80-luvulla lapsuuttaan eläneet: onko ikävä kasariaikoja?

Onko kukaan ajatellut, jos saisimme 80 luvun pelisäännöt takaisin MUTTA nykyajan herkuilla, eli internetillä ja älypuhelimilla varustettuina, niin saisimme vielä paremman 80 luvun, eli jopa taivasta paremman paratiisin.

Pitäisi vain aloittaa vaikka sivistyssanojen palauttamisesta ja palauttaa muutkin kielletyt asia ja se ei taida vasemmistolle ja vihreille käydä?

80-lukua on ikävä, olin 5 - 15v sillä vuosikymmenellä. Jos olisin kuollut vaikka vuonna 1990, en olisi menettänyt mitään, mutta elämästä olisi jäänyt hyvät muistot. Nyt suurin osa elämästä on ollut pelkkää paskaa, 80-luku on vain lyhytaikainen poikkeus siitä ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan ajatellut, jos saisimme 80 luvun pelisäännöt takaisin MUTTA nykyajan herkuilla, eli internetillä ja älypuhelimilla varustettuina, niin saisimme vielä paremman 80 luvun, eli jopa taivasta paremman paratiisin.

Pitäisi vain aloittaa vaikka sivistyssanojen palauttamisesta ja palauttaa muutkin kielletyt asia ja se ei taida vasemmistolle ja vihreille käydä?

Älypuhelimet pilaisivat minkä tahansa aikakauden, koska ne pilaavat ihmiset.

Jos oli hyvä ja tasapainoinen perhe-elämä, lapsen elämä oli 80-luvulla onnellista ja yksinkertaista. Näin oli meilläkin. Leikittiin ulkona, kesän kohokohtia olivat uiminen ja loputon vapaa-aika kirjojen ja askartelujen parissa. Koira ja kissa olivat rakkaat perheenjäsenet, meillä oli myös kaneja, gerbiilejä ym. hellittäviä pikku lemmikkejä. Mummolassa oltiin serkkujen kanssa yökylässä, mummo paistoi pullaa ja lettuja niin paljon kuin jaksoimme syödä, saimme syliä ja huomiota yllin kyllin, aikuisilla ei ollut sellainen kiire kuin nykyään on. Vanhemmilla oli aikaa lapsille, saunailtana paistettiin takassa makkaraa ja syötiin jäätelöä, katsottiin tv:n viihdeohjelmat. Arki-iltoina saatettiin pelata Afrikan tähteä tai muita lasten pelejä äidin ja isänkin kanssa. Rahan kanssa oli toki tarkkaa, kun oli arava-laina ja isot korot, mutta tarpeelliseen riitti aina varat kuitenkin. Vähät lelut olivat tosi rakkaita ja polkupyörä suorastaan aarre. Kultaiset muistot on sieltä ajalta jäänyt.

Kuitenkin tiedän esim. luokkakavereiden ja muiden tuttujen elämästä, että kaikilla ei ollut näin. Jos perheessä oli alkoholinkäyttöä tai ongelmaisia aikuisia, se tuotti kauhuja lapsille. Väkivalta liittyi usein lasten elämään ja oli pelkoa ja vaaratilanteita myös koskemattomuudesta. Tupakoivat ihmiset polttivat sisällä niin, että huoneesta puolet oli savun peitossa. Samoin autossa. Ylipäätään lastenkasvatus oli auktoritääristä ja koulussakin opettaja määräsi ja lasten osa oli totella kiltisti. 

Kaikki asiat eivät olleet silloin paremmin, mutta joitakin asioita on kyllä ikävä. Lapsuuden turvallinen ja lämmin ilmapiiri antoi onneksi hyvän pohjan elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Oli monissa asioissa parempi maailma. Oli turvallista, ei ollut somea, Suomi oli rikas, kaikilla oli töitä. Jotain viattomuuttakin siihen aikaan liittyy, enkä tarkoita vain omaa lapsuuttani tai nuoruuttani vaan sitä tulevaisuudenuskoa.

