Lue keskustelun säännöt.
80-luvulla lapsuuttaan eläneet: onko ikävä kasariaikoja?
Minulla on sellainen olo, että Suomi oli 80-luvulla ihanan viaton maa, jossa oli hyvä elää. Ei ollut somea, vaan luettiin lehtiä. Asiat tapahtuivat jotenkin luonnollisemmin ja hitaammin. En osaa selittää sitä tämän paremmin.
Tietysti on selvää, että kun on itse lapsi, näyttää maailma hyvin erilaiselta ja omalla tavallaan huolettomammalta kuin aikuisena. Silti tuntuu siltä, että 80-luku oli oikeasti Suomessa parempaa aikaa. Oli nousukausi ja ilmastonmuutoshuolet olivat rajallisempia kuin nyt. Usko tulevaisuuteen oli vanvehmpi.
Millaisia ajatuksia teillä liittyy 80-lukuun?
Kommentit (222)
80-luku oli hyvää aikaa, vaikka siihen mahtui ikäviäkin asioita. En kuitenkaan kaipaa sinne takaisin, koska olen saanut kokea niin paljon hyviä ja kasvattavia asioita myöhemminkin.
Kasarilta kaipaan tähän aikaan yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen meinikiä, mikä oli vallalla omalla pienellä kotipaikkakunnallani silloin kultaisella 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli hyvää aikaa, vaikka siihen mahtui ikäviäkin asioita. En kuitenkaan kaipaa sinne takaisin, koska olen saanut kokea niin paljon hyviä ja kasvattavia asioita myöhemminkin.
Kasarilta kaipaan tähän aikaan yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen meinikiä, mikä oli vallalla omalla pienellä kotipaikkakunnallani silloin kultaisella 80-luvulla.
Pääongelma on juuri se, että nyt ihmisillä on ihan eri mahdollisuudet räätälöidä maailma yksilöllisesti mieleisekseen. Tämä kuulostaa positiiviselta, mutta pesuveden mukana on kuitenkin mennyt se yhteisöllisyys. Vähän yksinkertaistettuna vielä kasarilla ihmiset katsoivat samoja tv-ohjelmia samaan aikaan, söivät samanlaista ruokaa, samat villitykset tarttuivat kaikkiin, ja harrastuksetkin olivat aika samoja. Tuloeroja ei ollut samalla lailla kuin nyt, perusduunarikin eli ihan mukavasti. Eikä sitä oikein edes ajatellut, että mitä kavereiden vanhemmat tekevät työkseen. Kaikki kuitenkin olivat töissä, silloin työtön oli joko sairas tai pahasti alkoholiongelmainen. Näistä palikoista koostui se kasarin henki, jota ei enää ole, ja jota minulla on ikävä.
Maailma on nykyään kamala paikka. Mutta ainakaan se ei ole yhdestä muotista veistettyjen väkivaltaisten sovinistijunttien kansoittama takapajula.
Vierailija kirjoitti:
En ollut enää lapsi silloin, olin kirjavatukkainen punkkari. Hakaneulaa poskessa kuitenka ei ollut.
Oli hyvää aikaa.
Terv. Mummo naapurista 83v
Siihen aikaan höpöheinä ei aiheuttanut tunkkaisuuta päähän. Ruoho oli sopivan voimakasta ja aina hyvää laatua. Ysärinä laatu muuttui täysin jumittavaksi. Vaikea selittää.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvulla, lapsuus siis eletty 80-luvulla.
Olimme "keskiluokkainen" perhe, mutta elämä oli ankeaa. Isä määräsi kaikesta. Joka päivä syötiin lihaa ja perunaa, koska isä halusi. Lapset eivät saanet puhua, saati sanoa mielipidettään. Piti olla kiltti ja totella. Lapset eivät saaneet häiritä aikuisia.
Niin erilaista kuin nyt. Kaikki on mahdollista. Saa olla itsensä, saa olla mielipide. Isän mielipide on vain yksi mielipide muiden joukossa. Saa tuhlatakin ja nauttia. Saa valita erilaisen eläntavan.
Täsmälleen samanlaista oli meillä. Olen syntynt -71.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli ankeaa. Sovinismi rehotti, lasten oikeudet todella huonot, naisten oikeudet huonot, häirintää, kiusaamista, masennusta, kukaan ei puuttunut tai kysynyt miten lapsilla menee Suomessa. Alkoholismia ja itsemurhia enemmän. Ei perheissä puhuttu tunteista, laoset paljon yksi. Perheen äidit alistettuja. En kaipaa. Tosi tunkkainen takapajula.
