Mitä olen tehnyt väärin? Olen ainut joka meidän perheessä ottaa toiset huomioon?

Jaaha. Taas yksi vahva itsenäinen nykynainen ja nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota kaikkien muiden sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Mitä jos nostaisit sen katseen peiliin ja olisit kerrankin rehellinen itsellesi ja miettisit kenen vika tuot kaikki ihan oikeasti on. Et sinä kuitenkaan mikään tahdoton olento ole vailla vastuuta vaan ihan toimiva subjekti, joka tekee omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässään, joten kasva aikuiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltit lapset eivät pyydä mitään, kiltit lapset eivät saa mitään. Olet kullanarvoinen perheessä, tee se selväksi muillekin, jos eivät itsekseen tajua (mitä?!? Venäläissyntyiselle mahdoton ajatus.). Vaadi arvostusta. Olet perheen äiti, et kodinkone. Mä en ikinä ymmärrä tätä suomalaisen naisen nöyrän työhevosen osaa.

Hah, hauska, kun tunnen työn kautta paljon venäläisiä naisia, ja he puhuvat niin paljon siitä, miten venäläisessä kulttuurissa nainen tekee ensin töissä täyden päivän ja sitten toisen täyden päivän kotona. Että mies kyllä siivoaa naistenpäivänä ja ostaa kukkia, mutta ei normaalissa arjessa osallistu arjen töihin. 

Mulla ei siis ole henkilökohtaista kokemusta venäläisestä perhe-elämästä, mutta olen niin monen naisen suusta kuullut tuota samaa, että mun on hieman vaikea suhtautua tuohon sun viestiisi.

Mä olen vanhempi jo. Mies ostaa itsensä ulos kotitöistä, eli antaa palkkansa naisen käyttöön. Sillä sitten ostetaan ne työt, joita ei halua/ehdi/jaksa tehdä. Mikään orja ei ole tarkoitus olla, sehän on silkkaa tyhmyyttä. Ikävää, jos nuoremmilla on mennyt noin.

Eniten tuosta on puhuneet juuri vanhemmat naiset, semmoiset 50-vuotiaat ja yli.

Ehkä lapset ovat omaksuneet ajattelutavan, että äiti on se, joka hoivaa, ruokkii ja huomioi juhlapäivät? Et sinä mitään väärää ole tehnyt, muut perheenjäsenesi (mies ja vanhimmat lapset) ovat vain ajattelemattomia. Kuten joku edellä sanoi, lapset ovat ottaneet mallin isältään, koska se on ollut helpointa ja mukavinta heille. Useimmille on mukavampaa olla passattavana kuin passata muita.

 Olisi kiva, jos ihmiset itse tajuaisivat oman ajattelemattomuutensa, mutta joskus ei auta muu kuin keskustella asiasta ja esittää toive suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltit lapset eivät pyydä mitään, kiltit lapset eivät saa mitään. Olet kullanarvoinen perheessä, tee se selväksi muillekin, jos eivät itsekseen tajua (mitä?!? Venäläissyntyiselle mahdoton ajatus.). Vaadi arvostusta. Olet perheen äiti, et kodinkone. Mä en ikinä ymmärrä tätä suomalaisen naisen nöyrän työhevosen osaa.

Hah, hauska, kun tunnen työn kautta paljon venäläisiä naisia, ja he puhuvat niin paljon siitä, miten venäläisessä kulttuurissa nainen tekee ensin töissä täyden päivän ja sitten toisen täyden päivän kotona. Että mies kyllä siivoaa naistenpäivänä ja ostaa kukkia, mutta ei normaalissa arjessa osallistu arjen töihin. 

Mulla ei siis ole henkilökohtaista kokemusta venäläisestä perhe-elämästä, mutta olen niin monen naisen suusta kuullut tuota samaa, että mun on hieman vaikea suhtautua tuohon sun viestiisi.

