Miten erottaa sielun pimeä yö masennuksesta?

Sielun pimeä yö on paljon pahempi. Et selviä siitä "perinteisin keinoin" vaan rukoilulla ja seuraamalla vihjeitä joita matkan varrella eteesi tulee. Jokaisella ne vihjeet tulevat kullekin sielulle ymmärrettävällä tavalla enkä usko että tähän on mitään yhtä ainoaa keinoa. Toisin sanoen saat sen avun juuri silloin kun tarvitset, et yhtään liian aikaisin. Sielun pimeä yö on kuitenkin pohjimmiltaan puhdistavaa ja eteenpäin vievää. Sinusta pidetään koko ajan huolta, vaikkei siltä tuntuisikaan.

Masennus on pohjimmiltaan käsittelemätöntä vihaa ja surua ja ihminen on lukittunut lamaantuneisuuteen, väsymykseen, itsevihaan, tavallaan turta, eikä kykene tuntemaan tunteitaan realistisesti. Sielun pimeässä yössä taas on mukana valtavasti padottuja ja torjuttuja tunteita, jotka vuorottelevat toivon ja epätoivon, surun ja riemun ja kaiken sen välillä mikä ei ole aiemmin saanut tulla näkyväksi.

Se on upeaa itsensä löytämistä, mutta valitettavasti ei ilman tuskaa, kipua ja ahdistusta.

Tämä on oma kokemukseni, muilla on voinut olla toisenlaista. Masennuksesta sen erottaa niin, että kokee ja tuntee paljon.

Samaa keksittyä paskaa molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Sielun pimeä yö on paljon pahempi. Et selviä siitä "perinteisin keinoin" vaan rukoilulla ja seuraamalla vihjeitä joita matkan varrella eteesi tulee. Jokaisella ne vihjeet tulevat kullekin sielulle ymmärrettävällä tavalla enkä usko että tähän on mitään yhtä ainoaa keinoa. Toisin sanoen saat sen avun juuri silloin kun tarvitset, et yhtään liian aikaisin. Sielun pimeä yö on kuitenkin pohjimmiltaan puhdistavaa ja eteenpäin vievää. Sinusta pidetään koko ajan huolta, vaikkei siltä tuntuisikaan.

Kiitos ❤️

Vierailija kirjoitti:

Masennus on pohjimmiltaan käsittelemätöntä vihaa ja surua ja ihminen on lukittunut lamaantuneisuuteen, väsymykseen, itsevihaan, tavallaan turta, eikä kykene tuntemaan tunteitaan realistisesti. Sielun pimeässä yössä taas on mukana valtavasti padottuja ja torjuttuja tunteita, jotka vuorottelevat toivon ja epätoivon, surun ja riemun ja kaiken sen välillä mikä ei ole aiemmin saanut tulla näkyväksi.

Se on upeaa itsensä löytämistä, mutta valitettavasti ei ilman tuskaa, kipua ja ahdistusta.

Tämä on oma kokemukseni, muilla on voinut olla toisenlaista. Masennuksesta sen erottaa niin, että kokee ja tuntee paljon.

Kiitos ❤️

Ero on hiuksenhieno, mutta tunnistettavissa. Masennus on yleisempää pohjatonta toivottomuutta ja sairastamista, mutta sielun pimeä yö liittyy olemassaolon merkityksettömyyteen ja se järjestelee rankalla kädellä oman sisäisen maailman uudestaan. Sillä on siis tarkoitus. Masennus on oireilua.

Onks tää joku teiniemojen rope? "Sielun pimeä yö". :D

Masennus kumpuaa ihmisestä itsestään. Sielun pimeä yö kumpuaa siitä, että tunnistaa olemassaolon syvimmän olemuksen.

Vierailija kirjoitti:

Onks tää joku teiniemojen rope? "Sielun pimeä yö". :D

Joo on.

https://teologia.fi/wp-content/uploads/2011/10/RistinJohannes.pdf

Vierailija kirjoitti:

Onks tää joku teiniemojen rope? "Sielun pimeä yö". :D

Niin, pitäisikö sun ottaa siitä selvää?

