Muutimme miehen kanssa maalle ja elämämme on aivan hirveää!

Meillä ei ollut enää varaa asua kaupungissa mutta löysimme puoli-ilmaisen tilan täysin hiljaiselta kylänraitilta. Ajattelin että tästä meille avautuu uusi alku.

Aloitimme remontoimalla kylpyhuonetta. Siellä oli jotain mustia pilkkuja jotka piti hangata pois laatoista. Aika oli rankkaa mutta jaksoin haaveilla kun luin vanhaa postimyyntiluetteloa. Piristi minua jonkin verran, auttoi jaksamaan.

Yritimme hakea töitäkin mutta työkkärin tantat vain nauroivat meille, tällä kylällä ei kuulemma ole työpaikkoja ollut useaan kymmeneen vuoteen. Siinä menivät haaveemme lopullisesti. Huomasin toisinaan että mieheni itki ja rukoili yksin. kuistilla. Pystyin käymään suihkussakin vain kerran viikossa, sillä se aiheutti minulle ihottumaa. Home oli pilannut kylppärimme seinät.

Miten tässä voi enää saada rahat riittämään? Pitääkö meidän luopua lemmikistämme? Otan irti lähiluonnosta kaiken syömäkelpoisen ja sijoitan pullonpalautuksesta saamani rahat veikkaamiseen. Minulla ei ole enää mitään muuta kuin mieheni, rakastan häntä.