Pilasin äitienpäivän ja koko viikonlopun
Mies soitti kaupasta, että on ostamassa minulle ja äidilleen kukkia äitienpäivälahjaksi ja kysyi millaisia haluan. Vastasin, etten kiitos vaan tahdo minkäänlaisia kukkia, koska en pidä kukista. Mies kysyi, että mitä sitten haluaisin ja minä vastasin, etten tarvitse välttämättä mitään.
Mies tuli kotiin kahden kukkapuskan kanssa ja kysyi kumman haluan. Vastasin, etten halua kiitos kumpaakaan, koska en pidä kukista ja muistutin että nimenomaan pyysin, ettei hän ostaisi niitä minulle.
Kukat lensivät roskiin ja mies on hämillään, ihmeissään ja loukkaantunut. Hän halusi kuulemma vaan ilahduttaa. Minä taas en ymmärrä, että kuinka kummassa mies luuli minun ilahtuvan, jos pyysin, että ei toisi minulle kukkia, kun en pidä niistä.
Nyt täällä on jäätävä tunnelma ja minä en ymmärrä mistään mitään. Aina sanotaan, että puoliso ei osaa lukea ajatuksia, mutta minusta kieltäydyin kukista kohteliaasti, mutta selväsanaisesti. Miten tässä nyt näin kävi?
Kommentit (53)
Ottaisin vastaan kukat, jopa kiittäisin, mutta mies saisi kyllä merkinnän "ei välitä vähääkään mielipiteistäni" -sarakkeeseen.
Jos nimenomaan sanotaan, että kukkia ei haluta, silloin lahjanantaja ostaa vaikka kynttilän, jos ei muuta keksi. Niitäkin muuten myydään monissa kukkakaupoissa, ei tule edes ylimääräistä lenkkiä.
En ymmärrä. Itse oon loukkaantunut jos ei ole muistettu mitenkään juhlapäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Olet asperger.
Voi pitää paikkansa sekin. On käynyt ennenkin niin, että emme vain ymmärrä toisiamme. Ap.
Jästipää mies tajusi mokanneensa, hermostui siitä, heitti kukat pois ja nyt mököttää.
Milloinhan hän oppii kuuntelemaan mitä sanotaan?
Ilonpilaaja et ole sinä, ap.
Vierailija kirjoitti:
Huomiosta tunnut ainakin tykkäävän. Olet kuin pikkulapsi; jos äiti/isä ei huomioi hyvällä niin huomaapa ainakin sitten, kun alat kiukutella.
Minä en kiukutellut, vaan puhuin hyvin kohteliaasti ja ystävällisesti. Mies heitti kukat roskiin. Olen pahoillani, että iehellä on paha mieli ja pyysin anteeksi, kun en innostunut. Yritin myös selittää, että tarkoitan sitä mitä sanon aina ja että olen pahoillani siitä ettei hän ymmärtänyt sanomaani.
Millainen teidän parisuhde noin muuten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa raskas ihminen.
Niin varmasti olenkin. Mutta minä en ihan oikeasti pidä kukista ja luulin että lahjan tarkoitus on ilahduttaa saajaa? En olisi tarvinnut mitään lahjaa, mutta jos välttämättä haluaa antaa, niin pitäisikö antaa jotain mieluista? Ap.
Se mieshän kysyi sinulta, että mitä sitten jos kukat ei käy ? Jos et siinä tilanteessa kykene avaamaan suutasi ja esittämään mikä käy, niin sitten otat vastaan mitä tulee. Kuvitteletko että se mies osaa ajatuksesi lukea ? Ilmeisesti teillä ei suhteessa saa yrittää ilahduttaa toista.
No, kun tilanne tuli niin äkkiä, etten yhtään keksinyt mitä haluaisin. Ja minä en oikeasti tarvitse/ halua lahjoja välttämättä. Tarkoitukseni ei ollut loukata missään nimessä. Hämmennyin vaan täysin, kun luulin että mies ymmärsi, etten halua kukkia. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomiosta tunnut ainakin tykkäävän. Olet kuin pikkulapsi; jos äiti/isä ei huomioi hyvällä niin huomaapa ainakin sitten, kun alat kiukutella.
Minä en kiukutellut, vaan puhuin hyvin kohteliaasti ja ystävällisesti. Mies heitti kukat roskiin. Olen pahoillani, että iehellä on paha mieli ja pyysin anteeksi, kun en innostunut. Yritin myös selittää, että tarkoitan sitä mitä sanon aina ja että olen pahoillani siitä ettei hän ymmärtänyt sanomaani.
Minkä takia et suostunut kertomaan miehelle puhelimessa mitä haluaisit? Ja jos et halunnut mitään, niin eikö se ollut ihan sama, että mies toi niitä kukkia? Mikset voinut vain kiittää kukista ja antaa sen jälkeen asian olla?
Kyllä sinä tässä mokasit itsekin. Mies nimenomaan kysyi, mitä hän voisi tuoda kukkien sijaan, mutta sinä et suostunut kertomaan. Sitten olet pahoillasi, kun mies ei osannut arvata oikein.
Siis ymmärrän sinua ap, mutta myös miestäsi. Uskon, että hän oikeasti halusi ilahduttaa sinua vaikka et kukista pidä. Hän ehkä oikeasti halusi jotenkin huomioida sinua ja näyttää, että välittää.
