Lue keskustelun säännöt.
Miten erottaa sielun pimeä yö masennuksesta?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää joku teiniemojen rope? "Sielun pimeä yö". :D
"Dark night of the soul" löytyy tietoa jos asia kiinnostaa. :)
Kiitos asiallisesta vastauksesta vaikka itse kirjoitin provoilevaan sävyyn. Googlettelin, enkä ymmärrä. En varsinkaan ymmärrä tämän vertaamista masennukseen. Toisaalta, itse olen vain kärsinyt uskonnoista, mutta jatkakaa.
Eipä mitään. Sielun pimeä yö saattaa tulla henkisistä asioista kiinnostuneille, tai sitten ei. Näköjään tässä ketjussa on jokunen kristillisistä taustoista, itse olen shamanisti. Toivon, ettei sinua ole rikottu pahemmin. Hyvää jatkoa.
Parempaan päin joka päivä. :)
Saanko kysyä miten harjoitat shamanismia tai miten se näkyy elämässäsi? Olen aina ollut kiinnostunut shamanismista ja muinaisuskonnoista.
Kiva, onhan nämä mielenkiintoisia juttuja. :) Hassua kyllä, olin hieman sarkastinen ateisti vielä 10 vuotta sitten. Olin kuitenkin kiinnostunut erilaisista uskonnoista, varsinkin pakanauskonnoista ja mytologioista. Elämässäni on sattunut kaikenlaista, olen menettänyt ihmisiä, ja lopulta aika alkoi tuntua oikealle etsiä jonkinlaista henkisyyttä. Tätä shamanistiksi tunnustautumista on kypsytelty vuosikymmen. Siltikään en viitsi puhua asiasta kuin muutaman läheisen ystävän kanssa. Ei ole tarvetta käännyttää ketään enkä kuulu mihinkään ryhmään.
Miten näkyy elämässäni... Vierastan vähän asioistani avautumista, mutta jospa jotain yleistä kerron: Elän hyvin tavanomaista elämää, mutta viihdyn luonnossa keskivertokaupunkilaista paremmin. Luen paljon shamanismiin ja muinaissuomenuskoon liittyviä asioita, psykologiaa, historiaa, mikä nyt milloinkin nousee mieleen. Olen hiljalleen myös muuttanut elämäntapaani ekologisesti ja eettisesti kestävämpään suuntaan. Minulla on myös omia pieniä rituaaleja. Shamaanirummun hankkimista/valmistamista olen harkinnut.
Olen keskeneräinen etsikko. Ei sitä tarvitse valmis ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niillä ole eroa, erot ovat vain tilojen syvyydessä ja vaikeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö alkaa ainakin oman ja muutaman muun kokemuksen mukaan noin puoli vuotta henkisen heräämisen jälkeen. Eli kun olet löytänyt Jumalan/Totuuden, alkaa pian tuo todellinen tie haastamaan sinua. Kaikki mikä ei ole linjassa perimmäisen Totuuden kanssa, poltetaan sinusta pois. Se on kivuliasta ja koko persoonasi riisutaan päältäsi. Tästä ei oikeasti selviä muuten kuin Hengen opastamana.
Samaa mieltä. Minä en myöskään ymmärrä miten joku puhuu kristillisyydestä ja shamanismista edes samassa keskustelussa. Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö alkaa ainakin oman ja muutaman muun kokemuksen mukaan noin puoli vuotta henkisen heräämisen jälkeen. Eli kun olet löytänyt Jumalan/Totuuden, alkaa pian tuo todellinen tie haastamaan sinua. Kaikki mikä ei ole linjassa perimmäisen Totuuden kanssa, poltetaan sinusta pois. Se on kivuliasta ja koko persoonasi riisutaan päältäsi. Tästä ei oikeasti selviä muuten kuin Hengen opastamana.
Samaa mieltä. Minä en myöskään ymmärrä miten joku puhuu kristillisyydestä ja shamanismista edes samassa keskustelussa. Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Kysyttiin sielun pimeästä yöstä yleisesti, eikä määritelty sitä koskemaan pelkästään kristillistä näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää joku teiniemojen rope? "Sielun pimeä yö". :D
"Dark night of the soul" löytyy tietoa jos asia kiinnostaa. :)
Kiitos asiallisesta vastauksesta vaikka itse kirjoitin provoilevaan sävyyn. Googlettelin, enkä ymmärrä. En varsinkaan ymmärrä tämän vertaamista masennukseen. Toisaalta, itse olen vain kärsinyt uskonnoista, mutta jatkakaa.