Tuo on joku sinun visiosi menneistä ajoista. Suurin osa silloin tuntemistani ihmisistä oli aivan normaaleja, perhettään rakastavia, työssäkäyviä, väkivallattomia, ystävällisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ajatellut, jos saisimme 80 luvun pelisäännöt takaisin MUTTA nykyajan herkuilla, eli internetillä ja älypuhelimilla varustettuina, niin saisimme vielä paremman 80 luvun, eli jopa taivasta paremman paratiisin.
Pitäisi vain aloittaa vaikka sivistyssanojen palauttamisesta ja palauttaa muutkin kielletyt asia ja se ei taida vasemmistolle ja vihreille käydä?
80- luku oli kyllä juuri sen vasemmiston valta- aikaa.
70-luku oli, 80-luvun puolivälissä alkoivat oikeistohallitukset.
Kyllä SDP oli hallituksessa koko sen 3 653 päivää, jonka 1980-luku kesti. Ensimmäinen sen jälkeinen ns. porvarihallitus oli Esko Ahon hallitus, joka aloitti 26.4.1991.
80-luvun puolivälissä ei edes vaihtunut hallitus toiseksi, vaan 1983 ja 1987.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis nytkö on perheissä kaikki hyvin ja lapsilla ei vaaroja kotona ja kodin ulkopuoleella?
Vuonna 2023 Suomessa kuoli tapaturmaisesti enää 10 alle 15-vuotiasta lasta. Koko 1980-luvun keskiarvo oli vastaavasti 85,7.
Lähde: https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ksyyt/statfin_ks…
Oli vielä näin naapurissa ohjelma mihin ihmiset jo soitti millaista ihan oikeasti oli Neuvostoliitossa jonoineen ja puutteineen ja sitten hiukan hermostuttiin kuka oikein on kertonut stasi tyyliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut katujengejä eikä somea, 80-luvun jälkeen ei ihmiskunta ole keksinyt mitään tarpeellista.
ONNEKSI EN O 15! Mut kakskymppisenä kasarilla oli kivaa ja kuuskybäsenäkin vois olla olluvaan sit tuli lama ja vei mun unemaduuninjouduin vaihtaan alaa ja katseleen angstista ysärii, yhtä kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sai yleensä kävellä kylän/kaupungin raiteilla ja reiteillä vapaammin, ettei joku hyökkää
kimppuun, nykyään ei oikein uskalla enää.
Ei ollut silloin vielä niitä.
Ennen kylänraitilla saattoi törmätä siihen tuttuun itsensäpaljastajaan, joka sai sitten turpaansa myöhemmin kun asiasta kerrottiin eteenpäin. Ei ollut näitä yllätysrakastajia tai joukkorakastajia siihen aikaan.
Meidän kirkonkylän laitamilla asui kehitysvammainen nuori nainen jota kylän miesväki kävi auttelemassa. Jälkikäteen ajatellen koko kylä oli tavalla tai toisella osallisena vuosia jatkuneeseen joukkoraiskaukseen, joka vaikenemalla asiasta tai aktiivisesti osallistumalla.
Järkyttävää ajatella moista. Tulee se Ranskan tapaus mukaan.
Siis tulee se Ranskan tapaus mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut katujengejä eikä somea, 80-luvun jälkeen ei ihmiskunta ole keksinyt mitään tarpeellista.
Katujengit ja niiden väkivaltaisuus oli varsinkin 1980-luvun alkupuolella Suomessa aivan jatkuva, valtaisan suurta julkisuutta saanut kauhistelun ja julkisen keskustelun aihe. Se oli iltapäivälehtien lööpeissä suunnilleen yhtä tiheään kuin tänä päivänä on Putin.