Mä olen vanhempi jo. Mies ostaa itsensä ulos kotitöistä, eli antaa palkkansa naisen käyttöön. Sillä sitten ostetaan ne työt, joita ei halua/ehdi/jaksa tehdä. Mikään orja ei ole tarkoitus olla, sehän on silkkaa tyhmyyttä. Ikävää, jos nuoremmilla on mennyt noin.

Eniten tuosta on puhuneet juuri vanhemmat naiset, semmoiset 50-vuotiaat ja yli.

Mielenkiintoista. No, jokaisella on oma tapansa elää.

Mitä perheesi on sanonut, kun olet tästä heidän kanssaan keskustellut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltit lapset eivät pyydä mitään, kiltit lapset eivät saa mitään. Olet kullanarvoinen perheessä, tee se selväksi muillekin, jos eivät itsekseen tajua (mitä?!? Venäläissyntyiselle mahdoton ajatus.). Vaadi arvostusta. Olet perheen äiti, et kodinkone. Mä en ikinä ymmärrä tätä suomalaisen naisen nöyrän työhevosen osaa.

Hah, hauska, kun tunnen työn kautta paljon venäläisiä naisia, ja he puhuvat niin paljon siitä, miten venäläisessä kulttuurissa nainen tekee ensin töissä täyden päivän ja sitten toisen täyden päivän kotona. Että mies kyllä siivoaa naistenpäivänä ja ostaa kukkia, mutta ei normaalissa arjessa osallistu arjen töihin. 

Mulla ei siis ole henkilökohtaista kokemusta venäläisestä perhe-elämästä, mutta olen niin monen naisen suusta kuullut tuota samaa, että mun on hieman vaikea suhtautua tuohon sun viestiisi.

Mä olen vanhempi jo. Mies ostaa itsensä ulos kotitöistä, eli antaa palkkansa naisen käyttöön. Sillä sitten ostetaan ne työt, joita ei halua/ehdi/jaksa tehdä. Mikään orja ei ole tarkoitus olla, sehän on silkkaa tyhmyyttä. Ikävää, jos nuoremmilla on mennyt noin.

Eniten tuosta on puhuneet juuri vanhemmat naiset, semmoiset 50-vuotiaat ja yli.

Mielenkiintoista. No, jokaisella on oma tapansa elää.

Jep, näin on, mutta en ainakaan näiden tuntemieni naisten kertoman perusteella kaipaile venäläistä mallia Suomeen. Esim. meillä on yhteiset rahat, muistetaan molemminpuolisesi isän- ja äitienpäivänä ja molemmat myös osallistumme kodin töihin tasapuolisesti. En kaipaisi tähän sitä romanttista lisää, että mies ei tekisi omaa osuuttaan arjessa.

Sen että mahdollistat heidän käytöksen

Lopeta marttyyrius heti. Sano miehelle, että edellytät häneltä päivällisen hankintaa äitienpäivän kunniaksi. Sano että pyytää lapset auttamaan. Ruuan voi hommata take awaysta tai hakea kaupasta eineksiä. Vaadi myös kakkua tai jäätelöä. Itse lähdet pitkälle kävelylle. Tilaa myös itsellesi netistä mieluinen äitienpäivälahja juhlan kunniaksi ja nauti siitä sitten kun se tulee.

Tämä on myös lasten kasvatusta huomioimaan sinutkin. Ensi vuonna muistuttelet tämän hyvissä ajoin etukäteen. Kolmen vuoden joulujen, synttäreiden ja äitienpäivien jälkeen alkaa oppi olla perilllä. Jos miehesi kieltäytyy roolistaan, niin hommaa itsellesi syötävää, mutta anna muun perheen paastota päivä. Ei ne siihen kuole.

Kenelläkään teidän perheen jäsenillä ei ole tainnut olla syytä ponnistella muutoksen eteen, kun sinä kuitenkin hoidat kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiltit lapset eivät pyydä mitään, kiltit lapset eivät saa mitään. Olet kullanarvoinen perheessä, tee se selväksi muillekin, jos eivät itsekseen tajua (mitä?!? Venäläissyntyiselle mahdoton ajatus.). Vaadi arvostusta. Olet perheen äiti, et kodinkone. Mä en ikinä ymmärrä tätä suomalaisen naisen nöyrän työhevosen osaa.

