Nyt on taas surmattu vauva Suomessa, nyt 4kk ikäinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas ymmärretään kun oletetaan äidin olevan syyllinen... säälittävää. Jos paljastuu isäksi, niin kyllä syynä on silkka pahuus. Äiti saa teetä ja sympatiaa ja "joskus käy näin"

Ihminen joka on ensin kuukausien ajan fyysisen kestävyytensä äärirajoilla, kärsii sitten yhden kivuliaimmista ja traumatisoivimmista kokemuksista mitä ihminen voi kokea, ja sen jälkeen vielä joutuu valvomaan neljä kuukautta putkeen ei ole ihan yhtä syyntakeinen kuin

muut. Varsinkaan, jos taustalla on mielenterveysongelmia.

Siksi tästä on turha yrittää tehdä mitään sukupuolikeskustelua.

Älä viitsi nyt! Ihan pahaa tekee tällanen puolustelu. Jos on mt-ongelmia, niin sitten arvioidaan sen mukaan tasavertaisesti kuin muitakin. Äitiys (mukaan lukien raskaus ja synnytys) eivät oikeuta automaattisesti mihinkään symppaukseen.

En minä tekoa puolustele, vastustan lasten tappamista täydestä sydämestäni.

Silti olen sitä mieltä, että lapsensurma on rikosnimikkeenä täysin perusteltu. Vauvansa surmanneella äidillä on taustalla ne aiemmin luettelemani syyntakeisuutta alentavat tekijät, joiden olemassaolo jo tiedetään ilman mitään erityisiä tutkimuksia. Mt-ongelmat pitää tietenkin tutkia erikseen.

Ei se ole perusteltu. Jos mielentila on tosiaan alentunut tai puuttuu, se on sitä äidilläkin ihan samalla tavalla kuin muillakin. Jos ei, ei mitään lievennyksiä kuulu saada, vaan tuomio lusitaan just niin ku kuuluukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas raakaa menoa, nelikuinen on niin pieni vielä. Jos ei jaksa/pysty/kykene olemaan vanhempi niin antaisi lapsen huostaan tai adoptioon. Taas niin turha kuolema kuin vain olla voi.

Tekoa puolustelematta, moni uupunut tai ongelmainen kaipaisi avohuollon apua, mutta lasulla on tarjota vain huostaa niin sen puuttumista halutaan välttää viimeiseen asti. Vaikka tässä nyt ei välttämättä ollut siitä kyse.

Hmm. Mites se on lasun vika jos vanhempi tappaa nelikuisen vauvan? Eihän lapsi välttämättä ole edes lastensuojelun asiakas. Miksei syytetä vanhempaa itseään? Toista vanhempaa, kun ei ehkä ole huomannut minkään olevan vialla/ tehnyt mitään jos on huomannut, että jotain on vialla? Miksei syytetä neuvolaa, joka ei ole bongannut hälytysmerkkejä? Aina aletaan kirkua, että lastensuojelun vika.

Kamala juttu kyllä, en sitä halua vähätellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisille on tällainen "vauvan surmaaminen" helpotus laissa? Suurin osa vauvojen murhaajista on naisia

https://yle.fi/uutiset/3-11330594

Varmaan ihan biologisista syistä, tuohan tarkoittaa käytännössä tilaa, jossa nainen on sekaisin synnytyksestä johtuvista syistä. On toki perusteltua kysyä mihin tuota tarvitaan ja miksei perinteinen mielentilan arviointi voisi ajaa asian?

Aika huono argumentti. Mies voi päätyä r*iskaamaan naisen biologisista syistä

Jos mies on silloin psykoosissa, niin kyllä se otetaan huomioon. En tosin tiedä, miten paljon ehdollista tuomiota voi enempää helpottaa. Varmaan nainen tuomitaan maksamaan miehelle korvauksia.

