Miten teitä muistettiin äitienpäivänä?
Mulle se oli jälleen pettymys ja tunnen itseni huonoksi. Miten pääsisin yli tästä tunteesta? Että olen arvokas silti vaikkei kukaan muistanut?
Kommentit (16)
Kaikki kolme jo omillaan olevat lapset soittivat minulle. Meillä on ollut tapana jo 15 vuotta käydä ravintolassa syömässä, mutta tänä vuonna ei oltu. Sovittiin, että mennään sitten kun ravintolat ovat taas auki. Riittää mulle. Mies toi kukkia.
Uusperheellisena olin ikionnellinen kuin mieheni 24 v poika aiemmasta liitosta, joka asuu erillään, ja jolle olen ollut äitipuolena 4 vuotiasta asti, laittoi mulle eilen viestin:
Hyvää äitienpäivää😊
Omat biologiset lapseni myös onnittelivat.
Vein kauniin ruusun äidin haudalle, muuta en voinut tehdä.😔
Tänä vuonna sain sentään onnitteluja. Jopa toiselta lapseltani joka on aina vältellyt onnittelemasta tai toivottamasta mitään, itse piti lypsää irti, mutta tuli se sentään sieltä.
Sain aamiaisen katettuna kauniisti pöytään, ruusuja oli myös ja samppanjaa. Lahjaksi ihana suklaarasia käsin tehtyjä suklaita. Lapset tekivät kortit.
Iltapäivällä mies ja lapset tekivät pihvit myöhäiseksi lounaaksi.
Ja niin, en vaan odottanut saavani jotain vaan aktiivisesti kerroin etukäteen mikä voisi olla kivaa.
Lopputulos: onnellinen äiti kun sai toivomansa muistamiset, onnellinen mies kun pääsi helpommalla ja tiesi että takuuvarmasti on mieluisa äitienpäivä, onnelliset lapset kun kaikilla oli kivaa (vrt marttyyriäiti joka vetää herneet nenään kun kukaan ei ole muistanut, ainakaan oikealla tavalla, mutta tietenkään omaa suuta ei ole voitu avata etukäteen vaan mielummin vedetään herneet nenään äitienpäivän aikana).
Ei mitenkään, eikä siinä mitään outoa ole, ei ole koskaan huomioitu äitienpäivää, ehkä lapsi tehnyt pienempänä päiväkodissa ja ala-asteella ne pakolliset äitienpäiväkortit. Eikä harmita yhtään.
Ei mua muistettu :) Olin kyllä muistutellut lapsia siitä että sunnuntaina on äitienpäivä ja joku yllätys olisi kiva. Latasin kahvinkeittimen valmiiksi ja kerroin, että aamulla sen voisi pistää päälle ja vaikka tuoda kahvin sänkyyn, olisi tosi kiva yllätys. Aamulla sitten odottelin sängyssä ja kuuntelin, kuinka poika alkoi pelata tietokoneella. Toinen nukkui. Aikani odottelin, sitten nousin ja kysyin, että haluaisitko keittää mulle sitä kahvia. Vastasi, että ei kiinnosta. Se siitä sitten. Ehkä ensi vuonna :)
Vierailija kirjoitti:
Sain aamiaisen katettuna kauniisti pöytään, ruusuja oli myös ja samppanjaa. Lahjaksi ihana suklaarasia käsin tehtyjä suklaita. Lapset tekivät kortit.
Iltapäivällä mies ja lapset tekivät pihvit myöhäiseksi lounaaksi.
Ja niin, en vaan odottanut saavani jotain vaan aktiivisesti kerroin etukäteen mikä voisi olla kivaa.
Lopputulos: onnellinen äiti kun sai toivomansa muistamiset, onnellinen mies kun pääsi helpommalla ja tiesi että takuuvarmasti on mieluisa äitienpäivä, onnelliset lapset kun kaikilla oli kivaa (vrt marttyyriäiti joka vetää herneet nenään kun kukaan ei ole muistanut, ainakaan oikealla tavalla, mutta tietenkään omaa suuta ei ole voitu avata etukäteen vaan mielummin vedetään herneet nenään äitienpäivän aikana).
Tässäpä se just onkin, kun olin etukäteen kyllä asiasta käynyt keskustelua. Mies sanoi illalla ettei ehtinyt ostaa kukkia. :/ Ostin pihvilihat ym valmiiksi kun oltiin näin sovittu, itse sain nekin leikata ja laittaa vaikka mieskin kyllä osaa. Ehkä minä oon sitte passannut tän perheen pilalle.
Aamulla mies haki lehden ja toi minulle sänkyyn. Laitteli sitten aamupalaa silla aikaa kun lueskelin lehteä. Aamiaispöydässä odotti ruusuja, kortti ja pieni lahja mieheltä. Lapset (aika isoja teinejä) kömpivät ylös parin tunnin päästä ja halasivat. Toinen oli hankkinut pienen lahjankin.
Päivällä mies laitteli ruoan koko perheelle ja sen päälle kakkukahvit. Hoiti myös kaikki taloustyöt päivän akana ja minä sain tehdä mita halusin. Tosin tekee paljon kotitöitä ja ruokaa arkenakin joten se ei ole niin spesiaalia kuin se voisi olla.
Ihan mukava vaikka aika tavanomainen äitienpäivä meillä.
Mies teki erikoisemman toivelounaan jonka valitsin (kysyi siis etukäteen, mitä haluaisin) ja ylläripäivällisen, osti myös kukkia. Lapset teki kortin. Sitten lahjaksi toivoin muutaman käytännönläheisen jutun, mies laittoi ne. Kysyi etukäteen, mitä haluan lahjaksi, meillä ei erityisemmin harrasteta yllärilahjoja.
Mummeille oli pienet muistamiset postitse, kun ei haluta kyläillä Koronan takia.
Lapset onnitteli ja miesystävä onnitteli. Olin tyytyväinen, että armeijassa oleva esikoinenkin viestin lähetti, kun välillä on niin vihainen. Tein itse kakun ja pihvit ruoaksi. Hyvä päivä.
Ei mitenkään mutta ollaan oltu karanteenissa koko sakki jo monta viikkoa ja kielsin lähtemästä lahjan takia kauppaan. Leivoin suklaapiirakan ja mies ja poika autteli kasvihuoneiden siivoamisessa. Auttaa kyllä muutoinkin.
Tein kyllä itse vohvelitaikinan valmiiksi kun heräsin kuudelta mutta teini paistoi ne ja kattoi aamiaisen.
Yhden lapsen perhe kävi aamupäivällä ja toisen tuli iltapäivällä syömään. Vävy oli tehnyt ruokia tuliaisiksi
Sain äp lahjani jo lauantaina kun kävimme tyhjentämässä puutarhamyymälän - lähes 400 eurolla perennoja ja puskia pihaan. Kesäkukkia sain lapsilta
Tulin töistä kotiin ja mies teki ruokaa, poika kävi tuomassa ruusuja, suklaata ja shamppanjaa. Istuimme parvekkeella ja söimme tekemääni täytekakkua auringon lämmittäessä. Oli kiva päivä.
Tein voileipäkakun. Tytär koristeli sen. Mies teki salaattia ja munkkeja. <3