Vierailija kirjoitti:
Millainen teidän parisuhde noin muuten on?
[/
No kyllä me muutenkin näköjään puhutaan ihan eri kieltä näköjään tällä hetkellä. Toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. En tiedä kuinka saisin miehen ymmärtämään, että puheissani ei ole salattuja merkityksiä, vaan tarkoitan aina, mitä sanon.Minä pyydän aina, jos tahdon tai toivon jotain ja kerron myös mistä en pidä. Omen pyytänyt myös miestä kertomaan toiveistaan suoraan, kun en osaa hänen ajatuksiaan lukea. Ap.
Olihan mieheltäkin superlapsellista heittää kukat menemään. Olisi vienyt äidilleen kaksi kimppua.
Ilmeisesti tämä episodi heijastaa syvempiä kommunikaatio-ongelmia, muuten et laittaisi moiselle pikkuseikalle noin paljon painoa. Vertaa tilanteeseen, että ystävä olisi tuonut kukkia, vaika tietäisi, ettet pidä niistä,koska olisi unohtanut. Sinäkö sanoisit: ei kiitos, en pidä kukista. Näin toimii asperger-ihminen, mutta paremmilla vuorovaikutustaidoilla ihminen sanoo: kiitos, laittaa kukat maljakkoon,ja vie ne ystävän poistuttua jonkun toisen ovelle tai vaikkapa omaisen haudalle. Ei halua pahoittaa toisen mieltä.
Mutta aviopuoliso ei ole ystävä, hänen mielensä saa pahoittaa. Niinkö?
Voi olla että samainen ap tekee vähän ajan kuluttua avauksen jossa ihmettelee kun mies ei koskaan huomioi merkkipäiviä tai mitään muutakaan
Ymmärrän sinua AP. Minä en myöskään pidä kukista, mies ei sitä usko tai arvosta. Hän tuo minulle kukkia juurikin äitienpäivänä, samalla kun ostaa niitä myös äidilleen
Tämä kukka-asia ei ole hermostumiseni syy, vaan se, ettei mies arvosta mielipidettäni tai toiveitani, eli ei välitä pätkääkään mitä mieltä olen. Mies loukkaantuu kun en arvosta hänen eletään, vaikka selitän asian ystävällisesti. Minä olen lopulta se paha ja kiittämätön. Tämä on sama asia, jos ilmoittaa ettei halua viettää vaikka 50-vuotis päiväänsä ja ihmiset tulevat pyytämättä ja kysymättä "kakkukahveille, koska kyllähän nyt viisikymppisiä pitää juhlia!"
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämä episodi heijastaa syvempiä kommunikaatio-ongelmia, muuten et laittaisi moiselle pikkuseikalle noin paljon painoa. Vertaa tilanteeseen, että ystävä olisi tuonut kukkia, vaika tietäisi, ettet pidä niistä,koska olisi unohtanut. Sinäkö sanoisit: ei kiitos, en pidä kukista. Näin toimii asperger-ihminen, mutta paremmilla vuorovaikutustaidoilla ihminen sanoo: kiitos, laittaa kukat maljakkoon,ja vie ne ystävän poistuttua jonkun toisen ovelle tai vaikkapa omaisen haudalle. Ei halua pahoittaa toisen mieltä.
Mutta aviopuoliso ei ole ystävä, hänen mielensä saa pahoittaa. Niinkö?
Vertaisin mieluummin tilanteeseen, jossa ystävä soittaa vartti ennen tuloaan ja kysyy, haluatko että hän tuo sinulle kukkia. Ja sinä sanot, että ei kiitos, et pidä kukista.
Ja ystävä ilmaantuu puskan kanssa ovelle, koska "halusi ilahduttaa". Eli tuo sinulle ehdoin tahdoin sellaista mitä et halua, koska ei joko välitä, mistä pidät, tai ei vaan vaivautunut miettimään, mitä muuta voisi tuoda.
Miksi se ystävä ei vaan kuuntele ja ota todesta, mitä hänelle sanotaan? Näpäyttääkseen?
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämä episodi heijastaa syvempiä kommunikaatio-ongelmia, muuten et laittaisi moiselle pikkuseikalle noin paljon painoa. Vertaa tilanteeseen, että ystävä olisi tuonut kukkia, vaika tietäisi, ettet pidä niistä,koska olisi unohtanut. Sinäkö sanoisit: ei kiitos, en pidä kukista. Näin toimii asperger-ihminen, mutta paremmilla vuorovaikutustaidoilla ihminen sanoo: kiitos, laittaa kukat maljakkoon,ja vie ne ystävän poistuttua jonkun toisen ovelle tai vaikkapa omaisen haudalle. Ei halua pahoittaa toisen mieltä.
Mutta aviopuoliso ei ole ystävä, hänen mielensä saa pahoittaa. Niinkö?
Jos hän olisi tuonut yllätyksenä kukkia, olisin toki kiittänyt kauniisti ja ollut hiljaa mielipiteestäni. Ap
Varmasti olisi voinut, mutta mies viskasi ne roskikseen. En minä nyt sentään vihaajalta kukkia vihaa, mutta en oikeasti pidä kukista lainkaan. Ap.