Turhaa täällä on keskustella, kun kaikki viestit, joissa rehdisti sanotaan suoraan miten asia on, poistuu voimaantumisen johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko kyseessä joku äiti, jonka olisi pitänyt teettää abortti, mutta ei voinut kun se on Mur ha? Abortinvastustajat on mielissään, kun sikiö on suojeltu, viis syntyneestä lapsesta.

Älä käytä lapsen kuolemaa oman ideologiasi vastustajien mustamaalaamiseen.

Abortinvastustajat vastustavat myös syntyneiden lasten tappamista. En tiedä muistatko Charlie Gardin tai Alphie Evansin tapauksia, mutta abortinvastustajat tekivät kaikkensa pelastaakseen nämä lapset.

Nämä abortinvastustajat mu**aa mm lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Nämäkö oikeasti välittää jo syntyneistä?? Hah! Näiden mielestä 12v isänsä ra**kaama tyttö saa kuolla raskauden tai synnytyksen komplikaatioihin kunhan solumöykkyä ei oteta pois. 😡

Niin, osa abortinvastustajista on tappanut abortteja tekeviä hoitohenkilökunnan jäseniä. Ei silti ole perusteltua sanoa abortinvastustajia tappajiksi yhtään enempää kuin abortinkannattajiakaan, vaikka jälkimmäiset ovat tappaneet pro-life aktivisteja.

Eikä yksikään abortinvastustaja halua kenenkään kuolevan mihinkään komplikaatioihin, vaan esim. katolisissa sairaaloissa joissa abortteja ei tehdä missään olosuhteissa, raskaana olevan henki voidaan hätätilanteessa pelastaa muilla keinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas ymmärretään kun oletetaan äidin olevan syyllinen... säälittävää. Jos paljastuu isäksi, niin kyllä syynä on silkka pahuus. Äiti saa teetä ja sympatiaa ja "joskus käy näin"

Ihminen joka on ensin kuukausien ajan fyysisen kestävyytensä äärirajoilla, kärsii sitten yhden kivuliaimmista ja traumatisoivimmista kokemuksista mitä ihminen voi kokea, ja sen jälkeen vielä joutuu valvomaan neljä kuukautta putkeen ei ole ihan yhtä syyntakeinen kuin

muut. Varsinkaan, jos taustalla on mielenterveysongelmia.

Siksi tästä on turha yrittää tehdä mitään sukupuolikeskustelua.

Älä viitsi nyt! Ihan pahaa tekee tällanen puolustelu. Jos on mt-ongelmia, niin sitten arvioidaan sen mukaan tasavertaisesti kuin muitakin. Äitiys (mukaan lukien raskaus ja synnytys) eivät oikeuta automaattisesti mihinkään symppaukseen.

Mutta se raskaus ja synnytys saattaa nimenomaan laukaista sen vakavan masennuksen ja/tai psykoosin. Tiedän ihan päästään terveitä äitejä, jotka synnytyksen jälkeen taantui ihan petipotilaaksi vakavan masennuksen vuoksi... He onneksi saivat apua ja oli hyvät tukiverkostot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas ymmärretään kun oletetaan äidin olevan syyllinen... säälittävää. Jos paljastuu isäksi, niin kyllä syynä on silkka pahuus. Äiti saa teetä ja sympatiaa ja "joskus käy näin"

Jos isä surmaa lapsensa, hänellä ei ole mitään lieventäviä asianhaaroja siinä jotka jotenkin vähentäisivät hänen syyntakeisuuttaan. Äideillä taas on, sillä raskaus, synnytys ja lapsivuodeaika ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti äärimmäisen kuormittavia ja saattavat ajaa äidin jopa psykoosiin.

Ei välttämättä. Kas kun me äiditkin ollaan yksilöitä. Moni saattaa jopa nauttia raskausajastaan. Meidän suvussa kenelläkään meistä naisista ei ole ollut edes pahoinvointia. Siksi mielentilatutkimus olisi oikeudenmukainen. Siinä kun tutkitaan kyseisen äidin vointi ja olo ja kyky ymmärtää tekonsa ja teon seuraukset. Eikä nojauduta mihinkään pölysiin stereotypioihin.

