Mies väitti olevansa urheilullinen ja käytiin sitten lenkillä ja totuus paljastui
Olen ollut jutuissa erään mukavan miehen kanssa ja ollaan juteltu paljon urheiluasioista koska harrastan itse paljon liikuntaa ja mies on antanut ymmärtää itsekin olevansa urheilullinen. Noh, sovittiin sitten lenkkitreffit ja eihän tämä mies meinannut jaksaa edes juosta lyhyitäkään pätkiä ja hikoili hulluna, lisäksi juoksutyyli oli aivan kaamea! Sellainen etukeno harppailu ja kädet heiluivat sivussa kuin gorillalla. Tuli väkisin mieleen että jos kehonhallinta on noin surkeaa jo juostessa niin miten muuten. Harmittaa että tuli sellainen olo että mainosti urheilullisuuttaan vaan tehdäkseen vaikutuksen, mutta eikö tajunnut että kiinnihän tuosta jää. Ei tehnyt kyllä vaikutusta hyvässä mielessä. Ei tarvi olla mikään maratoonari mutta kyllä jutuissa on ollut hiukan liioittelua.
Kommentit (198)
Sanoiko myös haaveilevansa perheestä? 😄😄😄
Oliko niin kuin siinä 90 päivää morsiamena-sarjassa kun nainen koitti saada suurta amerikkalaista miestä juoksemaan ja mies hampaat irvessä koitti väittää, että on kivaa ja tekee hyvää vaikka näki sadan metrin päähän, että mies on kuolemaisillaan eikä ole eläissään aikaisemmin juossut.
Itse olen aina tykännyt urheilusta mutta tasainen juoksu ei sovi kropalleni. Polvi ja nivuset kipeytyy juoksulenkillä. Lähes kaikkea muuta urheilua olen kyllä tehnyt varsin paljon.
Olen minäkin käynyt urheilullisen miehen kanssa treffeillä. Hän oli koulussa osallistunut maastojuoksukisoihin. Tuon yhden hutin jälkeen olen sopinut aina lenkkitreffit.
Tuttu juttu! Minun tuttavuuteni kertoi harrastavansa laskettelua. Kun kysyin, koska hän on viimeksi lasketellut, vastaus oli että edellisvuonna. Yhden kerran. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun se oli ainoa liikuntaharrastus.
Mä kans bongasin netistä yhden naisen, joka oli kuulemma kovasti harrastanut erilaisia urheilulajeja ja viimeisin villitys oli kuulemma paini. Ajattelin, että no mikäs siinä ja sovittiin tapaaminen. Treffeillä osoittautui, että laji oli tarkemmin sumopaini.
Miehen juttujen perusteella ymmärsin että on kovakin juoksemaan ja vähän etukäteen murehdin että miten itse pysyn perässä, mutta sehän menikin niin päin että mies juoksikin minun perässä. Nolo juoksutyyli vielä tuohon päälle, en ole nähnyt kenenkään juoksevan tuohon malliin aiemmin. Vinosti nojaa eteenpäin, isoja harppauksia ja kädet roikkuvat edessä maata kohti hiukan heiluen. Jos vielä annan mahdollisuuden ja mennään uudestaan niin pitää ainakin koittaa korjata tuota juoksuasentoa hiukan neuvomalla..Mutta vähän meni maku tyyppiin ihan vaan tämän takia, rehellisyys olisi ollut parempi.
On mullakin tullut vastaan 'urheilullisia' naisia joista jo päälle näkyy, etteivät ratakierrosta jaksa juosta.
Pitääkö tästä vetää se johtopäätös että vain lenkkeily täydellisellä juoksutyylillä on "urheilullinen". Minä pidän itseäni urheilullisena, valitettavasti kylläkin ruumiinrakenteeltani enemmän kotleetti kuin atleetti. En juokse, enkä suostuisi lenkkitreffeille (tappavan tylsää on juokseminen) mutta hikiliikuntaa harrastan 14-16 kertaa viikossa 30 min -2h kerrallaan.
Jos kiinnostava seuralaiskandidaatti kertoo käyvänsä lenkillä, kannattaa ehdottomasti vaatia tarkennusta. Tosi usein on selvinnyt, onneksi ajoissa, että lenkki tarkoittaa monille 30 minuutin kävelyä tai koiran ulkoilutuslenkkiä.
Vähän ohiksena, meille tuli vaihto-oppilas, joka mainosti harrastavansa lähes kaikkea
Urheilua, mutta täällä selvisi, että kyseessä olikin penkkiurheilu🤔
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tästä vetää se johtopäätös että vain lenkkeily täydellisellä juoksutyylillä on "urheilullinen". Minä pidän itseäni urheilullisena, valitettavasti kylläkin ruumiinrakenteeltani enemmän kotleetti kuin atleetti. En juokse, enkä suostuisi lenkkitreffeille (tappavan tylsää on juokseminen) mutta hikiliikuntaa harrastan 14-16 kertaa viikossa 30 min -2h kerrallaan.
