Lue keskustelun säännöt.
Palstan salapoliisit, mieheni lukee ehkä päiväkirjaani!
08.05.2020 |
Okei, tyhmä otsikko, muutenkin kuulostaa 13-vuotiaan ongelmalta :) Mutta tiedän vauvapalstan olevan täynnä Sherlockeja, joten siksi tulin tänne.
Olen pitänyt koko elämäni päiväkirjaa, lähinnä sinne vuodattaminen kontrolloi stressiä, ja tästä on tullut tapa. Aloitin 7-vuotiaana, nyt olen 34. Mitään ihmeellistä en sinne kirjoita. Olen ollut mieheni kanssa vuosia yhdessä, mutta ihan viime aikoina olen alkanut epäillä, että mies lukee päiväkirjaani. Hänen kommenttinsa ovat nimittäin joskus turhankin osuvia suhteessa edelliseen merkintääni, tyyliin olen kirjoittanut haluavani matkalle, niin mies alkaa heti puhua matkalle lähtemisestä.
Nyt sitten tarvitsenkin armaiden kotisalapoliisien apuja! Säilytän päiväkirjaani yöpöytäni päällä. En haluaisi vaihtaa paikkaa, koska mies voi tajuta siitä, että on jäänyt kiinni. Onko siis mitään kotikutoista menetelmää huomata, onko päiväkirjalla käyty? Joku hiuksen jättäminen sinne väliin on mahdollista huomata, sen tempun kun tietävät kaikki. Mitään riistakameraa taas en saa piilotettua mihinkään, eikä tämä nyt niin vakava juttu ole :)
Perjantain kevennykseksi antakaa siis minulle vinkkejä aiheen suhteen, kiitos! :) En aio miestäni käräyttää, vaan haluan vain tietää :)
Kommentit (25)
Tee wordpress päiväkirjaa ja kukaan ei pääse sinne ja asetuksisiin yksityinen. Sinne pääsee vain salasanalla.
Se on ilmainen. Kyllä – sekä WordPress.com että WordPress.org – jos tätä jaottelua käytetään – ovat täysin ilmaisia. Periaatteessa. Voit avata tilin WordPress.comiin täysin maksutta ja voit yhtä lailla asentaa WordPress.org -osoitteesta saatavan WordPressin täysin ilmaiseksi palvelimelle.
https://www.oppila.fi/wordpress-org-vai-wordpress-com/
Googlaamalla löytyy ohjeita. Itselläni on Wordpsess päiväkirja. Se on ihan kun sinne saa valokuvia. Jos kuolen niin jätän salasanan jonnekkin löydettävään paikkaan esim. testamenttiin.
Meillä ei ollut lapsena kotona piilopaikkoja ja kun aloin kirjoittamaan päiväkirjaa kuten kaikki sen ikäiset niin se loppui siihen kun äitini penkoi laatikkoni ja alkoi lukemaan sitä. Sitten hän vittuili siitä mitä olin kirjoittanut ja toisti kirjoittamiani lauseita niin se aiheutti kamalan häpeän ja tunsin ettei minulla saanut olla mitään omaa, ei ajatuksiakaan. Se oli kaikkein pahin asia ettei kotona saanut olla mitään yksityisyyttä. Sen jälkeen lukkiuduin enkä kirjoittanut enään mitään kunnes muutin pois lapsuudenkodistani niin aloin uskaltamaan pikku hiljaa mutta jätti se traumat. En luota koskaan kehenkään täydellisesti vaikka puolisoni ei ole mikään mielenterveysongelmainen eikä ole ikinä penkonut tai tutkinut huonettani kun meillä on omat työhuoneet kotona. Meillä on kummallakin omat koneet eikä kytätä toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Patoa kaikki sisällesi. Muuten sitä voidaan käyttää sinua vastaan.
Ei vaan, olin lapsena rankasti tukahdutettu, eikä olisi edes ollut mahdollista kirjoittaa mitään.
No ainoaksi jäävässä avoliitossa narsistimies sekoitti kaapit, kun etsi päiväkirjaani. Oli raivoissaan kun ei löytänyt. Siihen aikaan ei ollut nettiä.
