Mitä ajattelit lapsena tekeväsi "sitten aikuisena" mikä ei toteutunut?

Haaveilin että tilaan ison perhepizzan ihan itseäni varten ja en anna kenenkään muun syödä siitä. Meillä tilattiin lapsena pizzaa ainoastaan uutena vuotena, ja sekin oli normikokoinen ja piti jakaa kuuteen osaan perheenjäsenten kesken. Paitsi että isä sai aina oman pizzan, mikä oli minusta epäreilua.

Kaverilla oli tosi mukava, lempeä ja kaunis äiti joka oli ammatiltaan siivooja. Oma äitini oli pankissa töissä ja melkein aina pahalla päällä.  Ihailin kaverin äitiä ja halusin tulla myös siivoojaksi. Ei minusta siivoojaa tullut vaan kahvilatyöntekijä, tällä hetkellä työtön :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että saavutan onnellisen elämän. Ihan hirveästi olen kyllä tehnyt sen eteen töitä, mutta teini-iässä puhjenneet mielenterveysongelmat kulkevat koko ajan riippakivenä mukana. En koskaan tule saavuttamaan niitä asioista, joista haaveilin, koska olen mieleltäni sairas. Ja se kyllä tympii aika pahasti.

Hulluilla on hullujen ongelmat.

Mistä tiedät? Onko omakohtaista kokemusta? Mikä muuten on hullu?

Halusin alkaa lentäjäksi. Vielä en ole saanut lentokorttia hankittua. Ehkä joku päivä.

Lapsena 90-luvulla ajattelin, että aikuisuudessa parasta olisi asua jossain boheemissa kimppakämpässä kaverin tai kahden kanssa. Aina leikittiin jotain tosi itsenäisiä aikuisia kämppiksiä. 

Nyt ihan oikeana aikuisena asun yksin ja hirvittää ajatuskin, että pitäisi luopua omasta tilasta ja rauhasta. :D Haluan työpäivän jälkeen olla rauhassa, kiitos. Tällä hetkellä ulkomailla asuva puoliso on ainoa, jonka kanssa tunnen oloni tarpeeksi mukavaksi, että voin kuvitellakaan yhdessä asumista. 

Huippu-urheilijaksihan mä meinasin ruveta. Lahjoja oli pariinkin lajiin, mutta kotikylällä ei oikein mahdollisuuksia, siis pieni seura, ei valmennusta. Toinen oli vielä jäälaji ja lähimpään jäähalliin olis ollut reilusti matkaa niin sekin sitten jäi. 

Nyttemmin olen myös huomannut, että se lapsena aikuisuuden positiiviseksi puoleksi mieltämäni asia että voin syödä vaikka kokonaisen kakun yksin eikä kukaan estä, pitää paikkansa mutta on hivenen kaksiteräinen miekka. 

-Nro 65

Ajattelin, että muutan maalle ja omistan pari hevosta ja elän kuten suomifilmissä!

Juu, lähiössä asun ja hevosia en ole nähnyt vuosiin....

Aioin muuttaa ulkomaille asumaan. 1990-luvulla ulkomaita hehkutettiin ja maailmanmatkailua myös. Sitten nuorena aikuisena matkustelin noin kolmessakymmenessä maassa ja totesin, että aina oli kiva palata kotiin ja Suomeen. Ei se kansainvälisyys ollutkaan ”oma juttuni”.

Pappani kuoli syöpään. Inhosin yli kaiken sanaa syöpä. Ajattelin, että aikuisena kehitän lääkkeen syöpään ja olin vihainen pappaa hoitaneille lääkäreille ja hoitajille. Lapsen mielessä sen lääkkeen olisi voinut vaan valmistaa jotenkin.

Lääkäri minusta tulikin, mutten sentään kuitenkaan vielä tänä päivänä ole valitettavasti keksinyt syöpälääkettä...

up