Eipä mitään. Sielun pimeä yö saattaa tulla henkisistä asioista kiinnostuneille, tai sitten ei. Näköjään tässä ketjussa on jokunen kristillisistä taustoista, itse olen shamanisti. Toivon, ettei sinua ole rikottu pahemmin. Hyvää jatkoa.
Parempaan päin joka päivä. :)
Saanko kysyä miten harjoitat shamanismia tai miten se näkyy elämässäsi? Olen aina ollut kiinnostunut shamanismista ja muinaisuskonnoista.Kiva, onhan nämä mielenkiintoisia juttuja. :) Hassua kyllä, olin hieman sarkastinen ateisti vielä 10 vuotta sitten. Olin kuitenkin kiinnostunut erilaisista uskonnoista, varsinkin pakanauskonnoista ja mytologioista. Elämässäni on sattunut kaikenlaista, olen menettänyt ihmisiä, ja lopulta aika alkoi tuntua oikealle etsiä jonkinlaista henkisyyttä. Tätä shamanistiksi tunnustautumista on kypsytelty vuosikymmen. Siltikään en viitsi puhua asiasta kuin muutaman läheisen ystävän kanssa. Ei ole tarvetta käännyttää ketään enkä kuulu mihinkään ryhmään.
Miten näkyy elämässäni... Vierastan vähän asioistani avautumista, mutta jospa jotain yleistä kerron: Elän hyvin tavanomaista elämää, mutta viihdyn luonnossa keskivertokaupunkilaista paremmin. Luen paljon shamanismiin ja muinaissuomenuskoon liittyviä asioita, psykologiaa, historiaa, mikä nyt milloinkin nousee mieleen. Olen hiljalleen myös muuttanut elämäntapaani ekologisesti ja eettisesti kestävämpään suuntaan. Minulla on myös omia pieniä rituaaleja. Shamaanirummun hankkimista/valmistamista olen harkinnut.
Olen keskeneräinen etsikko. Ei sitä tarvitse valmis ollakaan.
Kiitos vastauksesta. :) Samaistuin paljon tekstiisi. Ehkä olen tällä hetkellä se tapaisesi ateisti ja myöhemmin löydän paikkani muinaisuskosta, heh. Olen lukenut paljon suomalaisesta muinaisuskosta ja se vetää minua puoleensa. Ymmärrän myös, jos et paljon mielelläsi puhu asiasta. Varsinkin nykyään shamanismi ym. ei saa yleensä hyvää vastaanottoa vaan katsotaan vääräksi.
Hyvää kevättä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö alkaa ainakin oman ja muutaman muun kokemuksen mukaan noin puoli vuotta henkisen heräämisen jälkeen. Eli kun olet löytänyt Jumalan/Totuuden, alkaa pian tuo todellinen tie haastamaan sinua. Kaikki mikä ei ole linjassa perimmäisen Totuuden kanssa, poltetaan sinusta pois. Se on kivuliasta ja koko persoonasi riisutaan päältäsi. Tästä ei oikeasti selviä muuten kuin Hengen opastamana.
Samaa mieltä. Minä en myöskään ymmärrä miten joku puhuu kristillisyydestä ja shamanismista edes samassa keskustelussa. Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Kysyttiin sielun pimeästä yöstä yleisesti, eikä määritelty sitä koskemaan pelkästään kristillistä näkökulmaa.
Selitätkö, millä tavalla tuo käsite on edes irrallaan kristillisyydestä kun se on tietääkseni Ristin Johannekselta ja kuvaa sielun kokemusta mikä ilmeisesti joskus tapahtuu kun on Kristusta lähtenyt seuraamaan. Satun omistamaan tuon kirjan, en ole lukenut sitä tietystä syystä mutta vilkaisulta aika vahvasti Raamattuun viitataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää joku teiniemojen rope? "Sielun pimeä yö". :D
"Dark night of the soul" löytyy tietoa jos asia kiinnostaa. :)
Kiitos asiallisesta vastauksesta vaikka itse kirjoitin provoilevaan sävyyn. Googlettelin, enkä ymmärrä. En varsinkaan ymmärrä tämän vertaamista masennukseen. Toisaalta, itse olen vain kärsinyt uskonnoista, mutta jatkakaa.
Eipä mitään. Sielun pimeä yö saattaa tulla henkisistä asioista kiinnostuneille, tai sitten ei. Näköjään tässä ketjussa on jokunen kristillisistä taustoista, itse olen shamanisti. Toivon, ettei sinua ole rikottu pahemmin. Hyvää jatkoa.
