tyttöystäviä kuin olemme toisillemme. Olen myös nähnyt vahingossa sivuhistoriasta, millaisia naisia mies katselee netistä ja he ovat samanlaisia rakenteeltaan kuin minä. Hiusten värillä ei ilmeisesti ole niin suurta väliä kuin ruumiinrakenteella.

Pidän miehen naismakua aika tärkeänä, siis selvittämällä miltä miehen aiemmat ovat näyttäneet. Myös moni mun frendi aikoinaan otti tuosta selvää. Mutta varmaan kaikki eivät ole yhtä tarkkoja tyttöystävän ulkonäöstä eikä sitä siis saa selville ennen kuin sitoutuu.

Tarkentaisin että mies itse ei varsinaisesti yritä ulkonäköäni muuttaa, mutta vihjailee millaisista muutoksista pitäisi. Itsellä sitten paineita tehdä niitä muutoksia, koska tokihan haluisin olla mieheni ihanteisiin sopivampi.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olisin jo todella utelias, että miksi miehesi siis "tyytyi" sinuun, jos hän haluaisi jotain ihan muuta. Eiköhän asiasta kannata keskutella ASAP, ennen kuin kehitän liikaa vaihtoehtoteorioita omassa päässäsi. Voihan se olla, että latino-kaunotar on hänelle joku fantasia, muttei sitä mitä hän arkielämässä haluaa vierelleen. Tai mistäpä sitä tietää. Keskustelkaa.

On jo tullut ilmi että preferoi näitä latinonaisia ja tämän tyylisiin naisiin tuntee vetoa eniten, hyvänä kakkosena ta ties minä, tulee sitten maidonvalkoinen suomineito, eli minä.

Enkä kyllä tajua että jos fantasioi lattareista, niin miksi se olisi jotenkin lieventävä seikka? Tulee sellainen tunne että olen vain joku korvike, kun ei nyt ollutkaan mahkuja siihen unelmanaiseen. Kertoo sekin jo jotain että aina rivienvälistä yrittää vihjailla josko värjäisin tummemmaksi hiukseni...tuntuu vain että olen ihan vääränlainen kokoajan.

-ap

Täällä sama. Olen tuo aiemmin kommentoinut vaalea nainen, jonka ex-mies tykkäsi mustahiuksisista naisista. Hänkin jatkuvasti ehdotti jos värjäisin hiukseni mustaksi. Muuten toki oisin voinut värjätä, mutta ei sovi mulle ollenkaan. Miksi olla yhdessä jos toinen koittaa koko ajan muuttaa? Myös nuo hänen ihailemansa naiset ovat tatskattuja netissä huomioh...via, itse olen vaativissa asiantuntijatehtävissä ja täysin erilainen.

Sekin tuossa ahdistaa jos se oma ja puolison naisihanne, siis kohdallani se miltä haluaisin ulkoisesti näyttää ei yhtään kohtaa. Ei mitään tatskojakaan kukaan viisas kenenkään toisen mieliksi ala ottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos eläisimme keskiajalla kaunis nainen oli pullea ja runsasmuotoinen, sillä naiset olivat myös miehen esittelyesineitä ja pulleus kertoi miehen vauraudesta. Ihon piti olla ehdottomasti vaalea. Oli varaa pitää nainen ruuassa  ja pois köyhien ihmisten ulkotöistä.

Ei siis kannata jymähtää siihen, että jos miehesi on oppinut pitämään tietyn näköisiä naisia kauniina se on myös seurausta miten viihde on luonut epätodellisen naisen mallin. Jo nuoresta jannusta alkaen mies on oppinut kavereiden kanssa ihailemaan sen näköisiä naisia ja joita on saanut kuolata pornovideoilta. Ja jos mies osaisi puhua ja selittää asian sinulle, niin hän osaisi sanoa että sellaista naista katsotaan ja omaa naista rakastetaan. Miehillä on, usko ta älä, myös jonkin sortin tunnemaailma ja järki ja niiden pohjalta hekin pääosin rakastuvat naiseensa. 