Ei ollut turvallista, jos yhtään oli perillä lähi naapuruston elämän menosta. Se ei luo turvallisuutta että joku aikuinen mies kyttää pusikosta lasten leikkejä, tulee lopulta paikalle ja me lapset juostaan pakoon. Sekään ei luo turvallisuutta että joku aikuinen mies lähtee seuraamaan jostain pihalta sinua. Se ei luo turvallisuutta että lehdistä luetaan jatkuvasti että poliisi varoittaa siitä ja siitä autosta ettei saa ottaa karkkia eikä mennä kyytiin vaan lähteä pois, sama sarjaa pitää varoa jotain tietyllä tapaa pukeutunutta ihmisistä joka on puukottanut jotakuta. Näitä niistä lehdistä luettiin

Aika kultaa muistot. 1980-lvulla oli toki hyviäkin juttuja mutta kannattaa muistaa että Neuvostoliitto oli voimissaan, jos matkusti Keski-Eurooppaan niin piti mennä passintarkastuksen kautta missä saattoi tulla käännytetyksi ja elintaso oli aika lailla matalampi kuin nyt, vain aniharvoissa perheissä oli enemmän kuin yksi auto. Myös ulkomaanmatkat olivat harvinaisempia.

Toinen juttu oli se että tuleva lama pohjustettiin tukevasti 1980-luvulla kun rahamarkkinat vapautettiin hallitsemattomasti, kaikenmaailnman ohikulkijat hakivat lainaa miettimättä yhtään pystyvätkö koskaan maksamaan sitä ja hulluinta oli että "vapaudesta" innostuneet pankinjojhtajat myönsivät lainaa kuin heikkopäiset. Jos joku yksittäinen pankkivirkailija kysäisi psytyykö lainanottaja maksamaan sitä takaisin niin  asianomainen leimattiin ilonpilaajaksi ja joko savustettiin tai irtisanottiin pankista ulos. Ehkä pahinta oli se että markka pidettiin väkisin keinotekoisen vahvana vaikka rahamarkkinoiden olisi tulltu antaa määritellä sen avon ihan  koko ajan vuodien 1985-1992 välillä. Sitten ihmeteltiin kun kupla puhkesi ja oltiin yhtäkkiäö hirvittävän velkaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli ja meni jo. En haluaisi mitään takasin 80-luvulta. Nyt kun aattelee, niin oli ankeeta.

Halpaa bensaa, ei ruuhkaa, ei tungosta, ei älämölöä, ei n-sanoja, ei rahapulaa, ei työttömyyttä, ilmaiset pysäköinnit ja aina tilaa paljon, hyvät palkat joka hommassa, monissa töissä urakka (siivous,posti) eli lyhyt työaika, lyhyet jonot joka paikkaan ja hammaslääkäriinkin jossain 3 päivässä eli 3 vuodessa, terveyskeskukset väljät ja ilmaiset, kouluissa rauhallista ja oppimisen taso korkea, joka paikassa siistiä ja turvallista, melkein kaikki oli todella halpaa, jne jne jne jne jne jne jne jne

Meidän kunnassa sai (kunnallisen) hammaslääkärin aina samalle päivälle, kun aamulla soitti. Vaikka oli kiireetön aika. Aina sen verran väljyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot. 1980-lvulla oli toki hyviäkin juttuja mutta kannattaa muistaa että Neuvostoliitto oli voimissaan, jos matkusti Keski-Eurooppaan niin piti mennä passintarkastuksen kautta missä saattoi tulla käännytetyksi ja elintaso oli aika lailla matalampi kuin nyt, vain aniharvoissa perheissä oli enemmän kuin yksi auto. Myös ulkomaanmatkat olivat harvinaisempia.

