Ärsyttävin hahmo Pieni talo preerialla-sarjassa?

Vierailija kirjoitti:

Nellien äiti.

Mutta silti sarjan hauskin.

Tämä munkin mielestäni. Nellien äiti, rva Harriet Oleson on kaikessa sietämättömässä ylimielisyydessään sekä äärimmäisen ärsyttävä että koko sarjan paras mauste. Lapsena inhosin Nellietä itseään, mutta aikuisiällä olen huomannut, etten halua inhota lasta. Nellie ja Willie ovat kuitenkin niin selvästi äitinsä "kasvatuksen" tuotoksia, ettei oikein heitä voi syyttää.

Herra Edwards voisi olla todella ihana ja sympaattinen hahmo kaikessa karheudessaan, mutta jotenkin en pidä hänen näyttelijästä. Menee siinä koheltamisessa överin puolelle. Lapsena jotenkin pelkäsin ja silti tykkäsin hänestä. Varmaan tykkäsin siksi koska Ingalsin perhe ja etenkin lapset tykkäsivät hänestä. Tyyppinä kuitenkin tuollainen iso, mustapartainen, kovaääninen ja ylirempseä mies tuntui lapsen silmiin jotenkin pelottavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo kommentoikin että Carrie ja sen irvistykset. Sama tuli mieleen.

Mulla on varmaan likainen mielikuvitus, mutta Mr. Edwards oli alkuun jotenkin kieroutuneesti kiinnostunut Laurasta. Samaten jakso jossa Laura karkasi vuorelle pikkuveljensä kuoltua ja siellä oli se Jonathan, samalla tavalla tuli vähän likaiset vibat. Tuskin sellaista sävyä on 70-luvulla tavoiteltu, mutta nykyaikana tulee väkisin mieleen.

Se Jonathan oli Jumala ihmishahmoisena. Pyhä henkikin oli mukana valkoisen kyyhkysen hahmossaan.

Melissa Gilbert on jossakin haastattelussa sanonut tuon olleen hänen suosikkijaksonsa.

Ne rikkaat hemmotellut kakarat ja äitinsä. Lisäksi lapsena olin onnellinen ettei oma isäni ollut yhtä paha kuin charles ja että äitini ei ollut yhtä pelokas kuin Ingalsien äiti. Pidin charlesia väkivaltaisena, muistan, että siellä ohjelmassa oli joku lasten pieksemiskohtaus tai ainakin uhka siitä by charles ja menetin uskoni äitiin, kun hän meni lohduttamaanukkosta pelännyttä pikkulasta itsekinvapisten ja itkien. En voinut käsittää miten joku aikuinen ihminen voi pelätä yhtä ukonilmaa.

aikuisena tietysti nuokin asiat on tajunnut ja osaa laittaa ajanmukaiseen maailmankuvaan. Siihen aikaan vain uskottiin näkymättömään mielikuvitushahmoon (jumala) ja uskottiin, että mies onluomakunnankruunu ja siksi myös perheenpää ja pätevin kaikista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ne hahmot, jotka ovat yhden jakson pääosassa ja muka koulun oppilaita, mutta sitten heitä ei näy enää.

Esim se eripituisten jalkojen omistaja, jolle Charles teki korokepohjat. Ja se Lauran eka ihastus, johon Laura ihan sekosi. Ym.

Siis tämä ärsyttää ihan hitosti!

Samoin ne jotkut perheet jotka jossain jaksoissa  ovat naapureita, mutta sen jakson jälkeen ei näy enää vilaustakaan.

Nellie. Tollaset kiu-saa-ja-pas-kat sais oikeessakin elämässä kuol-la.

Vierailija kirjoitti:

Sarjassa on huvittavia kohtia, kuten esimerkiksi joulu, jolloin maassa oli ”lunta” komeina kinoksina mutta puissa vain lehdet liplattivat.

Nyt kun on katellu läppärin ruudusta läheltä niin on huomannut joitain kohtauksia jotka ovat  päässeet  leikkauspöydältä ruutuun asti. Esim. yhdessä jaksossa jossa Ingallsit ovat Olesoneiden kanssa metsäretkellä ja Laura ja Nellie tippuu jokeen, niin siinä kun heitä etsitään niin jostain törmästä nousee pikaisesti Laura seisomaan vaikka sen pitäisi olla siellä joessa.

Ja yhdessä jaksossa Edwardsin selän takana vilahtaa joku auto parkissa. 

Ihmettelein siinä jaksossa, missä heidän poikavauvansa kuoli, että miten nopeasti he ”unohtivat” asian ja jatkoivat normaalia elämäänsä. Jotenkin että aamulla kuoli ja illalla sitten ollaan taas kuin ei vauvaa olisi ollutkaan. Lähdetään pitämään ”elämän hauskin päivä” tyttöjen kanssa leikkien, vaikka vauva vasta kuollut.

No toki totta on että ei murheellisissa asioissa kannata jäädä rypemään mutta aika pian tuo unohdis kuitenkin heillä mielestäni kävi.

Unohdus

Vierailija kirjoitti:

Carrie.

Ihme jättiläisvauva. Ei tee mitään, marisee kuin 3vee, toiset vaan passaa sitä.

Minkä ikäinen on olevinaan tuossa ohjelmassa? Ei varmaan oo ku just joku 3-4v. Mun mielestä suloinen tyttö. 🥰

Vaikka onkin lapsi, niin Jenny koska on jotenkin tylsä. Eliza Jane on hyvä hahmo ja ne jaksot joissa hän on ovat viihdyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, että siellä tunnutaan puuhastelevat rentoina ja kiireettömiä kuin kesämökillä, vaikka oikeasti työ tuollaisilla tiluksilla olisi rankkaa.