Mielestäni aliarvioit miehesi kykyä rakastaa sinua ja elää kanssasi, joten voisit katsoa asiaa siltäkin kantilta että jos kaiken aikaa pohdit miten et kelpaa miehellesi myös loukkaat hänen rakkauttaan sinua kohtaan. Menisitkö sanomaan vaikkapa lapselle, että hyi kun sulla on ruma lelu ja heitä pois, jos lapsi sen lelun "rumuudesta" huolimatta rakastaisi sitä? Ihan samalla tavalla teet nyt miehellesi. Anna hänelle tilaa olla kuka on. Tuskin olet mustasukkainen, jos mies kehuu auton kauneutta? 

Kiitos, erinomainen vastaväite.

-ap

jos mies toivoo muutoksia ulkonäköösi voit aina vastata samalla mitalla sen sijaan että vetäydyt jonnekin murehtimaan. Kun hän on aikansa kuunnellut vaikka naapurin miehen olemuksen ihastelua, voi jotain mennä perillekin. Joskus pitää käyttää konsteja eikä vain murehtia itseään puhki. Miehet ovat yksinkertaisia, heihin tepsii yksinkertaiset konstit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on ratkaisevaa, että mies yrittää muuttaa ulkonäköäsi ihanteensa suuntaan. Sellaista en missään nimessä hyväksyisi.

Voi miesten joukossa olla poikkeuksiakin enkä ole mies, mutta itse olen sitä mieltä ja muutama esimerkki pieleen menneistä avioliitoistakin tuttavapiiristä, että miehen naisihanne kyllä vaikuttaa suhteen romuttumiseen. Jos siroista pitävä menee naimisiin raskasrakenteisen kanssa tai muodokkaista pitävä siron kanssa, niin syyt mennä naimisiin eivät ehkä sittenkään ole olleet tarpeeksi painavat. 

Minulla itselläni ja myös miehelläni on ollut ihan samantyyppisiä poika- ja tyttöystäviä kuin olemme toisillemme. Olen myös nähnyt vahingossa sivuhistoriasta, millaisia naisia mies katselee netistä ja he ovat samanlaisia rakenteeltaan kuin minä. Hiusten värillä ei ilmeisesti ole niin suurta väliä kuin ruumiinrakenteella.

Pidän miehen naismakua aika tärkeänä, siis selvittämällä miltä miehen aiemmat ovat näyttäneet. Myös moni mun frendi aikoinaan otti tuosta selvää. Mutta varmaan kaikki eivät ole yhtä tarkkoja tyttöystävän ulkonäöstä eikä sitä siis saa selville ennen kuin sitoutuu.

Tarkentaisin että mies itse ei varsinaisesti yritä ulkonäköäni muuttaa, mutta vihjailee millaisista muutoksista pitäisi. Itsellä sitten paineita tehdä niitä muutoksia, koska tokihan haluisin olla mieheni ihanteisiin sopivampi.

-ap

Vihjailetko sinäkin miehellesi millaisia muutoksia hänen pitäisi tehdä?

En jaksaisi kuunnella mitään vihjailuja, vaan kehoittaisin miestä etsimään omaan makuunsa paremmin soveltuvan kumppanin.

Vähän tulee mieleen ketjua lukiessa, että kun suhteessa ei ole isompia ongelmia, niin jotain draamaa täytyy saada, vaikka väkisin. Saatan toki olla väärässäkin, sinkku kun olen.

Mun oma miesihanne ei ole aivan täsmälleen kumppanini kaltainen, joten en ole kovin paskana siitä jos en ole mieheni ihannetyyppi. Tiedän että mussa on paljon häntä viehättäviä piirteitä mutta ei varmaan 100%sesti. Ja esim kampauksen voisin kasvattaa hänen mielensä mukaan, mutta en ite halua, en edes osaa selittää miksi. Mutta siis olen sinut sen kans että en ole 100% unelmatyttönen, vaan iha ihminen vaa. Tyyppi, jota rakastetaan kokonaisuutena vaikka kaikki ei oo ihajustiisa

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla yhdessä jos toinen koittaa koko ajan muuttaa?