Jos nyt katsotaan vaikka vanhan Uusi Suomi -paperilehden arkistoa, joka sattuu olemaan tässä työn puolesta auki:
"Rautaputkea, puukkoa, kirvestä, kaapelinpätkää, pesäpallomailaa, kettinkiä ja halkoa on näytteillä nuorten aseista komisario Toivo Orasmalan työhuoneessa Haagan poliisiasemalla. Aseet ovat tappoaseita. Näitä aseita oli käytössä pääsiäissunnuntaina, kun Maunulan nuoret pysäyttivät liikenteen Metsäpurontiellä, uhkasivat bussinkuljettajaa puukolla ja kolhivat neljää henkilöautoa. Hulina sai alkunsa, kun Maunulan jengi luuli Pakilan jengin tulevan autoilla. Maunulan hulinaan osallistui 2040 tyttöä ja poikaa, joiden ikä vaihteli 15:stä 18 vuoteen." (13.4.1980)
"Haagan poliisi ehkäisi myöhään perjantai-iltana satojen aseistautuneiden nuorten jengitappelun Konalassa Helsingissä. Nuoria, joilla oli aseina mm. ranteen vahvuisia pesäpallomailan mittaisia seipäitä, alkoi kokoontua perjantaina klo 18 jälkeen Konalan kävelysillan luo. Paikalle saapuneet poliisipartiot kehottivat nuoria menemään kotiinsa. Ohikulkijoita häirinneistä ja poliisia niskotelleista nuorista tuotiin parikymmentä Haagan poliisiasemalle. Haagan poliisille tuli perjantaina useita ilmoituksia pahoinpitelyistä, joihin jenginuoret olivat syyllistyneet. Nuoret olivat mukiloineet täysin tuntemattomia ohikulkijoitakin." (6.4.1981)
"Yli kahden vuoden vankeusrangaistuksen sai jengitappeluun osallistunut nuorukainen tiistaina Lahden raastuvanoikeudessa. Neljä muuta tappelijaa tuomittiin sakkoihin. Jengien väliset yhteenotot ovat Lahdessa tänä vuonna lisääntyneet ja raa'istuneet. Vaikka tapauksista vain osa tulee poliisin tietoon, on Lahden raastuvanoikeudessakin ehditty jo jakaa tuomiot lähes 20 jengitappelusta." (9.9.1981)
"Neljä kellokoskelaisnuorta on edelleen pidätettynä viikonvaihteen poikkeuksellisen raa'asta jengitappelusta. Kellokoskelaiset kostivat helsinkiläisen Puistolan jengin tekemän ryöstön korkojen kera: 16-vuotias poika hakattiin julmasti ja 15-vuotias tyttö pahoinpideltiin ja r-----ttiin törkeästi. Poliisi on varautunut uusiin kostotoimiin ensi viikonvaihteessa." (14.10.1981)
"Nuorisorikollisuus lisääntyy räjähdysmäisesti. Jengeissä kähinöidään nyrkein ja jaloin. Tunteettoman 'huviksi tehdyn' pahoinpitelyn kohde valitaan sattumanvaraisesti. Sisäasiainministeriön tuoreessa selvityksessä käy ilmi, että nuoret tekivät viime vuonna lähes 120 000 rikosta. Kolmannes niistä tehtiin humalassa. Tekemänsä rikoksiin ja niiden seurauksiin nuoret usein suhtautuvat täysin välinpitämättömästi. Silti ennen rikoksen tekoa usein tarvitaan rohkaisuryyppyjä. Viime vuonna joutui päihtymyksen vuoksi putkaan 210 000 nuorta. Heistä 300 oli alle 14-vuotiaita." (etusivun pääuutinen 6.8.1982)
Jne. jne.
Onneksi sanomalehtiä ei pysty arkistoista hävittämään alapeukuttamalla.
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ja ei.
Hyvän elämän taloudelliset määritelmät olivat paljon niukemmat. Oli ihan normaalia, että perheen kaikki lapset nukkuivat samassa huoneessa, oli vähemmän pakollisia koneita. Jos perheessä oli pakastin, siitä iloittiin. Samoin puhelintakaan ei ollut vielä ihan joka kodissa. Tavaroille annettiin arvo, ja lapsillekin syntyi tunneside leluihin, koska ne olivat kestäviä, korjattavia, ja niitä ei ollut massoittain.
Lomasta osattiin nauttia ihan kotona. Vuoden matkustus saattoi olla kerran kesällä sukulaisiin, ja jos oikein tuuri kävi niin kesällä huvipuistoon.
Lasten kasvatus oli helpompaa. Lapsen viihtyivät takapenkillä paremmin, kun ei ollut turvavöitä. Vanhemmilla oli omaa aikaa, kun lapset laitettiin ulos keskenään. Äänimaisemasta on kadonnut huuto: " Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija!"
Yhtenäiskulttuuri toi tiettyä turvallisuutta lapsille: Oli yhteiset kokemukset tv:stä yms.