Charlesilla on lisäksi työpaikka sahalla.

Ja jaksoi vielä lisäksi päivät pitkät korjata sen yhden tyypin kattoa kuntoon (minkä lupasi korjata kolmessa viikossa ennenkuin kylkiluut murtui) ja sen jälkeen illalla vielä tehdä omalla pellolla kyntöhommia. Ihmemies.

Ehkä kaikkein ärsyttävin oli psykopaatti Nancy. Nellie oli ilkeä ja hemmoteltu mutta Nancylla viiras päästä kunnolla. Sitä paitsi Nellie muuttui kiltiksi Percivalin naituaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelein siinä jaksossa, missä heidän poikavauvansa kuoli, että miten nopeasti he ”unohtivat” asian ja jatkoivat normaalia elämäänsä. Jotenkin että aamulla kuoli ja illalla sitten ollaan taas kuin ei vauvaa olisi ollutkaan. Lähdetään pitämään ”elämän hauskin päivä” tyttöjen kanssa leikkien, vaikka vauva vasta kuollut.

No toki totta on että ei murheellisissa asioissa kannata jäädä rypemään mutta aika pian tuo unohdis kuitenkin heillä mielestäni kävi.

Kirjassa ei kyllä asiaa esitetä noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan luonnollista että ap tekee aloituksen ärsyttävimmästä hahmosta. Minkäänlainen myönteinen ajattelu ei vaan onnistu.

No juurikin teit negatiivisen huomion ketjun aloittajasta. Muut pitää tätä hauskana, aika paljon tullut kommentteja.

Veit sanat suustani! Tässä nyt pohditaan hemmetti hyvin pitkälle fiktiivistä telkkarisarjaa. Jokaisessa sellaisessa on sekä niitä hahmoja, joita rakastetaan ja niitä joita inhotaan. Se on se lähtökohta, jotta tarina pitää otteessaan. Ei se aloittajasta mitään sen kummempaa kerro, kuin että hän on katsellut kyseistä sarjaa ja ilmeisesti tykkää siitä sen verran että haluaa keskustella aiheesta ja kuulla muiden mielipiteitä.

Ärsyttävyys, josta ap kysyi, on tällaisessa kontekstissa huomattavasti vihaa tai rakkautta monitahoisempi tunnereaktio. Tästäkin ketjusta hyvin huomaa, kuinka jotkut ärsyyntyvät niistä hahmoista, jotka sarjassa on, monesti lähes alleviivaavalla tyylillä, tehty sellaisiksi, että heidän on tarkoituskin herättää katsojissa negatiivisia mielikuvia. Ja sitten toiset kokevatkin ärsyttävimpinä juuri ne sarjan "hyvikset", ymmärrettävästi juuri siksi, että ovathan he näin nykypäivän mittarilla melkoista kiiltokuvahattaraa.

Minusta tämä on viihdyttävä ja kiva ketju, ei ollenkaan negatiivinen sellaisessa "haukutaan oikein haukkumisen ilosta" -mielessä.

Mary on liian kiltti ja kunnollinen, en osaa lämmetä sellaiselle. Veikkaan, että tämä viesti tulee saamaan melko monta alapeukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo kommentoikin että Carrie ja sen irvistykset. Sama tuli mieleen.

Mulla on varmaan likainen mielikuvitus, mutta Mr. Edwards oli alkuun jotenkin kieroutuneesti kiinnostunut Laurasta. Samaten jakso jossa Laura karkasi vuorelle pikkuveljensä kuoltua ja siellä oli se Jonathan, samalla tavalla tuli vähän likaiset vibat. Tuskin sellaista sävyä on 70-luvulla tavoiteltu, mutta nykyaikana tulee väkisin mieleen.

Se Jonathan oli Jumala ihmishahmoisena. Pyhä henkikin oli mukana valkoisen kyyhkysen hahmossaan.

Minä olen aina ajatellut, että se oli suojelusenkeli..?

Nuoria vanhempia sarjassa on tosi vähän. Tosiasiassa tuolloin jo moni 40 v. oli isovanhempi. Naimisiin mentiin pääasiassa hyvin nuorena. Mary meni kihloihin 13 v ja sai luvan avioitua 15 v. Oikea Mary ei mennyt naimisiin.

Miss Beadle on ollut Jim Morrisonin kanssa sillai.

Charles. On aina niin hikinen.

Ihmetyttää miten kaikilla on vain 1-3 lasta. Eihän se niin voinut olla.

Toinen on lapsinäyttelijöiden kierrätys. Useampi on esittänyt montaa eri hahmoa. Esim Albert on Charles lapsena ja Caroliinen esittäjälapsena oli aiemmin kiusattu lapsi koululla.

Edwards on muuten ihan hauska tyyppi, mutta rupesi jossain vaiheessa ärsyttämään, kun koitti liikaa itsekkäästi puuttua vanhimman adoptiolapsensa valintoihin lytäten alkuunsa tämän mielenkiinnon kirjallisuutta ja runoutta kohtaan. Koitti väen vängällä saada John Junioria tapumaan omiin periaatteisiinsa ja tämän takia John melkein hukkaan heittää tilaisuuden päästä hienoon yliopistoon opiskelemaan, koska adoptio isä haluaa hänestä viljelijän niinkuin "tosimiesten" kuuluu tehdä. Todella säälitti jakso, jossa John pakotettuna lähtee metsälle, vaikka ei pysty tappamaan elävää olentoa. Ajatus siitä, että se määrittäisi miehuuden pystytkö tappamaan elävän olennon. Ja se Edwardsin näkyvä kiukuttelu, kun poika ei haluakaan samoja asioita kuin hän :D Tuossa yliopisto jaksossa äijä antoi periksi vain sen takia, koska Mary puhui hänelle järkeä.