Toinen juttu oli se että tuleva lama pohjustettiin tukevasti 1980-luvulla kun rahamarkkinat vapautettiin hallitsemattomasti, kaikenmaailnman ohikulkijat hakivat lainaa miettimättä yhtään pystyvätkö koskaan maksamaan sitä ja hulluinta oli että "vapaudesta" innostuneet pankinjojhtajat myönsivät lainaa kuin heikkopäiset. Jos joku yksittäinen pankkivirkailija kysäisi psytyykö lainanottaja maksamaan sitä takaisin niin  asianomainen leimattiin ilonpilaajaksi ja joko savustettiin tai irtisanottiin pankista ulos. Ehkä pahinta oli se että markka pidettiin väkisin keinotekoisen vahvana

Mitä vikaa siinä oli, että Neuvostoliitto oli vielä olemassa? Glasnost oli kuitenkin jo 80-luvun lopulla.

Keski-Euroopassa ei passeja kyselty, mikä olikin meidän suomalaisten mielestä ihme. Automatkailtiin paljon Euroopassa, ja otettiin aina valtioiden rajalla passit valmiiksi. Ketään ei kiinnostanut läntisessä Euroopassa. Toki itäblokin maissa passit tarkastettiin ja matkatavarat myös. Hyvä vain, niin tunsi olevansa matkalla. Eri valuutat oli hyvä asia myös. Vaikka yhteinen euro on niin hirveän kätevä, niin ei siitä tule ulkomailla olon fiilistä, varsinkin kun kaikki kaupungitkin on muuttuneet samanlaisiksi ylikansallisine ketjuliikkeineen.

80-luvulla matkailussa oli vielä tunnelmaa.

Siis nytkö on perheissä kaikki hyvin ja lapsilla ei vaaroja kotona ja kodin ulkopuoleella? 

Elättekö 70-luvulla syntyneet tässä maailmassa ollenkaan?

Nytkään ei kenenkään "huono koti" ole ajan kuva eikä jonkun huono koti 80-luvulla ollut mikään ajan kuva 

Stockmann-tavaratalo oli parhautta.....musiikki oli hyvää. Elämä oli edessäpäin....nyt kaikkiin kohtiin  punainen pukki. Nyyh

Vierailija kirjoitti:

80-lukua on ikävä, olin 5 - 15v sillä vuosikymmenellä. Jos olisin kuollut vaikka vuonna 1990, en olisi menettänyt mitään, mutta elämästä olisi jäänyt hyvät muistot. Nyt suurin osa elämästä on ollut pelkkää paskaa, 80-luku on vain lyhytaikainen poikkeus siitä ikävä kyllä.

Itse olin 1980-luvun aikana 8 - 18v. Voin sanoa ihan samaa kuin sinäkin. Jos nyt olisi kasari ja olisin 53 v niinkuin nytkin, minulla olisi nytkin töitä, olisi pitkä työura takana, paljon olisin saanut aikaan, eikä työelämä olisi yhtä muutosneuvottelupelleilyä. Pitää säästää, pitää säästää ja muutaman vuoden välein työntekijöitä pihalle. Yhtään ei täällä voi elämäänsä eteenpäin suunnitella. Päivä kerrallaan.

Ette te lapset muista kasariajoista yhtään mitään.

Olette kaiken vain netistä vakoilleet.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan ajatellut, jos saisimme 80 luvun pelisäännöt takaisin MUTTA nykyajan herkuilla, eli internetillä ja älypuhelimilla varustettuina, niin saisimme vielä paremman 80 luvun, eli jopa taivasta paremman paratiisin.

Pitäisi vain aloittaa vaikka sivistyssanojen palauttamisesta ja palauttaa muutkin kielletyt asia ja se ei taida vasemmistolle ja vihreille käydä?

Ei se olisi 80-luku. Internet pöytäkoneisiin jokapäiväisten tarpeellisten asioiden hoitoon olisi vielä liitettävissä silloiseen elämään ja parantaisi sitä, mutta älypuhelin on juuri niitä ratkaisevia asioita, joiden vuoksi maailma ja elämä on nyt niin kaukana kasarista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan ajatellut, jos saisimme 80 luvun pelisäännöt takaisin MUTTA nykyajan herkuilla, eli internetillä ja älypuhelimilla varustettuina, niin saisimme vielä paremman 80 luvun, eli jopa taivasta paremman paratiisin.

