Ei pitäisi nyt kyllä selata somea ollenkaan. Tuli jo paha mieli kun muut äidit saaneet kakkuja ja kukkakimppuja

Tämä viestiketju piristi, meitä on siis paljon, jotka eivät joko saa tai halua huomiota. Koskaan ei mekään olla äitienpäivää juhlittu ja itse minunkin pitää itseäni muistaa kuten on aina pitänyt mutta menee se näinkin. Lapset antoivat kortteja ollessaan pienempiä, nyt ei enää. Arki se on mikä palkitsee, ei tämmöiset teennäiset päivät.

Vierailija kirjoitti:

Kävin eilen hakemassa itselleni leivoksen ja shampanjan, soitin Interfloraan ja sieltä pitäisi nyt puolenpäivän aikaan tulla lähetettynä 130€ ruusukimppu. Keitin aamulla kahvia ja terassille paistaa aurinko, tein kahvin kanssa lohivoileipiä, vedän huolella skumppaa ja sitten leivoksen.

Perhe heräili tuossa kymmenen aikaan ja on kysellyt mikä minua vaivaa kun olen hakenut vain yhden leivoksen enkä täytekakkua kuten aikaisemmin.

Saa nähdä mitä he tuumivat kun tilaan illemmalla pizzan vain itselleni. Selaan Nyt nettiä saako mistään tilattua miesstripparia keikalle kotiin.

Tällä lailla! Saa hyvän äitienpäivän kun itse organisoi.

Leivoin kakun, jota en edes itse syö, kun laihdutan. Kuopus muisti toivottaa äitienpäivää, keskimmäista piti muistuttaa. Armeijassa oleva esikoinen ei ole ottanut yhteyttä. Itse en näitä äitienpäivä arvosta kovin korkealle enkä ole harmissani. Tapakoulutuksen vuoksi sitä vietän ja lapsille yritän opettaa käytöstapoja.

Ei minua kyllä huomioida arkenakaan. Tai no kerran mies toi suklaalevyn kaupasta, siitä taitaa olla 4 vuotta.

En tiedä miksi näin on käynyt, lapsille olen yrittänyt opettaa muiden huomioimista mutta ei ne välitä.

Omalle lapselleni sanoin, että menee ihan kaikessa rauhassa viikonloppua viettämään kaverin mökille. Tiedän kyllä, että olen hänelle tärkeä. Se tulee ilmi monissa arjen asioissa eikä sitä tarvitse korostaa esimerkiksi kortein ja kukkasin.

Lapsuus, se on korvaamaton. Paljon mä sain, siks' kiitän nyt vain. Äidillein vaan laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain. Lohdun hän loi, suojan hän soi. Hellyyttä koin, nyt kiittää sua voin. Rakkaudesta voimaa mä saan, äideistä parhaimman sain. Hän ymmärtää ja lohduttaa, Laulun tään hän hyt saa. Kallein hän on, niin korvaamaton, Parhain hän on, äiti mun. Luotas jos tie kerran mun vie, Suureks' kun vartun, unhoon jää et. Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää. Äideistä parhain sä oot.

Ostin eilen Lidlistä eurolla Ballerina-keksejä. Siinä äitienpäiväherkkuni. Ensimmäisestä keksistä puuttui täyte kokonaan. Kuvastaa niin minun elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Ostin eilen Lidlistä eurolla Ballerina-keksejä. Siinä äitienpäiväherkkuni. Ensimmäisestä keksistä puuttui täyte kokonaan. Kuvastaa niin minun elämääni.

Tää oli jotenkin niin sääd😀 tsemppiä!

Hei sinä skumppaa ja miesstrippari -kirjoittaja! Kiitos hauskasta tekstistä ja hyvistä ideoista ensi vuotta varten. Mullakin on tässä pizzaa ja lonkeroa, ja vain mulle. Myöhemmin katson ehkä jotain lempisarjaani enkä tosiaan tee mitään kenenkään muun eteen tänä päivänä.