Hah, hauska, kun tunnen työn kautta paljon venäläisiä naisia, ja he puhuvat niin paljon siitä, miten venäläisessä kulttuurissa nainen tekee ensin töissä täyden päivän ja sitten toisen täyden päivän kotona. Että mies kyllä siivoaa naistenpäivänä ja ostaa kukkia, mutta ei normaalissa arjessa osallistu arjen töihin. 

Mulla ei siis ole henkilökohtaista kokemusta venäläisestä perhe-elämästä, mutta olen niin monen naisen suusta kuullut tuota samaa, että mun on hieman vaikea suhtautua tuohon sun viestiisi.

Mä olen vanhempi jo. Mies ostaa itsensä ulos kotitöistä, eli antaa palkkansa naisen käyttöön. Sillä sitten ostetaan ne työt, joita ei halua/ehdi/jaksa tehdä. Mikään orja ei ole tarkoitus olla, sehän on silkkaa tyhmyyttä. Ikävää, jos nuoremmilla on mennyt noin.

Eniten tuosta on puhuneet juuri vanhemmat naiset, semmoiset 50-vuotiaat ja yli.

Mielenkiintoista. No, jokaisella on oma tapansa elää.

Jep, näin on, mutta en ainakaan näiden tuntemieni naisten kertoman perusteella kaipaile venäläistä mallia Suomeen. Esim. meillä on yhteiset rahat, muistetaan molemminpuolisesi isän- ja äitienpäivänä ja molemmat myös osallistumme kodin töihin tasapuolisesti. En kaipaisi tähän sitä romanttista lisää, että mies ei tekisi omaa osuuttaan arjessa.

Joo, en minäkään sitä sano, että se on parempi malli, onhan vaan erilainen. AP:n malli on se, että äiti on itsestäänselvyys, jota ei tarvitse mitenkään huomioida. Turha vaatimattomuus on se, mikä pitää ensimmäisenä karsia, jos asiaan haluaa muutosta. En tiedä, onnistuuko se enää vuosien jälkeen. Hiljainen kärsimys ei mulle ja ystäville olisi mikään vaihtoehto, mutta meitäkin on joka junaan.

Peilin eteen ja käymään tämä keskustelu siellä peilistä näkyvän ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kiltit lapset eivät pyydä mitään, kiltit lapset eivät saa mitään. Olet kullanarvoinen perheessä, tee se selväksi muillekin, jos eivät itsekseen tajua (mitä?!? Venäläissyntyiselle mahdoton ajatus.). Vaadi arvostusta. Olet perheen äiti, et kodinkone. Mä en ikinä ymmärrä tätä suomalaisen naisen nöyrän työhevosen osaa.

Mäkin otin puolivenäläisenä lopulta venäläisen miehen. Huomasin etten kestänytkään elää niin kutsutussa tasa-arvoisessa suhteessa. Mielummin niin että rehellisesti korvataan miehen poissaolot kuin orjuutetaan toista.

Kukkia myös muistaa tuoda joka päivä tullessaan töistä

Hei ap, äitienpäivä on vain kerran vuodessa. Muuttaako se jotain, jos sen yhden kerran vuodessa sinulle tehtäisiin aamupala ja saisit lahjoja? Koko muun ajan vuodesta jatkaisit toisten eteen raatamista? Ei noin, nainen, ei noin.

Lapsesi ovat jo sen verran isoja, että voit lopettaa palvelut siihen paikkaan. Jos heillä on omat huoneet, romut sinne ja ovet kiinni. Jos ei löydy puhdasta vaatetta, sitten opetat pesukoneiden käytön. Aika äkkiä he oppivat, että jos ei halua olla epäsiisti, pitää itse tehdä jotain. Sama koskee miestäsi.