Parempaan päin joka päivä. :)
Saanko kysyä miten harjoitat shamanismia tai miten se näkyy elämässäsi? Olen aina ollut kiinnostunut shamanismista ja muinaisuskonnoista.Kiva, onhan nämä mielenkiintoisia juttuja. :) Hassua kyllä, olin hieman sarkastinen ateisti vielä 10 vuotta sitten. Olin kuitenkin kiinnostunut erilaisista uskonnoista, varsinkin pakanauskonnoista ja mytologioista. Elämässäni on sattunut kaikenlaista, olen menettänyt ihmisiä, ja lopulta aika alkoi tuntua oikealle etsiä jonkinlaista henkisyyttä. Tätä shamanistiksi tunnustautumista on kypsytelty vuosikymmen. Siltikään en viitsi puhua asiasta kuin muutaman läheisen ystävän kanssa. Ei ole tarvetta käännyttää ketään enkä kuulu mihinkään ryhmään.
Miten näkyy elämässäni... Vierastan vähän asioistani avautumista, mutta jospa jotain yleistä kerron: Elän hyvin tavanomaista elämää, mutta viihdyn luonnossa keskivertokaupunkilaista paremmin. Luen paljon shamanismiin ja muinaissuomenuskoon liittyviä asioita, psykologiaa, historiaa, mikä nyt milloinkin nousee mieleen. Olen hiljalleen myös muuttanut elämäntapaani ekologisesti ja eettisesti kestävämpään suuntaan. Minulla on myös omia pieniä rituaaleja. Shamaanirummun hankkimista/valmistamista olen harkinnut.
Olen keskeneräinen etsikko. Ei sitä tarvitse valmis ollakaan.
Kiitos vastauksesta. :) Samaistuin paljon tekstiisi. Ehkä olen tällä hetkellä se tapaisesi ateisti ja myöhemmin löydän paikkani muinaisuskosta, heh. Olen lukenut paljon suomalaisesta muinaisuskosta ja se vetää minua puoleensa. Ymmärrän myös, jos et paljon mielelläsi puhu asiasta. Varsinkin nykyään shamanismi ym. ei saa yleensä hyvää vastaanottoa vaan katsotaan vääräksi.
Hyvää kevättä sinulle!
Kaappipakanoita on yllättävän paljon, joissakin piireissä avoimemmin, mutta omassa ammatissani on parempi pitää tieto itsellään. Karhun kansaan liittymistä olen harkinnut, mutta aika näyttää.
Oikein hyvää kevättä sinnekin, ja tsemppiä polullasi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö alkaa ainakin oman ja muutaman muun kokemuksen mukaan noin puoli vuotta henkisen heräämisen jälkeen. Eli kun olet löytänyt Jumalan/Totuuden, alkaa pian tuo todellinen tie haastamaan sinua. Kaikki mikä ei ole linjassa perimmäisen Totuuden kanssa, poltetaan sinusta pois. Se on kivuliasta ja koko persoonasi riisutaan päältäsi. Tästä ei oikeasti selviä muuten kuin Hengen opastamana.
Samaa mieltä. Minä en myöskään ymmärrä miten joku puhuu kristillisyydestä ja shamanismista edes samassa keskustelussa. Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Kysyttiin sielun pimeästä yöstä yleisesti, eikä määritelty sitä koskemaan pelkästään kristillistä näkökulmaa.
Selitätkö, millä tavalla tuo käsite on edes irrallaan kristillisyydestä kun se on tietääkseni Ristin Johannekselta ja kuvaa sielun kokemusta mikä ilmeisesti joskus tapahtuu kun on Kristusta lähtenyt seuraamaan. Satun omistamaan tuon kirjan, en ole lukenut sitä tietystä syystä mutta vilkaisulta aika vahvasti Raamattuun viitataan.
Sielun pimeän yön kaltainen kokemus tunnetaan käsittääkseni kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Ilmaisua käyttävät myös New Age-ihmiset, pakanat ja okkultistit. Niin ne termit elävät.