Oletkohan nyt sekoittanut 60- ja 80-luvun?? Joku pakastin nyt oli 80-luvulla ihan itsestäänselvyys. Omakotitaloissa oli usein sisäänmentävä kylmiökin. Meillä oli astianpesukone joskus 83 lähtien. Eikä oltu mitään edistyksellisiä. Omat huoneet ihan yhtä yleisiä kuin tänä päivänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut katujengejä eikä somea, 80-luvun jälkeen ei ihmiskunta ole keksinyt mitään tarpeellista.
Kyllä kuule oli jengejä enemmän kuin nykyisin
Olihan se nuoruus hengastyttävää kasarin lopulla ja pitkälti ysärin alkuun saakka.
Elämä oli jotenkin huoletonta vaikka rahaa oli aina vähän ja kaikki piti tarkoin laskea, mutta jotenkin se fiilis siitä että kaikki mitä teit oli aina jotenkin uutta ja innostavaa, kiinnostavaa. Oli opiskelijämppään muuto naapuri kaupunkiin, uusia kavereita ja sitten omaan kämppään muutto, ah sitä vapauden huumaa muistan vieläkin sen tunteen. Oli rakastumisen huumaa hehkuvaa kuumaa, draamaa ja intohimoa, toisaalta kalvavaa epävarmuutta ja sydänsurua, itkua ja parkua. Tunteita, valtavasti tunteita.
Sillon tapahtu kokoajan kaikkea, nykyisin elämä on työssä käyntiä, kk toiseen samaa, vuodet vierii samaa tahtia toinen toistaan muistuttaen, välillä lennetään välimerelle ja niitäkin reissuja on jo niin paljon että kyllästytyää eikä enää mikään reissu erotu toisesta. Mikään ei oikein tunnu enää innostavalta, eikä oikeastaan mikään sykähdytä, kaikki on "ihan sama".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli ankeaa. Sovinismi rehotti, lasten oikeudet todella huonot, naisten oikeudet huonot, häirintää, kiusaamista, masennusta, kukaan ei puuttunut tai kysynyt miten lapsilla menee Suomessa. Alkoholismia ja itsemurhia enemmän. Ei perheissä puhuttu tunteista, laoset paljon yksi. Perheen äidit alistettuja. En kaipaa. Tosi tunkkainen takapajula.
Tuo on joku sinun visiosi menneistä ajoista. Suurin osa silloin tuntemistani ihmisistä oli aivan normaaleja, perhettään rakastavia, työssäkäyviä, väkivallattomia, ystävällisiä ihmisiä.
Ei nämä ole välttämättä täysin ristiriidassa keskenään, koska normaaliuden mittapuu oli toinen kuin nykyään.
Minulla oli 80-luvulla perhettään ihan aidosti rakastaneet, lapsilleen kaikkea hyvää halunneet ja omasta mielestään väkivallattomat vanhemmat. Mutta esim. mitään tunnetaitoja nykymittapuulla niillä ei yksinkertaisesti ollut. Pienistä lapsen ikätasolle tyypillisistä arkisista mokailuista tuli huudot ja nälvimiset. Tottelemattomuudesta/vastaan sanomisesta litsari tai vietiin tukasta nurkkaan. Ja oikeasti vakavista hölmöilyistä koivunoksa lauloi takalistolla.
Muistan kuinka koulun terveystarkastuksissa kysyttiin joka vuosi, että "eihän teillä ole kotona mitään väkivaltaa" ja vastasin aina että "e-ei meillä mitään sellasta oo". Koska se oli jopa minun, sen väkivallan kohteena itse sisaruksineni olleen lapsen, sen aikaisella mittapuulla oikea vastaus. (Joskus toisella kymmenellä ollessani aloin miettiä, että pitäisikö ennen vastaamista varmuuden vuoksi kysyä mikä kaikki on väkivaltaa, koska en ollut enää ihan yhtä varma kuin pienempänä. Mutta en sitten lopulta kysynyt ikinä.)
80-luvulla katosivat portsarit pubien ovelta ja Alkon myyjät lopettivat asiakkaiden tuijottamisen ja kiusaamisen. Eli iso askel kohti länsimaista elämää. Neuvosto-Suomi bye bye.
Kyllä oli ankeaa. Sovinismi rehotti, lasten oikeudet todella huonot, naisten oikeudet huonot, häirintää, kiusaamista, masennusta, kukaan ei puuttunut tai kysynyt miten lapsilla menee Suomessa. Alkoholismia ja itsemurhia enemmän. Ei perheissä puhuttu tunteista, laoset paljon yksi. Perheen äidit alistettuja. En kaipaa. Tosi tunkkainen takapajula.