Eli salasanan taakse laittaisin.
Tai sitten muuttaisin kirjoitustyyliä, lokikirjamerkintä tyyppiseksi. Että ei haittaisi vaikka muut lukisikin.
Mieleltään sairas ihminen tukahduttaa ihan kaikki ympärillään ja esitää pitää ulospäin jotain ihan muuta. Meillä oli epänormaalit kotiolot ja siksi äitini penkoi tavaroitani. Näin sitä vielä peruskoulunkin jälkeen kun olin ammattikoulussa. Kirjoittaa en enään uskaltanut ja siirryin piirtämiseen. Hänen täytyi nekin penkoa juurta jaksaen. Meillä ei saanut lukea kun se oli laiskottelua. Koko ajan piti tehdä jotain. Isäni ei saanut aikoinaan huilata tai juhlia yhtään vaan häipyi hyvin äkkiä kun olin alle 5. Mitään sellaista ei saanut tehdä mistä kuluu vaatteet ja kengät turhaan jos ei tienata tai ainakin piti kerjätä. Kaikkea järkyttävää kun ei ollut lastensuolejua siihen aikaan ja hyvin vaikea sanoiksi niitä saada, sitä kamalaa mustaa möykkyä. Yritin mutta se tukahdutettiin heti alkuunsa niin ettei täällä kirjoiteta tai puhuta yhtään mitään. Sellainen oli kotini. Vihaan sukuani enkä ole tehnyt lapsia niin ettei tarvitse olla missään tekemisissä ja mitään päästään sairasta puolisoa en katselisi päivääkään sillä oma suku on ihan riittävästi sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään sairas ihminen tukahduttaa ihan kaikki ympärillään ja esitää pitää ulospäin jotain ihan muuta. Meillä oli epänormaalit kotiolot ja siksi äitini penkoi tavaroitani. Näin sitä vielä peruskoulunkin jälkeen kun olin ammattikoulussa. Kirjoittaa en enään uskaltanut ja siirryin piirtämiseen. Hänen täytyi nekin penkoa juurta jaksaen. Meillä ei saanut lukea kun se oli laiskottelua. Koko ajan piti tehdä jotain. Isäni ei saanut aikoinaan huilata tai juhlia yhtään vaan häipyi hyvin äkkiä kun olin alle 5. Mitään sellaista ei saanut tehdä mistä kuluu vaatteet ja kengät turhaan jos ei tienata tai ainakin piti kerjätä. Kaikkea järkyttävää kun ei ollut lastensuolejua siihen aikaan ja hyvin vaikea sanoiksi niitä saada, sitä kamalaa mustaa möykkyä. Yritin mutta se tukahdutettiin heti alkuunsa niin ettei täällä kirjoiteta tai puhuta yhtään mitään. Sellainen oli kotini. Vihaan sukuani enkä ole tehnyt lapsia niin ettei tarvitse olla missään tekemisissä ja mitään päästään sairasta puolisoa en katselisi päivääkään sillä oma suku on ihan riittävästi sairasta.
Samaa on ollut. Meillä ei saanut laittaa edes oman huoneen ovea kiinni. Jos laittoi, kynnys narisi, äijä tirkisteli lukko-aukon läpi. Mitkään thrillerit ei hetkauta, kun koti oli ulospäin tiptop, mutta siellä tapahtui hirveitä asioita. Esim insesti tuhoa ei voi selittää.
Emme kuitenkaan valinneet lapsuuttamme. Se ei ollut meidän syy.
Oma virheeni oli jäädä aikuisenakin suhteisiin jossa minulla ei edelleenkään ollut mitään ihmisarvoa.
Mutta te nuoremmat, sillä mitä oli lapsena, ei ole väliä. Vaan sillä että aikuisena ymmärrätte oman arvonne, ettekä siedä epäkunnioittavaa kohtelua.
Siirrä päiväkirjasi nettiin, perusta salasanan takana oleva blogi, salasana vain omaan tietoosi.