Vierailija kirjoitti:

Onks tää joku teiniemojen rope? "Sielun pimeä yö". :D

"Dark night of the soul" löytyy tietoa jos asia kiinnostaa. :)

Kun sun sielu on pimeässä yössä, niin melodinen death metal resonoi sielusi kanssa. Kun ruumiissa on masennus, niin ei.

Masentuneena olin pahimmillaan toimintakyvytön, ja vähän parempinakin aikoina kuin elävä kuollut, harmaana häilyin harmaiden päivien läpi. Mikään ei tuntunut miltään, paitsi turhalta.

Sielun pimeän yön aikaan tunsin olevani elämäni suurimpien oivallusten äärellä, mikä motivoi työstämään tieni sen p*skan läpi, niin kauheaa kuin se olikin. Silloin oli kuitenkin mieli kirkas ja sellainen olo, että tulevaisuudelta voi odottaa jotain, parempaa kuin koskaan ennen oli ollut.

Itse selviän siitä heittelemällä suolaa asuntooni ja vieraiden päälle. En esim. Käy ulkona ilman suolaa. Vuorikristallia minulla on mukana aina. Sillä torjun demoneita ja menninkäisiä.

Sielun pimeä yö alkaa ainakin oman ja muutaman muun kokemuksen mukaan noin puoli vuotta henkisen heräämisen jälkeen. Eli kun olet löytänyt Jumalan/Totuuden, alkaa pian tuo todellinen tie haastamaan sinua. Kaikki mikä ei ole linjassa perimmäisen Totuuden kanssa, poltetaan sinusta pois. Se on kivuliasta ja koko persoonasi riisutaan päältäsi. Tästä ei oikeasti selviä muuten kuin Hengen opastamana.

Suuri kiitos tästä keskustelun aloituksesta.

Masennukseni alkoi pari kuukautta sitten. Pohjimmainen syy tälle kaikelle ahdistukselle ja masentumiselle on se, että haluan tietää kuka olen ja mikä on tarkoitukseni. Suuria muutoksia tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks tää joku teiniemojen rope? "Sielun pimeä yö". :D

"Dark night of the soul" löytyy tietoa jos asia kiinnostaa. :)

Kiitos asiallisesta vastauksesta vaikka itse kirjoitin provoilevaan sävyyn. Googlettelin, enkä ymmärrä. En varsinkaan ymmärrä tämän vertaamista masennukseen. Toisaalta, itse olen vain kärsinyt uskonnoista, mutta jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks tää joku teiniemojen rope? "Sielun pimeä yö". :D

"Dark night of the soul" löytyy tietoa jos asia kiinnostaa. :)

Kiitos asiallisesta vastauksesta vaikka itse kirjoitin provoilevaan sävyyn. Googlettelin, enkä ymmärrä. En varsinkaan ymmärrä tämän vertaamista masennukseen. Toisaalta, itse olen vain kärsinyt uskonnoista, mutta jatkakaa.

Eipä mitään. Sielun pimeä yö saattaa tulla henkisistä asioista kiinnostuneille, tai sitten ei. Näköjään tässä ketjussa on jokunen kristillisistä taustoista, itse olen shamanisti. Toivon, ettei sinua ole rikottu pahemmin. Hyvää jatkoa.

Kaikki eivät koe kumpaakaan, jotkut vain toisen.

Ymmärrän vertailun, mutta vain sielun pimeä yö on ns tarpeellinen tapahtuessaan, masennus vain kärsimystä.

Olet lähtenyt etsimään Jumalaa mutta et varsinaisesti näe valoa edessä, tiedät silti että toivo on, eikä sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin puskea eteenpäin hengellisesti oudossa maastossa. Olenkohan kokenut sielun pimeän yön?