80-luvulla lapsuuttaan eläneet: onko ikävä kasariaikoja?

Vierailija kirjoitti:

C-kasetti. Tietokoneiden esiinmarssi alkaen 8-bittisistä. Taisteluplaneetta Galactica, Ritari Ässä, Taistelupari, Benny Hill Show.

Aika moni 80-luvun TV-sarja, elokuva ja musiikkikipale on kestänyt aikaa. TV-sarjoja kuten MacGyver, Pulmuset, Tyttökullat, Hill Street Blues, Onnen päivät, Näkemiin vain muru, Konnankoukkuja kahdelle, Murhasta tuli totta, Perhe on pahin, Lemmenlaiva, Kaikenkarvaiset ystävät, M*A*S*H, A Taxi, Team, Magnum, Ajo päällä, Reinikainen, Alf, Tankki täyteen, Lovejoy, Hei, me pamputetaan! Kyllä, herra ministeri, Kovaa peliä Bostonissa, Bergerac, Dallas, Dynastia, Roseanne, Miavi Vice, Terveydeksi, Kettu, Kahden keikka, Katuhaukka, Aikahyppy jne. Elokuvia kuten Terminator, Star Wars, Die Hard, joiden luita kalutaan vieläkin. Aika paljon tehtiin sellaista viihdettä mitä nykyinen läpeensä kaupallinen ja poliittisesti korrekti mediailmapiiri ei salli edes esitettävän. Hupaisaa ajatella, että Benny Hill Show'kin on nykyään aivan sopimatonta ja vaarallista kamaa näytettäväksi.

Mulla on ikävä kasaria vaikken ole silloin elänytkään 😂

Sillon ei ollu tyhteiskunnan loisia. Se oli HÄPEÄ elää toisen siivellä. Palkoilla ei silloinkaan kuuhun menty, mutta ei ollut yhteiskunnan syöpäkasvaimia ulisemasa ettei töitä kannata tehdä kun ei sillä elä.

Ei oo ikävä noihin vuosiin, eikä oo 90-luvun alkuunkaan. Maailma oli tuolloin niin kahtiajakautunut ja kaikenlaista sivistymättömyyttä pidettiin hauskana (esim. kikkelikortti). 

Nuoret oikeasti olivat hiukan täysipäisempiä ja mt ongelmat oli todella harvinaisia ja kotoakin oli pakko lähteä kavereita tapaamaan ollakseen hiukan sosiaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Sillon ei ollu tyhteiskunnan loisia. Se oli HÄPEÄ elää toisen siivellä. Palkoilla ei silloinkaan kuuhun menty, mutta ei ollut yhteiskunnan syöpäkasvaimia ulisemasa ettei töitä kannata tehdä kun ei sillä elä.

Ilmapiiri oli silloin kannustavampi ja autettiin toista. Nykyään syyllistetään ja haukutaan heikommilla olevia.

Tästä ketjusta tulee sellainen mielikuva, että aikuisista suuri osa oli nykymittapuulla aivan ääliöitä, mutta lapsuus oli rennompaa ja vapaampaa kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Sillon ei ollu tyhteiskunnan loisia. Se oli HÄPEÄ elää toisen siivellä. Palkoilla ei silloinkaan kuuhun menty, mutta ei ollut yhteiskunnan syöpäkasvaimia ulisemasa ettei töitä kannata tehdä kun ei sillä elä.

Joo, mutta silloin sai paljon helpommin töitä vaikka ei ollut viittä yliopistotutkintoa.

Eli jos oikeasti olit työhaluinen ja -kykyinen, sait kyllä töitä.

Suomalaista 80-luvun tv-viihdettä

Eikä joka halvatun hommaan tarvinnut jotain erilaista lupaa, lisenssiä tai passia.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tulee sellainen mielikuva, että aikuisista suuri osa oli nykymittapuulla aivan ääliöitä, mutta lapsuus oli rennompaa ja vapaampaa kuin nyt.

Näin se oli. Olin lapsi 80 luvulla ja ihan vapaasti kuljimme kavereiden kanssa ulkona. Viihde piti keksiä itse. Syömään piti kuitenkin tulla ajallaan ja tietysti nukkumaan.

Itselleni 80-luku merkitsi lapsuuden loppua ja uuden ajan tuloa, joka ei itselle niin kolahtanut. Silloin tuli videot, ensimmäiset kotitietokoneet, syntikat, MTV (ei siis maikkari vaam music television) ym. Kaikki muuttui sähköisemmäksi ja se 70-luvun viattomuus ja aitous muuttui konemusiikiksi ja juppimeinigiksi ja ylipäätään touhu muuttui muovisemmaksi. Kasarin ensimmäinen puolisko oli toki vielä lähempänä 70-luvun meinkiä, mutta jälkimmäinen puolisko sitten sitä muovista juppiaikaa, josta ei juurikaan mukavia muistoja ole. 

Kasarin alkupoliskolta on toki paljon kultaisia muistoja. Täytin 18 juuri kun kasari alkoi ja pääsin siis ravintoloihin. Se olikin aika villiä aikaa ja siltä ajalta on monia hienoja muistoja seurustelusuhteista, jotka ei siihen aikaan kovin pitkiä olleet, mutta monia hienoja muistoja niistä jäi. Mutta muuten itselle se the vuosikymmen on ilmanmuuta 70-luku, koska se oli minun lapsuuden ja nuoruuden vuosikymmen.