16 kertaa 2 h viikossa? 🤔 Siinä tosiaan saa jo työviikon verran liikuntaa. Mahdatko olla liikunnan opettaja?
Nuoruudessani yksi mies kertoi harrastavansa jääkiekkoa ja jalkapalloa. Ei oikeasti pelannut kumpaakaan. En ymmärrä mikä järki on keksiä tuollaisia.
Olisin varmaan samanlainen juoksija vaikka muuten urheilullinen. Joka toinen päivä salilla. Pyöräilen yms. Oliko siis väittänyt itseään juoksijaksi? Ehkä enemmän salityyppiä tai muuta.
On vaikea ymmärtää, miksi deittisivuston profiilissa tai tapailun alkuvaiheessa jotkut päätyvät valehtelemaan mielenkiinnonkohteistaan tehdäkseen vaikutuksen. Eihän suhteella, joka perustuu valheeseen, ole mahdollisuutta muodostua onnelliseksi.
Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin ap:llä, mutta ei juoksusta vaan tanssista. Tanssi on minulle tärkeä harrastus, jopa elämäntapa, ja tuon selvästi esille deittaillessa, että toivon löytäväni miehen, joka jakaisi tämän harrastuksen kanssani. Poikkeuksetta miehet sanovat olevansa todella innokkaita lähtemään kanssani tanssikursseille ja -tapahtumiin, ja alussa näin tapahtuukin. Heti, kun suhde on vakiintunut, käy ilmi, että ei sitä mielenkiintoa oikeasti ollutkaan. Keksitään tekosyitä, miksi kursseilla ei enää voikaan käydä eikä lähteä mukaan tapahtumiin. Tämä on toistunut kolmessa peräkkäisessä suhteessa ja on aina yhtä turhauttavaa.
Jos joku mies kertoo olevansa kiinnostunut vaikka erämaavaelluksista ja etsivänsä retkikumppania, en minä lähde sellaista esittämään. Totuus paljastuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, ja mitä kauemmin siihen menee, sitä isompi pettymys se on.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tästä vetää se johtopäätös että vain lenkkeily täydellisellä juoksutyylillä on "urheilullinen". Minä pidän itseäni urheilullisena, valitettavasti kylläkin ruumiinrakenteeltani enemmän kotleetti kuin atleetti. En juokse, enkä suostuisi lenkkitreffeille (tappavan tylsää on juokseminen) mutta hikiliikuntaa harrastan 14-16 kertaa viikossa 30 min -2h kerrallaan.
Tuleeko sulle hiki rauhallisessa kävelyssä vai miten tuo on mahdollista? Edes kilpaurheiluaikana en urheillut noin paljon, varsinkaan rankkaa liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
On vaikea ymmärtää, miksi deittisivuston profiilissa tai tapailun alkuvaiheessa jotkut päätyvät valehtelemaan mielenkiinnonkohteistaan tehdäkseen vaikutuksen. Eihän suhteella, joka perustuu valheeseen, ole mahdollisuutta muodostua onnelliseksi.
Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin ap:llä, mutta ei juoksusta vaan tanssista. Tanssi on minulle tärkeä harrastus, jopa elämäntapa, ja tuon selvästi esille deittaillessa, että toivon löytäväni miehen, joka jakaisi tämän harrastuksen kanssani. Poikkeuksetta miehet sanovat olevansa todella innokkaita lähtemään kanssani tanssikursseille ja -tapahtumiin, ja alussa näin tapahtuukin. Heti, kun suhde on vakiintunut, käy ilmi, että ei sitä mielenkiintoa oikeasti ollutkaan. Keksitään tekosyitä, miksi kursseilla ei enää voikaan käydä eikä lähteä mukaan tapahtumiin. Tämä on toistunut kolmessa peräkkäisessä suhteessa ja on aina yhtä turhauttavaa.
Jos joku mies kertoo olevansa kiinnostunut vaikka erämaavaelluksista ja etsivänsä retkikumppania, en minä lähde sellaista esittämään. Totuus paljastuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, ja mitä kauemmin siihen menee, sitä isompi pettymys se on.
Piparin vuoksi? Kyseessä sentään eläin jota mieheksikin kutsutaan. Vai onko tässä jotain uutta jollekin?
Kuulostaapa deittisivustotreffailu ahdistavalta. Valehtelu ei ole ok, mutta aika paljon asetetaan vaatimuksia kumppanille. Onneksi löysin oman miehen muuta kautta. Kelpasin ihan vain itsenäni enkä joillain profiilin meriiteillä. Tuohan kuulostaa enemmän työnhaulta kuin deittailulta.
Lähipiirissä on pari nuorta henkilöä jotka antavat ulkoisesti kovin sporttisen kuvan mutta se on kaukana totuudesta. Jotenkin tuntuu että ovat olleet 10 vuotta sitten urheilullisia mutta eivät enää ja sitä illuusiota pitää jotenkin pitää yllä.
Juu, ei kannata valehdella koska kiinni jää. Liikuntatreffit on kyl tosi hyvä idea!