Pitäisi vain aloittaa vaikka sivistyssanojen palauttamisesta ja palauttaa muutkin kielletyt asia ja se ei taida vasemmistolle ja vihreille käydä?

Ei se olisi 80-luku. Internet pöytäkoneisiin jokapäiväisten tarpeellisten asioiden hoitoon olisi vielä liitettävissä silloiseen elämään ja parantaisi sitä, mutta älypuhelin on juuri niitä ratkaisevia asioita, joiden vuoksi maailma ja elämä on nyt niin kaukana kasarista.

Tekninen kehitys laajemminkin, koska se yhdessä globalisaation kanssa on vienyt ne yksinkertaiset työpaikat, joita kasarilla oli tarjolla ihan kaikille.

On ! Läskiä oli kaupoissa, tupakki halpaa, töitäki oli EIKÄ PERSUJA misään. Muita rikollisiaolin, mutta ne oli rehellisiä :)

On ikävä lapsuuteen ja 80-luvun maailmaan, välillä ihan repivä sellainen. Ja voi kun olisi mahdollista kokea 80-luku myös aikuisen näkökulmasta.

Sai yleensä kävellä kylän/kaupungin raiteilla ja reiteillä vapaammin, ettei joku hyökkää

kimppuun, nykyään ei oikein uskalla enää.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sen nerouden on keksinyt, että nostetaan hinnat hemmetin korkeiksi, leikataan palkat ja lisät ja edut pieniksi

Onhan tällä saavutettu se, että kaikkia vi---taa niin per--leesti.

T Kai se oli tylsää kun kaikilla oli niin helppoa ja mukavaa

Tämä. Talous ja kapitalismi palvelivat silloin vielä ihmisten etua, nyt ihminen palvelee niitä käytännössä orjan asemassa. Miten tämä näin meni, kun tekniikan piti päinvastoin helpottaa kaikkea, ja työ tuottaa nyt paljon enemmän kuin kasarilla? 

Ainakin perhe-elämä on samaa vuosisadoista toisiin, samoja juttuja.

80-luvulla nuoret kokoontui jonnekin yhteen  ja suhteita syntyi.

Nykyään ehkä tanssi-lavoilla/harrastuksissa voi syntyä suhteita ?

Assburger kirjoitti:

V.I. Leninin siis....

Vasemmistokodeissa U.S.A. edusti pahaa.

"Amerikassa toisinajattelijat t ap etaan!"

"Reagan haluaa ydinsotaa."

Suosittu "Olipa kerran ihminen" - piirrossarja alkoi dramaatttisella Bachin fuugan säestämällä ihmiskunnan amok- juoksulla päättyen maailman tuhoon ydinsodassa.

No minä olin pioneerilapsi 80-luvulla ja todellakin tiesin, että Lenin on kuollut eikä hänestä mitään meille puhuttukaan. Kerhoissa askarreltiin ja luettiin sarjakuvia, niinkuin muissakin kerhoissa. Kukaan ei pelännyt kenenkään hyökkäävän Suomeen eikä ollut mitään syytä pelätäkään. Sitä saatettiin pelätä että USAn ja Neuvostoliiton välille syntyy sota. Usalaisia pidettiin sotahulluina, jotka sotivat ympäri maailman. Siis varsinkin Reagania. Lähinnä USAa pidettiin epätasa-arvoisena maana, joissa jotkut on upporikkaita ja jotkut köyhiä.

Neuvostoliitossa kävimme lomareissulla 80-luvun puolivälissä omalla asuntoautolla. Sukulaiset luuli, että pääsemme hengestämme. Ei ollut mitään ongelmia, rajatarkastukset tosin olivat aika perusteelliset.