Astioiden kanssa on vähän hankalampi juttu, mutta kokeilepa tätä: tyhjennät varastoon kaikki ylimääräiset astiat. Jokaiselle jää vain yksi sarja ruokailuvälineitä, ja jos ne lojuvat likaisina tiskipöydällä, niin se on voivoi. Noin esimerkiksi. Kaikki ns yhteisissä tiloissa lojuva tavara, jota omistaja ei vie paikalleen, lentää roskiin. Avaa suusi, ja kerro, miten aiot jatkossa toimia.

Muutkin sen ovat sanoneet, mutta sanon minäkin. Marttyyriäitiyttä on kamala seurata vierestä. Missä on määrätty, että töissä käyvän äidin on hoidettava kotonakin kaikki? Itse tein jo vuosia sitten perheelleni selväksi, että jos olen viikonloppuisin töissä, minulla on arkivapaat, jotka eivät mitenkään automaattisesti tarkoita siivous-, tai pyykinpesupäiviä, ellen itse halua. Tarvitsen myös leponi ja palautumisen. Niinhän perheessämme muutkin toimivat. Joskus on sotkuisempaa, mutta sitä pitää opetella hieman sietämään.

Jos haluat äitienpäiväksi ruusun ja suklaata, ostat itse ja nautit myös itse.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ap ainut. Aivan sama tilanne minulla. Huolehdin ja autan lapsia koko ajan ja näin tehnyt siitä asti kun ovat olleet pieniä. Vaikka viimesillä rahoilla autan heitä ,itse en saa sitten yhtään mitään ,oli sitten synt.päivä tai äitienpäivä. Meillä myös ottavat ilmeisesti mallia isästään eikä minusta. Todella raivostuttavaa. Monet äitienpäivät myös olen itkenyt pahaa mieltä, kuten myös tänään ,voimia sinulle ap, me olemme kuitenkin todella hyviä Äitejä !!!! 

Onko hyvä äiti semmoinen joka passaa ja tekee kaiken puolesta "vaikka viimeisillä rahoilla", jotta lapsen ei vahingossakaan tarvi ottaa vastuuta itsestään? Kukin ajattelee miten haluaa. Saat syytää niille muksuillesi rahaa koko loppu elämäsi. Sama kuvio nähty jo useamman kohdalla. Ajattelet että uhraamalla oman hyvinvointisi olet hyvä äiti ja takerrut tähän ajatukseen varmasti kynsin hampain kun sinulla ei muutakaan ole. Ammut itseäsi jalkaan. Hyvä lapsi ei ottaisi äidin viimeisiä rahoja. He eivät arvosta tai kunnioita sinua.

Minulla periaate, että on 18-vuotta aikaa kasvattaa fiksu, muita huomioiva, omatoiminen ja taloudellisesti omillaan pärjäävä lapsi. Olen huomannut että tämä vaatii minulta paljon enemmän kuin teiltä pullamössön kasvattajilta. Pitää oikeasti olla lapsen kanssa ja ottaa häntä mukaan. Ohjeistaa saman kotiruuan tekeminen vaihe vaiheelta sata kertaa ennen kuin se onnistuu. Kerrata hyviä käytöstapoja uudestaan ja uudestaan. Lapsien kasvettua ollaan katsottu mitä on sijoittaminen ja miten tienataan mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman pienellä riskillä ja miten rahaa kannattaa käyttää, niin että on aina pelivaraa.

Ei ole tarvinut itkeä äitienpäivänä muuta kuin onnesta, kun on saanut kasvatettua niin hienot lapset omalla panostuksella.

No on se hienoa, kun osaatte olla niin täydellisen hienoja äitejä, että on varaa tulla haukkumaan aloittajaa marttyyriksi ja tuottamaan vielä lisää pahaa mieltä. Hyi olkoon. Minun tuli oikeasti paha mieli aloituksesta ja toivon sydämestäni, että perheen muut jäsenet vielä ymmärtävät näyttää arvostuksensa.