Veikkaan, että joku maah. muutt. taustainen erokriiseilevä tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Perheet ja varsinkin äidit jätetään Suomessa äärettömän yksin. Kaikki ns apu on vain sanahelinää ja päältä tarkkailua josta ei ole mitään oikeaa apua. Lisäksi päihde ja mielenterveystapauksia on yhä enemmän ja niissäkin äidit jätetään yksin pärjäämään. Siinä mielessä ihme että surmia ei tapahdu enempää.

Perheille pitää antaa oikeaa konkreettista apua heti kun sitä tarvitaan ja oikeanlaista ja tarpeeksi.

Voi luoja. Toivottavasti et koskaan lisäänny.

Missään muualla maailmassa ei äityleitä pidetä kädestä niin paljon kuin Suomessa. 

Tervemenoa sinne maahan, missä asiat on mielestäsi paremmin. 

On ihan vanhempien tehtävä hoitaa  lapsensa, ei yhteiskunnan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas ymmärretään kun oletetaan äidin olevan syyllinen... säälittävää. Jos paljastuu isäksi, niin kyllä syynä on silkka pahuus. Äiti saa teetä ja sympatiaa ja "joskus käy näin"

Ihminen joka on ensin kuukausien ajan fyysisen kestävyytensä äärirajoilla, kärsii sitten yhden kivuliaimmista ja traumatisoivimmista kokemuksista mitä ihminen voi kokea, ja sen jälkeen vielä joutuu valvomaan neljä kuukautta putkeen ei ole ihan yhtä syyntakeinen kuin

muut. Varsinkaan, jos taustalla on mielenterveysongelmia.

Siksi tästä on turha yrittää tehdä mitään sukupuolikeskustelua.

Älä viitsi nyt! Ihan pahaa tekee tällanen puolustelu. Jos on mt-ongelmia, niin sitten arvioidaan sen mukaan tasavertaisesti kuin muitakin. Äitiys (mukaan lukien raskaus ja synnytys) eivät oikeuta automaattisesti mihinkään symppaukseen.

En minä tekoa puolustele, vastustan lasten tappamista täydestä sydämestäni.

Silti olen sitä mieltä, että lapsensurma on rikosnimikkeenä täysin perusteltu. Vauvansa surmanneella äidillä on taustalla ne aiemmin luettelemani syyntakeisuutta alentavat tekijät, joiden olemassaolo jo tiedetään ilman mitään erityisiä tutkimuksia. Mt-ongelmat pitää tietenkin tutkia erikseen.

Ei se ole perusteltu. Jos mielentila on tosiaan alentunut tai puuttuu, se on sitä äidilläkin ihan samalla tavalla kuin muillakin. Jos ei, ei mitään lievennyksiä kuulu saada, vaan tuomio lusitaan just niin ku kuuluukin.

Pointti olikin se, että kun kyseessä on lapsensurma niin siinä tiedetään jo automaattisesti että tekijä on tappanut joko alentuneesti syyntakeisena tai kokonaan syyntakeettomana. Ei tarvita mitään erityisiä tutkimuksia kun ne syyllisyyttä alentavat tekijät ovat jo tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas ymmärretään kun oletetaan äidin olevan syyllinen... säälittävää. Jos paljastuu isäksi, niin kyllä syynä on silkka pahuus. Äiti saa teetä ja sympatiaa ja "joskus käy näin"

Ihminen joka on ensin kuukausien ajan fyysisen kestävyytensä äärirajoilla, kärsii sitten yhden kivuliaimmista ja traumatisoivimmista kokemuksista mitä ihminen voi kokea, ja sen jälkeen vielä joutuu valvomaan neljä kuukautta putkeen ei ole ihan yhtä syyntakeinen kuin

muut. Varsinkaan, jos taustalla on mielenterveysongelmia.