Mistä ylipäätään tietää, että tämä on nyt se sielun pitkä pimeä yö? Joillakin se tuntuu olevan ihan konkreettisesti joku yksi päivä. Voiko niitä olla elämän mittaan useampi? Mä olen tämän elämän aikana käynyt läpi niin monta erilaista tilannetta ja niihin liittyviä muutosprosesseja, että olen useamman kerran kuullut, että ihan kuin olisin elänyt monta elämää jo tämän yhden sisällä. Siltä se tuntuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos linkistä! Kopioin tämän lauseen siitä: "Pimeässä yössä Jumala vie ihmisen sielua eteenpäin Jumalan tiellä." Olin muualta lukemani perusteella ymmärtänyt samansuuntaisesti, että henkisen heräämisen jälkeen Jumala koettelee ihmistä, kun hän kitkee ihmisestä egoa irti (dying to the self). Masennus on enemmän sairaus, toisilla vakavakin sellainen, vaikka sielun pimeä yö voi tuntua samanlaiselta. Molemmissa voi olla tunne murtumisesta, mutta ei tietenkään kaikilla.
Mulle se oli se hetki, kun järjettömän trauman jälkeen masennuin ja jossain masennuksen jaksossa tunsin olevani jokin muu kuin itseni. Elämäni joko loppuu (eli sairastun skitsofreniaan tai muuten sekoan) tai annan valtavan armon tulla. Luotan siihen että aika vie takaisin entisiin hyviin asioihin. Olin tuolloin kokemassa elämäni lopun, 38-vuotiaana, ja ymmärsin elämänkaaren kokonaisuudessaan. Mulla se oli tuolloin loppumassa tosissaan. Myös halvaannuttava "kaiken turhuus" tuli ajatuksena liian tutuksi.
En siis tiedä mitä ap tarkalleen tarkoittaa sielun pimeällä yöllä, mutta minulle pimein hetki oli pahan todellisuuden ylimenevä rajuus. Miten selvitä ylitsepääsemättömästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suojeleeko sielun pimeän yön läpikäyminen masennukselta?
Masennuksessa voimattomuus, mutta jos voi pitää itseään pinnalla terveellisin elämäntavoin voi alkaa nähdä laajemmin.
Masennus on käpertymistä ja luottamuksen menettämistä,arvottomuuden tunteita, silmien sulkemista.
Sielun yö avautumista, valmiutta nähdä.
Odotuksista luopuminen ja jonkinlaiseen johdatukseen (elämän, kaikkeuden, jumaluuden) antautuminen on olennaista siinä että löytää itsensä ja paikkansa. Silloin voi antaa anteeksi kokemansa (ja tekemänsä) vääryydet, kokea että ne on anteeksiannettu. Mahdollisuus kokea yhteys kaikkeuteen ilman tunnetta että "kaikki" on liattua. Tunne ouhtaasta ykseydestä.
Googlaa a course in creating miracles. On hyvä johdatus pois synkkyydestä, uskonnollisesti sitoutumaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö alkaa ainakin oman ja muutaman muun kokemuksen mukaan noin puoli vuotta henkisen heräämisen jälkeen. Eli kun olet löytänyt Jumalan/Totuuden, alkaa pian tuo todellinen tie haastamaan sinua. Kaikki mikä ei ole linjassa perimmäisen Totuuden kanssa, poltetaan sinusta pois. Se on kivuliasta ja koko persoonasi riisutaan päältäsi. Tästä ei oikeasti selviä muuten kuin Hengen opastamana.
Samaa mieltä. Minä en myöskään ymmärrä miten joku puhuu kristillisyydestä ja shamanismista edes samassa keskustelussa. Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Kysyttiin sielun pimeästä yöstä yleisesti, eikä määritelty sitä koskemaan pelkästään kristillistä näkökulmaa.
Selitätkö, millä tavalla tuo käsite on edes irrallaan kristillisyydestä kun se on tietääkseni Ristin Johannekselta ja kuvaa sielun kokemusta mikä ilmeisesti joskus tapahtuu kun on Kristusta lähtenyt seuraamaan. Satun omistamaan tuon kirjan, en ole lukenut sitä tietystä syystä mutta vilkaisulta aika vahvasti Raamattuun viitataan.
Alkoi kiinnostaa tämä ja tein äsken kirjastoon varauksen. Meidän kirjasto on luokitellut tämän Ristin Johanneksen kirjan hyllyyn "buddhalaisuus". Alkoi kiinnostaa vielä enemmän.
Minusta ei eroa masennuksesta. Masennus on sitä, että tilanne medikalisoidaan, eikä ymmärretä sen merkitystä. Esim ihminen uupuu työssään, menettää voimansa, parisuhde on kivillä. Olisi loistava tilanne antautua ja tarkastella suuntaa, mutta työterveyslääkäri vaan kertoo että välittäjäaineet ovat pielessä ja antaa reseptin. Näin henkilö menettää tilaisuutensa. Jos tilanne taas tulkitaan Sielun pimeänä yönä, voivat hiljalleen aivan uudet merkitykset rakentua aiempaan tyhjyyteen.
