Löysin 7v poikani laatikosta minulle tarkoitetun äitienpäivärunon ja masennuin
Etsin kiireessä kynää ja siellähän se kirje nökötti.
"Äitini on ihana, vaikka vähän lihava, äiti ruokaa kokkaa ja joskus jopa rokkaa, äiti kiisseliä laittaa ja minulle se maittaa, Äidillä on sydän suuri, punainen kuin punajuuri"
Jotenkin tuli surullinen olo että melkein kaikki tuossa viittaa lihavuuteeni ja ruokaan. No, kai esitän huomenna iloisesti yllättynyttä joka tapauksessa.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Jos on totta, niin aika törkeää jakaa lapsen yksityinen viesti äidilleen täällä julkisesti 😠
Ja vieläpä mihin sävyyn
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten vajokkeja teidän lapset on, jos ette oikeasti voi kuvitella, että 7-vuotias on tuon kirjoittanut. Itse kirjoitin jo tuon ikäisenä vaikka millaisia tekstejä, runoja ja tarinoita.
Mutta minua ihmetyttää kyllä kerta toisensa jälkeen tämä, miksi tarhoissa, eskarissa jne. ei yhtään puututa siihen, millaisia tekstejä esim. äitienpäiväkortteihin tulee. Useinhan hoitajat ja vastaavat vielä kirjoittavat nuo lapsen sanelemana. Monesti olen nähnyt oikeasti vanhempia ei niin imartelevia, jopa loukkaavia "runoja". Eikö lasta voisi vähän ohjeistaa noissa, että näin ei ole oikein mukavasti sanottu, keksittäisiinkö jotain muuta?
Se on todennäköisesti kirjoitettu sadutus-menetelmällä:
Kerro satu (tai tarina).
Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot.
Lopuksi luen tarinasi
ja voit muuttaa tai korjata sitä mikäli haluat.
Sadutus-menetelmä vahvistaa lapsen itsetuntoa, kun aikuinen kirjaa juuri niin kuin lapsi toivoo ja haluaa. Jos sitä lähtee muokkaamaan, niin sadutuksesta lähtee pohja pois.
Jos minun lapseni kirjoittaisi loukkaavia juttuja, niin todellakin haluaisin sen tietää vaikka äitienpäiväkortissa. Minun lievä harmistumiseni on pientä se rinnalla, että minulla olisi oikea tieto muuttaa lapsen tapoja kasvatukseni avulla.
Jos olisi sattunut kirjoittaa tuon niin turha olla morkkis. Lapsi on vasta kehitysiässä eikä hahmota oikeeta ja väärää. Tunnetasokin kehittynee myöhemmällä iällä (jos vain opetetaan). Itse ainaskin opin heijastamalla toisten käytöksen itseeni, kuinka käyttäydytään.
Vierailija kirjoitti:
Sori, en usko että 7v kirjoittaisi tuollaista tekstiä.
Tässä 7-vuotiaana kirjoittamani koulutehtäväksi annettu runo:
'Kamala on tapaus tää, yksin on, ei ystävää. Kun hävis ystävä nyt parhain, aamull aivan anivarhain. Mutt ei kai tässä auta surra, kun pähkinääkin voipi purra ja koitti mulle suuri vapaus, on sittenkin tää ilotapaus!'
Olin yksinäinen lapsi jo ennen koulua ja sen jälkeen koulukiusattu koko peruskoulun ajan. Pakenin kirjoihin yksinäisyyttäni ja alkoholisti perheen ongelmia. Sain iloa siitä, että sain kiitettäviä äidinkielestä vuosi toisensa jälkeen, olin tuossa aineessa selkeästi luokkani paras. Opettelin lukemaan pääasiassa itsekseni, enkä ymmärrä miksei 7-vuotias muka voisi kirjoittaa kuten aloittajan lapsi. Mitä siellä kouluissa nykyään edes opetetaan, tablettien räpläämistä, vai?
Ekalla luokalla vasta opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan, joten miten tuo on edes mahdollista, kun vieläpä riimitteleekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, en usko että 7v kirjoittaisi tuollaista tekstiä.
Samaa meinasin tulla kommentoimaan.
T. Alakoulun ope
Omasta alakoulusta muistan sen, että osa ei osannut edes kirjaimia ja itse olin lukenut puolet Waltarin tuotannosta. Muksut ovat kovin erilaisia
ohis
Vierailija kirjoitti:
Ekalla luokalla vasta opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan, joten miten tuo on edes mahdollista, kun vieläpä riimitteleekin.
Miksei olisi? Itse olin lukemaan 3-vuotiaana
- tuo waltarityyppi
Ekalla luokalla vasta opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan, joten miten tuo on edes mahdollista, kun vieläpä riimitteleekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekalla luokalla vasta opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan, joten miten tuo on edes mahdollista, kun vieläpä riimitteleekin.
Miksei olisi? Itse olin lukemaan 3-vuotiaana
- tuo waltarityyppi
Opin siis, kirjoittaminen tuottaa vielä hankaluuksia :D
Nykyään moni lapsi osaa lukea ja kirjoittaa jo 4-5v.
Poikani kirjoitti eskarissa: Äiti käy töissä. Äiti ajaa autoa.
Ei mitään ihanuudesta tai äidillisyydestä.....totuus liiasta työorientoituneisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekalla luokalla vasta opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan, joten miten tuo on edes mahdollista, kun vieläpä riimitteleekin.