Siksi tästä on turha yrittää tehdä mitään sukupuolikeskustelua.

Älä viitsi nyt! Ihan pahaa tekee tällanen puolustelu. Jos on mt-ongelmia, niin sitten arvioidaan sen mukaan tasavertaisesti kuin muitakin. Äitiys (mukaan lukien raskaus ja synnytys) eivät oikeuta automaattisesti mihinkään symppaukseen.

Mutta se raskaus ja synnytys saattaa nimenomaan laukaista sen vakavan masennuksen ja/tai psykoosin. Tiedän ihan päästään terveitä äitejä, jotka synnytyksen jälkeen taantui ihan petipotilaaksi vakavan masennuksen vuoksi... He onneksi saivat apua ja oli hyvät tukiverkostot.

Moniko heistä tappoi lapsiaan? Masennus ja psykoosi pitää tietysti hoitaa. Mutta nehän ovatkin syyntakeisuuteen vaikuttavia seikkoja! Ei siihen tarvita mitään äitiyteen liittyviä perusteita.

Tällaista apua tarvitaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheet ja varsinkin äidit jätetään Suomessa äärettömän yksin. Kaikki ns apu on vain sanahelinää ja päältä tarkkailua josta ei ole mitään oikeaa apua. Lisäksi päihde ja mielenterveystapauksia on yhä enemmän ja niissäkin äidit jätetään yksin pärjäämään. Siinä mielessä ihme että surmia ei tapahdu enempää.

Perheille pitää antaa oikeaa konkreettista apua heti kun sitä tarvitaan ja oikeanlaista ja tarpeeksi.

Kyllä! Minäkin olisin halunnut sanoa neuvolassa, että olen aivan loppu ja tarvitsisin jotakin vauvanhoitoapua hetkeksi, mutten jaksanut kuin esittää pirteää. Se ajatus, että joutuisin ties minkä lasun kohteeksi ja meille tulisi kotiin jotakin sosiaaliviranomaisia, tuntui tosi vieraalta. Meidän perhe ei koskaan ole ollut mikään sossukohde, se on joidenkin muiden juttu se.

Siis rasitti se, että meille kotiin tulee väkeä ja minun pitäisi karjuvan vauvan lisäksi vielä siivota, tarjota pullakahvit ja järjestää pyykit kaappiin tuntui niin isolta, että oli parempi olla hiljaa vaan ja selviytyä.

Ja apu, joka olisi ollut niin tervetullutta, olisi ollut yksinkertaisesti sellaista, että joku olisi hakenut vauvan ja vaunut parin tunnin kävelylenkille ulos ja palauttanut sitten kotiin. Tuona aikana olisin ehtinyt käydä ruokakaupassa, suihkussa tai vain hoitanut ne pyykit kaappiin tai nukkunut.

Voi jeesus. Että oikein yhteiskunnan pitää järjestää äitylille pyykinviikkausaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas ymmärretään kun oletetaan äidin olevan syyllinen... säälittävää. Jos paljastuu isäksi, niin kyllä syynä on silkka pahuus. Äiti saa teetä ja sympatiaa ja "joskus käy näin"

Ihminen joka on ensin kuukausien ajan fyysisen kestävyytensä äärirajoilla, kärsii sitten yhden kivuliaimmista ja traumatisoivimmista kokemuksista mitä ihminen voi kokea, ja sen jälkeen vielä joutuu valvomaan neljä kuukautta putkeen ei ole ihan yhtä syyntakeinen kuin

muut. Varsinkaan, jos taustalla on mielenterveysongelmia.

Siksi tästä on turha yrittää tehdä mitään sukupuolikeskustelua.

Älä viitsi nyt! Ihan pahaa tekee tällanen puolustelu. Jos on mt-ongelmia, niin sitten arvioidaan sen mukaan tasavertaisesti kuin muitakin. Äitiys (mukaan lukien raskaus ja synnytys) eivät oikeuta automaattisesti mihinkään symppaukseen.

