Lue keskustelun säännöt.
80-luvulla lapsuuttaan eläneet: onko ikävä kasariaikoja?
Minulla on sellainen olo, että Suomi oli 80-luvulla ihanan viaton maa, jossa oli hyvä elää. Ei ollut somea, vaan luettiin lehtiä. Asiat tapahtuivat jotenkin luonnollisemmin ja hitaammin. En osaa selittää sitä tämän paremmin.
Tietysti on selvää, että kun on itse lapsi, näyttää maailma hyvin erilaiselta ja omalla tavallaan huolettomammalta kuin aikuisena. Silti tuntuu siltä, että 80-luku oli oikeasti Suomessa parempaa aikaa. Oli nousukausi ja ilmastonmuutoshuolet olivat rajallisempia kuin nyt. Usko tulevaisuuteen oli vanvehmpi.
Millaisia ajatuksia teillä liittyy 80-lukuun?
Kommentit (222)
Ei ole. Lapsuuteni oli ihana ja lämmin, mutta aikuisuuteeni on ollut myös ihana ja lämmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
C-kasetti. Tietokoneiden esiinmarssi alkaen 8-bittisistä. Taisteluplaneetta Galactica, Ritari Ässä, Taistelupari, Benny Hill Show.
En ollut enää lapsi silloin, olin kirjavatukkainen punkkari. Hakaneulaa poskessa kuitenka ei ollut.
Oli hyvää aikaa.
Terv. Mummo naapurista 83v
Joo, tosin ei ollut henk koht viatonta aikaa koska minua seks hyväksikäytettiin
Olen syntynyt 70-luvulla, lapsuus siis eletty 80-luvulla.
Olimme "keskiluokkainen" perhe, mutta elämä oli ankeaa. Isä määräsi kaikesta. Joka päivä syötiin lihaa ja perunaa, koska isä halusi. Lapset eivät saanet puhua, saati sanoa mielipidettään. Piti olla kiltti ja totella. Lapset eivät saaneet häiritä aikuisia.
Niin erilaista kuin nyt. Kaikki on mahdollista. Saa olla itsensä, saa olla mielipide. Isän mielipide on vain yksi mielipide muiden joukossa. Saa tuhlatakin ja nauttia. Saa valita erilaisen eläntavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli ja meni jo. En haluaisi mitään takasin 80-luvulta. Nyt kun aattelee, niin oli ankeeta.
Lapsuus oli huoletonta, turvallista ja onnellista aikaa. Vanhemmatkin sai tietää maailman julmuuksista vain mitä he lukivat tai katsoivat telkkarista. Lapset olivat kaikki tietämättömiä (kärjistäen). Kunhan sai vain leikkiä ja olla turvassa niin maailma oli hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli maalaisjärjen viimeimen vuosikymmen. Haluaisin 80-luvun takaisin. Oli hitaampaa ja pienimuotoisempaa, mutta lääketiede oli jo ihan tarpeeksi hyvää.
On ikävä. Lapsuus ja varhaisnuoruus oli turvallista silloin, ja virikkeitä oli juuri sopivasti, ei liikaa. Onneksi silloin ei ollut somea.
Joskus tuntuu melkein kipuna rinnassa, ettei se kadotettu maailma enää palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lainkaan ikävä noita aikoja. Suomi oli masentava ja umpimielinen pelokkaiden ääliöiden maa. Hyvin samanlainen kuin muutkin itäblokin maat.
Vierailija kirjoitti:
En ollut enää lapsi silloin, olin kirjavatukkainen punkkari. Hakaneulaa poskessa kuitenka ei ollut.
Oli hyvää aikaa.
Terv. Mummo naapurista 83v
Olit yli nelikymppisenä aika iäkäs punkkariksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, silloin elämä oli selkeää. Vihreät suojelivat luontoa, suurin uhka oli ydinvoimassa. Kirkko huolehti kehitysmaalaisista. Koulua käytiin vain tarpeellinen määrä ja työllistyttiin kaikki. Potkuja ei pelätty, töihin pääsi seuraavana päivänä, kun työt loppuivat edellisessä paikassa. Kukaan ei pahoittanut mieltään jonninjoutavista. Ihmiset eivät valittaneet olemattomista vastoinkäymisistä. Matkoilla käytiin kohtuullisesti, tavarat kulutettiin loppuun ja ne kestivät ikuisuuden. Opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin ja telkkarissa oli hauskoja ohjelmia. Ongelmanuoria oli harvassa, isolla yläasteella vain pieni tarkkailuluokka. Voisin koska tahansa vaihtaa takaisin.
Salovaaraa sai kuunnella lauantaisin ja äänittää kasetille hyviä biisejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollut enää lapsi silloin, olin kirjavatukkainen punkkari. Hakaneulaa poskessa kuitenka ei ollut.
Oli hyvää aikaa.
Terv. Mummo naapurista 83v
Olit sitten aika iäkäs punkkari.. varmaan aika kummajainen... Itse olin nuori 80-luvulla, ja olen nyt 50v...
Todellakin! Ihan parasta! Olen onnekas kun sain elää nuoruuteni 80-luvulla.
Olin lapsi 80-luvulla enkä kaipaa takaisin. Meillä oli perheväkivaltaa, alkoholismia ja kaikkea peitettiin, siis kulissien ylläpitoa. Siihen päälle epätasa-arvo: isä määräsi kaiken ja veljeni oli perheen ykköslapsi. Inhosin, pelkäsin ja häpesin kotiani. Onneksi asiat ovat toisin nykyään.
Ihan vain muutama nosto:
Koulukiusaaminen saattoi kasvaa sadistisiin mittoihin ilman että siihen kiinnitettiin koulussa huomiota.
Ydinsodan uhka oli todellinen.
Neuvostoliitto, AIDS, Chernobyl. Luonnonsuojelu oli lapsenkengissään.
Minulla oli turvattu ja hyvä lapsuus, mutta kyllä 80-luvulla tapahtui paljon ikävää.
Vierailija kirjoitti:
C-kasetti. Tietokoneiden esiinmarssi alkaen 8-bittisistä. Taisteluplaneetta Galactica, Ritari Ässä, Taistelupari, Benny Hill Show.
AAAAH!
AIDS ei siis todellakaan ollut mikään uhka siveille, se, joka sitä pelkäsi täytyi olla oman kylänsä polkupyörä. Tai h omo.
Oli monissa asioissa parempi maailma. Oli turvallista, ei ollut somea, Suomi oli rikas, kaikilla oli töitä. Jotain viattomuuttakin siihen aikaan liittyy, enkä tarkoita vain omaa lapsuuttani tai nuoruuttani vaan sitä tulevaisuudenuskoa.