Itse keitin kahvini ja ostin kukan, sekä leivon pienen leivoksen, mutta ei se kyllä aiheuta mitään katkeruutta täällä. Päinvastoin, nautin tästä päivästä täysin, äitienpäivä on iso ja tunteikas juhlapäivä minulle, ja fiilistelen täysillä kiitollisuuden tunteita äitinä olemisesta. Lähipiirissäni on ihmisiä, jotka eivät toiveestaan huolimatta ole vielä saaneet kokea äitiyttä, ja kyllä sellaisen surun myötäeläminen saa tuntemaan entistä enemmän kiitollisuutta omasta mahdollisuudesta olla äiti. Mikään ei ole itsestäänselvää.

Elän lapsen kanssa kahdestaan, ja hän on vielä pieni. Poikkeusaikana ei ole ollut päiväkodissakaan, eikä näin ollen sieltä tullut mitään ohjattua äitienpäiväaskartelua. Hän on kuitenkin auttanut äitienpäiväaamiaisen tekemisessä (auttaa kyllä muutenkin aina). Aion kyllä kasvattaa häntä siihen, että äitienpäivänä/syntymäpäivänä perheessä muistetaan ja huomioidaan toista, jotta osaa sitten omassakin perheessä aikanaan sen tehdä.

Keitin kahvini itse, mies keitti kahvinsa jo 6.00 ja teinit nukkuu.

Kohta lähetään kukkia ns.ostamaan ja toivoin multaa,syreenin ja marjapensaan.

Olenkin vöhän omituinen.

Itselleni ostin lahjaksi retkikirveen ja talikon.

En halua sisälle kukkia kun on kissoja.

Ulos vasta kukat kun ei tarvitse nostella sisään hallan takia.

Tein itse kakun, yleensä meillä ei ole mitään sellaisia äitienpäivänä. Kerrankin sain tehdä ihan itseni näköisen kakun, vain itseäni varten! Vedin heti kaksi palaa. 

Lapset on jossain omilla reissuillaan, mutta onnittelut tuli viestin muodossa. Ensimmäinen jo klo 0:43

Kaikkein parastahan se on, että järjestää itse itselleen juhlapäivän, silloin ainakin saa juuri sellaisen kuin haluaa.

Minulla ei ole lapsia, joten äitienpäivää ei meillä vietetä, mutta unelmasynttärini olisi sellainen, että mies häipyisi koko päiväksi jonnekin ja saisin yksin juhlia juuri siten kuin haluan.

En ole koskaan tykännyt äitienpäivästä enkä myöskään isänpäivästä. Enkä ole niitä halunnut kovin kummoisesti juhlia. Alakouluikäisenä lapset toki aina toivat kortin ja ihan pieninä jotain askarteluja. Nyt teini on tehnyt itse kakun ja lupasi laittaa ruokaakin.

Mutta ei se poista sitä, että tunnistan pienen kateellisuuden pilkahduksen somepäivityksistä, jossa on skumppaa, kukkia ja korulahjoja. Ehkä kuvittelen noiden perheiden elämän olevan täydellistä, omassani kun on paljon huolia ja murheita.

Mies keitti kahvit, kuten joka aamu. Siinä se tältäkin vuodelta. Mutta ei se mitään, perinteenä on ollut hakea puutarhamyymälästä jotain riittoisampaa äitienpäiväkukaksi ja korteista en niin välitä. Lapset on onnitelleet.

Pahaa vain tekee kun omat vanhat äidit jätetään huomiotta kun monetkin aikuiset jo pitää koko täys karanteenia jo turhana vouhotuksena jos kerran itse on pysynyt terveenä nämä kuukaudet jos kerran tauti on ollut iskeäkseen.

Herää kysymys, kuka ne lapset on kasvattanut? Onko se miehen huono esimerkki vai se, että itse on vuosikaudet hokenut ettei tarvii mitään?

Mun lapsi on vielä päiväkoti-ikäinen, joten en tiedä toimiiko mun kasvatus vai ei, mutta olen itse ahkerasti muistuttanut että hän on kasvanut vatsassani ja kertonut, että äitienpäivänä muistetaan äitiä joka kantoi lastaan vatsassa kauan/on huolehtinut lapsesta ja tehnyt kovan työn. Ollaan katsottu YouTubesta videota vauvasta vatsassa. Olen kertonut, että tänään jokainen muistaa ja kiittää omaa äitiään. Isä näyttää esimerkillään myös kiitollisuutta ja on tehnyt kakun, ostanut ruusut ym.