En ole koskaan ollut masentunut, mutta olen käynyt läpi jotain samankaltaista kuin tuo mistä puhutaan sielun pimeänä yönä. Yritän ymmärtää ihmisiä jotka kertovat masennuksestaan, ja siinä on paljon samaa. Toisaalta olen tutkinut myös psykoottisia tiloja, ja niissäkin on samaa kuin kokemuksessani.
Tapasin ammattilaisen tuon kokemuksen jälkimainingeissa, ja hän vuorostaan näki asian niin että minulla oli käynnissä voimakas identiteettikriisi. En kuitenkaan kertonut hänelle kaikkea, joten en tiedä olisiko arvio muuttunut, jos olisin ollut täysin rehellinen.
Oma pimeä jaksoni pimeni pimenemistään, kunnes luovutin ja hyväksyin kuolevani. Sen jälkeen tuli käännekohta ja aloin hiljalleen toipua entiselleni, takaisin muiden elävien ihmisten pariin.
En ole kristitty, joten olen vilpittämästi pahoillani jos kokemukseni liittäminen sielun pimeän yön ideaan loukkaa jotakuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sielun pimeä yö alkaa ainakin oman ja muutaman muun kokemuksen mukaan noin puoli vuotta henkisen heräämisen jälkeen. Eli kun olet löytänyt Jumalan/Totuuden, alkaa pian tuo todellinen tie haastamaan sinua. Kaikki mikä ei ole linjassa perimmäisen Totuuden kanssa, poltetaan sinusta pois. Se on kivuliasta ja koko persoonasi riisutaan päältäsi. Tästä ei oikeasti selviä muuten kuin Hengen opastamana.
Samaa mieltä. Minä en myöskään ymmärrä miten joku puhuu kristillisyydestä ja shamanismista edes samassa keskustelussa. Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Kysyttiin sielun pimeästä yöstä yleisesti, eikä määritelty sitä koskemaan pelkästään kristillistä näkökulmaa.
Selitätkö, millä tavalla tuo käsite on edes irrallaan kristillisyydestä kun se on tietääkseni Ristin Johannekselta ja kuvaa sielun kokemusta mikä ilmeisesti joskus tapahtuu kun on Kristusta lähtenyt seuraamaan. Satun omistamaan tuon kirjan, en ole lukenut sitä tietystä syystä mutta vilkaisulta aika vahvasti Raamattuun viitataan.
Alkoi kiinnostaa tämä ja tein äsken kirjastoon varauksen. Meidän kirjasto on luokitellut tämän Ristin Johanneksen kirjan hyllyyn "buddhalaisuus". Alkoi kiinnostaa vielä enemmän.
Tuo on samalla se syy miksen ole vielä lukenut kirjaa koska olen ollut tunnistavani siinä elementtejä joista pyrin eroon. Itseen tuijottamisesta kun tulisi katsoa Kristusta. En tiedä mihin buddhalaisuudessa katsotaan, jumalisuuteen omassa itsessä, vai mihin?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut masentunut, mutta olen käynyt läpi jotain samankaltaista kuin tuo mistä puhutaan sielun pimeänä yönä. Yritän ymmärtää ihmisiä jotka kertovat masennuksestaan, ja siinä on paljon samaa. Toisaalta olen tutkinut myös psykoottisia tiloja, ja niissäkin on samaa kuin kokemuksessani.
Tapasin ammattilaisen tuon kokemuksen jälkimainingeissa, ja hän vuorostaan näki asian niin että minulla oli käynnissä voimakas identiteettikriisi. En kuitenkaan kertonut hänelle kaikkea, joten en tiedä olisiko arvio muuttunut, jos olisin ollut täysin rehellinen.
Oma pimeä jaksoni pimeni pimenemistään, kunnes luovutin ja hyväksyin kuolevani. Sen jälkeen tuli käännekohta ja aloin hiljalleen toipua entiselleni, takaisin muiden elävien ihmisten pariin.
En ole kristitty, joten olen vilpittämästi pahoillani jos kokemukseni liittäminen sielun pimeän yön ideaan loukkaa jotakuta.
Ei loukkaa, hyvä että olet toipunut.
kristitty
Parempaan päin joka päivä. :)
Saanko kysyä miten harjoitat shamanismia tai miten se näkyy elämässäsi? Olen aina ollut kiinnostunut shamanismista ja muinaisuskonnoista.