Koulukiusaamista oli enemmän, mutta toisaalta ei ollut somessa tapahtuvaa kiusaamista, johon on myös vaikea puuttua. Ulkonäköpaineita ole vähemmän ja vielä nelos- ja vitosluokilla voitiin käyttää koulussa ihan helposti toppahaalaria rukkasia. Meikin käyttämistä olisi pidetty aivan hulluna. Kutosista joillain oli ehkä vähän meikkiä, mutta ei mitenkään huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillon ei ollu tyhteiskunnan loisia. Se oli HÄPEÄ elää toisen siivellä. Palkoilla ei silloinkaan kuuhun menty, mutta ei ollut yhteiskunnan syöpäkasvaimia ulisemasa ettei töitä kannata tehdä kun ei sillä elä.

Joo, mutta silloin sai paljon helpommin töitä vaikka ei ollut viittä yliopistotutkintoa.

Eli jos oikeasti olit työhaluinen ja -kykyinen, sait kyllä töitä.

Näin oli. Se muuttui kertaheitolla lopullisesti vuoden 1991 kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaamista oli enemmän, mutta toisaalta ei ollut somessa tapahtuvaa kiusaamista, johon on myös vaikea puuttua. Ulkonäköpaineita ole vähemmän ja vielä nelos- ja vitosluokilla voitiin käyttää koulussa ihan helposti toppahaalaria rukkasia. Meikin käyttämistä olisi pidetty aivan hulluna. Kutosista joillain oli ehkä vähän meikkiä, mutta ei mitenkään huomattavasti.

Joo muistan myös, tuo on tosiaan hassua, tämä oli kyllä omalla kohdalla jo 80/90-luvun vaihdetta, mutta tosiaan ainakin vielä vitosluokalla, vaikka aloin olla jo iso tyttö, talvivaatteeni (myös koulussa) oli ihan kuin nykyisestä päiväkodista: toppahaalarit, toppasaappaat, varrelliset topparukkaset (joissa oli sellainen heijastinnauha, muistan hyvin!).

Itse aloitin koulun 1978.

Jouduin koulussa kiusatuksi ja sitä jatkui koko ala-asteen kenenkään puuttumatta.

Luin paljon ja askartelin kaikenlaista.

Yläasteelle siirtyessäni sitten olinkin arka ja syrjäänvetäytyvä.

Viimeistään kasilla suurin osa yläasteikäisistä alkoi juoda viikonloppuisin. Teinikulttuuri tuntui minusta kovin vieraalta.

Onneksi sain olla rauhassa, mutta olin yksinäinen.

Eipä ole ajanjaksoa henkilökohtaisesti ikävä.

80-luku oli kuin paratiisi nykyiseen verrattuna. Siitä jäi kivat muistot, mutta se opetti meidät odottamaan liikaa elämältä. Koska noin keskimäärin elämä on aina kamppailua ja se kannattaa oppia jo pienenä. En toivoisi, että oma lapsi eläisi kasarilla.

Olin 80-luvulla jo nuori aikuinen, täytin 18 vuotta ja muutin omilleni. En minä kaihoa mennyttä aikaa mutta siitä olen tavattoman iloinen, että somea ei ollut. Minulle ja kaikille tuntemilleni ihmisille oli helppoa ja normaalia mennä ulos ja tavata ihmisiä - tuttuja ja tuntemattomia - ihan kasvokkain. Matkustelin Inter Raililla vaikka rahaa ei ollut paljon. Inflaatio on tietysti laukannut, mutta kuukauden reissuun minulla oli varattuna ruhtinaalliset 500 markkaa, eli noin 85 euroa. Tilastokeskuksen laskuri kertoo, että arvo vastaisi 191 euroa :D Hyvin sillä pärjäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaamista oli enemmän, mutta toisaalta ei ollut somessa tapahtuvaa kiusaamista, johon on myös vaikea puuttua. Ulkonäköpaineita ole vähemmän ja vielä nelos- ja vitosluokilla voitiin käyttää koulussa ihan helposti toppahaalaria rukkasia. Meikin käyttämistä olisi pidetty aivan hulluna. Kutosista joillain oli ehkä vähän meikkiä, mutta ei mitenkään huomattavasti.

Joo muistan myös, tuo on tosiaan hassua, tämä oli kyllä omalla kohdalla jo 80/90-luvun vaihdetta, mutta tosiaan ainakin vielä vitosluokalla, vaikka aloin olla jo iso tyttö, talvivaatteeni (myös koulussa) oli ihan kuin nykyisestä päiväkodista: toppahaalarit, toppasaappaat, varrelliset topparukkaset (joissa oli sellainen heijastinnauha, muistan hyvin!).

Muistaako joku noita rukkasia? Ne taisi olla aikansa "tekniset" rukkaset, koska muistelen, että ne oli tavallaan tavallisen topparukkasen ja kurarukkasen välimuotoa, se pinta oli sellainen vähän liukas mikä kai piti vähän vettä, mutta ei kuitenkaan varsinainen kuminen kurarukkanen.

Enpä erityisemmin kaipaa. En kyllä muista pahallakaan.

Enkä ymmärrä tuota viattomuutta. Suomessa oli 80-luvulla paljon enemän väkivaltaa kuin nykyisin.