Vierailija kirjoitti:

No on se hienoa, kun osaatte olla niin täydellisen hienoja äitejä, että on varaa tulla haukkumaan aloittajaa marttyyriksi ja tuottamaan vielä lisää pahaa mieltä. Hyi olkoon. Minun tuli oikeasti paha mieli aloituksesta ja toivon sydämestäni, että perheen muut jäsenet vielä ymmärtävät näyttää arvostuksensa.

Ap kysyy otsikossa että mitä hän on tehnyt väärin ja se kerrotaan hänelle. Ainakin itse kommentillani haluan kannustaa häntä miettimään miksi hän on mahdollistanut kyseisen käytöksen. Minäkin toivon että kaikilla olisi hyvä päivä, mutta valitettavasti ap:lla taitaa olla mahdollisuuksia vasta ensivuonna, jos hän pistää perheensä ruotuun. Jos hän sympatiaa toivoo, niin soittaisi kaverilleen ja itkisi. Tarpeeksi hyvä kaveri kyllä kertoisikin, että miksi ollaan tässä tilanteessa. Aina ei päähän taputtelut riitä.

Vierailija kirjoitti:

No on se hienoa, kun osaatte olla niin täydellisen hienoja äitejä, että on varaa tulla haukkumaan aloittajaa marttyyriksi ja tuottamaan vielä lisää pahaa mieltä. Hyi olkoon. Minun tuli oikeasti paha mieli aloituksesta ja toivon sydämestäni, että perheen muut jäsenet vielä ymmärtävät näyttää arvostuksensa.

Ei täällä ole mitään täydellisen hienoja äitejä.

Mistä muusta, kuin marttyyriudesta on kyse, jos pahoittaa mielensä ja katkeroituu, jos on odotellut mitään etukäteen puhumatta jotain perheen reaktioita, eikä niitä tule, palveltuaan ensin pyyteettömästi muita? Marttyyri ei itse huomaa käytöstään. Se on hänelle pitemmän päälle hyvin tuhoavaa ja aiheuttaa suurta katkeruutta myöhemmin. Olen marttyyriäidin lapsi, ja tiedän paremmin kuin hyvin, kuinka kuluttavaa ja uuvuttavaa se on kaikille.

Äitien on ruvettava olemaan enemmän terveellä tavalla itsekkäitä ja pitämään omat rajansa.

Tilanteen loppumiseksi miehen olisi ensimmäisenä muututtava. Aloittajan kannattaa siirtää tätä metatyötä eli kaikenlaisten asioiden muistamisesta vastuuta myös miehelle. Ja ottaa puheeksi se miksi nämä asiat ovat tärkeitä ja miltä se nyt on tuntunut, kun muistamista ei tapahtunutkaan. Eli sitä tunteista puhumista, mikä monelle on niin vaikeaa. Älä ainakaa pidä mitään mykkäkoulua tai niele harmistumista hiljaa, muuten voit olla varma, ettei mikään muutu edelleenkään. Mikäli mies ei ole kanssasi samalla linjalla tässä, eivät lapsetkaan laita tikkua ristiin.

Varmaan patriarkki valitsi puolestasi miehesi? Olisi varmaan kannattanut valita viisaammiin, kun nyt olet jo aika syvällä umpikujassa.

Mutta kun eihän teitä saa edes neuvoa, koska kaiken niin helevetin hyvin tiedätte! Nauttikaakin siis aivoituksienne hedelmistä.

Niin surullista ja niin yleistä. Vaikka se tuntuu kiusalliselta ja nololtakin, niin voisit istuttaa kaikki samaan pöytään ja kertoa että olit todella surullinen kun kukaan ei sinua huomioinut ja että tuntuu kuin sinusta ei välitettäisi. Tiedän että ei ole suomalaisille tyypillistä keskustella tämmöisistä asioista, mutta mikään ei muutu jos ei nosta kissaa pöydälle.