En minä tekoa puolustele, vastustan lasten tappamista täydestä sydämestäni.

Silti olen sitä mieltä, että lapsensurma on rikosnimikkeenä täysin perusteltu. Vauvansa surmanneella äidillä on taustalla ne aiemmin luettelemani syyntakeisuutta alentavat tekijät, joiden olemassaolo jo tiedetään ilman mitään erityisiä tutkimuksia. Mt-ongelmat pitää tietenkin tutkia erikseen.

Ei se ole perusteltu. Jos mielentila on tosiaan alentunut tai puuttuu, se on sitä äidilläkin ihan samalla tavalla kuin muillakin. Jos ei, ei mitään lievennyksiä kuulu saada, vaan tuomio lusitaan just niin ku kuuluukin.

Pointti olikin se, että kun kyseessä on lapsensurma niin siinä tiedetään jo automaattisesti että tekijä on tappanut joko alentuneesti syyntakeisena tai kokonaan syyntakeettomana. Ei tarvita mitään erityisiä tutkimuksia kun ne syyllisyyttä alentavat tekijät ovat jo tiedossa.

Et kai tarkoita, että jokainen synnytyksen jälkeinen surma, kun äiti surmaa, käsiteltäisiin automaattisesti lapsensurmana?

Vierailija kirjoitti:

Tällaista apua tarvitaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheet ja varsinkin äidit jätetään Suomessa äärettömän yksin. Kaikki ns apu on vain sanahelinää ja päältä tarkkailua josta ei ole mitään oikeaa apua. Lisäksi päihde ja mielenterveystapauksia on yhä enemmän ja niissäkin äidit jätetään yksin pärjäämään. Siinä mielessä ihme että surmia ei tapahdu enempää.

Perheille pitää antaa oikeaa konkreettista apua heti kun sitä tarvitaan ja oikeanlaista ja tarpeeksi.

Kyllä! Minäkin olisin halunnut sanoa neuvolassa, että olen aivan loppu ja tarvitsisin jotakin vauvanhoitoapua hetkeksi, mutten jaksanut kuin esittää pirteää. Se ajatus, että joutuisin ties minkä lasun kohteeksi ja meille tulisi kotiin jotakin sosiaaliviranomaisia, tuntui tosi vieraalta. Meidän perhe ei koskaan ole ollut mikään sossukohde, se on joidenkin muiden juttu se.

Siis rasitti se, että meille kotiin tulee väkeä ja minun pitäisi karjuvan vauvan lisäksi vielä siivota, tarjota pullakahvit ja järjestää pyykit kaappiin tuntui niin isolta, että oli parempi olla hiljaa vaan ja selviytyä.

Ja apu, joka olisi ollut niin tervetullutta, olisi ollut yksinkertaisesti sellaista, että joku olisi hakenut vauvan ja vaunut parin tunnin kävelylenkille ulos ja palauttanut sitten kotiin. Tuona aikana olisin ehtinyt käydä ruokakaupassa, suihkussa tai vain hoitanut ne pyykit kaappiin tai nukkunut.

Voi jeesus. Että oikein yhteiskunnan pitää järjestää äitylille pyykinviikkausaikaa.

Tuosta saa sen käsityksen, että miestä ei isommin kotona näkynyt. Mies olisi voinut viedä lapsensa päivittäin parin, kolmen tunnin vaunuajelulle, niin nainen olisi saanut nukkua.

suomalaiset naiset ovat psykopaatteja

Lapsensurma tapahtuu heti synnytyksen jälkeen tai ensi päivinä. Parikuisen lapsen surma ei ole määritelmän mukaan lapsensurma.

Vierailija kirjoitti:

Tällaista apua tarvitaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheet ja varsinkin äidit jätetään Suomessa äärettömän yksin. Kaikki ns apu on vain sanahelinää ja päältä tarkkailua josta ei ole mitään oikeaa apua. Lisäksi päihde ja mielenterveystapauksia on yhä enemmän ja niissäkin äidit jätetään yksin pärjäämään. Siinä mielessä ihme että surmia ei tapahdu enempää.