Aiemmin hän oli sitä mieltä, että hänen ei kuulu muistaa kuin omaa äitiään. Kerroin, että olen eri mieltä ja että kiitän ja onnittelen myös hänen äitiään, joka synnytti mulle hienon miehen. Sanoin myös, että isän tehtävä on kasvattaa lasta muistamaan äitiä äitienpäivänä.

Olen itse saanut saman kasvatuksen: Isäni olisi suuttunut jos en olisi lapsena ja teininä äitiäni muistanut. Hän varmisti myös heidän eronsa jälkeen, että niin käy.

Mun perhe muistaa mua, vähintään siksi ettei kukaan jaksa kuunnella sitä meteliä jonka nostan ja joka jatkuu ensi äitienpäivään saakka, jos ei muistamista tapahdu.

Kommentoin aiemmin pizzasta ja lonkerosta, mutta haluan vielä lisätä että kyllä mua on myös lapset ja mies muistaneet. Jopa oma isäni soittaa mulle joka vuosi toivottaakseen hyvää äitienpäivää. Eli en todellakaan allekirjoita sitä, ettei miesten tarvitse muistaa lastensa äitiä. Todellakin päinvastoin. Mutta jos ei keneltäkään mitään huomioimista saa, voi myös itse tehdä itselleen hyvän päivän, se kai monien viestien pointti on ollut.

Kiitollisuuteen kasvatetaan ja kunnioitus vaaditaan kirjoitti:

Herää kysymys, kuka ne lapset on kasvattanut? Onko se miehen huono esimerkki vai se, että itse on vuosikaudet hokenut ettei tarvii mitään?

Mun lapsi on vielä päiväkoti-ikäinen, joten en tiedä toimiiko mun kasvatus vai ei, mutta olen itse ahkerasti muistuttanut että hän on kasvanut vatsassani ja kertonut, että äitienpäivänä muistetaan äitiä joka kantoi lastaan vatsassa kauan/on huolehtinut lapsesta ja tehnyt kovan työn. Ollaan katsottu YouTubesta videota vauvasta vatsassa. Olen kertonut, että tänään jokainen muistaa ja kiittää omaa äitiään. Isä näyttää esimerkillään myös kiitollisuutta ja on tehnyt kakun, ostanut ruusut ym.

Aiemmin hän oli sitä mieltä, että hänen ei kuulu muistaa kuin omaa äitiään. Kerroin, että olen eri mieltä ja että kiitän ja onnittelen myös hänen äitiään, joka synnytti mulle hienon miehen. Sanoin myös, että isän tehtävä on kasvattaa lasta muistamaan äitiä äitienpäivänä.

Olen itse saanut saman kasvatuksen: Isäni olisi suuttunut jos en olisi lapsena ja teininä äitiäni muistanut. Hän varmisti myös heidän eronsa jälkeen, että niin käy.

Mun perhe muistaa mua, vähintään siksi ettei kukaan jaksa kuunnella sitä meteliä jonka nostan ja joka jatkuu ensi äitienpäivään saakka, jos ei muistamista tapahdu.

Juuri näin!!! Pointsit sulle! Eivät ne opi, jos ei käytöstapoja opeteta.

Olen halunnut opettaa lapsilleni toisten huomioimista ja viitseliäisyyttä toisen ilahduttamiseksi eteen. Teen tätä itse heille niin juhlapäivinä kuin muutenkin silloin tällöin ja olen selkeästi sanonut, että haluan että minua huomioidaan. Eikä huomioimisen tarvitse liittyä lainkaan lahja, kortti, itse poimittu kimppu, askartelu tai leipomus tai jokin muu vastaava on se juttu. Tänään sain pojiltani itsetehdyn vegaanisen ”cheesecake:in” sekä kahvia, nuorin lapsi oli tehnyt isolle paperille aika psykedeelisen sarjakuvan. Aivan ihanaa. Arvostan ja lapset olivat selvästi ylpeitä panoksestaan. Tämä onkin mielestäni tärkeää. Mutta kuten sanoin, olen selkeästi kertonut toiveeni ja ohjannut heitä siihen pienestä pitäen.

Hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille, tetehdään tästä itsellemme mukava päivä <3