Miksei olisi? Itse olin lukemaan 3-vuotiaana
- tuo waltarityyppi
Ehkä sinä, mutta entäs nykypäivänä?
Motoriikkakin on nykypäivänä heikompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, en usko että 7v kirjoittaisi tuollaista tekstiä.
Samaa meinasin tulla kommentoimaan.
T. Alakoulun ope
Mä kirjoitin ton tason runoja ja pieniä kertomuksia jo viisivuotiaana. Käsiala oli kamala, mutta kirjoitin hyvin ja mielikuvitusta oli vaikka koko kylälle jakaa. Poikanikin oppi lukemaan ja kirjoittamaan ennen nelivuotispäiväänsä, ja tokaluokalla oli kirjoitettu aika hyviä aineita ja runoja. 7-vuotias voi olla tokaluokkalainenkin, joka täyttää vaikkapa kesäkuussa 8, minkä opekin varmaan tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekalla luokalla vasta opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan, joten miten tuo on edes mahdollista, kun vieläpä riimitteleekin.
Miksei olisi? Itse olin lukemaan 3-vuotiaana
- tuo waltarityyppi
Ehkä sinä, mutta entäs nykypäivänä?
Motoriikkakin on nykypäivänä heikompaa.
Kun menin kouluun 1971, olin yksi seitsemästä, joka osasi lukea kouluun mennessä. Meidän luokkaa sanottiin harvinaiseksi, kun niin moni osasi. Kun poikani aloitti koulun 2000, puolet siitä luokasta osasi lukea. Tutuksi tullut opettaja, joka oli ala-asteella pojallani, sanoi pari vuotta sitten, että nykyään on yhä enemmän niitä, jotka osaavat lukea kouluun tullessaan kun samalla oppimisvaikeuksia omaavat on lisääntyneet, eli aines on epätasaista koulun alkamisvaiheessa verrattuna 20 vuoden takaiseen. Tämä vain yhden opettajan mielipide yli 30 vuoden kokemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka 7-vuotias ei olisi voinut kirjoittaa tuollaista runoa? Minä opin lukemaan ja kirjoittamaan kolmevuotiaana, omat lapseni 4- ja 5-vuotiaina. Toinen heistä on tykännyt pienestä pitäen kirjoittamisesta ja kirjoitti eskari-ikäisenä juuri tuon tyylisiä runoja ja pidempiäkin tarinoita. Kyllä nuorikin lapsi helposti hoksaa rimmaavat sanat, esim. kuu ja luu ja voi sen tyylisiä loruja kirjoitella jos vain osaa kirjoittaa. Varmasti vaikuttaa sekin, onko lapselle luettu paljon runoja ja loruja.
Oli pakko hakea aurinkolasit, niin pahasti häikäisi sinun ja jälkikasvusi erinomaisuus
Joko eskari-ikäisesi julkaisi Täällä Pohjantähden alla-tasoisen teoksen?
Et hyvänen aika ole tosissani. Itse sain aikoinaan nyt 12 v tyttäreltä kortin, jossa lukee " Äiti on kiva vaikka se huutaa ja pieree" :D Kortti on yhä tallessa ja suosikkini kaikista äitienpäiväkorteista.
Hah, minulla on yläkouluikäisiä oppilaita, jotka eivät osaa riimitellä tai keksiä vertauksia. Pitäisi vähän ensin perehtyä asiaan, josta meinaa provota.
Vierailija kirjoitti:
Ekalla luokalla vasta opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan, joten miten tuo on edes mahdollista, kun vieläpä riimitteleekin.
Eivät kaikki 7-8-vuotiaina opi lukemaan. Itse opin lukemaan nelivuotiaana. Ja kyllä, luin silloin kokonaisia Aku Ankka-tarinoita.
Riimejä oltiin harjoiteltu jo ekalla luokalla, silloin mietittiin, mikä on runo, opeteltiin riimipareja ja kirjoitettiin omia runoja. Saattaa olla, että ap:n poika on riimien tekoa harjoitellut jo eskarissa, ehkä jopa päiväkodissakin.
On muutenkin täysin mahdollista, että ensimmäisellä luokalla oleva riimittelee. Muistan, kun 5-vuotiaana kirjoittelin omatoimisesti omaa laulua. Se ei ollut mitään lalalalaa-tyyppistä, vaan oikeita riimipareja. Laulu ei ollut kovin pitkä, mutta kauan mietitty, ja tulos oli sen mukainen.
En pidä riimittelystä, mutta voi olla myös niin, että tuo poika vain yksinkertaisesti tykkää riimeistä ja runoista ja on opiskellut niitä paljon, kuunnellut tarkkaan.
t. 41
En tiedä miten vajokkeja teidän lapset on, jos ette oikeasti voi kuvitella, että 7-vuotias on tuon kirjoittanut. Itse kirjoitin jo tuon ikäisenä vaikka millaisia tekstejä, runoja ja tarinoita.
Mutta minua ihmetyttää kyllä kerta toisensa jälkeen tämä, miksi tarhoissa, eskarissa jne. ei yhtään puututa siihen, millaisia tekstejä esim. äitienpäiväkortteihin tulee. Useinhan hoitajat ja vastaavat vielä kirjoittavat nuo lapsen sanelemana. Monesti olen nähnyt oikeasti vanhempia ei niin imartelevia, jopa loukkaavia "runoja". Eikö lasta voisi vähän ohjeistaa noissa, että näin ei ole oikein mukavasti sanottu, keksittäisiinkö jotain muuta?