Tervetuloa miesten maailmaan, miltäs se tuntuu?

Kyllä toi mua itseasias häiritsisi... Miehet on kuitenkin aina pinnallisia parisuhteissa...jos sais jonkun superupean ja seurustelis taviksen kans, kaikki miehet vaihtais. Valitettavasti. Naisen elämä on paljon stressittömämpää ilman miestä ja itsetuntokin on parempi. Totean tämän pitkässä parisuhteessa olleena 😅

Monesti kyllä käy niinkin että se oma ihanne muuttuu sen oman puolison mukaisemmaksi...ja kyllähän ne ihanteet muuttuu ihmisellä usein muutenkin aikojen kuluessa. En minäkään enää varmaan edes huolisi sellaista ihannemiestä, jollainen parikymppisellä minällä oli. Toisaalta olen aina tykännyt enemmän tummatukkaisista , mutta mun mielestäni koulun komein poika oli silti vaalea, tämän ansiosta tajusin että ehkä viehätynkin enemmän vain kontrastista kasvoilla, eli tummat kulmakarvat jne. tai vaikka pitkä mies on ns. ihanteeni, niin nähnyt lukemattomia seksikkäitä miehiä, jotka ovat alle 170, eikä toisaalta taas käänteisesti vaikkapa yksikään pitkä mies ole automaattisesti ihana. Omassa miehessä on monia ihanteellisia piirteitä, muttei hän silti ole ns. täydellinen, mutta nekin piirteet joista en ole niin välittänyt ovat muuttuneet mielessäni jotenkin rakastettaviksi ja ihaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin vuoden verran erästä miestä. Jälkeenpäin jäin miettimään, että mitä mies minussa oikein näki. Aiemmat tyttöystävät olivat todella erilaisia kuin minä, samoin myös se tyttö jonka vuoksi tapailu lopulta päättyi.

Itse olen kouluja käynyt, urheilullinen ja tyyliltäni muodikas, mutta kuitenkin hillitty ja klassinen. Samaa ikäluokkaa kuin mies. Nämä muut naiset taas olivat huomattavasti nuorempia, tatuoituja, pukeutumiseltaan aika räväköitä volyymiripsineen ja härpäkkeineen. Harrastuksena baareilu.

Ehkä olin teoriassa miehen mieleen, mutta en sitten niinkään käytännössä.

Minulla täysin sama kokemus, mutta olin miehen kanssa monta vuotta.

Koulutettu, sporttinen ja tykkään laittaitua, mutta hillitysti. Ennen eroa mies hienovaraisesti yritti jatkuvasti vihjata minua muokkaamaan tyyliäni mm. " voisit kokeilla sopisko sulle joku räväkkä tukka"jne.

Mieleen jäi vielä eräs varsin naurettava keskustelu, jossa lähinnä huolissani taivastelin miehelleni näitä huonosti tehtyjä irtoripsiä kun vastaan tuli nuori neito, jonka luomet oli aivan kamalan turvoksissa ja niin ärtyneet siitä liiman määrästä ja niistä melko silmiin pistävistä ripsistä, jotka vaakatasossa yritti pysyä paikallaan.. miehen mielestä ne oli ihan nätit ja kuulema mullekki vois sopia. Mainittakon tässä vielä, että n 10 v sitten kun tämä pahin ripsibuumi alkoi, olin töissä tk-päivystyksessä, minne ihan säännöllisesti tuli näitä ripsiliimojen aiheuttamia tulehduksia ja siinä syy miksi en ole itse niitä edes harkinnut.

Mies sit ns vaihtoi mut pulleaan, lävistettyyn, irtoripsi-neitoon, joka huomattavasti nuorempi ja ei niin tavoitteellinen työelämässä.

Ja vasta nyt tässä nykyisessä suhteessa tajuan, että kyllä sillä on merkitystä onko oman miehen naismakua vastaava. Onhan se ihanaa kun mies katsoo pitkään ja sanoo kauniiksi ja niin seksikkääksi. Ex ei juurikaan tätä tehny ja jotenkin jälkeenpäin se tais olla jollain lailla jalka oven raossa koko ajan.