Lue keskustelun säännöt.
Miten erottaa sielun pimeä yö masennuksesta?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta päätellen sieluni asuu "siinä pimeydessä".. Koko elämäni on ollut varhaislapsuudesta saakka kivulias, olen kasvanut kivussa ja ihmettelen aina vaan, miten olen selviytynyt 35-vuotiaaksi tekemättä itsemurhaa. Jossain vaiheessa aloin pohtimaan että Elämä kouluttaa minua johonkin, valmentaa ja karaisee.. En tiedä mihin, mutta minulla on koko ajan vahva tunne siitä että Joku tukee minua, eikä anna minun romahtaa, vaan tällä kaikella on jokin tarkoitus. Olin niin pohjalla itsetuntoni ja muunkin potentiaaliini kanssa lapsena/nuorena aikuisena, enkä vieläkään voi sanoa olevani vahvoilla, mutta tavoitteeni elämässä muuttuvat ja päivittyvät koko ajan, eli se kertoo edistymisestä, vaatimukseni muuttuvat ja kasvavat. Minun tavoitteeni ovat aina olleet kaikille muille itsestäänselvyyksiä, sillä en kykene samaan kuin muut ikäiseni/aikuiset. En ole kehitysvammainen tai muuta vastaavaa, se olisi sentään vastaus vaikeuksiini. Olen paljon enemmän kuin pystyn ulospäin antamaan, se tekee minusta oudon, se tekee elämästäni yhtä helvettiä. Yö tuntuu loputtomalta, mutta Johdatus korvaa taskulampun.
Pystyn samaistumaan paljon tekstiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäis kysyä Lindholmin Ollilta tästä sielun pimeästä yöstä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta päätellen sieluni asuu "siinä pimeydessä".. Koko elämäni on ollut varhaislapsuudesta saakka kivulias, olen kasvanut kivussa ja ihmettelen aina vaan, miten olen selviytynyt 35-vuotiaaksi tekemättä itsemurhaa. Jossain vaiheessa aloin pohtimaan että Elämä kouluttaa minua johonkin, valmentaa ja karaisee.. En tiedä mihin, mutta minulla on koko ajan vahva tunne siitä että Joku tukee minua, eikä anna minun romahtaa, vaan tällä kaikella on jokin tarkoitus. Olin niin pohjalla itsetuntoni ja muunkin potentiaaliini kanssa lapsena/nuorena aikuisena, enkä vieläkään voi sanoa olevani vahvoilla, mutta tavoitteeni elämässä muuttuvat ja päivittyvät koko ajan, eli se kertoo edistymisestä, vaatimukseni muuttuvat ja kasvavat. Minun tavoitteeni ovat aina olleet kaikille muille itsestäänselvyyksiä, sillä en kykene samaan kuin muut ikäiseni/aikuiset. En ole kehitysvammainen tai muuta vastaavaa, se olisi sentään vastaus vaikeuksiini. Olen paljon enemmän kuin pystyn ulospäin antamaan, se tekee minusta oudon, se tekee elämästäni yhtä helvettiä. Yö tuntuu loputtomalta, mutta Johdatus korvaa taskulampun.
Pystyn samaistumaan paljon tekstiisi.
Lohdullista tietää että on muitakin. Voimia!
Kaikesta päätellen sieluni asuu "siinä pimeydessä".. Koko elämäni on ollut varhaislapsuudesta saakka kivulias, olen kasvanut kivussa ja ihmettelen aina vaan, miten olen selviytynyt 35-vuotiaaksi tekemättä itsemurhaa. Jossain vaiheessa aloin pohtimaan että Elämä kouluttaa minua johonkin, valmentaa ja karaisee.. En tiedä mihin, mutta minulla on koko ajan vahva tunne siitä että Joku tukee minua, eikä anna minun romahtaa, vaan tällä kaikella on jokin tarkoitus. Olin niin pohjalla itsetuntoni ja muunkin potentiaaliini kanssa lapsena/nuorena aikuisena, enkä vieläkään voi sanoa olevani vahvoilla, mutta tavoitteeni elämässä muuttuvat ja päivittyvät koko ajan, eli se kertoo edistymisestä, vaatimukseni muuttuvat ja kasvavat. Minun tavoitteeni ovat aina olleet kaikille muille itsestäänselvyyksiä, sillä en kykene samaan kuin muut ikäiseni/aikuiset. En ole kehitysvammainen tai muuta vastaavaa, se olisi sentään vastaus vaikeuksiini. Olen paljon enemmän kuin pystyn ulospäin antamaan, se tekee minusta oudon, se tekee elämästäni yhtä helvettiä. Yö tuntuu loputtomalta, mutta Johdatus korvaa taskulampun.