Perheille pitää antaa oikeaa konkreettista apua heti kun sitä tarvitaan ja oikeanlaista ja tarpeeksi.

Kyllä! Minäkin olisin halunnut sanoa neuvolassa, että olen aivan loppu ja tarvitsisin jotakin vauvanhoitoapua hetkeksi, mutten jaksanut kuin esittää pirteää. Se ajatus, että joutuisin ties minkä lasun kohteeksi ja meille tulisi kotiin jotakin sosiaaliviranomaisia, tuntui tosi vieraalta. Meidän perhe ei koskaan ole ollut mikään sossukohde, se on joidenkin muiden juttu se.

Siis rasitti se, että meille kotiin tulee väkeä ja minun pitäisi karjuvan vauvan lisäksi vielä siivota, tarjota pullakahvit ja järjestää pyykit kaappiin tuntui niin isolta, että oli parempi olla hiljaa vaan ja selviytyä.

Ja apu, joka olisi ollut niin tervetullutta, olisi ollut yksinkertaisesti sellaista, että joku olisi hakenut vauvan ja vaunut parin tunnin kävelylenkille ulos ja palauttanut sitten kotiin. Tuona aikana olisin ehtinyt käydä ruokakaupassa, suihkussa tai vain hoitanut ne pyykit kaappiin tai nukkunut.

Voi jeesus. Että oikein yhteiskunnan pitää järjestää äitylille pyykinviikkausaikaa.

No ei välttämättä yhteiskunnan (verovaroilla), vaan ystävät/sukulaiset/naapurit/vapaaehtoistyöntekijät. Olkaa kuulolla, tällaiselle olisi vauvaperheessä kysyntää.

Voisin jopa maksaa 5 €/tunti jollekulle luotettavalle henkilölle tästä palvelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisille on tällainen "vauvan surmaaminen" helpotus laissa? Suurin osa vauvojen murhaajista on naisia

https://yle.fi/uutiset/3-11330594

Varmaan ihan biologisista syistä, tuohan tarkoittaa käytännössä tilaa, jossa nainen on sekaisin synnytyksestä johtuvista syistä. On toki perusteltua kysyä mihin tuota tarvitaan ja miksei perinteinen mielentilan arviointi voisi ajaa asian?

Aika huono argumentti. Mies voi päätyä r*iskaamaan naisen biologisista syistä

Eikä voi.

Jos lisääntymisvietti ei ole biologinen, niin mikä sitten :D

Lisääntyminen ja raiskaaminen ovat kaksi täysin eri asiaa.

Tämä laji olisi jo kuollut sukupuuttoon, jos lisääntymiseen oltaisiin kysytty aina lupa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa paljon ollut nyt pienten lasten kuolemia :(

Ja se on hymiön paikka - ehdottomasti...!

Tuo on suruhymiö. Näetkö, silmät ja alaspäin menevä suu. Eli surullinen. Kaikkea sitä netissä joutuukin opettamaan yhä vuonna 2020...

Kiitos! En todellakaan osannut aavistaa, että joku tuolla tavalla reagoisi

T. Tuon hymiön laittaja

Laita se hymiö niin selkeästi, että tampiotkin tajuaa - 🙁

Vierailija kirjoitti:

Lapsensurma tapahtuu heti synnytyksen jälkeen tai ensi päivinä. Parikuisen lapsen surma ei ole määritelmän mukaan lapsensurma.

Jaa. Minä ennen tervepäinen ihminen sain synnytyksenjälkeisen masennuksen ja huomasin ajatelleeni vasta, kun lapsi oli 11 kk, että n y t olen hänestä oikeasti iloinen enkä enää ajattele, että voisin lähteä lopullisesti täältä hänen kanssaan ja elämä on pilalla.